Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Keskustele todistuksista, Jumalan tekemistä ihmeistä ja muista vakuuttavista kokemuksista
Avatar
rauhansoturi
Viestit: 310
Liittynyt: 09 Syys 2019, 21:46

Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi » 28 Syys 2019, 10:56

Aluksi etsin osion, missä jokainen todisti uskoontulon, niinkuin yleensä foorumeissa on tapana tehdä, mutta en löytänyt osion, niin ajattelen avata oma postaus.


Olen syntynyt uskosta osattomaan perheeseen. Sinä päivänä olin äidin kanssa mummoni luona ja mummo teki ruokaa isolla padalla. Se herätti utelemaan, mitä isossa padassa on. Kysyin äidiltä, mitä mummo tekee ja mitä isossa padassa on. Äiti vastasi, mutta olin tuolloin aikana vielä pieni lapsi, niin en ymmärtänyt äidin vastausta.

Menin hakemaan tuolin ja työnsin sen lieden lähelle ja kiipesin tuolille ja nousin seisomaan tuolilla ja yritin kurkkia isoon pataan. Siinä padassa kaikki kellui. Ihmettelin miettien, mikä siinä on. Mieleeni juolahti, että mummo taitaa leikkiä padan kanssa, siksi pelleilee. Minä hymyilin mummolle ajatellen, että mummo varmaan pelleilee.

Myöhemmin minua käskettiin ruokapöydän äärelle, niin menin istahtamaan ja katsoin tyhjää valkoista syvää lautasta. Siten laitettiin lautaselle ruokaa. Minä katsoin ihmetellen, että syvässä lautasessa kaikki kelluu. Perunat, lihapalat, mustapippurit ja porkkanapalat kelluivat. Ajattelin yksikseni, että mummo taitaa leikkiä ja pelleilee. Hymyilin mummolle ajatellen, että mummo varmaan pelleilee.

Minua käskettiin syömään. Minä katsoin sitä ruokaa ihmetellen. Koska olen tottunut kiinteisiin ruokiin. Tuijotin sitä ruokaa ihmetellen. Siten äiti, joka ei ole koskaan sanonut tähän tyyliin, sanoi, jos en syö, Jeesus on vihainen. Minä en ole koskaan kuullut Jeesuksesta. Minulle ei ole koskaan kerrottu evankeliumista. Olin tuolloin aikaa täysin tietämättömässä tilassa, enkä ole koskaan ollut tietoinen Jumalan olemassaolosta.

Mietin ihmetellen, kuka Jeesus on ja miksi Jeesus on vihainen. Kelasin mielessäni uudelleen ja uudelleen, kuka Jeesus on ja miksi Jeesus on vihainen. Se johti toiseen asiaan, että Jeesus on paha maailman hallitsija. Samoin se johti toiseen asiaan, että Jeesus pystyy lukemaan ajatusta, niin sanoin hänelle suoraan ja sanoin, että tämä on väärin. Epäilin, kuuliko Jeesus ajatusta. Toistin uudelleen samat sanat mielessäni sanoen hänelle, että tämä on väärin. Myöhemmin toistin yhden sanan toistuen; väärin, väärin, väärin.

Siten yhtäkkiä eteeni ilmaantui näky ja vielä ollessani uskosta osattomana. Näin oman sisäisen ihmisen. Se on lasi. Se alkoi halkeilla. Yritin estää halkeaman, ettei se enempää halkeilisi. Yhtäkkiä se halkeili täysin maan tasolle asti. Ja samalla menin itsekin rikki. Istuin pää alaspäin. Äiti ja mummo luulivat, etten halunnut syödä kelluvaa ruokaa, niin se otettiin pois. Istuin yksin koko ajan siinä pää alaspäin.



Myöhemmin aloin käydä ala-asteen koulua taksipakettiautolla. Sinä aamulla Jumala ilmaantui konkreettisesti. Olin tuolloin aikaa täysin tietämättömässä tilassa eli olin täysin epätietoinen Jumalan olemassaolosta. Ihmettelin miettien, mitä tuo täällä tekee? Kuka tuo on? Tarkistin, näkevätkö he vieressä olevat koulukaverit tuota, kuten minä, mutta huomasin ihmetellen, että he eivät nähneet mitään, kuin vain minä. Katsoin tuota ihmetellen ja miettien. Katseeni harhaili ja osui yhteen luokanavustajaan, niin sinä hetkellä Jumala puhui minulle, että hän on oikea henkilö vastaamaan.

