Sapatti Uudessa liitossa

Johdanto

Ote 28.11.2006 saamastani kirjeestä:

Kolmen enkelin lahetys aseman omistaja ja eras nainen joka pitaa hyvia saarnoja ja toimii telkkari asemalla, omistaja miehen lisaksi, ovat yhdessa kirjoittaneet, 10 kaskyn kirjan ja miten tarkea on juuri tuo Sapatti kasky, ainoa missa sanotaan " MUISTA " pyhittaa lepopaiva.

Monet arveleevat, ettei Jumala ole niin pikkumainen, kunhan vaan jotakin paivaa muistaa pitaa.

Mutta Taivaan isa on hyvin tarkka, ja hanen lakinsa pysyy iankaikkisesti, eika niita ole oikeus kenenkaan muuttaa.

Vastaus edelliseen 1.12.2006:

Etkö usko, että Jeesus Kristus on sama kuin laki ja totuus ja Sana. Kun omistamme hänet meillä on Isä ja Poika, mutta jos meillä ei ole Pyhää Henkeä, meillä ei ole Jumalaa. Eikä uuden liiton ihmiselle ja vielä pakanoille määrätty mitään muuta kuin rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jeesus sanoi, etteivät hänen käskynsä ole raskaat, ”minä olen pitänyt Isäni käskyt, pitäkää te minun käskyni”. Hänen käskynsä on sisältö ilman kirjaimia. Olenko paljon rikkonut sapattikäskyä, joka juutalaisille annettiin? Hehän tahtoivat sen ottaa kantaakseen. Puutteellisesti olen sitä aina viettänyt. Kelloaikataulut ovat vähän vaikeita. Lapissa pitäisi päivä kaupalla kaamosaikaan viettää sapattia, koska ei päivä vaihdu. Lentokoneessa pitäisi pitää kaksi päivää yhtä kyytiä sapattia. Toiseen suuntaan lennettäessä sitä olisi todella lyhyen aikaa. Jos Jumala on vielä pakanoidenkin suhteen tässä kaikessa ankara, on raamatussa neuvottu meitä väärin. Sitä pitää lukea oikein ja ymmärtää oikein. Oletko koskaan katsonut jotakin, vaikkapa herkullista kakkua, himoitsematta sitä. Eikö silloin pitäisi ainakin toinen silmä jo olla poissa päästä. Käskettiinhän se repäistä pois, jos se viettelee. Eikä kukaan tee sitä. Sokeita ja rampoja sen käskyn täyttämisen tähden pitäisi kyllä olla joka paikassa, muttei olla toteltu. Sillä käskyllä Jeesus opetti juutalaisille, ettei ihmiselle ole mahdollista täyttää lakia; vain Jeesukselle itselleen se on mahdollista.

Sapatti on juutalaisille symboli levosta Jeesuksessa, jonka saamme, kun Pyhä Henki tulee meihin. Meitä ei omien tekojen kautta valita pelastukseen vaan Kristuksen tekojen ja hänen armonsa kautta. Pysyminen hänessä on sitä, että rukoilemme lakkaamatta, siis Pyhä Henki rukoilee meissä silloinkin, kun emme itse lausu sanoja. Kristuksen omat saavat lahjaksi vanhurskauden, eikä kukaan silloin kysy ”tunne Herra” vaan he kaikki tuntevat hänet, asuuhan hän heissä. Tämä tosin täyttyy täydellisemmin Jeesuksen 1000-vuotisessa valtakunnassa ja senkin jälkeen. Meidät katsotaan puhtaiksi hänen verensä tähden ja hänen tekojensa mukaan meille annetaan voittopalkinto. Vain ne, jotka eivät ota hänen sovitustaan vastaan ja jopa päivittäin, jotka siten ovat uskottomat Kristukselle, tuomitaan tekojensa mukaan. He kaikki ovat Ilm. 20: 11-15 tuomioistuimen edessä tekojensa mukaan tuomittavina.

Meidät on oksastettu viinipuuhun, Kristukseen ja pysykäämme Hänessä. Se on evankeliumin ilo ja lahja.

Tässä toivossa; Sävy

Uuden testamentin sisältö sapattiaiheesta:

On syytä muistaa Jeesuksen opettavan vielä vanhan liiton ihmistä, Israelilaisia, jotka olivat sitoutuneet kolminkertaisella lupautumisella Jumalan lakiliittoon, 2. Moos. 19:5-9; 24:3, 7-8.

”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme”. Jeesus tuli Isänsä Hengessä ja osoitti heille heidän tekemättömyytensä.

Lisäksi Israelin kansalle Jumala antoi ”lain ja käskyt” ”opetukseksi”; 2. Moos. 24: 12. Jeesus kertoi itse olevansa Jumalan laki, totuus ja Sana, jonka apostolit tulivat ymmärtämään ja opettamaan pakanoille. ”Pakanoiden ajat” alkoivat silloin.

Israelin kansa tuli lakiliitosta oppimaan, etteivät he olleet kukaan kykeneviä täyttämään sitä parhaimmallakaan yrityksellä. Tuli saada Jeesus sydämeen.

Keille Jeesus lähetettiin?

Matt. 15: 22. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. 24. Hän (Jeesus) vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".

Jeesus opetti siis juuri Israelilaisia ja heidän liittonsa perusteella säädösten puitteissa. Sinä aikana Israelin kansalle säädetyistä ajoista 62. vuosiviikon loppu (Dan. 9:26) oli menossa ja pakanoiden ajat tulivat alkamaan. Ainakin temppelin esiripun repeäminen osoitti Jumalan väistyneen heidän temppelistään. Yhtä hyvin pakanoiden ajat alkoivat helluntaina ja siitä kun Paavali alkoi julistaa uutta liittoa Jeesuksen nimeen pakanoille, vieläpä siitä, kun Jerusalem hävitettiin. Kuitenkin Israelin kansan ja Jerusalemin 70 vuoden ajanlasku keskeytyi ”ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21: 24). Tämä tapahtui Jerusalemin hävityksen aikoina. Israelin viimeinen vuosiviikko alkaa vasta pakanoiden aikojen päätyttyä, josta erillisesti Dan. 9: 27 puhuu.

Matt. 12: 1. Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja hänen opetuslastensa oli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään.

2. Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina".
3. Niin hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,
4. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä. (Pyhäkkö ja uhri kuvaavat Kristuksen laupeutta.)
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra." (Luojana ja myös lunastajana hän lepäsi ja täytti lain ennustuksen levosta, ei kuitenkaan tuhannen vuoden levolla; haudassakin vain n. kolme päivää. : "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä", sanoi Jeesus sapattina. Joh. 5: 17)
9. Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa.
10. Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.
11. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?
12. Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää."
13. Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niin kuin toinenkin.
14. Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.

Matt. 24: 20. Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä

sapattina. (Ohje Israelilaisille, jotka olivat sitoutuneet lakiliittoon iankaikkisesti, pelastuakseen tekojensa kautta. 2. M. 24: 8 Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella". Sapatti oli vertauskuva Kristuksessa saatavasta levosta, uhraaminen taas Kristuksen sovituksesta, ei heidän omastaan.)

21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman

alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.

Matt. 26: 55 … Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole

ottaneet minua kiinni.

(Jeesus teki samaa työtä joka päivä; paransi ja opetti.)

Matt. 27: 62. Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen (eli sapattina),

ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo

63. ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'.
64. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."

65. Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". (Neuvonpito ja määräys olivat sapattilakia vastaan.)
66. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. (Ja niin oli sapattilaki rikottu.)

Matt. 28: 1. Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti,

tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
2. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. (Synnin kivi ja kuoleman sinetti otettiin pois ja elämän Herra astui esiin ja sai hallintavallan.)
3. Hän oli näöltään niin kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Mark. 1: 21. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina

synagoogaan ja opetti.

22. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet.
23. Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi
24. sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
25. Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä".
26. Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä.
27. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä."
28. Ja hänen maineensa levisi kohta koko ympäristöön, kaikkialle Galileaan.
29. Ja tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.
30. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle.
31. Ja hän meni hänen luoksensa ja nosti hänet ylös, tarttuen hänen käteensä; ja kuume lähti hänestä, ja hän palveli heitä.

(Samaa palvelutyötä naiset tekevät joka päivä.)
32. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut,
33. ja koko kaupunki oli koolla oven edessä.

Mark. 2: 23. Ja tapahtui, että hän sapattina kulki viljavainioiden halki, ja hänen

opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä.

24. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?"
25. Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä,
26. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?"
27. Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Mark. 3: 1. Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.

2. Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.
3. Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille".
4. Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti.
5. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.
6. Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet. (Sapattina surmaamisen ajattelua.)

Mark. 6: 2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

Mark. 14: 49 Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä,

ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen."

Mark. 15: 42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin

aattopäivä, (huom. seuraava toimimisen määrä)

43. tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
44. Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
45. Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.
46. Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle.

(Näin paljon toimia ei ehdi ennen auringon laskua.)

Mark. 16: 1. Ja kun sapatti oli ohi, ostivat (ani varhain, auringon noustessa? Siis vielä sapattinako?) Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä.
2. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.
3. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?"
4. Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. (Synnin kivi lähtee pois vain Jumalan voimalla.)

9. Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. (Hän tuli nyt ajamaan taivaasta ulos jokaisen riivaajan, syyttäjän, Ilm. 12. Heillä oli vielä ollut pääsy taivaaseen.)

Luuk. 4: 16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa

mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.

Luuk. 4: 17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
19. saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
21. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
22. Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"
23. Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'."
24. Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.
25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."
28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen
29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
30. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Rauhan ja levon päivänä.)
31. Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina.
32. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima.
33. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä:
34. "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
35. Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
36. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"
37. Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
38. Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestansa.
39. Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja palveli heitä. (Palvelutyötä sapattina, eikä Jeesus nuhdellut häntä, koska se on luvallista.)
40. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.
41. Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen.

Luuk 6: 1. Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki,

ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
2. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"
3. Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,
4. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?"
5. Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra".
6. Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut. (Jeesus opetti joka päivä pyhäkössä.)
7. Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina.
8. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja hän nousi ja astui esille.
9. Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?"
10. Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.
11. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle.

Luuk. 13: 10. Ja hän oli opettamassa eräässä synagoogassa sapattina.

11. Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.
12. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi",
13. ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.
14. Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä".
15. Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? (Eläinten välttämätön hoito on luvallista sapattina)

16. Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"
17. Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki.

Luuk. 14: 1. Ja kun hän sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon

aterialle, pitivät he häntä silmällä.

(Fariseuksen talossa työläs pöydän kattaus ja ehkä osa ruoan valmistuksesta oli todennäköisesti luvallista. Ei Jeesus siitä nuhdellut.)
2. Ja katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään.
3. Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?" Mutta he olivat vaiti.
4. Ja hän koski mieheen, paransi hänet ja laski menemään.
5. Ja hän sanoi heille: "Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?"
6. Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän.

Luuk 19: 47. Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet

sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;

Luuk. 21: 37. Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne

vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.

Luuk. 22: 53. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole

ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."

Luuk. 23: 52. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.

53. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu.
54. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.
55. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin.
56. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. (Voiteita ei tehdä hetkessä vaan niiden valmistus on täytynyt kestää sapatin alkamisajan yli; katso jakeesta 54- , tai ne tehtiin aiemmin. Mark. 16: 1 sanotaan naisten ostaneen yrtit ja voiteet auringon noustessa.)

Luuk. 24: 1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle,

tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.

Joh. 5: 5. Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.

6. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7. Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".
8. Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".
9. Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti.
10. Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta".
11. Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja käy'." (Olihan hänen luonnollista viedä vuoteensa kotiinsa eikä jättää sitä.)
12. He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja käy'?"
13. Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.
14. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
15. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.
16. Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.

17. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". (Hänen ruumiinsa lepo tapahtui haudassa.)
18. Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
19. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. (Sapatti on annettu ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Jumala ei ole levon tarpeessa eikä lepää sapattinakaan. Meille parasta on lepo Kristuksessa.)

Joh. 7: 22. Mooses antoi teille ympärileikkauksen - ei niin, että se olisi Moosekselta, vaan se on isiltä - ja sapattinakin te ympärileikkaatte ihmisen.
23. Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?
24. Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."

(Ihminen ei pysty tekemään oikeita tekoja eikä tuomitsemaan oikeita tuomioita, vain Jumala pystyy.)

Joh. 9: 1. Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut

sokea.

2. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?"
3. Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.
4. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän (alkut. vugata: minun) tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Jeesus sai Isältä käskyn tehdä työtä joka päivä.)
5. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus."
6. Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen
7. ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" - se on käännettynä: lähetetty. - Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.
8. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?"
9. Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen".
10. Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?"
11. Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni".
12. He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En tiedä".
13. Niin he veivät hänet, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo.
14. Ja se päivä, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti.

Joh. 9: 15. Niin myöskin fariseukset kysyivät häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Ja hän sanoi heille: "Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen". (Jeesus teki joka päivä työtään: opetti ja paransi.)
16. Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.

Joh. 19: 30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja

kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

Ap.t. 1: 12. Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja

joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

Ap.t. 13: 14. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian

Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.
15. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa".

27. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan;
28. ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin.

38. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
40. Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:
41. 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille'."
42. Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina.
43. Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa. (Paavalikin julisti ensin juutalaisille, hän tapasi heitä eniten yhtä aikaa sapattina.)
44. Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.
45. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

Ap.t. 15: 7. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te

tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. (Eikä omilla teoilla)
10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?

Ap.t. 15: 11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
13. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!
14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. (Pakanoiden aikojen aikana.)
15. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu:
16. 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,
17. että jäljelle jääneet ihmiset (Israelista) etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, (1000-vuotisena Kristuksen kuninkuuskautena.)
18. mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.
19. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20. vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
21. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina."
22. Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa;
23. ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.
24. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
25. niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman.
28. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"

Ap.t. 16: 13. Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle,

joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.

Ap.t. 17: 1. Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan,

jossa oli juutalaisten synagooga.
2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,
3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus".

Ap.t. 18: 3. Ja kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa, ja he

tekivät työtä yhdessä; sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä.
4. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. (Paljon juutalaisia oli koolla silloin, ”juutalaisille ensin”, oli myös Paavalin toiminnan alku.)
5. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.
6. Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti hän vaatteitansa ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen minä; tästedes minä menen pakanain tykö."

Paavali aloittaa pakanoille julistamisen, pakanoiden ajat alkavat
7. Ja hän lähti sieltä (Tessalonikan synagogasta) ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaapelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.
9. Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene,
10. sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa".
11. Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.

Kol. 2: 14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Sapatti on kuvaus Kristuksen kautta saatavasta levosta sieluun ja ruumiiseen.)
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:

Hepr. 3: 5. Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
6. mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.

7. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,

8. älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10. sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11. ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Hepr. 4: 3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän

on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5. ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". (Lepoon Kristuksessa)
6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7. niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", (olivathan ”pakanoiden ajat” jo alkaneet ja apostolit olivat vahvistaneet heitä varten säädökset, Ap.t. 15: 19-20, 28-29) sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. (…toisesta myöhemmin tulevasta päivästä; käännös 1992. Saattaa viitata ensin Jeesuksen Uuteen liittoon ja sitten 1000-vuotiseen valtakuntaan.)
9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. (3: 19 epäuskon tähden)
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

(Jeesus Kristus ymmärtää niin juutalaista kuin pakanaakin, joiden molempien osalta sapatti-aiheesta näissä kahdessa viimeisessä luvussa on puhuttu.)

Sisältöön liittyvää muuta aineistoa:

Jeesus opettaa vanhan liiton ihmistä lain suuruudesta, joka täyttyy hänessä

Matt. 5: 17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Täyttämään sen niin juutalaisten kuin pakanoidenkin puolesta, vaikkei pakanoille lakia ollut annettu; vain omantunnon hyvän- ja pahan erottelukyky.)
18. Sillä totisesti minä sanon teille (juutalaisille): kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

Ikuisesti lakiliittoon sitoutuneille se kestää ikuisesti kirjaimina, vain Kristuksessa kirjain katoaa. 2. Kor. 3: 6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. - ”Kristus meissä, kirkkauden toivo” - Laki ja profeetat täyttyivät ja tulevat täyttymään Kristuksessa. Hän on laki, totuus ja Sana; Hän ei koskaan katoa, hänessä totuus kestää iankaikkisesti.

Matt. 5: 19. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä

ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

Tämäkin Israelilaisille. Vain Israelin kansa on sitoutunut lakikirjaimien liittoon ja heiltä kirjaimellisuuden vaatimus odotetaan, mikäli eivät ota Kristusta itselleen ja omakseen. Noudattamiseen ja opettamiseen vain Jeesuksella oli ja on kykenevyys niin vanhan kuin uudenkin liiton sisältöön nähden ja vain Hän tulee kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
Matt. 5: 20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi

kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (sellainen kuin Kristuksen vanhurskaus), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. (Siis he, jotka kiivailivat lain täyttämisestään, ovat pienimpiä Jumalan silmissä. Jeesus puhuu itsestään myös tässä; Hän on Hän, joka on paljoa vanhurskaampi.)

Matt. 5: 29. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
30. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

Näillä Jeesus huipistaa opetuksensa kuvaamisen, kuinka lain täyttäminen on

ihmiselle mahdotonta. Vain Jeesukselle, ei heille, se on mahdollista. Näillä lauseilla

kerrotaan selvästi se, että Uusi liitto on tarpeellinen. Sapatti oli koetinkivi, jolloin

kenen hyvänsä jalka tai välillä käsi rikkoo lain pykälän. Eikä ihminen täytä tätäkään

määräystä; katkaista jalka tai käsi tai repiä silmä itseltään. Eikä ihminen tulisi paremmaksi

ilman Kristusta, vaikka niin tekisikin.

Matt. 5: 48. ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Tämä viittaa edelleen juutalaisten oman ponnistelun mahdottomuuteen ja siihen,

kuinka vain Jumala voi täyttää kaiken ja vain uskon kautta Hänen nimeensä olemme

täydelliset, armosta. He, jotka pitäytyvät Mooseksen lakiin, saavat ja heidän täytyy laki

täyttää sekä osoittaa kelvollisuutensa. 5. Moos. 26: 13 ”niin sano Herran, sinun Jumalasi

edessä: ’Minä olen … aivan sinun käskysi mukaan, jonka olet minulle antanut; en ole

rikkonut sinun käskyjäsi enkä niitä unhottanut.”

