26.4.2009 Seitsemäs päivä - levon päivä

Toisille lepopäivä on taakka, toisille rauhan ja levon ajatus. Niille, jotka pitävät lepopäivää "pakko, pakko, pakko, vaikkei taho", tyyliin, heille sen pitäminenkin on jo taakka, vaikka mistään levon pitämisestä ei ole edes kyse. He tekevät levosta taakan kaikenlaisilla säännöillä ja rajoituksillansa. Sitten he sanovat vielä, ettei se ole heille mikään taakka ja siitä huolimatta nämä samat ihmiset päivät pitkät miettii mitä saa tehdä ja mitä ei saa. Nämä ihmiset ovat Raamatun "haukionkala" lukijoita, joille Raamattu on yhden ainoan lukutavan kirja, sanasta sanaan. He eivät ymmärrä lepopäivän, eikä minkään muunkaan Raamatun kolmannen tason ilmoitusta, koska heillä ei ole Pyhän Hengen johtoa heidän Raamatuntutkiskeluissa. He ovat aikuisia, viisaita, oppineita ja elämässä hyvin itse pärjääviä.
 

1. Mooseksen kirja 2:1-3 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

2. Mooseksen kirja 20:8-11 Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

2. Mooseksen kirja 31:15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.

Näin ankaraa Mooseksen mukaan kaikki tämä oli, eikä siis ollenkaan ihme, jos Jeesus joutui jatkuvasti napit vastakkain fariseusten kanssa

kun Jeesus itse kritisoi lepopäivän pitämisen ankaruutta. Ei siis ole ihme, jos lepopäivästä on tullut maailmanlaajuinen kiistakapula, toiset puolesta toiset kritisoiden sen pitämisen ankaruutta vastaan. Jos löytäisimme keskuudestamme Islamin kaltaista ääriuskonnollista ryhmittymää, niin hehän Mooseksen käskyjen mukaan tappaisivat niitä, jotka, rikkoisivat lepopäivää ja ainakin silloin jos eivät pyhittäisi sitä ollenkaan.
Israel oli ja on Jumalan kansa. Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton ja antoi Moosekselle ankarat käskyt. Tämä kaikki johtui siitä, ettei ennen Moosesta kukaan kyennyt sydämessään lakia noudattamaan. Olihan Israelkin sen saanut kokea. Muutenhan Jumala olisi antanut käskyt jo Aabrahamille tai viimeistään Jaakobille. Israel siis sai kokeilla laittomuuden aikaa samalla tavalla kuin koko maailma oli saanut  sen tehdä Adamista Nooaan. Israelille Jumala antoi käskyt, jotta tämä saisi ne sanasta sanaan pitää, kirjain kirjaimelta noudattaa niitä.

Hesekiel 18:31
Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo?
Näin kertoo Hesekiel Israelin mahdottomuuden edessä toteuttaa itse kirjaimelleen aikeitaan.
Kun alamme purkaa kaikkea edellä mainitsemaani asiaa ja Israelin kansan lakeja, adventistien tuomaa ankaruuttaan, paljastuu aika huikea lopputulos. Kaikki laki ja kaikki käskyt ovat käskyjen epäilijöitä, niiden rikkojia ja Raamatun kirjaimelleen "hakionkala" tyyliin, lukijoita varten, koska alussa kun Jumala loi maailman ja hän lepäsi seitsemännen päivän, hän antoi ja pyhitti leponsa ajan pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Mooseksen ankaruus toteutuu kirjaimelleen, koska Jeesus Kristus on lepopäivä ja se joka ei pyhitä lepopäivää, se tulee kuolemaan.
Se joka rikkoo lepopäivää, se tullaan erottamaan kansan keskuudesta, Kristusruumiista.
Lepopäivä on Jeesus Kristus ja hänen tuhatvuotinen levon ja ilon valtakuntansa, jolloin Hän hallitsee pyhinensä maailmassa ne tuhannen vuotta. Seitsemännen päivän.
Kaikki symboliikka joka liittyi lepopäivän pitämiseen on hyvin merkittävää ja tärkeää. Jos tätä symboliikkaa ei olisi, ei meillä olisi esimerkkejä Raamatun vertauskuvien syvyydestä, koska kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa vain Raamatun symboliikkaa voidaan tulkita Pyhän Hengen johdossa
avaamalla salattua. Raamatun salaisuuksia on monen asteisia ja monella tavalla salattuja. Jotkut asiat ovat olleet vuosisatoja siellä selvästi näkösällä, mutta vasta kun aika on kypsä, ne avautuvat ihmisille. Lepopäivä on ollut osalle hyvin salattua, mutta toisille se ei ole mikään kumma juttu, vaan selvää kuin pläkki. Juutalaiset ovat se kaikkein sokein kansa lukemaan Raamatun vertauskuvia, koska he eivät näe edes Jeesusta vanhassa testamentissaan, vaikka koko muu maailma sen sieltä lukee kuin kuvakirjaa.

Tuhatvuotinen valtakausi Jeesuksessa Kristuksessa on siis lepopäivä, eli mikään kummallinen asiahan tämä ei ollutkaan. Ilman Jeesusta Kristusta, ei tule tuhatvuotista kautta, vaan vain yksin kuolema tulee sen tilalle. Pyhitä siis lepopäivä ja Jeesuksessa Kristuksessa.


TAKAISIN