Ymmärsin, mutta minulla ei ollut riittävästi rohkeutta kysyäkseni häneltä, joten jätin sen väliin. Mutta seuraavana Jumala taas illmaantui ja samat jutut edelleen kaikki aamuina. Kaikkina aamuina koulukaverit eivät nähneet mitään, kuin vain minä. Jumala kaikkina aamuina puhui samaa juttua, kun katseeni osui yhteen luokanavustajaan. Rohkeuteni aina petti niinä kaikki aamuina ja aina peräännyin, enkä mennyt kysymään luokanavustajalta.

Mutta yhtenä aamuna äkisti mieleeni juolahti ja järkytyin ajatellen, jos en tee, varmaan se tulee taas seuraavana aamuna, kuten kaikki aamuina se tuli aina uudelleen. Siten taas Jumala tuli aamuna. Yritin väkisin kerätä rohkeuteni ja nousin ja kävelin hitaasti luokanavustajaa kohtaan, mutta rohkeuteni taas petti ja peräännyin ja siten äkisti iski mieleeni, jollen tee tämän, se tulee taas seuraavana aamuna. Niin aluksi peräännyin ja siten jatkoin uudelleen kävellä hitaasti luokanavustajaa kohtaan vapissen ja olin pelosta sekaisin.

Jäin seisomaan luokanavusajan kylkeä päin ja odotin, että hän huomaisi minua. Hän kääntyi katsomaan ja kysyi ihmetellen, mitä minä täällä? Kysyin häneltä pelosta sekaisin, onko Jeesus paha mies? Hän hämmästyi ja ihmetteli kysymystä. Hän alkoi kertoa, kuka Jeesus on. Kuuntelin ja samalla huomasin, miten tyyni ja rauhallinen hän on, niin uskalsin avautua ja kysellä lisää.



Sinä päivänä tajusin, etten tainnut kysyä häneltä, miten tulla pelastetuksi. Niin menin kysymään häneltä. Hän sanoi, että voin itse tehdä omin sanoin sitä. Niin annoin itseni ja elämäni Jeesukselle. Olin jotain ehkä 9-vuotias. En tarkalleen muista. Myöhemmin, kun olin juuri aikuistunut, niin sinä päivänä kävelin mäellä ja yhtäkkiä Jumala pysähdytti minua Hänen kysymyksellä, tahdotko sinä olla uskossa? Pysähdyin ja ihmettelin Herran kysymystä. Vastasin Hänelle; kyllä, tahdon olla uskossa, mutten vielä ymmärtänyt, miksi Herra kysyi. Jälkeenpäin aloin ymmärtää, etten elänyt Jumalan Sanan varassa (Matt. 4:4, 3Moos. 8:3), siksi Jumala kysyi minulta.

Se oli toinen kerta, kun Jumala opetti minulle Jumalan Sanan merkityksestä henkilökohtaisesti. Ensimmäisen kerran Jumala oli maltillinen minua kohtaan ja ohjasi minua pelastavaan uskon tilaan luokanavustajan kautta, kun hän puhui minulle Jumalan Sanaa, niinkuin Lyydian sekä pelastamattoman hurskaan että jumalaa pelkääväisen sadanpäämiehen Korneliuksen tavoin. Ja Jumala opetti Hänen Sanan merkityksestä, että tulee elää Hänen Sanassa, siis jokaisen Sanan varassa (lihaan tulleen Jeesuksen yhteydessä), joka lähtee Jumalan suusta.



Jos kirjoituksestani ei saa selvää, kysyppä vaan rohkeasti kieliongelmaisuudeni vuoksi ja yhteisymmärryksen kannalta kans. :)
Pieni kieliongelmainen lapsi,
rauha totuuden runsauden kanssa
ja rakkaus on lain täyttämys.