Luuk. 2: 21. Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava,

annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

1. Moos. 17: 12 Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen.

Room. 2: 29 ”oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä”. Kahdeksas päivä kuvaa juuri sapatin jälkeistä päivää, jolloin sydämen ympärileikkaus tapahtui; helluntaisunnuntaina ylösnousemussunnuntain perusteella. 3. Moos. 12: 3 ”Ja kahdeksantena päivänä ympärileikattakoon pojan esinahan liha.” Se on lihan ruumiin pois riisumista uudessa liitossa, joka tapahtuu Pyhässä Hengessä, Kol. 2: 11 ” ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella”

Joh. 5: 46. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.

Joh. 7: 19 Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"

Joh. 20: 1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain,

kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" (Olkaa Kristuksen levossa.)

26. Ja kahdeksan päivän perästä (Viikon ensimmäisenä; ilmeisesti tarkoittaa kahdeksatta päivää ensimmäisestä, joka on sama kuin ensimmäinen) hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" (Olkaa levossa.)

Apostolien opetustoiminta

Ap.t. 19: 8. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän

kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta.
9. Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa.
10. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.

Ap.t. 20: 6. mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja

tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.

7. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

Room. 3: 20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, (Jeesus itse on laki, Sana, totuus.)
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

Room. 4: 14. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. (Vapauden laki, Kristuksen laki, joka on rakkaus, annettiin pakanoille Pyhässä Hengessä; niille, jotka lujasti uskovat Jeesukseen.)
16. Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko,

Room. 8: 10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Room. 9: 31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.

32. Minkä tähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, (uskosta Kristukseen luetaan hänen tekonsakin uskovan hyväksi ja niin hänelle uskosta syntyy rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin)

Room. 14: 4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän

seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

1. Kor. 7: 19. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen. (Sana juutalaisille ja pakanoille; Juutalaisille vanhan lain ja kristityille uuden lain pitäminen eli Kristuksen pitäminen sydämessä.)

1. Kor. 9: 20. ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
21. ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

Fil. 3: 9. ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

1. Kor. 16: 2. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (Paavali tuli viikon lopuksi juutalaistenkin tähden, tavatakseen heitä sekä kristityitä.)

2. Kor. 3: 14.Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite,

vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; (jotka pitäytyvät Moosekseen.)

Gal. 3: 10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".
11. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
12. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". (Siihen pystyi ja pystyy vain Jeesus Kristus ja hän elää.)
13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

Gal. 3: 21. Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.

Gal. 4: 10. Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.

11. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.

22. Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, 21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
toinen vapaasta.

23. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
24. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
25. sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.

29. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
30. Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."
31. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.

Hepr. 7: 18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
19. - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.

Tämä viittaa yhteydessään kymmenyssäädökseen ja samalla Siinain muuhunkin lakiin,

jonka kautta on mahdotonta vanhurskautua ja tulla täydelliseksi. Vain uskon kautta

Kristuksen vanhurskaus ja täydellisyys luetaan Häneen uskovan hyväksi.

Hepr. 8: 6. Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
7. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
8. Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
9. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
10. Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne (alkut. sen) heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (Tässä ”lakini” viittaa Kristukseen, joka on Jumalan laki, totuus ja Sana, lain sisältö. Jaak. 4: 11.)
11. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. (Jeesus on täytetty Jumalan laki ja Hänen kauttaan sydämessä on Kristuksen laki; rakkaus.)
12. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."

Kun Jeesus on sydämessä, siellä on laki, jota kuvaa seur.: Jaak. 4: 11. ”Joka veljeään

panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain”

Hepr. 8: 13. Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.

Hepr. 10: 9. sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Hepr. 10: 16. "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne (sen) heidän mieleensä";

Jeesuksen nimessä ovat täytetty Jumalan laki ja uuden liiton Kristuksen rakkauden laki

kirjoitettuna tai piirrettynä Pyhässä Hengessä sydämiin.

Hepr. 10: 17. ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
18. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

Jaak. 2: 12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki (Kristuksen laki) on tuomitseva. (Kristuksen omia armahdetaan Hänen tekojensa tähden.)

2. Piet. 3: 8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on

Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". (Ihmiselle vasta Uudessa maassa, jolloin yötä ei enää ole.)

Ilm. 1: 10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen,

Jeesuksen ylösnousemuspäivä oli uskoville ihmeellinen riemujuhla. Sinä päivänä Jeesus

ylösnousemuksensa jälkeen halusi ilmestyä; ensimmäisenä eli kahdeksantena. Jo muisto

siitä päivästä antoi uskoa sydämiin ja siten myös levon Jeesuksessa.

Israelin ja vanahan liiton tila v:sta 70 j.Kr. Israelille säädettyyn viimeisen vuosiviikkon alkuun asti

Hoos. 2: 11. Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.

Tuo loppu tapahtui Jeesuksen kuoltua ristillä ja lopulta Jerusalemin hävityksen

yhteydessä.

Hoos. 3: 4. Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia.

Tämä kausi on pakanoiden aikojen aikaa, jota varten pakanoille säädetty vapauden laki, Kristuksen laki tuli voimaan sekä apostolien Pyhältä Hengeltä saama säädös.

Jumala otti pakanoista omakseen kansan, unohtamatta silti Israelin kanssa tekemäänsä liittoa

Nykyinen aika on siis ns. pakanoiden aikojen kautta. Aika e.Kr. oli Israelin

kansan kutsumisen ja Jumalan omaisuuskansalle määrättyjen vuosien aikaa

Gal. 4: 4. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Ap.t. 15: 14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.

-”- 9: 15. Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän (Paavali) on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

-”- 13: 46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille (juutalaisille) oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.
47. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."

Gal. 3: 14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

-”- 2: 14. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"

Gal. 5: 4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

13. Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

14. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". (Kristuksen laissa.)

18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Room. 11: 25. Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus -hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (temmattu ylös, sinne valmistettuihin asuntoihin.)

Kol. 1: 27. joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Jes. 56: 6. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja

rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät

sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, (kaikki ne, jotka uskovat

Jumalaan ja liittyvät vanhan liiton lakiin ja ympärileikkauksenliittoon.)

7. ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. (Ei vielä silloin.)
8. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.
9. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki. (Nämä symbolit kuvaavat pakanoita, jotka olivat pakanoiden aikojen lapsia, uskossa Jeesukseen ja Hänen laissaan.)

