Rakennatko hiekalle vai kalliolle?

Täällä voit julistaa sanaa ja keskustella myös armolahjoista
Avatar
Sinetti
Viestit: 8628
Liittynyt: 16 Helmi 2016, 11:51
Paikkakunta: Päijät-Häme
Viesti:

Rakennatko hiekalle vai kalliolle?

Viesti Kirjoittaja Sinetti » 10 Kesä 2019, 14:14

Rakennatko hiekalle vai kalliolle?
https://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KallioJR.htm

Jari Rankinen



Rakennetko hiekalle vai kalliolle? Se on sovittu tämän raamattutunnin aiheeksi. Luen Matteuksen evankeliumista kohdan, jossa puhutaan hiekasta ja kalliosta: Matt 7,24-27.

Ennen Vammalaan muuttamista sain palvella Keminmaan seurakuntaa. Vuonna 1796 Keminmaan seurakunta sai uuden komean kivisen kirkon. Kirkkoa rakennettiin monta vuotta, ja kun se valmistui, seurakunta oli siitä syystäkin ylpeä. Se oli pohjoisen Ruotsi-Suomen suurimpia ja kauneimpia kirkkoja. Kuului vajaa 20 vuotta ja komea kirkko alkoi yllättäen rapistua. Seinät halkeilivat. Ikkunoita särkyi. Katosta tippui tiiliä. Eivätkä keminmaalaiset enää uskaltaneet tulla jumalanpalveluksiin, kun ei tiennyt, tippuuko jumalanpalveluksen aikana kivi katosta päähän.

Kirkon perusta oli tehty kelvottomasti. Kirkko seisoi hiekalla, osittain jopa suolla. Maa kirkon alla pääsi liikkumaan niin paljon, ettei suuri kirkko sitä kestänyt. Perusta oli huono, ja siksi komea kirkko täytyi purkaa, ennenkuin se olisi romahtanut kokonaan. Ja tilalle rakennettiin uusi. Ja nyt huolehdittiin siitä, että kirkon perusta kaivetaan kallioon asti. Nykyinen kalliolle rakennettu kirkko on seissyt Kemijoen tormällä 168 vuotta, eivätkä sen seinät halkeile.

Jeesus kertoi kahdesta rakentajasta - järkevästä miehestä, joka rakensi talonsa kalliolle, ja tyhmästä, joka rakensi hiekalle. Kalliolle rakentaneen talo kesti, vaikka tuli myrsky ja kova tulva. Hiekalle rakentaneen talo sortui, maan tasalle saakka.

En liene väärässä, kun sanon, että tänä päivänä useimpien ihmisten kohdalla se ylivoimaisesti tärkein tiedonlähde näissä uskonasioissa on se, miltä tuntuu: miten minä nämä asiat koen, mitä sydämeni sanoo Jumalasta, tai mitä se sanoo oikeasta ja väärästä tai siitä, miten ihminen pelastuu, sitä kuunnellaan, sen mukaan uskotaan ja ajattellaan, että näin asiat ovat. Ja jos ollaan vähän epävarmoja omista tuntemuksista, kuunnellaan, mitä mieltä muut ovat - mitä yleisesti ajattellaan tai mitä viisaat ihmiset ovat sanoneet - ja uskotaan se. Tuskin olen väärässä, kun sanon, että Raamattu on tänä päivänä todella sivussa. Sitä luetaan vähän - niin ettei edes tiedetä, mitä se sanoo. Eikä sen anneta ratkaista, miten asiat ovat. Se on tavallista, että ollaan Raamatusta sen verran kiinnostuneita, että sanotaan: "Raamattuhan on ihmisten kirjoittama kirja. Ei sitä kannata niin vakavasti ottaa. Me osaamme ratkaista, mikä Raamatussa on totta ja mistä ei kannata välittää. Raamattua voi tulkita niin monella tavalla, ettei kukaan voi sanoa: Näin sanoo Herra ja näin asia on. Siksi on parempi kuunnella, mitä oma sydän sanoo, ja uskoa se."

