Pelastussanoma

Niin oli Nooan päivinä kuin Lootin päivinäkin, niin on nytkin, kun lopun päivät alkavat. Näin Raamattu puhuu, joten kaikki näiden kahden asian ympärillä olevat vertaukset ovat relevanttia materiaalia verrata nykypäivään.

Moni miettii päänsä puhki, kuten itsekin, että miten uskosta osattomalle puolisolleni oikein lopulta käy. Samoin moni pelkää lastensa puolesta, jotka kirmaten juokseen maailmaan ja uppoaa korviaan myöden sen tarjoamaan syntiin.

Voiko Jumalalla olla heille kaikille suunnitelma ja millainen se voisi olla? Raamattu paljastaa asiasta kyllä jotain ja vähän enemmänkin, kun tarkastelemme sitä sillä silmällä.

Hanok eleli yhteydessä Jumalaan 365 vuotta ja eräänä päivänä, hyvän aikaa ennen tuhotulvaa, tämä vain katosi. Tässä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka näkymätön morsian maailmalle on ja kuinka tämä äkkiarvaamatta otetaan pois.

No sitten mennään kahteen merkillepantavaan seikkaan, jäljelle jääneet ja samoin mennään myös Lootin päiviin. Puhutaan siis nyt jälkeläisistä.

Monta kertaa olen itsekin miettinyt, että onko tempauksessa mukana kaikki ”viattomat” lapset. Raamatun vertauskohdat eivät tue kuitenkaan tätä. Katsokaas kun Jumala valitsi Nooan, niin Hän salli tämän koko perheen tulla lapsineen. Ei Jumala tuonut arkkiin pakanoiden lapsia, ei edes sylivauvoja. Samoin tapahtui Lootin päivinä. Jumala salli Lootin perheen tyttärineen pelastua Sodomasta… vain vaimo teki äkkijarrutuksen ja jähmettyi. Palaan siihen kohta… Samoin koko kaupungin pikkulapset menivät tuhoon, eikä heitä pelastettu.

Siis Nooan ja Lootin päivinä vain valittujen perheet pääsivät turvaan kun maailma syöksyi tuhoon. Tässä on mietittävää kerrakseen.

Sitten mennään tuohon Lootin vaimoon. Lootin vaimossa tapahtui tämä jännä välimuoto. Hän ei tuhoutunut tulessa mutta muuttui suolapatsaaksi. Mitä siis tälle tapahtui. Loot oli tämä uskonmies, jonka Jumala valitsi pelastettavaksi Abrahamin rukouksien myötä. Mutta tämän vaimo kääntyi haikailemaan tuhoutuvaa maailmaa ja jäi puoliväliin. Mihin siis?

Pelastussanoma, kuten tiedätte, perustuu näihin kahteen ylöstempausryhmään ja lopunajan pelastussanomaan tänne jääville ilosanomaksi ja lohdutukseksi, kun morsian on jo mennyt. Heidän ei tarvitse jäädä Jumalan vihaan, vaan ennen vihan maljoja, heidätkin otetaan kun malttavat hetken odottaa. Tämä on se suolapatsaan rooli.

1. Kor 14:10-14 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

Tässä yhdistyy Herran lupaukset, uskosta osattomien puolisoiden kohtalosta. Sama pätee lapsiin, jotka ovat jo aikuisia. Jumala haluaa pelastaa ennen kaikkea sukuja ja perhekuntia, eikä vain poimia rusinat pullasta. Ottakaa huomioon, että kun Jeesus kuoli, niin hän meni tuonelaan evankelioimaan ja toi sieltä saaliita mukanaan. Jeesus voi mennä tuonelaan milloin vain evankelioimaan. Kuolema ei siis ole Jumalalle kynnys, vaan se, minkälainen tahto ihmisillä on ottaa katumus ja Jeesus Kristus vapahtajana. Jeesus on armollisempi kuin arvaamme, mutta samalla paljon ehdottomampi kuin oletamme.

Toivottavasti tämä kirjoitus lohdutti teitä, joilla on sama tilanne kuin minulla. Minulle oli ihana lukea nuo sanat: ”älköön mies jättäkö uskosta osatonta vaimoa”. Minä en ole jättänyt… hän pakeni minulta pois. Eikä hän, Herralle kiitos, ole mennyt uusiin naimisiinkaan. Meidän joilla on uskosta osaton puoliso, meidän tulee pitää kiinni heistä… jähmettyneistä suolapatsaista.