OMA HENKILÖKUVA JA SUHDE PELASTUSSANOMAAN...

Silti kaikella vakavuudella:
|
Apostolien teot
28:27-31 Kungingas Jaakon
Raamatunkäännös:
www.pelastussanoma.fi on
asunut vuokra-asunnossaan WEB sivustolla 2007 pääsiäisestä ja julistanut
tätä omaa merkillistä sanomaansa, jolle minä, kirjoittaja en mahtanut
sen lempeän voiman edessä mitään. |
|
Vakuudeksi pelastussanoman aitoudesta laitan
kesällä 2006 saadun uneni, jossa huomaat, etten Uni aamuyöllä 4.8.2006 - (kirjattu noin klo 11.00) Näin viime
yönä unen jossa pelastus-sanoma annettiin ihmisille. Ne
kiinnitettiin peräkkäin selkeään järjestykseen kuin
ilmoitustaululle. Ne olivat kauniina tauluina siinä
peräkkäin ihan selvästi kaikkien luettavina. Niissä oli
kaikki pelastuksen kohdat vaihe vaiheelta kuvin luettavissa
jotta kaikki ymmärtäisi. Silti vain peni osa ihmisistä
ymmärsi sen kaiken. Sitten Jumala puhui meille jotka
ymmärsimme taulujen sarjakuvallisen tarinan kunnolla: ”Älkää
te, huolehtiko noista muista, nuo taulut jää tänne noille
muille ja suurin osa niistä ymmärtämättömistä tulee kauhun
pakottamana ne lopulta ymmärtämään”. Olen miettinyt jo pitkään että miksi Herra kokoaa selvästi oman seurakuntansa ikään kuin itsensä valitsemista henkilöistä. Näyttää joskus siltä että nuo jotkut ihmiset ovat ihan kuuroja ja sokeita vaikka ei niissä muuten mitään vikaa ainakaan armon kautta olisikaan. Itseäni paljon parempia ihmisiä tänne jää, ilman kunnollista uskoa. Sain siihen myös vastauksen joka kuulostaa kait ihan järkevältä. Herra kokoaa joukon ihan omista näkökulmistaan ja vain ne ymmärtävät lopun ajan sanoman. Siitä joukosta kuolleiden pyhien kanssa tulee ne tuomarit joille annetaan valta tuomita eläviä ja kuolleita. On varmaan niin että meidän sydän on jo elämämme aikana eri tavoin muokattu antamaan oikeudenmukaista tuomiota kunkin liiton mukaisesti oikein. Näin ollen jos me tuomitsemme ihmisiä niin pelastukseen kuin kadotukseenkin niin on aika selvää että sillä hetkellä vihassa elävät puhdistautuvat itse ja ovat sitä joukkoa sen hetken elossa olevia joita emme tuomitse. Tämä sama pienisuuri joukko jää myös tuomitsemaan sen tietämämme Jeesuksen tuhatvuotiskauden loppuun josta meillä on annettu vähiten tietoa, mutta on silti jotain siitäkin. Minulle on monta kertaa tullut kamala sääli ja hätä läheisten ihmisten puolesta jotka vaan kävelee onnensa ohi, enkä voi tehdä mitään, siihen sain vastaukseni. -jarmo- |
TODISTUSTA: Alkuperäisen 2006 pelastussanoman sisällön julkaiseminen netissä vei minut Peijakseen P3 suljetulle osastolle, mielentilantutkimukseen eli hullujenhuoneelle 30.8.2006 jossa olin kolme päivää. Kerron siitä hieman, koska on ehkä parempi kertoa. Toivottavasti en säikäytä tai ihmetytä ketään kovasti tällä. Alkuperäinen
pelastussanoma syntyi suuressa avioeroahdistuksessa ja monien
vilpittömän nöyrien rukousten keskellä kesällä 2006 jonka julkaisin
netissä. Tästä eivät sukulaiseni pitäneet, vaan he veivät kaiken tiedon
minusta Keravan TK-lääkärille Eija Viitalalle. Viitala puolestaan teki
ansan minulle sinne terveyskeskukseen, soittamalla ja pyytämällä minut
vain käymään, koska vaimoni oli huolissaan. Menin paikalle ja sinne oli
tehty ansa. Ambulanssikuskit odottivat pakkohoitoon lähetettävää
henkilöä uskonnolliseen psykoosiin vedoten ja kiidättivät minut
Peijaksen P3 osastolle jossa päivystävä lääkäri Harri Laresuvanto otti
minut vastaan. Hän pesi kätensä, koska ei nähnyt mitään minkä takia
olisi minut ottanut sisälle, mutta sanoi ettei voi estääkään ja ottaa
vastuuta koska Viitala oli minut sinne lähettänyt. Voitte siis itse
päätellä kuinka ja mitä oli tapahtunut vertauskuvallisessa mielessä.
