Matt. 5:44 Mutta minä (Jeesus Kristus) sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, (Hän puhui itsestänsä; niinhän hän itse teki.
Ja jos Jeesus on, lupauksensa mukaan ihmisen sydämessä, hän sen tekee ihmisessä. Tämä on malli uuden liiton rakkauden lain noudattamiseen; ei omassa voimassa. Jeesus toimi Isänsä voimassa ja me olemme Jeesukseen uskoessamme hänen voimansa vaikutuksen piirissä.)
45.
että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; (eli kuten Jeesus) sillä
hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin
väärille kuin vanhurskaillekin. (Tulee osoittaa
rakkautta kaikille pyytämällä sitä Jeesukselta.)
46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä
palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne,
mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48. Olkaa siis te
täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne
täydellinen on." (Se on vain mahdollista Jeesukselle, Jumalan Pojalle ja
Pyhälle Hengelle ihmisessä. Kuitenkin tämä viittaus täydellisyyteen osoittaa
Jeesuksen tarkoittavan muistuttaa Israelin kansan sitoutumista lain
noudattajiksi, josta kansasta vain Jeesus sen teki.)
Matt. 6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
Matt. 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Matt. 6:7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.
Matt. 6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka
olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun
valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin
taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin
mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,
(on opetustilanne)
Matt. 8:5 Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä
6. ja sanoi: "Herra, minun palvelijani
makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".
7. Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".
8. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra,
en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun
palvelijani paranee.
9. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla
on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja
toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän
tekee."
Matt. 8: 10. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon."
Ja palvelija parani sillä hetkellä. (Jeesus vain sanoi, ei rukoillut)
14. Kun
Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa makaavan sairaana
kuumeessa. (Jeesus paransi elämän tilanteen kohdatessa, kun se tuli hänen
eteensä.)
15. Niin hän koski tämän käteen, ja
kuume lähti hänestä; (Vaikka ei sanota hänen rukoilleen, se ei ole esimerkki
ihmisille vaan heidän tulee rukoilla.)
Matt. 9:38 Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa." (Elon Herra on Kristus itse ja Isä.)
Matt. 14:23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä. (Jeesus antoi näin esimerkin rukoustavasta.)
Matt. 15:23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
24. Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen
kadonneitten lammasten tykö". (Vanhan liiton aikana, joka vielä
Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen asti oli menossa, Jeesus opetti vain
Israelilaisia ja heidän sääntöjensä puitteissa ja ohjasi uskomaan Häneen niin
lakina kuin tekoinakin.)
25. Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
26. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja
heittää penikoille".
27. Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa
pöydältä putoavat".
28. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle,
niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli
siitä hetkestä terve. (Ei sanota Jeesuksen rukoilleen; hänhän on itse elämän
leipämme ja yhtä Isässään.)
36. Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. (Hänen kiitoksensa oli samalla antajalle ja Jumalalle. Hänen murtaessaan ravinnon, kuvaa sitä, kuinka hän itse tahtonsa mukaan vähän kerrassaan, kunkin päivän tarpeen mukaan, jakaa ihmisille sopivan määrän myös iankaikkisen elämän ravintoa, ”elämän leipää”, antaen ensin sen Sanan palvelijoille.)
37. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista. (Ei
näytösluonteisia rukouksia etu- ja jälkikäteen kansan edessä. 7 täyttä
vasullista kuvaa, kuinka ravintoa jää kaikille 7 seurakunnalle.)
38. Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja
lapsia. (Neljä tuhatta kuvaa kaikilla neljällä ilmansuunnalla olevia kansoja.)
Matt. 18:26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa,
ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka
oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui
häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä
sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän
maksaisi velkansa.
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Matt. 15: 34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi." (”Anna meille anteeksi niin kuin mekin annamme niille…”)
Matt. 19:13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa
lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten
on taivasten valtakunta".
15. Ja hän pani kätensä
heidän päälleen ja lähti sieltä pois. (Lyhyt, hiljaisesti itsekseen
lausuttu siunaava rukous.)
