Elämän merellä

Täällä voit julistaa sanaa ja keskustella myös armolahjoista
korhosam
Viestit: 10
Liittynyt: 10 Kesä 2018, 21:47

Elämän merellä

Viesti Kirjoittaja korhosam » 10 Marras 2019, 18:05

Elämän merellä (osa 1)
On the sea of life (part 1)
Sep 15, 2019, by Simon Desjardins


Raamatussa on erilaisia rinnastuksia, jotka heijastavat kristillisen elämän eri puolia. Puhuessaan tietystä puolesta suhteessamme itseensä Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Ja viitaten saman suhteen erilaiseen näkökulmaan Hän vertaa meitä viiniköynnöksen oksiin. Toisessa paikassa Hän vertaa uskoamme sinapinsiemeneen ja vääriä opettajia susiin lammasten vaatteissa. Ja luettelo jatkuu.
Elämä ja meri

Toinen puhutteleva rinnastus liittyy elämän ja meren väliseen samankaltaisuuteen. Kumpikin voi olla tyyni, mutta myös hyvin myrskyisä ja siirtyä tilasta toiseen silmänräpäyksessä. Kohdassa Lk. 8:22-25 kerrottu tarina on hyvä esimerkki siitä. Jeesus ja opetuslapset lähtivät vesille veneellä ja kohta heidän lähdettyään järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene alkoi täyttyä vedellä ja he olivat vaarassa. Radikaali muutos tuli tässä ilman mitään varoitusta. Yhtäkkiä taivas muuttui sinisestä mustanpuhuvaksi ja vene turvallisesta vaaralliseksi.
Samoin voi käydä elämässä. Se voi hetkessä vaihtua täysin tyynestä myrskyksi. Kaikki on hyvin kunnes puhelin soi ja yhtäkkiä tulee järkyttävä uutinen. Se voi olla auto-onnettomuus, odottamaton sairaus, tiedonanto, että sinut lomautetaan ensi kuussa ja heti huomaat olevasi olosuhteiden haastamana, hiilenmustasta merestä nousevien valtavien aaltojen edestakaisin heittelemänä, poissa suunniltasi ja ymmälläsi sen kaiken raivokkuudesta. Sellainen on elämä arvaamattomissa muunnelmissaan.
Purjehtiminen merellä

Jos elämää voidaan verrata mereen, niin kristittyä voidaan verrata merimieheen, joka purjehtii tuolla merellä ja tekee sitä, kaikissa kuviteltavissa sääolosuhteissa. Tietenkin me kaikki tykkäisimme, että kaikki sujuisi tasaisesti ja tyynesti ilman vastatuulta ja aaltoja voidaksemme kellutella elämän läpi helposti ja rauhallisesti. Mutta elämä itse – sen luonne - kieltää meiltä sellaiset haaveet. Näin ollen meidän on jatkuvasti oltava valmiita kohtaamaan ylivoimaisia vastoinkäymisiä, kunnes tyyneys palaa. Tästä tyynen ja myrskyn välisestä vahvasta kontrastista on hyvä esimerkki Psalmissa 107:

He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan. (Ps. 107:23­–30).

Tämä Raamatun kohta esittää hyvän kuvauksen kristityn elämästä. Kuinka monet meistä ovatkaan nähneet sielumme sulavan vaikeuksien takia? Tai kelaavan edestakaisin hoiperrellessamme kuin humalainen ymmärryksemme loppuessa keskellä raivoavaa merta?
Psalmista oli kokenut sellaisen myrskyn kirjoittaessaan:
Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. (Ps. 42:7).

Aaltojen ja tuulten kohtaaminen

Kun purjehditaan myrskyn läpi, niin yksi navigoinnin tärkeimmistö säännöistä on aaltojen murtaminen keulan avulla. Luvusta Apt. 27 löytyy hyvä esimerkki tästä menettelystä.
Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. (Apt. 27:14,15).

