Pelastussanoma

Minua on uskoontuloni alusta saakka puhuttanut armon oikeudenmukaisuus kaikkien ihmisten kesken ja kuten olette huomanneet, niin puhun usein siitä, kun maailman ajoissa aina on kaiken ikäisiä ja kaiken taustaisia ihmisiä, puhumattakaan heidän vaihtuvista elämän tilanteista. Miten siis voisi olla mahdollista, että armo ja sen ottamiseen saatavat tilaisuudet olisivat kaikille tasapuoliset?

Minua kuitenkin puhutti erään sananjulistajan sanat, ”olin ennen ateisti ja nyt saan kiittää Jeesusta Kristusta, että olen saanut tulla uskoon ja joudun erityisesti kiittämään siitä, että sain tulla uskoon, ennen kuin Jeesus palaa”.

Tässä lauserakennelmassa on paljon asiaa pohdittavaksi. Ensinnäkin, jos tosiaan Jeesus olisi tullut ennen vuotta 2006 kesää, niin minä todennäköisesti en olisikaan armon piirissä, vaikka uskoinkin Herraan ja luomiseen jne. Mutta entäpä sinä? Jos Jeesus olisi tullut ennen vuotta 2006

Niinpä! Huomaatkos, että elämme koko ajan armonajassa, vaikka me huudamme kurkku käheänä, että tule jo Herra Jeesus.

Raamattu sanoo, että Herra tulee juuri oikeaan aikaan… joten maailman täytyy asettua siihen aikaan ensin. Mikä se aika sitten on, niin tänään pysähdyin sitä paremmin miettimään. Pohjana mietinnölleni oli juuri se sama, mikä minua on puhuttanut aina, ihmisiä on jatkuvasti eri ikäisiä, erilaisissa elämänvaiheissa ja taustoissa. Maailman on siis muututtava sellaiseen aikaan, missä kaikki tuo 7-vuotinen elonkorjuu olisi tasapuolisesti mahdollista toteuttaa.

Raamattu vihjaisee myös vakavan lauseen, että pahuus lisääntyy ja rakkaus katoaa. Ihmiset siis asettuvat siihen tilanteeseen, jossa luste voidaan sitoa kimppuihin, jotta nisuvilja voitaisiin korjata, ettei elonleikkuumiehet vahingossa nyhtäisi lustetta mukaansa. Siinä vertauskuvassahan käskettiin odottamaan sitä oikeaa aikaa, jolloin lusteen hedelmättömyys tulisi näkyville, elikkä oikea aika jossa tämä näyttäsisi mikä on miehiään.

Maailman on siis luisuttava tilanteeseen, jossa selvästi on näkyvillä hyvä ja paha. Vain tällä tavalla maailma saadaan siihen kuvaavaan tilanteeseen, jossa Jeesus hakee omansa juuri oikealla hetkellä.

Kun olen puhunut myös siitä, kun tulkitsen 3. Mooses 23:15-17 jakeet myös morsiamen luvuksi, samoin kuin luen Getsemanen puutarhassa Jeesuksen itsensä tekemän erottelun morsiamen luvuksi, kuin myös Mooseksen vakoojatilanteen siksi samaksi erotusluvuksi. Tämä minulle myös valkeni eilen, kun eräässä saarnassa Pekka Reinikainen ilmoitti hassuja lukuja uskovista. Hän sanoi, että Suomi on hyljännyt Jumalan ja siirtynyt täysin pakana-ateistisyyteen ja vaikka Suomessa onkin 80% kirkoissa, he eivät ole uskossa ja vain 5% tuosta määrästä olisi uskossa. Samaan aikaan Kaukoidässä, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ihmiset kääntyvät sankoin joukoin Kristilliseen uskoon. Monissa maissa Kristillisyyttä on jo 5% muusta uskonnosta erotettuina. Jännää… sama prosenttimäärä, joka vastaa samoja lukuja 3. Mooseksen 23. luvun lestyjen jauhojen suhdeluvun kanssa, 1:20 = 5%. Tämäkin viittaa oikean ajan olevan juuri tällä hetkellä edessämme.

Miksi sitten Getsemanen puutarhan ja Mooseksen vakoojien luvut eroavat tästä? Siihen on parikin mahdollista selitystä. Ensinnäkin opetuslapsia oli kokonaisuudessaan 72, joista valittiin nuo 12. ja joista ne kolme. Suhde on taas 5%. Toisekseen, että koko luku voisi koostua morsiamesta ja häävieraista, jotka ovat mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Lisäksi nuo kaksi kakkua saatavat olla myös niin että, kun Jeesus kuoli ristillä, niin silloin hautoja aukeni ja vanhan liiton pyhät nousivat ja tulivat sinne ylös. Tuo saattaa olla se ensimmäinen kakku ja toinen on sitten meidän ajan ylösnousemus, joka sekin on jokaiselle ensimmäinen.

Näitä sietää miettiä, jos tykkää aiheesta.

Joka tapauksessa, kuten eräs veljeni jo sanoi, että laskennallisesti Jeesus olisi voinut tulla jo vuonna 2012 mutta me olemme jostain syystä yliajalla. Maailman on mentävä kuilun partaalle, jotta 7-vuotinen sadonkorjuuaika voisi olla kaikille tasapuolinen.