Jos näin sanoisi vain jumalaton maailma, siinä ei olisi mitään niin ihmeellistä. Mutta kun ei! Tänä päivänä monet kirkon papit opettavat näin. Eikä se ole oikeastaan mikään ihme, että opettavat. Siellä, missä tulevat papit opiskelevat, opetetaan näin - todella opetetaan, ettei Raamattu ole Jumalan sana, joka kertoo, miten asiat ovat. Opetus tarttuu oppilaisiin. Ja sitten opetetaan kansallekin, mitä itse on opittu. Ja täytyy sanoa, että hyvin kansa on opetuksen oppinut. Lyhyessä ajassa on tapahtunut valtava muutos. Piispa Rimpiläinen kuvasi asiaa näin: "Jos 20 vuotta sitten pappien kokouksessa sanoi, että Raamattu on Jumalan sana, kukaan ei pullikoinut vastaan. Nyt kun niin sanoo, paikalla on aina pappeja, jotka väittävät vastaan - niitä, jotka sanovat, ettei asia ole suinkaan näin yksinkertainen, ettei Raamattu ainakaan kokonaan ole Jumalan puhetta ja että kukin tulkitsee Raamattua omalla tavallaan, eikä yhtä tulkintaa voi sanoa oikeaksi tai toista vääräksi." Tai niin kuin eräs pohjoisen kohta eläkkeelle siirtyvä pappi sanoi: "Tämä kirkko ei enää ole se kirkko, jota ryhdyi nuorena pappina palvelemaan. Tämä kirkko on muuttunut niin kummalliseksi - kun enää eivät edes kirkon palvelijat välitä siitä, mitä Raamattu sanoo."

Kun rakennetaan sen varaan, miltä minusta tuntuu, mitä sydämeni sanoo tai mitä ihmiset ajattelevat eikä välitetä Raamatusta, rakennetaan hiekalle. Jeesus sanoi, että hiekalle rakentaa se, joka kuulee hänen sanansa, mutta ei tee niiden mukaan. Siis: ei ota niitä todesta, ei välitä niistä, kun luulee, että itse tietää asiat paremmin.

Kun rakentaa hiekalle, mitä siitä seuraa? Siitä seuraa se, että rakennus sortuu. Ehkä sinä tunnet ihmisen, jolle on käynyt niin, että usko Jeesukseen on kuollut - että on oltu uskossa mutta sitten uskosta on luovuttu. Miten se tapahtui? Eikö useimmiten niin, että luovuttiin Raamatusta. Että yhdessä ja toisessa asiassa Raamattua tärkeämmäksi tuli se, miten minä asiat koen tai mitä mieltä yleisesti ollaan. Että selitettiin, ettei tämä Raamatun kohta koske minua. Sille, joka rakentaa hiekalle, käy niin kuin kävi Keminmaan kirkolle. Kun suljetaan korvat Jumalan sanalta tarpeeksi kauan tai tarpeeksi monessa asiassa, perusta muuttuu hiekkaiseksi. Ja kun perusta on tarpeeksi hiekkainen, se ei enää kestä. Usko sortuu ja kuolee. Se on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Jos usko kuolee, hukkaa sen ikuisen elämän, jonka oli saanut Jumalalta. Varo, ettei sinulle käy näin. Niin käy, jos rakennat hiekalle.

Jeesus puhui ankarasta myrskystä, joka koetteli kahden rakentajan taloja. Ankara myrsky - sellainen voi tulla tässä elämässä. Voi tulla vaikeat ajat. Voi tulla sota, vaino tai sellainen lama, että ollaan todella ahtaalla. Tai ihmisen sisällä voi olla vaikeaa - epäilee kaikkea sitä, mihin on uskonut, tai tuntuu siltä, että Jumalakin on jättänyt, tai mikään ei tunnu miltään. Kun myrsky käy riittävän kovaksi, kaikki se, mikä lähtöisin ihmisistä, sortuu. Siitä ei ole apua, mitä on koettu omassa sydämessä tai mitä viisaat ovat sanoneet, vaikka se olisi miten syvällisen tuntuista. Viime vuosina moni inkeriläinen on kertonut tämänkaltaisista myrskyistä. Perheet hajosivat, vietiin Siperiaan, kaikki meni ja tuntui jo siltä, että epäusko ateistisine ideologioineen voittaa varmasti. Niissä myrskyissä vain yksi kesti ja auttoi. On niitä inkeriläisiä, jotka kertovat, mikä se yksi oli: Jumalan sana - se, mitä Raamattu sanoo. Se oli kallio, joka ei murtunut. Joka rakensi sen varaan, oli sittenkin kestävällä perustalla. Sen usko kesti läpi vankileirienkin helvetin. Niin on edelleen. Jumalan sana on kallio. Joka rakentaa sille, kestää ankarimmissakin myrskyissä - riehuivat ne myrskyt ihmisen ulkopuolella tai sisäpuolella.

Niin ankara myrsky, että kaikki ihmistekoinen kaatuu, tulee viimeistään silloin, kun Herramme saapuu, tämä maailma loppuu ja me kaikki olemme Jumalan edessä tuomiolla. Sinä päivänä kaikki muu osoittautuu tyhjän arvoiseksi - sellaiseksi ettei siitä ole mitään turvaa - kaikki palaa tuhkaksi, niin Paavali sanoo - kaikki muu paitsi Jumalan sana.

