4. Moos. 10: 10. Puhaltakaa torviin myös riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun
päivinä, samalla kun uhraatte polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."
4. Moos. 28: 14. Ja niihin kuulukoon juomauhrina puoli hiin-mittaa viiniä kutakin mullikkaa kohti
ja kolmannes hiin-mittaa
oinasta kohti ja neljännes hiin-mittaa karitsaa
kohti. Tämä on uudenkuun polttouhri, joka uhrattakoon kunakin uutenakuuna, vuoden kaikkina kuukausina.
4. Moos. 29: 6. Paitsi uudenkuun polttouhria ynnä siihen kuuluvaa ruokauhria ja jokapäiväistä
polttouhria ynnä siihen kuuluvaa ruokauhria ja niihin kuuluvia juomauhreja, niinkuin niistä on säädetty, uhratkaa kaikki tämä suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.
1. Sam. 20: 5. Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua
aterioimassa kuninkaan kanssa;
2. Kun. 4: 23. Hän
sanoi: "Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu
eikä
sapatti."
2. Aik. 2: 4. Katso, minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle, pyhittääkseni sen hänelle,
että siinä poltettaisiin hyvänhajuista suitsutusta hänen edessänsä, pidettäisiin aina esillä näkyleipiä (tämän kaiken täytti Jeesus ihmisruumiissaan ja hän täyttää ne saatuaan tulla ihmisen sydämeen Pyhässä Hengessään) ja uhrattaisiin polttouhreja aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja Herran, meidän Jumalamme, juhlina; tämä on Israelin ikuinen velvollisuus. (Ihmisen osa oli yrittää täyttää kaikki tämä ja edellä sanottu, voidakseen tulla täydelliseksi; Jeesuksen antaessa itsensä uhrina, hän täytti tämän jälkimmäisen uhraamisvelvoitteen, vaikkei hän olisi muuta uhria tuonut. Hän teki kaiken sekä Israelin kansan että pakanakansojen puolesta.)
2. Aik. 8: 13. Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit Mooseksen käskyn mukaan, sapatteina
ja uudenkuun päivinä sekä juhlina kolme kertaa vuodessa: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana.
Ps. 81: 3. Virittäkää
kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä
harppuja.
4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme
kunniaksi.
5. Sillä tämä
on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
Jes. 1: 13. Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle
kauhistus. En kärsi uuttakuuta
enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
14. Minun sieluni vihaa
teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat
käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. (Syy: kätenne ovat
verta täynnä.)
Jes. 56: 4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,
6. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, (he ovat silloin myös velvolliset ruumiin ympärileikkaukseen).
Jer. 17: 23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.
24. Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,
27. Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.” (Vrt. Jeesus sanoi: ”ota vuoteesi ja käy”; eikä se ollut väärin.)
Hes. 20: 12. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
(Jeesuksen kautta.)
20. ja pyhittäkää
minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen
Herra, teidän Jumalanne.
21. Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, - jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi - ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa. (Jeesus tuli ja osoitti olevansa Herra, joka täyttää käskyt kaikkien puolesta. Hän on ainut joka elää tekojensa ansiosta.)
23. Kuitenkin minä kättä
kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä
hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,
24. koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun
käskyni, rikkoivat minun sapattini
ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä
kivijumalain perään.
Hes. 45: 17. Mutta ruhtinas toimittakoon polttouhrit, ruokauhrin ja juomauhrin juhlina, uusinakuina ja sapatteina, kaikkina Israelin heimon juhla-aikoina; hän uhratkoon syntiuhrin, ruokauhrin, polttouhrin ja yhteysuhrin toimittaakseen sovituksen Israelin heimolle. (Vertauskuva Jeesuksen sovittajatehtävästä.)
Hes. 46: 1. "Näin
sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti,
se, joka antaa
itään päin, (synnin suuntaan; sinne syntiin langennut ihminen karkotettiin
ja Kain ym.) olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se
avattakoon; myös avattakoon se uudenkuun päivänä.
2. Silloin tulkoon ruhtinas
porttieteisen kautta ulkoa ja asettukoon portin ovenpieleen; ja kun papit
uhraavat hänen polttouhriansa ja yhteysuhriansa, niin hän kumartaen rukoilkoon
portin kynnyksellä ja menköön sitten ulos. Mutta porttia älköön suljettako
ennen iltaa.
3. Ja maan kansa kumartaen rukoilkoon
sen portin ovella sapatteina ja uusinakuina Herran edessä.
12. Milloin ruhtinas uhraa vapaaehtoisia lahjoja, polttouhrin tai yhteysuhrin vapaaehtoisena lahjana Herralle, avattakoon hänelle portti, joka antaa itään päin, ja hän uhratkoon polttouhrinsa sekä yhteysuhrinsa samoin, kuin hän uhraa sapatinpäivänä, ja menköön ulos; ja hänen mentyänsä suljettakoon portti. (Ruhtinas itäportilla kuvaa Jeesuksen ja lunastettujen sisääntuloa Idästä, synnin suunnasta.)
