Pelastussanoma

Kävin tänään työterveystutkimuksessa ja kerroin masennuksestani ja sen taustoista. Kohtasin erittäin erikoisen episodin, jollaista en ole koskaan kuullut kenenkään joutuneen kokemaan. Miksi? En tiedä… Herra yksin tietää!

Menin siis muina miehinä työterveystutkimuksiin Kelan pyynnöstä koska olen pitkään ollut työttömänä ja nyt Rukalla olen ollut työkokeilussa.

Ensin selvitettiin fyysinen työterveyteni ja täytin lapun jossa käsiteltiin sitten laajemmin omia tuntemuksia omasta työterveydestä. Sen tehtyäni sain vanhentuneen jäykkäkouristusrokotteen tilalle uuden ja sitten mitattiin verenpaine, joka oli ihan kauhean korkea eikä mulla ole lääkitystäkään siihen ollu.

No sitten hän kyseli niitä ja näitä ja aloin kertoa yksityiskohtaisemmin suruistani ja masennuksista, ahdistuneisuudestani ja siitä kuin kukaan ei ymmärrä kuinka minua sattuu koska olen niin iso ja vahva ja henkisesti (näennäisesti) vahva. Moni näkee minut vahvana mutta kuinka harva tajuaa kuinka herkkä olen sydämestäni, sitä ne ei näe.

Sitten näin ihmeen… tämä työterveydenhoitaja puhkesi kyyneliin kesken kaiken. Hän näki minussa oman tyttärensä kuulemma joka kärsii eikä kukaan ymmärrä.

Sanoin tälle että olen otettu ja olen iloinen kun osaat purkautua itsekin vaikka minähän tässä potilas olen. Sitten hän purskahti uudelleen itkuun kun hän ymmärsi että ymmärsin.

Tässä sitä sitten oltiin kyynelsilmäisen terveydenhoitajan kanssa istumassa ja hän tilitti omiakin murheitaan minulle, ventovieraalle potilaallensa.

Uskon että Jumalalla on nyt suunnitelmaa ja pyydän että rukoilette tämän terveydenhoitajan puolesta, koska hän oli kosketettu ja hänellä oli hyvä sydän joka tajusi selkeästi myös maallisen julmuuden ja sydämettömyyden.