Sydämeni murskattiin täydellisesti. 30.8.2006 minut vangittiin, heitettiin kahden viranomaisen eteen, joista toinen lääkäreistä pesi jopa kätensä tuomiostani mutta sanoi joutuvansa kantamaan vastuun. Ensin Keravan TK lääkäri, (nainen/juutalainen Herodes) Eija Viitala tuomitsi ja kirjoitti MT1 lähetteen. Sitten taas Peijaksen P3 osaston vastaava päivystävä lääkäri (mies/roomalainen Pilatus) Kari Laresuvanto sanoi ettei hän olisi varma ollenkaan minun tarpeellisuudestani lähettää sinne, mutta hänen on pakko pitää minut siellä, koska Viitala oli määrännyt. Eli siitä huolimatta minut tuomittiin, eli pistettiin tyrmään hullujenhuoneelle (elävänä kolmeksi päiväksi ilman kenenkään ulkopuolisen kontaktimahdollisuutta tai tapaamisoikeutta) kuin olisin kuollut. Hullujenhuoneelle määrääminenhän ei ole mikään määräaikatuomio, vaan se määritellään siksi ajaksi kunnes lääkärit päästävät pois. Se voi olla jopa elinkautinen. Jeesukselle tehtiin samoin, hän kuoli mutta oli elossa ja hänelläkin oli määräaika, kolmas päivä. Sain kokea jotain samankaltaista sen kolmen päivän ajan ja tiesin siellä olevani suuressa työssä mukana ja saan suuren kunnian kantaa ristiä oikeasti. Huomasin kyllä että Jeesuskin kertoi/julkaisi pelastussanoman ihmisille ja sai ikään kuin saman kohtalon. Tätä on ollut mahdottoman vaikea kertoa kenellekään... olen itse asiassa uskaltanut sanoa sen näin suoraan vain sinulle, Rakas Markku veli. Jokainen asettaisi minut ylentämään itseäni vertaamalla itseäni ja sitä kokemusta Jeesukseen. Se on liian suuri juttu tajuta. 1.9.2006 kolmantena päivänä lähdin vapaana miehenä uuteen, uudenlaiseen elämään ja työhön... alkoi odotuksen aika tähän hetkeen saakka, jossa me nyt elämme. Tiedän että nämä asiat eivät tapahtuneet sattumalta näin.
Selitys sanalle ja paikalle Peijas P3 osasto
Sana Peijas, peijakas ja Peijainen
(http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1095) Joku on joskus kysynyt miksi minä kirjoitan nimeni -jarmo- näin? Syy on hyvin yksinkertainen. Jos minä kerran haluan palvella Herraa Jeesusta Kristusta, on minun alennuttava. Minun on palveltava mm. teitä kaikkia sekä oltava oikeasti alamainen kaikille muille, eikä siksi nimenikään saa olla suuri, vaan pieni. |
![]() |
Tänään 16.10.2011 ja tänne
omakuvalle voisin veistellä hieman henkilökohtaisia tuntemuksia,
kokemuksia ja ajatuksia viime viikoilta. Eräs taiteilija teki hauskan karrikatyyrin itsestäni tuossa oltuani erään ravintolan 3v juhlilla noin viikko sitten. Kuva on kehyksissä, eikä edes minulla. En pidä omasta kuvastani. Joskus vuonna 1998 eräs taiteilija teki minusta öljyvärimaalauksenkin, enkä tiedä missä maalaus nyt edes on. Jossain, so what! Äitini piti 9.10.2011 juhlia 70 vuotta täytettyään ja juhlisti pianokonsertilla Turun konservatoriolla, jonne tuli valtavasti sukulaisia. Paikalle saapui jopa sisareni USA:sta, jota en ole nähnytkään sitten 12 vuoteen. Hän hylkäsi perheensä, meidät ja käy enää vain ihan satunnaisesti Suomessa. Sääli! Ei soittele, ei mailaa, eikä mitään muutakaan. Häntä jututtaessani huomasin ettei mikään ole muuttunut. Hän on yhtä itsekeskeinen kuin oli lähtiessään. Jumala häntä ohjatkooon. Veljeni tapasin sattumalta töissä ollessani erään Eiralaisen ravintolan terassilla Helsingin yössä. Hänen halauksensa on kuin mafioson halaus, ilman tunnetta, ilman rakkautta. Hänetkin maailma vei ja hänellekin rukoilen Jumalan voimallista ohjausta oikeaan suuntaan. |