Monesti mietin huolestuneena, miten meidän kirkkomme käy - kun sen monet rakennusmestarit, tarkoitan pappeja, rakentavat itse ja neuvovat muitakin rakentamaan hiekalle. Ei sellainen voi kestää. Milloin tulee niin kova myrsky, joka kaataa rakennuksen, joka on hiekalla? Rukoilemme Jumalalta parannuksen armoa ennenkuin sellainen myrsky tulee

Kalliolle rakentaminen - mitä se on - siitä tahdon sanoa vielä muutaman asian. "Raamattu yksin." Se on luterilaisen uskomme toinen pääopinkohta. Raamattu yksin - että Raamattu on se, jolla koetellaan kaikki opit ja opettajat, mikä on totta ja ketkä ovat oikeassa. Että Jumalan sana on ja sen on annettava olla kaiken yläpuolella. Että se yksin ratkaisee, miten asiat ovat. Kalliolle rakentaminen on sitä, että sinä pidät tästä opinkohdasta kiinni - että annat Raamatun olla omien tuntemustesi, yleisen mielipiteen tai järjen päätelmien yläpuolella. Ja että sinä toimit elämässäsi tämän mukaan. Raamatussa on vaikeita kohtia. Niitä kohtia, joita vastaan moni kapinoi, jotka eivät sovi ollenkaan tämän ajan henkeen ja joita vastaan tekisi mieli rikkoa. Juuri näissä asioissa katsotaan, rakennammeko kalliolle vai hiekalle. Kallion rakennat, jos et ryhdy selittämään, miksei tämä Raamatun kohta ole enää voimassa - jos otat sen vaikean Raamatun sanan todesta ja pyydät Jumalalta voimaa uskoa ja elää sen mukaan, vaikka se kohta sanoisi jotakin sellaista, mitä et haluaisi kuulla, tai vaikka sen kohdan todesta ottamisen takia joutuisit vaikeuksiin.

Jumalan sanan varaan rakentaminen on sitä, että on paljon tekemisissä Jumalan sanan kanssa. Että lukee Raamattua usein - toivottavasti päivittäin - ja että tulee usein sinne, missä Raamattua opetetaan. Jumalan sanan varaan ei rakenneta vain periaatteessa - että ollaan periaatteessa palavasti raamatullisia, mutta ei olla juurikaan Raamatun kanssa tekemisissä. Luther käski olla Raamatun oppilas. Oppilas on se, joka usein kuuntelee opettajaansa

Vielä yksi asia, mitä on Jumalan sanan varaan rakentaminen: Sanoin, että Raamatussa on vaikeita kohtia - sellaisia, jotka loukkaavat meitä ja muita. Jokaisella kristityllä, ja varsinkin meillä sananjulistajilla, on se kiusaus, että vaikenemme näistä kiusallisista kohdista. Ja ajattelemme, että näin teemme hyvän teon - tai ainakin toimimme viisaasti: raivaamme näin tietä evankeliumille ihmisten sydämiin, kun evankeliumin vastaanottamisen esteenä eivät ole ne Raamatun asiat, jotka loukkaavat ihmisiä. Me kavennamme Raamattua. Tämä ei ole kalliolle rakentamista. Tämä on sitä, että otamme kestävästä perustasta jotakin pois. Ja jos niin tapahtuu, perusta heikkenee, ja voi sortua pian kokonaan. On julistettava kokonaista Jumalan sanaa - niitäkin Jumalan sanan hankalia kohtia. Niin rakennetaan kalliolle.

Tee näin. Rakenna Jumalan sanan varaan, vaikka näyttäisi, ettei kukaan muu niin tee. Ja tulet huomaamaan - ehkä jo tässä maailmassa ja viimeistään kerran tuomiolla Jumalan edessä - että se kannatti. Kun kaikki muu sortuu, sinun rakennuksesi ei sorru, kun se on kalliolla.