Tässä merimiehet yrittivät pitää keulan päin tuulta, mutta myrsky oli niin kova, ettei se onnistunut. Siitä huolimatta heidän yrityksensä opettaa meille tärkeän totuuden: kohdatessamme kovan tuulen meidän ei pitäisi koskaan kääntää selkäämme tuulta ja aaltoja päin. Sen sijaan meidän on kohdattava ne päättäväisesti ja rohkeasti. Kääntyminen vasemmalle tai oikealle vaarantaisi henkemme. Profetoiden Jeesuksesta Jesaja kirjoittaa:
Herra, avasi minulle korvan ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään. (Jes. 50:5–7, Biblia 1776).

Jeesus olisi voinut kääntyä pois myrskyn keskellä, mutta Hän tiesi paremmin, joten hän teki kasvonsa kuin piikiveksi tietäen, että Isä auttaisi Häntä. Siinä ei ollut epäröintiä, vaan sensijaan yksimielisyys, päättäväisyys ja määrätietoisuus. Hän oli kuullut äänen ja aikoi toimia sen mukaisesti.
Paavali oli yksi noista merimiehistä. Kuuntele, mitä hän sanoi:
Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
(Apt. 20:22–24).

Pakanain apostoli tiesi, että olisi mentävä läpi väkevän myrskyn. Julmat näköalat eivät saaneet häntä muuttamaan kurssia. Hän aikoi mennä vastatuuleen ja murtautua aaltojen läpi haastaakseen pimeyden voiman. Sivuun kääntyminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hänenkin kasvonsa oli tehty kuin piikiveksi, sillä Hänkin tiesi Jumalan auttavan häntä
Älkäämme antako olosuhteitten pelottaa meitä niin vastaisia kuin ne voivatkin olla. Oppikaamme muinaisilta merimiehiltä, jotka kohtasivat myrskyt vakaumuksella ja rohkeudella, mitä tulee aaltojen murtamiseen ja tuulten haastamiseen. Tämä, eikä mikään muu, johtaa meidät voittoon. (jatkuu).


Elämän merellä (osa 2)
On the sea of life (part 2)
Oct 15, 2019, by Simon Desjardins

Edellisessä postissani osoitin, että kun löydämme itsemme keskeltä kovaa myrskyä, meidän täytyy kohdata tuuli urhoollisesti ja mennä kohtisuoraan päin aaltoja. Se on tehtävä tietäen, että yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen” (Ps. 93:4). Ilman tätä tietoa olemme tuomitut kääntymään ympäri ja ajautumaan evankelikaalisten vätysten virran mukana, aivan kuten israelilaiset tekivät, ennenkuin Daavid tappoi Goljatin.

Laivamme keventäminen

Toinen merenkulun laki, jota tulisi soveltaa suuren myrskyn aikana, on pitää aluksemme mahdollisimman kevyenä. Se ei tarkoita, että laivan pitäisi olla täysin tyhjä, sillä myrskyssä tyhjä alus on yhtä huono kuin täyteen lastattu. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi olla valikoivia suhteessa siihen, mitä pidämme aluksella. Kaikki turha paino tulisi heittää yli laidan, jotta meillä olisi mahdollisuus vakauttaa laiva. Apt. 27 luvun kuvaus antaa meille hyvän esimerkin tästä menettelystä.
“Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen,ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston” (Apt. 27:18,19).

Tässä jopa laivan varusteet heitettiin mereen. Vain se, mikä oli välttämätöntä heidän selviytymiselleen, pidettiin aluksella. Itse asiassa jos he olisivat tehneet sen aikaisemmin, laiva olisi voinut säästyä. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä hylkäämään tällaiset rasitteet.
“Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 12:1,2).