Pakanoiden aikojen aikana on Jeesuksen omien sydämissä itse Jeesus Pyhässä Hengessä

Jumalan täytetty laki ja silloin he ovat Kristuksen laissa, vapauden ja rakkauden laissa.

Jaak. 4: 11. ”…Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja

tuomitsee lain;”

Tämä ilmaisee Jeesukseen uskovissa olevan laki sydämessä, joka on Kristus itse.

Ohjeena heille on apostolien Pyhän Hengen kautta antama säädös.

Tulevaisuudessa, pakanoiden aikojen jälkeen

Hoos. 3: 5. Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.

Sak. 12: 2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

Sak. 12: 3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.

8. Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita;

9. Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
10. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

Kristuksen 1000-vuotisessa valtakunnassa

Miika 4: 1. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana,
ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.
2. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." (Jeesus on lähtenyt sieltä, joka on Jumalan laki, totuus ja Sana.)

Miika 4: 3. Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

7. Minä teen ontuvista talteenjäävät ja kauasjoutuneista väkevän kansan. Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti.
8. Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.

Jes. 66: 23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.

Tämä vaikuttaa olevan pakanoille annettua opetusta vastaan. Koskeeko ”kaikki liha” vain

juutalaisia vai muitakin kansoja? Oliko uuden kuun päivä Jeesuksen ylösnousemuspäivä ja

tuleeko kenties olemaan seurakunnan ylösoton päivä, ollakseen koko lihan juhlapäivä?

Kuten Israelilaiset niin mahdollisesti muutkin opettelevat viettämään muutamia

juhlia, koska Jerusalem on hallinnon keskus. Kristuksen omat ovat yhdistetyt

Jeesukseen, Luojaamme, Karitsan häissä 1000-v. valtakunnan alussa ja silloin

noudatetaan jälleen viikkosapattia, uutta kuuta sekä lehtimajanjuhlaa, jotka

ovat vielä symboleja tulevasta hyvästä Uudessa maassa. Herraa tullaan kumartamaan

niinä päivinä Jerusalemiin, jossa näitä juhlia vietetään.

Sak. 8: 3. Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi.

23. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne'."

Sak. 14: 16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. (Tässä pakanakansojen juhlaan tulosta mainitaan.)
17. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta.
18. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.
19. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

Ne ihmiset, jotka säästyivät Jeesuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan sitä edeltäneeltä

tuholta, tulevat olemaan vapaita pahuuden hallitsijan otteesta, vaikka syntinen luonto

heillä vielä onkin. Juutalaiset tulevat silloin tekemään pakanakansoissa lähetystyötä, jota

he koskaan ennen eivät olleet tehneet. Tälle juhlalle muut kansat tulevat; muista juhlista ei

näin tarkasti ole sanottu heidän osaltaan.

Jes. 55: 5. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.

Uudessa maassa

Ilm. 21: 25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,

Ilm. 22: 5. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

Ei siis erotella päiviä, olemme päässeet Kristuksen lepoon; ikuisuus on vain yhtä päivää.

Israelin kansan juhla-aikojen symboliikka

Ne viittaavat Kristukseen ja hänen tekoihinsa

Viikkojuhla:

3. Moos. 23: 1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
2. "Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä.
3. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin (siis israelilaiset). (Se on Herran sapatti näin: Herra Jeesus loi ja lepäsi, lunasti ja lepäsi, kuvaten sitä lepoa joka on tuleva Hänessä olemaan, kun Hän tulee sydämiin ja vielä täydellisemmin Karitsan häissä ja 1000-vuotisvaltakunnassa/ikuisuudessa.)

Happamattoman leivän juhla: Jeesuksen uhriviikolla 1. pv. oli sunnuntai ja 7. pv. oli sapatti, koska pääsiäisviikon sapatista sanottiin Joh. 19: 31 ” se sapatinpäivä oli ”suuri”, kaksinkertainen juhla.

3. Moos. 23: 4. Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräajallansa:
5. Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi.
6. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. (Vaikkei aina viikkorytmin mukaan.)

Ensimmäinen ja seitsemäs ovat juhlapäiviä; kuvaus tulevasta j. Kr.
7. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. (Tulihan se olemaan Kristuksen ylösnousemus- ja helluntaipäivä. Juuri tämän juhla-ajan 1. päivän lepopäivä viittaa tulevaan pakanoiden ajan käytäntöön.)
8. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako." (Se on luomisen levon juhlapäivä ja pääsiäissapattina Jeesus lepäsi lunastustyöstänsä; sekä 1. että 7. ovat symbolisesti tärkeät lepopäivät.)

(Seuraavissa juhla-ajoissa 1. eli kahdeksas päivä tuli saamaan suuren korostuksen, joka viittaa pakanoiden aikojen käytäntöön korostaa ylösnousemuspäivä. Annettiinhan pakanoille juhla-aikojen ja sapattien noudattamiseen vapaus. Pääasia oli rakkaus ja usko Jumalaan Jeesuksen nimessä. Hän sielujen Herrana antaa sieluille levon, joka on todellinen lepo.)

Uutislyhteen päivä; sunnuntaijuhla

3. Moos. 23: 9. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
10. "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. (Ylösottoa kuvaava juhla)
11. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen.

(”uutislyhde” on symboli Jeesuksen kuoleman hetkellä ylösnousseista pyhistä. Matt. 27: 52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. 53. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.”) (Siis sunnuntaina, eikä epäilystä, etteivätkö he nousseet Isä Jumalan eteen Jeesuksen kanssa, koska he vain ilmestyivät ihmisille, eivätkä jääneet heidän luokseen; tämä ryhmä oli ”esikoisten juhlajoukko” eli uutislyhde, Hepr. 12: 23.)

(11. jakeen jatko:) ”pappi toimittakoon sen heilutuksen.” (Se on; Jeesus nousi Isän eteen juhlajoukkonsa kanssa heti, kun he olivat ilmestyneet ihmisille. Jeesuksen lunastustyö sai hyväksynnän Isältä. Ja Hän palasi viikon päästä näyttäytyen mm. Tuomakselle, jolloin häneen sai myös koskea, jota ei vielä ylösnousemusaamuna Maria Magdalena saanut tehdä. Syy; ”en minä vielä ole mennyt ylös Isäni tykö.”)
12. Ja sinä päivänä, jona teidän lyhteenne heilutus toimitetaan, uhratkaa virheetön, vuoden vanha karitsa polttouhriksi Herralle,
13. ja siihen kuuluvaksi ruokauhriksi kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, uhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, (Kristuksen Sanan työhön verrattava) sekä siihen kuuluvaksi juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä. (Kristuksen veren symboli, symboli armosta.)
14. Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.

