Pelastussanoma

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat elämää vain itsensä kautta. Heidän elämänsä pyörii ”minä keskeisesti” oman navan ympärillä. Se ilmenee siinä ettei oteta muita huomioon, vaikkapa sillä tavalla että menet bensa-automaatille jossa toisella puolella juuri joku on lopettanut tankkauksen, huomaat sen ja kysyt että haluatko kuitin, ennen kuin syötän kortin sisään?

Sitten tuntuu että lähes kaikki loput ajattelevat niin, että kaikki muut elävät itsekeskeisesti, paitsi minä, elikkä he itse. Eivätkä he tajua että sekin ajattelu vain johtaa siihen samaan itsensä ympärille rakentuvaan maailmaan, jossa vain sen itsekkyyden lisäksi tuomitsee kovaan ääneen muita. Juuri he ovat niitä, joille tärkeää saada tuoda esille se, kuinka empaattisia ja hyviä ihmisiä he ovat. Täysin itsekeskeisesti. Juuri nämä tyypit tuomaroivat muita ja asettavat sitten itsensä pyhimyksen asemaan, usein jopa marttyyriksi ja vaativat jopa että heitä katsotaan hyvällä.

Tässä tullaankin valitettavasti siihen tosiasiaan, että minäkin olen tässä samassa ryhmässä, itsekeskeisin ajatuksineni ja niin luultavasti sinäkin.

Me olemme kaikki enemmän tai vähemmän itsekeskeisiä, halusimme tai emme, kunnes meidät vapautetaan synnistä lopullisesti.

Ihmiset puhuvat enemmän näkökulmista, eikä oikeasta raamatullisesta tavasta elää, tee aidosti se, niin kuin sinä toivot muiden sinulle tekevän. Harmi vaan ettei tämäkään sanoma tavoita juuri ketään, vaan tällä sanalla jälleen vain ohjaillaan muita, kun se ei minua sillee täysin koske, koska olen jo niin kelpaava. Kaiken lisäksi kun aiheeseen tuodaan sana rakkaus, niin lähimmäisen rakkaus käsitetään sekin täysin väärin tai halutaan kokonaan ohittaa. Ihmiset nimittäin rakastavat lähinnä syntiä ja se sotkeekin sitten kaiken edellä mainitun juuri siten kuin sen alussa yritin muotoilla.

Kun ihmiset rakastavat syntiä ja synti sitoo heitä, heissä ei voi olla Jeesuksen Henki sydämessä, vaikka he kuinka paasaavat ylevistä arvoista ja ovat muka hurskaita ja avuliaita. Se kaikki vaan kilpistyy omahyvyyteen. Raamatullinen näkökulma on luopumista, sekä kunniasta että omien tekojensa paremmuudesta, joka johtaa lähinnä siihen, ettei enää halua elää tässä maailmassa ja kaipaa pois, vaikka tämä maailma tuomitsee tällaiset puheet itsetuhoisiksi. Se johtuu sekin vain siitä, ettei maailma tunne Jumalaa.

Tämäkin aihepiiri vain huutaa hoosiannaa Jeesuksen pikaiselle paluulle.