Se, mitä tulee noudattaa kilpailussa, on sitäkin tärkeämpää myrskyssä. Suurin ongelmamme on siinä, että olemme niin hitaita noudattamaan tätä taivaallista neuvoa, sillä sekulaari yhteiskunta on vaikuttanut arvomaailmaamme ja siinä me olemme juuttuneena tuhansiin turhuuksiin, jotka ovat yhtä hyödyllisiä kuin kompassi pohjoisnavalla. Itse asiassa emme vain pidä kiinni niistä, vaan myös teemme töitä omistaaksemme ne ikään kuin elämämme riippuisi niistä. Niinpä laivamme ruuma täyttyy näistä turhuuksista ja kun myrsky iskee, olemme haluttomia hylkäämään sen, jonka eteen olemme niin kovasti tehneet töitä. Ja niin aluksemme tuskin enää pysyy pinnalla ja kun voimakkaat aallot tulevat, ne löytävät meidät nukahtaneina ja valmistautumattomina kohtaamaan myrskyn.
Hyvän omantunnon tärkeys
Ja sitten on synnin kuollut paino. Sanoa, että maailmassa esiintyvä moraalinen mädännäisyys vuotaa evankelikalismin katon läpi, on todistamista selvästä totuudesta. Sillä se, mikä oli käynnissä Paavalin päivinä, tapahtuu jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella.
“...säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1 Tim. 1:19).
Syyllinen sydän on määritelmän mukaan epäilevä sydän, jota voidaan verrata myrskyjä pelkäävään rikkinäiseen laivaan. Sitä vastoin henkilö, jolla on puhtaan omantunnon todistus, voi pysyä tyynenä myrskyn keskellä, sillä hän tietää, että Jumala on hänen kanssaan. Itse asiassa hän iloitsee ahdistuksissa ja hioo purjehdustaitojaan vastustusta kohdatessaan. Sellaiselle aallot tuovat terveen haasteen ja saavat aikaan sisäisen ihmisen kasvun. Tämä ei ole pelkkää hengellistämistä; se on ihmisen elämän todellisuutta keskellä hengenvaarallisia uhkia.
Valmistautumisen tärkeys

Meitä kohtaavat myrskyt voivat ravistella moraalista elämäämme kuten myös mieltämme ja kenties inhimillistä kehoamme, tai jopa perhettämme, mutta kaikissa tapauksissa nämä puhurit täytyy kohdata päättäväisesti ja tyynesti. Yrityksestä välttää niitä tulisi saavuttamaton unelma. Harkitsevainen ihminen ennemminkin odottaa niitä ja valmistautuu pahimpaan samalla luottaen kaikkien aikojen Purjehtijaan. Oikein! Meidän hevosena on oltava valmiina taistelun päivään. Jos olemme, niin Herra samaistuu meihin ja tuo vapautuksen, sillä ikuinen sananlasku pysyy lujana:
“Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa” (Snl. 21:31).

Kivien välttäminen

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiosi ankkurien tärkeyteen myrskyn vastustamisessa. Apostolien tekojen 27. luvusta löytyvä kertomus antaa jälleen arvokasta valoa:
Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa” (Apt. 27:27–29).

Tässä laiva lähestyi maata ja merimiesten oli varmistettava, ettei se törmää kiviin. Samaa varovaisuutta on noudatettava, kun purjehditaan elämänmeren myrskyjen läpi, sillä siellä on paljon kivisiä rannikoita, jotka vaarantavat onnistumisemme. Näin ollen meidän on muinaisten merimiesten tavoin varmistettava laivamme rannikkoa lähestyessämme. Heidän laillaan meidän on käytettävä ankkuriamme, eli sitä toivoa, joka yltää läsnäoloon verhon takana:
Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti”  (Hepr. 6:19).

Tässä Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei viittaa pelkästään toiveeseen, vaan tähän varmuuteen, joka on ankkuroitu Jumalan läsnäoloon. Tämä, eikä mikään muu, voi turvata aluksemme rannikkoa lähestyessämme. Yksi on varmaa: ennen kuin matkamme päättyy, niin kaikki, mitä voidaan järkyttää, järkytetään, että ne asiat, joita ei voida järkyttää, pysyisivät. Tässä prosessissa kristillinen toivo antaa meille tarvittavan kärsivällisyyden kestää, kunnes rannikko saavutetaan. Kiirehtiminen kohti rannikkoa olisi, ei vain typerää, vaan myös mitä varmimmin tuhoisaa. Onneksi ankkuri hidastaa meitä ja estää meitä murskautumasta kiviin. Muista, että kaikki myrskyt lopulta päättyvät. Neuvo on yhtä viisas kuin Neuvoja: “Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” (Lk. 21:19).

Tähän sopivaa hyvää musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=kG-Sscz3KYQ