| Nämä kaikki mitä
kerroin, on monille ihmisille nykyäänkin tuttua ja varmaan moni kokenut
sisarustensa kanssa saman. Minulle monesti sanotaan että miksi toivon pahaa toiselle? Se ei pidä paikkansa, koska olenhan monta kertaa sanonut, että puute, sairaus, sota ja ahdistus on vain Jumalan lähestyvä varjo. Ei Jeesus tullut tänne tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sisar sotii veljeään vastaan, isä poikaansa ja tytär äitiään. Näin pitää tapahtua, jotta he kaikki voisivat pelastua. Ajatteles ketä Jumala rakastaa eniten? Sitä jota hän kurittaa eniten. Tämä kuulostaa varsinkin menestysteologiaa rakastavalta varsin epäjumalalliselta. Niin se kuitenkin menee, että jos me luulemme omavoimaisuudessamme että itse olemme onnistuneet elämässä, niin Jumalalla on hyvät keinot aika vähissä, jää vain ne karummat jäljelle. Nämä ihmiset ovat lähinnä sanoneet että meillä ei ole mitään kaunaa sinua kohtaan ja että me olemme antaneet anteeksi kaikki pahat tekosi. Miten on heidän oma laitansa? Eksyksissä! Eivät he todellisuudessa ole kenellekään antaneet anteeksi, päin vastoin, heillä pitää olla aina muistissa toisten pahat teot, jotta he voivat saada omille teoilleen vastinetta. Tämä yhtälö on kuin kivi Jumalan kengässä. Siitä ei pääse eroon, ellei tule suuri vesikello ja tulehdusrakkula jonka on lopulta puhjettava. Eli kun rukoilen Jumalan käden johdatusta ja ohjausta, niin se ei tarkoita että kohta saat uuden talon tai auton tai palkankorotuksen tai ylennyksen tai muuta elämänlaatua saati itsetuntoa edelleen korottavaa maallista hyvettä. Se on ihan jotain muuta... Jumalan lähestyvää varjoa. Monille ihmisille menestys on niin äärettömän tärkeää, se on itse asiassa niin, että se tärkeämpää kuin mikään muu, vaikka he muuta väittävätkin. Jos heiltä oltaisiin menestystä ottamassa pois, niin he eivät luopuisi siitä ennen kuin henkeä ollaan viemässä. Olen nähnyt tämän monta kertaa ja valhe peittää tämän totuuden kultauksen tavalla kauniisti. Heille kaikki omaisuus, jota ympärillä on, ovat kuin sotasaaliita seinällä omavoimaisuuden ansion tunnusmerkkeinä. Siitä he saavat kiksejä, mutta tulee aika kun he heittävät kultansa ja hopeansa saastaisina kadulle, heidän kätensä ja jalkansa käyvät veltoiksi. He pelästyvät hetkeä kun pasuuna soi ja he huomaavat rakastaneensa mammonaa enemmän kuin Jeesusta, joka rakasti heitä kovin, muttei voi tuntea heitä enää omakseen. Siitä alkaa tie takaisin. He saavat silmiinsä silmävoidetta ja korvat alkavat kuulla paimenensa ääntä. Silloin on puutetta, sotaa, nälkää, sairautta, ahdistusta ja vaivaa. Silloin aika pysähtyy, eikä kello enää käy. Silloin ei ole enää tärkeitä asioita maailmassa, on vain katumus ja paluu ristin juurelle. |
|