Lampaan keritseminen

Nousi mieleeni marraskuun 8. päivän aamuna ajatus Hyvästä Paimenesta, joka meitä huoltaa kaikin tavoin. Hän etsii erillään kulkevat vaaran paikoista, kallion jyrkänteiltä ja kantaa sylissään. Ohjaa laumaansa, pesee ja ruokkii sekä keritsee aika-ajoin. Ajattele sitä. Hän ottaa syliinsä ja alkaa ottaa pois tuppo kerrassaan, kunnes on oikein kevyt ja huojentunut olo. Kuinka iloisena lähteekään lammas keritsijänsä sylistä uutta Jumalan antamaa kasvua syömään, keventyneenä, päästyään eroon likaisista, painavista ja tukalista villoista. Ne ovat taakkana ja ahdistuksena. Herramme sanoi: jättäkää kaikki taakkanne Herran huomaan. Ne tulisi todella suostua jättämään hänelle.

Keritsemisenkin tulisi tapahtua usein. Meidän silmämme avautuvat näkemään virheemme, jos pyydämme Herraltamme silmävoidetta, nähdäksemme. Silloin aukeaa eteemme yksi ja toinenkin huono luonteemme ominaisuus tai tapamme. Tulee katumamieli, anteeksianomisen tarve. Senkin halun Jeesus herättää meissä. Silloin Hyvä Paimen ottaa meidät syliinsä ja keritsee meitä, hänen riisuu syntimme pois. Aina, kun tuomme ne Hyvän Paimenemme, Jeesuksen eteen, hän ottaa painolastimme pois. Sen tulisi tapahtua usein.

Kunpa pysyisimmekin aina iloisina, kevyinä ja vapaina. Silloin, kun taakat hänelle jätämme, niin vapaudumme iloitsemaan. Sekin on suuri kiitoksen aihe. Opetelkaamme kiittämään Herraa koko ajan, sitä taivaassakin tulemme tekemään. Suuresta ilosta laulamme Karitsan virttä, Hyvän Paimenemme ylistyksen virttä.

8. 11. 2006 Sävy