Hoos. 2: 8. Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.
11. Minä teen lopun kaikesta hänen
ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa
ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.
Hoos. 5: 7. He ovat olleet uskottomat Herralle, sillä he ovat synnyttäneet vieraita lapsia. Nyt uudenkuun juhla syö heidät ja heidän peltonsa.
Aam. 8: 5. sanoen: "Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa'alla,
Kol. 2: 16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä
tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin
johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Ruumiimme on Hänen temppelinsä,
mikäli hänessä pysymme, mutta Hän on uskollinen ja armollinen.)
Koska Jeesuksen
laki on rakkauden laki; rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin ilman lain kirjaimia,
on Hän sydämissä ollessaan Pyhän Henkensä kautta juuri täytetty laki ja siinä
on vapaus, ”vapaan vaimon poika”. Ei muuten olisi sanottu Jer.
31: 31-32 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin
minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka
minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä …
vein heidät pois Egyptin maasta.”
Kun Jeesus on
sydämissä, ei veli opeta veljeään ’tuntekaa Herra’(jae 34). Silloin Jeesus eli
rakkaudenlaki on heidän sydämissään ja kaikki tuntevat Hänet. Tämä on
Kristuksen 1000-vuotiskauden ajan kuvaus.
Tänä päivänä,
pakanoiden aikoina, samoin on hyvin tunnistettavissa Pyhän Hengen kautta
tapahtuva sydämien muutos, kun rakkaus astuu vihan ja katkeruuden tilalle.
Tapahtuihan uuden liiton alku ja vanhan loppu jo Jeesuksen ristin kuolemassa.
Lepo Kristuksessa alkaa, kun viha ja katkeruus väistyvät. Miksi sitten enää
panisimme sinne vaikeasti kannettavia kuormia, kun sitä eivät muutkaan olleet
pystyneet kantamaan. Sitä mieltähän apostolitkin olivat.
Tuhatvuotiskautena
ihmiset, jotka silloin elävät, noudattavat aivan toisenlaisella mielellä niitä
symbolisia juhlia, jotka Jeesus, Kuninkaiden kuningas Jerusalemissa silloin
asettaa. Pakanatkin alkavat noudattaa niitä päiviä ja aikoja, joita heille ei
ollut ennen asetettu.
Onko uudenkuun
juhla täyden kuun aikana kenties liittyvä lehtimajan juhlan ensimmäiseen
päivään ajatukseltaan, jos mahdollisesti se on Jeesuksen takaisintulon hetken
aika. Tai onko mahdollisesti vielä tärkeä juhlatapahtuma tulossa 1000-vuotiskauden
lopussa, johon se liittyy ja on siitä tai siitäkin symbolina? Riemullinen juhla
se kuitenkin on luonteeltaan, eikä syy, miksi sitä vietetään, ole vähäpätöinen
riemultaan.
Täysi kuu kuvaa
hyvin vanhan liiton täyteyttä, joka täyttyy 1000-vuotiskautena. Sitä ei
Israelin kansan aikakausina ole pystytty täydellisenä näkemään. Se on ollut
enemmän tai vähemmän puolikuu tai kuun sirppi. Täysi kuu on täysi heijastus
auringosta, Kristus auringosta. Kristuksen valo heijastuu koko kuun pintaan, koko
Israeliin. Kristus on heidän vanhurskautensa aurinko 1000-vuotiskautena ja
Hänen heijastuksensa kuvastuu koko kansaan. Siksi symbolina täyden kuun juhla
on suuri juhla. Ilm. 12 kuvattu vaimo eli seurakunta oli puettu auringolla ja
kuu hänen jalkojensa alla eli menneenä kautena. Vaimolle on kuvaannollisesti
asetettu seppeleeksi kaksitoista tähteä pään päälle. Ne ovat Israelin
kaksitoista sukukuntaa, jotka seurakunta tulevaisuudessa voittaa Kristukselle.
Juuri Kristuksen
1000-vuotisena hallituskautena on parhaimmin seurakunta puettu auringolla,
kuten tässä kuvauksessa sanotaan ja vanha liitto toteutuu täyden kuun valona.
Ylkä Jeesus
Kristus antaa täydelliset vanhurskautensa vaatteet omillensa. Jeesuksen 1000-vuotiskautena
uudenkuun juhlaa vietetään riemullisena juhlana symboliksi siitä tulevasta
autuuden päivästä, kun seurakunta pääsee uudeksi luotuun maahan. Samoin
lehtimajan juhla on kuvaus koko viikon juhlana siitä levosta ja ilosta, mikä
seurakunnalla on Kristuksen kanssa hänen vapauttaessa heidät tästä synninmaasta.
On varmasti hyvä
jo nyt iloita uudenkuun päivänä siitä lupauksesta, mikä on tuleva, kun olemme
täydellisesti yhtä Jumalan kanssa Jeesuksessa.
Liedossa 8-9. 1. 2007