Uuden sadon juhla eli Uuden liiton helluntaijuhla; sunnuntaijuhla

3. Moos. 23: 15. Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa,
16. laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri.
17. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi.
18. Ja tuokaa leipänne ohella seitsemän virheetöntä, vuoden vanhaa karitsaa ja mullikka sekä kaksi oinasta; ruoka- ja juomauhreineen ne olkoot polttouhri Herralle, suloisesti tuoksuva uhri Herralle.
19. Ja uhratkaa kauris syntiuhriksi sekä kaksi vuoden vanhaa karitsaa yhteysuhriksi.
20. Ja pappi toimittakoon niiden ja uutisleivän ynnä kahden karitsan (Israelilaisten ja pakanoiden uhrikaritsat) heilutuksen Herran edessä. Ne olkoot Herralle pyhät ja papin omat, (Jeesuksen).
21. Ja kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.

(Helluntaina tuli ensimmäinen sato pakanoista ja myös Israelilaisista. Se päivä oli myös sunnuntai, ylösnousemuspäivän tavoin suuri ilojuhla Herran kunniaksi ja levon päivä seurakunnalle.)

Muistojuhla:

3. Moos. 23: 23. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
24. "Puhu israelilaisille ja sano: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasuunaa soittaen, pyhä kokous. (Myös Kr.:n 1000-v. kautena on kuukauden ensimmäinen pv. lepopäivä.)
25. Älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan tuokaa uhri Herralle."

(Viitanneeko tämä muistojuhla tulevaan juhla-aiheeseen, Kristuksen tulopäivään? Tämä on verrattava uudenkuun juhlaan, mutta tässä kuukausi erikseen mainitaan.)

Sovituspäivä:

26. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

27. "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri.
28. Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä.
29. Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa. (Koska he eivät olleet lain täyttäjiä vaan kaikessa syntisiä.)
30. Ja jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. (Jumala ei ole pakanoille tätä soveltanut.)
31. Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (Jeesus tuli suomaan sovituksen heille.)
32. Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti."

3. Moos. 25: 9. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. (Kerran vuodessa.)

Lehtimajan juhla:

3. Moos. 23: 34. "Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää.
35. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako.

36. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. (Ensimmäinen ja kahdeksas kuvaavat samaa päivää; vapautuksen päivää synnin pesästä, Egyptistä, ja ylösnousemuspäivänä vapautusta synnistä ja kuolemasta.)
37. Nämä ovat Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, tuodaksenne Herralle uhreja: polttouhreja ja ruokauhreja, teurasuhreja ja juomauhreja, kunakin päivänä sen päivän uhrit;
38. ja sitä paitsi Herran sapatit ja teidän muut lahjanne ja kaikki lupausuhrinne ja kaikki vapaaehtoiset uhrinne, joita te Herralle annatte.
39. Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. (Juhlaviikon 1. ja 8. ovat sama päivä. Sitä kuvaa myös ympärileikkauksen aika, kahdeksas päivä, symboloiden Jeesuksen ylösnousemusta, vapautumista synnistä ja kuolemasta, ”lihan ruumiin pois riisumista”.)

(Ei mainintaa seitsemännestä päivästä; vain 1. ja 8. Ne viittaavat Jeesuksen ylösnousemuspäivään. Samalla tämä on mahdollinen tuleva seurakunnankin ylösotonpäivä. Olihan tämä juhla Egyptistä vapautumisen juhla, ks. jae 43, joka on synnin pesästä pääsyn juhla ja siksi se sopii hyvin ylösoton symboliksi. Samalla tämä juhla on sadonkorjuun levonjuhla, joka sekin viittaa seurakunnan ylösottoon.)
40. Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä.
41. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa.
42. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa,
43. että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."

Uudenkuun juhla:

4. Moos. 10: 10. Puhaltakaa torviin myös riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun

päivinä, samalla kun uhraatte polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."

4. Moos. 28: 11 "Jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä teidän on tuotava Herralle polttouhriksi kaksi nuorta sonnia, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä. Kaikkien uhrieläinten tulee olla virheettömiä.

4. Moos. 28: 14. …uhrattakoon kunakin uutenakuuna, vuoden kaikkina kuukausina.

1. Sam. 20: 5. Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua

aterioimassa kuninkaan kanssa;

2. Kun. 4: 23. Hän sanoi: "Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä

sapatti."

Ps. 81: 3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti

kanteleita ynnä harppuja.

4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän

juhlapäivämme kunniaksi.

5. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

Hes. 46: 1 "Näin sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti, se, joka antaa itään päin,

olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se avattakoon; myös avattakoon se

uudenkuun päivänä. (Sapatilla ja uudella kuulla on yhteys Jumalan symboliikassa. Portista

tulee sisälle Jeesus Kristus, Kuningastenkuningas, jonka tähden ruhtinas sai tulla sen ovelle.)

2. Silloin tulkoon ruhtinas porttieteisen kautta ulkoa ja asettukoon portin ovenpieleen; ja kun papit

uhraavat hänen polttouhriansa ja yhteysuhriansa, niin hän kumartaen rukoilkoon portin kynnyksellä

ja menköön sitten ulos. Mutta porttia älköön suljettako ennen iltaa.

3. Ja maan kansa kumartaen rukoilkoon sen portin ovella sapatteina ja uusinakuina Herran

edessä. (Itäportti on se, josta Ilm. 4: 1 ja Hes. 10: 19 tullaan sisään.)

12. Milloin ruhtinas uhraa vapaaehtoisia lahjoja, polttouhrin tai yhteysuhrin vapaaehtoisena lahjana Herralle, avattakoon hänelle portti, joka antaa itään päin, ja hän uhratkoon polttouhrinsa sekä yhteysuhrinsa samoin, kuin hän uhraa sapatinpäivänä, ja menköön ulos; ja hänen mentyänsä suljettakoon portti. (Ruhtinas itäportilla kuvaa Jeesuksen ja lunastettujen sisääntuloa Idästä, synnin suunnasta, johon ihminen ajettiin Eedenistä, samoin murhaaja Kain.)