Matt. 21:13 Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan." (Viittaa tulevaan, pakanoiden aikaan. Silloin sitä on kaikkien Jumalan lasten sydämet yhteensä.)
Matt. 21: 21. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi. 22. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."
Matt. 24:20 Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.
(Ohje
Israelilaisille, jotka olivat sitoutuneet lakiliittoon iankaikkisesti, pelastuakseen tekojensa kautta.
Matt. 26:36 Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla".
(Hän antoi esimerkin miten rukoilla tulee; yksinäisyydessä.)
37. Ja hän otti mukaansa Pietarin
ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia
ja tulla tuskaan.
38. Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi
murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani". (Heidän
tuli myötäelää hänen kanssaan.)
39. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi
kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön
minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä
tahdon, vaan niinkuin sinä".
40. Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi
Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!
41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette
joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
42. Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä
malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon
sinun tahtosi".
43. Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä
olivat käyneet raukeiksi. (Jeesus oli varmasti murheellinen, mutta hän ymmärsi
heitä.)
44. Ja hän jätti heidät,
meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.
(Opetuslapset olivat kuuloetäisyydellä ja Jeesus rukoili ääneen. Kukaan
opetuslapsista ei ollut rukoilemassa Jeesuksen vierellä; esimerkki on taas
yksin rukoilemisesta, mutta vähän matkan etäisyydellä toiset saivat valvoa ja
hiljaa mielessään rukoilla.)
45. Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: "Te nukutte vielä
ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten
käsiin.
Matt. 26: 53. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän
kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? (Jeesus oli uskon alkaja ja täyttäjä, Hepr. 12: 2, ja apu olisi tullut, mutta hän alistui uhriksi.)
Matt. 28:9 Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. (Maria Magdalena ja se toinen Maria ylösnousemusaamuna; tajusivat Jeesuksen Jumaluuden)
Matt. 28:17 Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät. (11 opetuslasta, jotka menivät Galilean vuorelle, kuten piti; kutka epäilivät?)
18. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Heti ylösnousemuksen jälkeen. Myös häntä voi nyt rukoilla vielä oikeutetummin, kuten silloisenkin Jeesuksen vaikutusajan aikana.)
Mark. 1:35 Ja varhain aamulla,
kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni
autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.
36.
Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen
jälkeensä;
37. ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua".
(Hän ei rukoillut opetuslastensa kanssa. Ja vaikka Jeesus oli Jumala, mutta oli
ihmisruumiissa, hän joutui rukoilemaan Isää antaakseen tällä tavalla ihmisille myös
mallin nöyryydestä ja luottamuksesta Jumalaan sekä siitä miten tulee rukoilla;
ei näytösluonteisesti.)
Mark. 1:40 Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".
41. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu". (Jeesus ei rukoillut vaan kosketti ja sanoi sanansa. Osoittaen, ettei hänen tahtoaan tarvitse epäillä.)
42. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui. (Jeesus on Jumalan Sana ja Jumala)
Mark. 5: 22- 22.
Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa
juureen,
23. pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan;
tule ja pane kätesi hänen päällensä,
että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
24. Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous,
ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
25. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta
26. ja paljon kärsinyt monen lääkärin
käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin
käyden huonommaksi.
27. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja
koski hänen vaippaansa;
28. sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen
vaatteitaan, niin tulen terveeksi".
29. Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli
parantunut vaivastaan.
30. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi:
"Kuka koski minun vaatteisiini?"
31. Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon
tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"
32. Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.
33. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli
tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko
totuuden.
34. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, (hän
sanoi, kuten Isä) sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan
ja ole terve vaivastasi."
35. Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan
esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa
vaivaat?"
Mark. 5: 36.
Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan". (
Uskossa on elämä, joka on Jeesuksessa. Uskossa Häneen ei epäillä eikä pelätä.)
37.
Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin
ja Johanneksen, Jaakobin veljen.
38. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän
näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.
39. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette?
Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."
40. Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti
mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni
sisälle sinne, missä lapsi makasi.
41. Ja hän tarttui lapsen käteen ja
sanoi hänelle: "Talita kuum!"
Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. (Ei rukousnäytettä; vain
usko ja sana.)
Mark. 5: 42.
Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he
joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.
43. Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa
tästä ja käski antaa tytölle syötävää.
Mark. 6: 5.
Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi
joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. (Kotikaupungissaan;
heidän epäuskonsa tähden.)
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän
vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.
7. Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain
ja antoi heille vallan saastaisia henkiä
vastaan. (Uskolla ja sanalla, ei näytösrukouksella.)
Mark. 6: 8. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
Mark. 6: 46. Ja
sanottuaan heille jäähyväiset hän meni
pois vuorelle rukoilemaan.
Mark. 8: 5. Hän kysyi heiltä: "Montako leipää
teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän".
6. Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän
leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa,
että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.
7. Heillä oli myös joitakuita
kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen. (Jeesus
siunaa ravinnon; sanansa ravinnon meille niin, että se riittää.)
8. Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset,
seitsemän vasullista. (Kuten tuli olemaan seitsemän seurakuntaa, tarkoittaen;
täydellisesti kaikkia joka ajalla olevia uuden liiton seurakuntia, niin Tyatiira kuin Filadelfia.)
9. Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät
luotansa. (4 ilmansuunnan mukaan)
Mark. 9: 29 Hän sanoi heille:
"Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja
paastolla". (Kaatumatautinen oireiden perusteella. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, joka hänessä oli ja sanoi: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene". Jeesus vain käski, ei rukoillut.)
Mark. 11:17 Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." (Viittaa tulevaisuuteen. Kaikkien kansojen Jumalan lasten sydämet yhteensä on kaikkien kansojen rukoushuone. Gal.4:6 ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" ”)
Mark. 11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Mark. 11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
Mark. 12:40 noita, jotka syövät leskien huoneet (kuormittavat heitä rahalahjojen vaateilla ym.)
ja näön vuoksi (näytösluonteisesti) pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
Mark. 13:18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. (Ahdistuksen ajan pako.)
33. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
Mark. 14: 22 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
22. Ja
heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi,
mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun
ruumiini". (Jumalan Sana)
23. Ja hän otti maljan, kiitti ja
antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. (Jumalan armo)
Mark. 14:32 Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen".
Mark.
14: 33. Ja hän otti mukaansa Pietarin
ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
34. Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan
asti; olkaa tässä ja valvokaa".
35. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,
36. ja
sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä
malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" (Esimerkki vaikeissa
tilanteissa rukoilemisesta; yksin, mutta myös, kuten tässä 3 valvojaa, esirukoilijaa,
erikseen tarvitaan.)
37. Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä
valvoa?
Mark. 14:38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." (Valvominen on tärkeä ennen ahdistuksen aikaakin, ennen Jeesuksen tuloa.)
Mark. 14:39 Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. (Voimme toistaa sanamme.)
Luuk. 1:10 Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
Luuk. 1:13 Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja
vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
Luuk. 2:37 ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen (naisprofeetta, Hanna).
Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
Luuk. 3:21 Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili,
niin tapahtui, että taivas aukeni (Esim. Isän ja Pojan suhteesta; me ja Herramme.)
Luuk. 4: 35. Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja riivaaja viskasi
hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä,
häntä ollenkaan vahingoittamatta.
36. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen:
"Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee
vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"
Luuk. 5:12 Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja
nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit
minut puhdistaa". (Se on usean sairaan ajatus.)
13. Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä.
Luuk. 5:16 Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili.
Luuk. 5:33 Niin he sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat".
34. Jeesus sanoi heille: "Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssansa?
Luuk 5: 35. Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he
paastoavat." (Tänäkin päivänä silloin, kun tarve on saada Kristus lähelle.)
Luuk. 6:12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. (Yöpyi myös siellä; ahdistuksen tähden.)
Luuk. 6:28 siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
Luuk. 8:28 Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa."