Avatar
Sinetti
Viestit: 8865
Liittynyt: 16 Helmi 2016, 11:51
Paikkakunta: Päijät-Häme
Viesti:

Re: Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Viesti Kirjoittaja Sinetti » 28 Syys 2019, 13:10

Kiitos tämä oli kyllä selkeä ja ihana todistus, kiitos siskoseni, että toit tämän meille jaettavaksi.
Herra sinua siunatkoon.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.

Avatar
rauhansoturi
Viestit: 310
Liittynyt: 09 Syys 2019, 21:46

Re: Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi » 28 Syys 2019, 15:26

Kiitos, Sinetti! Oli ilahduttavaa huomata, että todistukseni on selkeä. Kiitos Herralle!
Kiitos samoin, Herran siunausta kanssasi! :)
Pieni kieliongelmainen lapsi,
rauha totuuden runsauden kanssa
ja rakkaus on lain täyttämys.

Avatar
Eero
Valvoja
Viestit: 1691
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Viesti Kirjoittaja Eero » 28 Syys 2019, 22:51

Kiitos tästä kertomuksesta Rauhansoturi, sitä oli erittäin mukava lukea!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://soundcloud.com/heidi-k-pyl/tiel ... enttilaulu

Avatar
rauhansoturi
Viestit: 310
Liittynyt: 09 Syys 2019, 21:46

Re: Jumala ilmaantui minulle ollessani uskosta osattomana

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi » 29 Syys 2019, 08:38

Joo, Eero. :) Jumala ilmaantui minulle useimmat kerrat kaikki aamuina ihan maltillisesti. Se on ihmeellinen juttu. Pienenä lapsena en aluksi ymmärtänyt, että näin Jumalaa hengen silmin, siksi koulukaverit eivät nähneet Häntä.

Mutta ihmeellisintä on se, että Jumala ehti ensin ilmaantua minulle ennen kummisetää, joka oli luterilainen pappi. Olin tuolloin vielä pieni lapsi, niin näin kummisedän ja äidin keskustelevan keskenään. Kummisetä oli huolissaan minusta, miten evankelioidaan minulle ja päätti lähettää minulle joka kuukausi hengelliset sarjakuvalehdet. Minä luin alussa ne sarjakuvalehdet ja yritin ymmärtää piirrettyjen kuvien avulla, mitä Jeesus teki ja miksi Jeesus teki jne.

Pyysin äitiä selittämään, mitä ne kvuat kertovat. Äiti ei viitsinyt mitään. Myöhemmin tuli taas uudet sarjakuvalehdet ja äiti huomasi, etten enää lue niitä. Äiti soitti kummisedälle, niin lakkasi tilamasta ne lehdet minulle. Kun olin 15v, niin hommasin itselleni ensimmäisen Raamatun. Se oli taskuraamattu 33/38. Elämäni ensimmäinen Raamattu.

Kun avasin Raamatun ja aloin lukea, koin heti saaneeni suoran kontaktin Jumalan Sanaan ja koin myös, että sain otteen Jumalan Sanasta. Myöhemmin kummisetä sairastui pahanlaatuiseen syöpään. Menin sinne sairaalaan äidin kanssa katsomaan kummisetää. Hän katsoi minua ja oli surullinen. Siten huomasin hänen ison kirkkoraamatun, joka oli hänen yöpöydän päällä. Otin sen käsiini ja istuuduin ja avasin ja luin sen. Nostin katseeni kummisetään ja huomasin, miten hänen ilmeensä muuttui, kun näki minua ja ilahtui kovasti nähdessään minua, että luen Raamattua.

Hän varmaan taivaassa saa tietää, että Jumala ehti jo ensin ilmaantua minulle ennen häntä. Kuvat ei ole Herran evankeliointi, vaan Jumala Sana, joka ei koskaan katoa, paitsi maa, johon kaikki hengelliset materiaalit sisältää ja taivas. Jumalan Sana saa aikaan Jumalan aikaansaamaa uskoa eli pelastavaa uskon tilaa. Kuvat saa aikaan järkeisuskoa. :)

Matt. 24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

Ps. 119:89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

Matt. 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Pieni kieliongelmainen lapsi,
rauha totuuden runsauden kanssa
ja rakkaus on lain täyttämys.

Vastaa Viestiin