Jes. 66: 23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä (tulevatko tällöin pakanat Herran eteen) ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha (Israelilaisista?) kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.

Uudenkuun juhla ja sapatti liittyvät Hes. 46 ja Jes. 66 tapahtumassa selvästi toisiinsa.

Israelilaisten ja Jumalan liittoon kuuluva sapatti oli selvästi tarkoitukseltaan selitetty,

mutta uudenkuun juhlaa ei. Se on juhla, joka saa joskus sisältönsä merkityksen; onko se

Kristuksen tulon juhla kuninkaaksi, koska ruhtinaan Hes. 46: 2 on tultava portille?

Uudenkuun juhla on riemujuhla, jolloin on soitettava eri soittimilla ja puhallettava

pasuunaan.

Vanhan liiton lapset tulevat vasta 1000-vuotiskautena täysin puetuksi Kristuksen

vanhurskauden vaatteilla, vanhurskauden auringolla ja saavat Kristus-auringon valon

heijastuksen itseensä. Vanhassa liitossa heillä oli kuun valo, joillakin puolikuun valo tai

jopa kuunsirpin valo, parhaimmillaan loistaen täydenkuun valolla, heijastaen

Kristus-auringon valoa. Ilm. 12 kuvauksessa uuden liiton seurakuntavaimolla on

pukuna aurinko ja kuu hänen jalkojensa alla, eli menneisyydessä. Päänsä päällä, eli

tulevaisuudessa, kunniaseppeleenä kaksitoista tähteä, merkiten Israelin lasten 12

sukukunnan pelastettuja. Tulevatko pakanat siellä viettämään uudenkuun juhlaa kuten

lehtimajanjuhlaa, jolloin he tulevat Herran eteen kaukaisista maista ja Israelilaiset

sapattina, selviää vasta silloin. Ylösottoon viittaavia symboleja uuden kuun juhlassa on.

Vanhan liiton juhla-ajoistakin annettiin pakanoille vapautus ja vapaus, koska Jeesuksessa ne täyttyvät. Sekä toiseksi: missään muissa maissa aikavyöhyke-erojen tähden ei toteudu täsmällisesti Israelin juhla-ajat.

Gal. 4: 4. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. (Vapaan vaimon, ei orjattaren lapsiksi, jolloin ei oman tekemisen kautta vaan Jumalan armon ja Kristuksen rakkauden sekä uskon kautta tulemme pelastetuksi.)

Gal. 4: 10. Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.

11. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.

Kol. 2: 16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,

17. jotka vain ovat tulevaisten varjo,

Uuden liiton julistuksen sisällön kriisi:

Ap.t. 15: 5. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".
6. Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.
7. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.
10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
13. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!
14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.
15. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu:
16. 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, (Tämä koskee myös toista Jeesuksen tulemusta.)
17. että jäljelle jääneet ihmiset (seurakunnan ylösoton jälkeen) etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee,

(”Jäljelle jääneet ihmiset” ovat pedon valtakauteen, oven ulkopuolelle jääneitä.)
18. mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.
19. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20. vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
21. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina."

(Apostolit tarvitsivat tehokkuutta ja selkeyttä opetukseensa eri maissa, joissa oli myös synagogia ja he tekivät sen. Mooseksen laki oli kuun valo Kristus-auringon rinnalla, joka on kuvattu Ilm. 12: 1-. Vaimo eli seurakunta oli puettu auringolla, Kristuksen vanhurskaudella ja kuu hänen jalkojensa alla tarkoittaen mennyttä kautta; kuun valo = aurinkoa, Kristusta heijastava valo; tarkoittaen vanhaa liittoa, lakiliittoa. Tulevaisuudessa = päänsä päällä vaimolla, seurakunnalla on oleva voiton seppeleenä 12 tähteä, Israelin sukukunnat. Kristus ja täydellinen määrä (7) Jumalan seurakuntia ovat silloin yhtä.)

Päätös Uuden liiton julistuksesta pakanoille:

Ap.t. 15: 22. Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa;
23. ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.
24. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
25. niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman.
28. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
30. Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen.
31. Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä lohdutuksesta.

Ap.t. 16: 4. Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
5. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.

Ap.t. 16: 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

Ef. 2: 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Ympärileikkauksesta:

Gal. 2: 7. … minulle (Paavalille) oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille- (Tämäkin osoittaa julistuksen sisällön olevan heille jossain määrin erilainen; olihan heillä sitoutuminen lakiliittoon iankaikkinen)

Gal. 5: 2. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.

Gal. 5: 3. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.

(Toisin päin: Siinain lakiliittoon sitoutuneet ovat velvolliset noudattamaan sapattia ja koko lakia, mutta heidän tulee silloin ympärileikkauttaa itsensä.)

Ef. 2: 11. … te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen (pakanoilla on sydämen ympärileikkaus Kristuksessa ja vapauden, rakkauden laki.)

Ef. 2: 15. … kun hän (Jeesus) omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, (v.1992 ”kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen”) luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, (rauhan Kristuksessa ympärileikkaamattomien ja ympärileikattujen kesken, pakanoiden ja Israelilaisten.)

Jeesuksen käsky Uuden liiton ajalle: Hän opetti vanhan ja uuden liiton ihmistä

Matt. 11: 28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Lain täyttäminen oli suurempi taakka kuin päivätyö, koska se aiheutti epäonnistumisen pelon tähden tuskaa ja raskaan, painavan olotilan; lain alaisena he olivat raskautetut.)

Matt. 22: 37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta

sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

Matt. 28: 20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Mark. 12: 29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: (Tällä on Israelin liittosopimukseen viittaava tarkoitus.) Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta

sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.

31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään

käskyä, suurempaa kuin nämä." (Näillä sanoilla annetaan ymmärtää lain sisällön eli rakkauden olevan tärkeämpi tekijä laissa.)

Luuk. 4: 18 …hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,

Joh. 5: 17. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". (Jos olemme Jeesuksessa, teemme sen minkä hän tekisi.)