Luuk. 9:18 Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?"
Luuk. 9:28 Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
Luuk. 9:29 Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30. Ja he lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää.
Luuk. 9:38 Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni;
42. Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.
Luuk. 10:2 Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
Luuk. 11:1 Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa".
Luuk. 11:2 Niin
hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty
olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi
myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3. anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4. ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme
anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan
päästä meidät pahasta)." (Tämä rukousmalli on annettu
opetustilanteena; aiheet ja järjestys)
5. Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin
teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä
ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole,
mitä panna hänen eteensä';
7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja
lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' -
8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän
kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän
tarvitsee.
9. Niinpä minäkin sanon teille: anokaa,
niin teille annetaan; etsikää,
niin te löydätte; kolkuttakaa,
niin teille avataan.
10. Sillä jokainen anova saa, ja
etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Luuk. 11: 11. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
12. taikka
joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?
13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä
antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Luuk. 16:27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
Luuk. 18: 1. Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
Luuk. 18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
Luuk. 18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan
kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes
tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle
armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen;
sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa,
se ylennetään."
(Hän osoittaa, ettei julkinen kehuva rukous ole sopiva, vaikka Jumala oli antanut Israelilaisille ohjeen sanoa niin Jumalan edessä heidän lakiliittoon liittoutumisensa jälkeen: 5. Moos. 26: 13 ”niin sano Herran, Jumalasi, edessä: 'Minä olen vienyt pois talostani sen, mikä on pyhäkölle pyhitettyä, ja olen antanut sen leeviläiselle ja muukalaiselle, orvolle ja leskelle, aivan sinun käskysi mukaan, jonka olet minulle antanut; en ole rikkonut sinun käskyjäsi enkä niitä unhottanut.”)
Luuk. 19:46 ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', (pakanoiden aikojen tultua sitä on uskovat sydämet.) mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
Luuk. 20:47 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi (näytösluonteisesti) pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
Luuk. 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
37. Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta
öiksi hän lähti pois ja vietti ne
vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi. (Hän piti Öljymäkeä kotinaan. Sinne
Hän myös tulee laskeutumaan, Sak. 14: 1-5.)
38. Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan
häntä.
(Hän vain opetti, ei rukoillut kansan edessä.)
Luuk. 22:32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun (Pietari) uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat (käännyt takaisin), niin vahvista veljiäsi."
Luuk. 22:40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".
Luuk. 22:41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42. sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota
pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan
sinun".
43. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
Luuk. 22:44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
Luuk. 22:45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
Luuk. 22:46 Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
Luuk.23: 34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
Joh. 4:20 Meidän isämme ovat
kumartaen rukoilleet tällä
vuorella; ja te sanotte, että
Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."
Joh. 4:21 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
Joh. 4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. (Jeesus ei määrää paikkaa.)
Joh. 4:24 Jumala
on Henki; ja jotka häntä rukoilevat,
niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Joh. 6: 9 "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"
10 Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan.
11. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti (lausui kiitoksen Jumalalle) ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.
12 Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan".
13 Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla (Israelin sukukuntien määrä ja apostolien lukumäärä), mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.
23. Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sitten kuin Herra oli lausunut kiitoksen (Jumalalle; latin Vulgata).
Joh. 9: 38. Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä (Jeesusta)
Joh. 11: 40
Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
41 Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä,
minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
Joh. 12:20 Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan (Jerusalemiin, joka on ylhäällä muusta Israelin maastosta) rukoilemaan.
Joh. 14:16 Ja
minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, (Joh. 16:
Joh. 15: 7. Jos te pysytte minussa ja minun sanani
pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Tuli uskoa lähetettyyn Vapahtajaan.)
Joh. 16: 23.
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon
teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne
olisi täydellinen.
25. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
Joh. 16: 26. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; (Viittaus Jeesuksen 1000-vuotiseen valtakuntaan. ”Hän on kuninkaiden kuningas ja herrain Herra” sekä ”A ja O, alku ja loppu” Hänellä on nytkin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on Kaikkivaltias Luojamme. Joh. 16: 28 ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan”)
Joh. 17: 1.