Joh. 8: 31 "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun

opetuslapsiani;

32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

35. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. (Totuus on Jeesus itse; tie, totuus ja elämä. Orja on orjattaren eli Haagarin poika. Hänet tuli ajaa ulos talosta, pois sydämestä. Niin tekee uskon lapsi eli Aabrahamin vapaan vaimon jälkeläinen.)

36. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Joh. 12: 50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. (Eli on uskottava Jeesus, Jumalan Poika itselleen; Hän on elämä.)

Joh. 13: 34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.

35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen

rakkaus." (Uuden liiton sanoman laista Jeesus opetti opetuslapsillensa ja apostoleille.)

Joh. 15: 10. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

(Jeesus sanoi pitäneensä Isän käskyt, vaikka hän opetti ja paransi sapattina kuten muinakin päivinä. Siinailta Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen on Israelin kansan ja vanhan liiton kiveen veistetyn lain aika ja näin ” laki tuli väliin”, Room. 5: 20.)
11. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. (On ilo olla Kristuksen rakkaudessa ja uskossa Häneen, vapaudessa, ilosanomassa.)
12. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. (Kuka tämän täyttää omalla yrittämisellä? Vain Kristus ihmisen sydämessä Pyhässä Hengessään.)

Gal. 6: 2. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

10. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.

1. Joh. 4: 21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Paavalin opetukset:

Room. 7: 6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

2. Kor. 3: 3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

13. emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (Tärkeintä on olla joka päivä Sanan ja rukouksen kautta yhteydessä Jeesuksen kanssa.)

1. Kor. 13: 1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (Jeesus Kristus)

Tulevaisuuden näkymät:

Ilm. 21: 25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,

Ilm. 22: 5. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä. (Ikuisuus on yhtä samaa päivää.)

Loppukommentit:

Vanhan ja uuden liiton sisältö näyttävät olevan ikään kuin ristiriidassa keskenään, mutta kun muistamme Israelin kansan sitoutuneen lakiliiton kolminkertaisesti, vakuuttaen tulevansa sen täyttämään, lisäksi Mooses vihki heidät siihen verellä, niin se myös kuuluu heille. Mikäli muukalaiset halusivat heihin liittyä, tuli heidän noudattaa ympärileikkauksen liittoa.

Ympärileikkausta tulisi noudattaa silloin, jos haluaa pitäytyä lakiin. Pakanoiden ajat olivat alkamassa pian Jeesuksen toiminnan jälkeen ja siksi hän oppilaitaan neuvoi, kuinka pakanoita oli opetettava. Kaikki apostolit saivat siitä tiedon ja he opettivat ilman lain kirjaimia Jeesuksen rakkaudessa pysymistä ja uskoa hänen nimeensä. Pakanoille ei kuulunut päivien, kuukausien ja vuosien juhla-aikojen seuraaminen, vain alinomainen uskon kautta Kristuksessa pysyminen; rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Sen tuli olla koko aikaista ja joka hetkistä. Sitä se onkin, jos Pyhä Henki saa olla sydämessä. Pakanoiden kausi on kuvattu Ilm. 12: luvussa, kuinka seurakunta on puettu auringolla, Kristuksen kirkkaudella ja silloin hän myös, joka on täyttänyt Jumalan lain, täyttää rakkauden lakinsa omissaan Pyhän Henkensä kautta.

Uuden liittonsa seurakuntaan Jeesus asetti Pietarin päävastuuseen ja hänkin lupautui kolminkertaisesti rakkauden lakiin, ikään kuin vakuuttaen tulevansa sen täyttämään. Herra tietää, kuinka hän siinä onnistui, mutta rakkaudesta Jeesukseen Pietari kuoli marttyyrina. Sekin todistaa, että hän kuitenkin eli Kristuksen rakkaudessa ja armossa.

Sapatti kuuluu kiveen veistettyyn lakiin ja laki kuuluu siihen sitoutuneille, fyysisesti ympärileikatuille, oman tekemisen tien kulkijoille.

Täytetty laki kuuluu Jeesukselle Kristukselle ja Hän Jumalalle ja jos ihminen sitoutuu uskossa Kristukseen hän saa lahjaksi Isän ja Pojan Hengen, lahjaksi täytetyn lain ja lahjavanhurskauden. Silloin ihminen on fyysisesti ja henkisesti vapaa lain orjuuden työstä, mutta hän on Pyhässä Hengessä sitoutunut Kristuksen rakkauteen, valmiiksi täytettyihin lain kirjaimiin ja uuden liiton lakiin, jossa kirjain katoaa ja sisältö pysyy ikuisesti. Kristuksen laki, rakkaus sydämessä on sydämen ympärileikkaus, jossa ihminen kulkee Herransa vapaudessa.

Emme voi jälkikäteistäyttäjinä kuitenkaan toteuttaa kiveen kirjoitettua lakia, jota eivät ennen meitä eläneetkään voineet. Sen teki Jeesus, Jumala ihmisessä, mutta me voimme roikkua kiinni uskon kautta Kristuksessa, viinipuussamme, josta meille virtaa jatkuvasti armon viiniä, Pyhää Henkeä ja rakkautta. Silloin meillä on täydellinen laki, jossa lepäämme kokoaikaisesti. Pyhässä Hengessä on ihminen joka päivä Kristuksen rauhassa, ilossa ja rakkaudessa sekä Kaikkivaltiasta ja Karitsaa ylistetään joka päivä.

Jeesus Kristus oli Luoja ja Lunastaja sekä kaikkien vanhan liiton liittojen täyttymys; Hän täytti Vanhan liiton ennustukset ja lain sekä antoi uuden liiton. Koska Jeesus on omissaan Henkensä kautta ja Hän on Jumalan täytetty laki ja totuus, täyttää Hän rakkautensa kautta omissaan Uuden liitonkin lain, mutta armo on päällimmäisenä, sillä ihmisellä on vapaus.

Isä ja Poika asuvat Kristukseen uskovan ihmisen sydämessä Pyhän Hengen kautta ja silloin siellä on täytetty laki; Kristuksen laki täyttyy uskon kautta Jeesukseen ja hänessä kiinni pysyen.

Koonnut Liedossa 1.- 4. 12. 2006, tarkistus- ja täydennystyötä joulukuussa -06 ja tammikuun alussa 2007-01-17

Sävy Nordgrén