Tämän Jeesus puhui ja
nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi
sinut;
2. koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän
antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
3. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he
tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet
lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä
olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla
oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
6. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit
minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä
annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
7. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
8. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he
ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja
uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
9. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10. ja
kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä.
11. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen
sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi,
jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
12. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin
heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi,
että kirjoitus kävisi toteen.
13. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä
olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14. Minä olen antanut heille sinun
sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä
varjelisit heidät pahasta.
16. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään
maailmasta ole.
17. Pyhitä heidät
totuudessa; sinun sanasi on totuus. (Jeesus on Jumalan Sana.)
18. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut
maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he
olisivat pyhitetyt totuudessa.
20. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös
niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21. että he kaikki olisivat yhtä,
niinkuin sinä, Isä, olet
minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat,
niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä
olen antanut heille, että he
olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – (Meissä
on Jeesuksella ollut kirkkaus.)
23. minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin
että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Joh. 17: 24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä
olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun
kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä
tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26. Ja minä olen tehnyt
sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä
olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."
(Jeesuksen rukous on sisällöltään tärkeä opetus opetuslapsille ja kaikille myöhemmille sukupolville. Sen kerrottiin olevan Jeesuksen puhe taivaaseen päin. Se ei ole teatraalinen tilanne, vaan on tarkoitettu ihmisille opetukseksi Isän ja Pojan suhteesta keskenään sekä Jumalan eli heidän suhteestaan Jumalan omiin, uskoviin ihmisiin.)
Jumala meissä; Joh. 14: 23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”
Mark. 13: 2. Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta." ” sen tähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.", Luuk. 19: 44.
Mark. 15: 38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. (”Kaikkeinpyhimmän” toiminta loppui temppelirakennuksessa ja siirtyi ihmisen sydämeen. ”Pakanoiden ajat” alkoivat ja ne todistettiin alkaneeksi, kun Pyhä Henki lähetettiin ihmisten sydämiin helluntaina. Temppeli hävitettiin vuonna 70 jälkeen Kristuksen ja Jeesuksen ennustus toteutui.)
Mark. 11: 17 Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? (Se on kaikkien kansojen Jumalan lasten sydämet yhteensä; uudessa liitossa.) Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
Ap.t. 1: 14. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.
24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut
25 ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa".
26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.
.”. 2: 1. Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi
käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka
jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä
täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille
puhuttavaksi antoi.
5. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä,
kaikkinaisista kansoista, mitä
taivaan alla on. (Näin osoitettiin evankeliumin kuuluvan kaikille
kansoille. Tämän ja apostolien työn kautta evankeliumi levisi nopeasti
kaikkialle.)
Ap.t. 2: 38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä
teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus
on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu."
41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. (Varmasti myös useiden eri kansojen edustajia.)
42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä
yhteydessä ja leivän
murtamisessa ja rukouksissa. (Tavoite: Kaikkien kansojen keskinäinen
yhteys)
-”- 3: 1.
Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. (Jeesuksen huudon hetki Jumalalle ristillä ja
kuoleman hetki.)
Ap.t. 3: 2 Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. (Pietari ei mennyt parantamaan kaikkia pyhäkköön.)
-”- 4: 23. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.
24. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
25. Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme
Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat
pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
26. Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen
Voideltuansa vastaan.'
27. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut,
sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
28. tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltä määrännyt
tapahtuvaksi.
29. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna
palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun
sanaasi;
30. ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." (Asettuminen parantajana esille ei ollut Jeesuksen eikä apostolien tarkoitus, vaan he paransivat tilanteen mukaan: nro 1 usko.)
31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.
-”- 6: 2.
Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei
ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme
pöytäpalvelusta.
3. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä
todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme
heidät tähän toimeen. (”Toimittamaan pöytäpalvelusta” ”jokapäiväisessä
avunannossa”.)
4. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa
ja sanan palveluksessa." (Jeesus asetti.)
5. Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen,
miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen
ja Prokoruksen ja Nikanorin
ja Timonin ja Parmenaan ja
Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
6. ja asettivat heidät apostolien eteen,
ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.
-”- 7: 59. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." (Iankaikkiseen elämään.)
-”- 8: 15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
Ap.t. 8: 16.
sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan
kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän
päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
20. Mutta Pietari sanoi
hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan
lahjan olevan rahalla saatavissa.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole
oikea Jumalan edessä.
22. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle
anteeksi annetaan.
23. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden
siteissä." (Parantamisella hän olisi etsinyt itselleen hyötyä; tehnyt sen
rahasta.)
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet".
27 Ja hän nousi ja lähti.
Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa
hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin
rukoilemaan
Ap.t. 9: 11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä
hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
17 Niin Ananias meni
ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä
hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
40 Mutta Pietari toimitti kaikki ulos (hän ei tehnyt siitä näytelmää) ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.
(Jumala salli tässä tilanteessa tapahtua ihmeen, kuolleista heräämisen.)
-”- 10: 2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
4 Tämä loi katseensa
häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle:
"Sinun rukouksesi ja almusi
ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
9 Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan.
30 Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa (yhdeksäs hetki oli Jeesuksen huudon ja kuoleman hetki)
31 ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
-”- 11: 5. "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin (katolla); silloin minä näin hurmoksissa näyn: tuli alas astia, ikäänkuin suuri liinavaate, (Kristuksen vanhurskautus) joka neljästä kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni.
-”- 12: 5
Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.
12 Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. (Rukoushetki kotioloissa Pietarin vankeuden tähden; ei temppelissä.)
Ap.t. 13: 2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".
3. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.
-”- 14: 23. Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.
-”- 16: 13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. (Alkuseurakunta kokoontui kodeissa ja ulkona luonnossa.)
16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä. (Tilanne toi tämän teon välttämättömäksi.)
Ap.t. 16: 25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
Ap.t. 20: 17. Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. (Paavali selitti heille toimintaansa ja mikä häntä odotti; jatkoa jae 36)
36 Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.
-”- 21: 5. Mutta kun olimme viettäneet
loppuun ne päivät, lähdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme
rannalla polvillemme ja rukoilimme;
(Ehkä rauhallisella paikalla.)
6. ja sanottuamme
jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa.
-”- 22: 17. Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin (Juutalaisten tähden hän meni vielä pyhäkköön.)
18. ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'.
21.
Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä
lähetän sinut kauas pakanain tykö'."
(Tällä Jeesus
henkilökohtaisesti vahvisti ”pakanoiden aikojen” alkaneen.)
-”- 24: 11 Niinkuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan.
12 Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla,
-”- 28: 7. Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa.
8. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.
(Tässäkin tilanne teki parantamisen mahdolliseksi. Se oli todistus Jeesuksesta heille.)
9. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin. (Oli herännyt usko saaren ihmisissä. Paavali ei kutsunut koolle.)
Room. 1: 10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
-”- 5: 5 mutta
toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan
rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 8: 26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
-”- 8: 27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä
Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien
edestä.
-”- 8: 34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on
kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme. (Hän, jolla on kaikki valta taivaassa
ja maan päällä.)
-”- 10: 1. Veljet, minä toivon
sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän
edestänsä, että he pelastuisivat. (Jae 2-4 on rukouksen sisältö: miksi?)
2. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta
ei taidon mukaan;
3. sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4. Sillä Kristus on lain loppu (täytetty laki), vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. (Luottaminen ja ajatukset tulee asettaa Jeesukseen kiitollisuudella.)
-”- 12: 12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa
kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
(Yhteiset rukoustilanteet ovat yhteisten ahdistusten aikoina välttämättömiä.)
-”- 15:30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, (Paavalin, seurakuntien rakentajan puolesta)
1. Kor. 11: 4. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä,
häpäisee päänsä.
5. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee
tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee
päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska
on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin
verhotkoon itsensä.
7. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta
vaimo on miehen kunnia. (Aikansa ajatusmaailman ja ajan tapojen mukaan, välttäen
kenenkään loukkaantumista, kuten Paavali sanoi: 1. Kor. 1: 32-33, ”Älkää olko
pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan
seurakunnalle,
33 niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa.”)
13. Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä?
(Nainen Jumalan kuvana: 1. Moos. 1: 26. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; 27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos. 2: 16. Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". - Sana ”vallitseva” liittyy yhteysmerkitykseensä, se ei tarkoita Jumalan määränneen miestä naisen ylivaltaan, mutta Jumala tiesi miehen katkeroituvan naista kohtaan syntiinlankeemuksestaan. Tukan kunniallisuus naisella on sen ajan ajattelua.)
1. Kor. 14: 13. Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että
hän taitaisi selittää.
14. Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä
rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.
15. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni,
mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on
veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin
ymmärrykselläni.
23. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
1. Kor. 14: 24. Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku
uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat
hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
25. hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että
Jumala totisesti on teissä.
2. Kor. 1: 11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
22. joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
2. Kor. 9: 14. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut.
2. Kor. 12: 7. Ja etten niin erinomaisten
ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan
enkeli, rusikoimaan minua, etten
ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut
Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun
voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden
minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun
asumaan. (Paavali oli yksin rukoillut Herraa.)
-”- 13: 7. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa,
9. Sillä me iloitsemme,
kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.
Gal. 4: 6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" (Herran Jeesuksen nimeen Pyhässä Hengessä)
Ef. 1: 15.
Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on
Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
16. en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
17. anoen, että meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja
ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
18. ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo,
johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen
pyhissään
-”- 3: 16-17 antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä
kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
-”- 6: 17. ja ottakaa vastaan pelastuksen
kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella
ja anomisella, rukoillen joka aika
Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa
kaikkien pyhien puolesta; (kehotus rakkauteen ja ykseyteen uskovien kesken)
19. ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin
oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,
20. jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti
puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.
Fil. 1: 4.
aina kaikissa rukouksissani ilolla
rukoillen teidän kaikkien puolesta,
5. kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä
alkaen tähän päivään saakka,
6. varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on
sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
9. Ja sitä minä rukoilen, että
teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka
olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
Fil. 1: 11. täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
18. Vaan mitäpä tuosta,
kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai
totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
19. Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän
rukoustenne kautta ja Jeesuksen
Kristuksen Hengen avulla,
-”- 4: 6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
Kol. 1: 9.
Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona
sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne
rukoilemasta ja anomasta, että
tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa
ja ymmärtämisessä,
10. vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta,
11. ja hänen kirkkautensa
väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja
pitkämielisiä, ilolla
12. kiittäen Isää, joka on tehnyt
teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on
valkeudessa,
-”- 4: 2. Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,
3. rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille
sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös
olen sidottuna,
4. että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee
puhua.
12. Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto.
1. Tess. 1: 2. Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän
tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme,
-”- 3: 9. Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne
kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä!
10. Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän
kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.
1. Tess. 5: 17. Rukoilkaa lakkaamatta. (Jeesus antoi
siitä esikuvan, rukoillen yksinäisyydessä.)
18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se
on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
25. Veljet, rukoilkaa meidän edestämme. (Rukoilkaa johtajienne edestä.)
2. Tess. 1: 11. Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi
teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi
kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
12. että meidän Herramme Jeesuksen
nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran
Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.
2. Tess. 3: 1.
Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän
edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi
muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
2. ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko
ei ole joka miehen.
1. Tim. 2: 1. Minä kehoitan siis ennen
kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään
esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista
ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
1. Tim..2: 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (Kehotus yhteisöllisyyteen.)
8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja
epäilystä;
1. Tim. 4: . Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut,
on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5. sillä se pyhitetään Jumalan sanalla
ja rukouksella.
-”- 5: 5. Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan
ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää;
2. Tim. 1: 3. Minä kiitän Jumalaa,
jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla - samoinkuin minä lakkaamatta
muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,
4. haluten, muistaessani kyyneleitäsi, saada sinua nähdä, että täyttyisin
ilolla –
5. kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.
2.Tim. 2: 22 …jotka huutavat
avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. (Jeesusta Kristusta.)
Filem. 1: 4.
Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
5. sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka
sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia
pyhiä kohtaan;
6. ja rukoukseni on, että sinun
uskosi, se usko, joka on meille
yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän
tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa
on.
22. Lisäksi vielä:
valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta
lahjoitetaan teille.
Hepr. 5:
7 Ja
lihansa päivinä hän (Jeesus) väkevällä
huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa
kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
-”- 7: 25 hän (Jeesus) myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
-”- 11: 21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten. (Vanhuudessa luonnollista.)
-”- 13: 18 Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.
Jaak. 5: 13 Jos
joku teistä (Jeesuksen omista) kärsii vaivaa, niin rukoilkoon;
-”- 5: 14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran (Jeesuksen) nimessä.
-”- 5: 15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
-”- 5: 16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta (seurakunnan jäsenet), että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
(Tässä kehotetaan ketä tahansa uskovaa rukoilemaan toistensa puolesta. Seurakunnan vanhimpia etupäässä oli uskottu siihen tehtävään, mutta tässä jokaista uskovaa.)
-”- 5: 17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
-”- 5: 18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
1. Piet. 3: 7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille
kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin
tekin; etteivät teidän rukouksenne
estyisi.
1. Piet. 3:
12 Sillä
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän
rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."
-”- 3: 15 vaan
pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne
-”- 4: 7 Mutta
kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
-”- 4: 8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne
kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".
2. Piet.
1: 19 Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te
teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin
pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
1. Joh. 5: 16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon,
ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä
kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi (Pyhän Hengen pilkka); siitä minä en
sano, että olisi rukoiltava.
Juuda 1: 20 Mutta te,
rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
Ilm. 4: 10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: (ottavat pois heille annetun kunnian nöyryydessä)
-”- 5: 8 heillä
oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia,
jotka ovat pyhien rukoukset,
(Jumala muistaa pyhien rukoukset viimeisen ahdistuksen ajankin koittaessa.)
-”- 5: 14 vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.
-”- 8: 4 Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
(suitsukkeita sanottiin pyhien rukouksiksi; se on Pyhän Hengen osuus siitä)
-”- 11: 1 Jumalan
temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen
rukoilevat.
-”- 19: 10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa.
-”- 22: 8. Ja minä, Johannes, olen se, joka
tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan
kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.
9. Ja hän sanoi minulle: "Varo,
ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain,
kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".
(Enkeli varoitti kumartamasta ja rukoilemasta häntä; se ei ole lain mukaista)
Viimeiset
sanat kahteen kertaan raamatussa rukous-aiheesta olivat varoitus enkelien
palvonnasta, joka viittaa siihen, että se on lopun ajan erityinen vaara!
Antakaa
kunnia Jumalalle ja Karitsalle, jotka Jumalan Hengessä ovat yksi!
4. Moos. 6: 22 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
23 "Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille:
24 Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
25 Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
27 Näin he laskekoot minun
nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä."
Pakanatkin ovat Aabrahamin siementä. ”Pakanoiden aikojen” aikana on mahdollista myös lausua tämä siunaus kaikkien Jeesuksen nimeen uskovien ylitse.
Gal. 3: 29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
Tekstit koottu Liedossa Raamatun uuden testamentin v.1938 käyttöön otetusta käännöksestä, vähitellen aineistoa keräten ja työ sekä tarkistus päätetty pitkänäperjantaina 6. 3. 2007.
Lainaukset Vanhasta testamentista ovat vuoden 1933 käyttöön otetusta käännöksestä.
Sävy Nordgrén