Viime aikoina suurta huomiota ovat saaneet kokoukset, joissa tapahtuu ihmeellisiä asioita: sairaita paranee, puhutaan kielillä ja nyt myös nauretaan. Näissä kokouksissa on paljon väkeä ja moni sanoo, että niissä voi tuntea, että Pyhä Henki toimii väkevästi. Emme saa kieltää ihmeitä. Kyllä Jumala niitä tekee, tänäkin päivä. Ja sekin on totta, että monesti Jumala toimii yllättävällä tavalla - niin että se pahastuttaa meitä, kun me emme ole tottuneet sellaiseen. On oltava tarkkana, ettemme ryhdy vastustamaan Pyhän Hengen työtä. Mutta sitä kyselen, rakennetaanko näissä kokouksissa kalliolle - rakennetaanko Jumalan sanan varaan. Opetetaanko niissä Raamattua ja opetetaanko sitoutumaan siihen, mitä on kirjoitettu? Vai onko niin, että se, mitä voimallisen tuntuinen saarnamies sanoo, tai kokemukset tai sydämen tuntemukset tulevat Raamatun sanaa tärkeämmiksi? Pahaa pelkään, että näissä kokouksissa Raamattu jää sen kaiken muun varjoon - ettei siitä edes niin välitetä. Ettei vain tämäkin olisi sitä, että nousee komea kirkko, josta hetki iloitaan ja ollaan ylpeitä, mutta se kestää vain muutaman vuoden ja sitten se romahtaa, kun perusta oli hiekkaa.

Niin, ihmeellinen kirja Raamattu on. Se on kuin silta Jeesuksen aikaan. Kun luet tai kuulet Raamattua, on kuin Jeesus puhuisi sinulle, tässä ja nyt. Eikä tämä koske vain niitä Raamatun kohtia, joissa on Jeesuksen puheita. Koko Raamattu on Jumalan sana. Samaa Raamattu sanoo Jeesuksesta. Hän on Jumalan Sana - niin Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan. Se tarkoittaa: Koko hänen olemuksensa - siis myös kaikki se, mitä hän puhuu - yhtyy siihen, mitä Jumalan sana sanoo - koska hän on Jumalan Sana. Me kuulemme Jeesuksen äänen kaikessa siinä, mitä Raamatusta luemme.

Mutta emme vain kuule Jeesuksen ääntä. Vielä ihmeellisempää: Raamatun sanassa Jeesus tulee luoksemme. Jeesus asuu Jumalan sanassa. Hän ajaa keskellemme Jumalan sanan vainuilla. Niin Luther opetti, ja opetti oikein. Kun luet tai kuulet Raamattua, Jeesus tulee luoksesi, sinä kohtaat hänet, hän kohtaa sinut ja antaa sinulle sitä, mitä vain häneltä saa. Ajattele, mitä tämä merkitsee. Jeesukselta saa synnit anteeksi. Hän on turva Perkeleen hyökkäyksiä vastaan. Hän vahvistaa, että jaksamme uskontiellä eteenpäin. Tämän kaiken sinä saat, kun olet lähellä Jeesusta - kun kohtaat hänet. Sinä olet lähellä häntä, kun olet lähellä hänen sanaansa. Sinä kohtaat hänet, kun kohtaat Raamatun sanan.

Jumalan sana puhuu synnistä. Se sanoo, että on synti viettää itse mukavaa elämää ja unohtaa ne, jotka tarvitsevat apuamme. Tai että teet väärin, kun puhut toisesta ihmisestä pahaa. Ja että pienikin vilppi raha-asioissa on varastamista ja suuri rikos Jumalan silmissä. Jumalan sana kertoo, mitä synnistä seuraa. Se sanoo, että on helvetti, että me kaikki olemme syntiemme takia sen ansainneet, ja että sinne me joudumme, ellei Jumala tee ihmettä ja pelasta meitä. Kuuntele näissäkin asioissa Raamattua. Kuuntele ja usko, vaikka puhe synnistä tuntuu pahalta tai vaikka et ymmärrä, miten Jumala, joka rakastaa jokaista, voi tuomita kadotukseen.

Sitten Raamattu puhuu valtavia asioita Jeesuksesta ja rististä. Golgatan ristillä sovitettiin koko maailman synti. Sen takia syntisi on annettu anteeksi. Saat anteeksi senkin synnin, mistä omatuntosi sinua syyttää. Ja saat ikuisen elämän, vaikka olet ansainnut ikuisen kuoleman. Saat tämä kaiken Jeesuksen kuoleman takia.

Ehkä mietit: Onko se näin helppoa? Että minäkin saan syntini anteeksi ja ikuisen elämän noin vain, vain sen takia, mitä kerran, minusta riippumatta, tapahtui? Jos kysyt tähän vastausta itseltäsi tai mitä muut sanovat, saat sen vastauksen, ettei näin ole. Että sinun pitää tehdä jotakin, edes vähän - katua, korjata elämääsi tai rukoilla - ja vasta sitten Jumala armahtaa sinua. Mutta Raamattu sanoo, että juuri näin yksinkertaista se on. Että Jeesuksen tähden saa kaikki synnit anteeksi ja saa omakseen taivaan. Ja että tämä kaikki on Jumalan armoa, eikä Jumalan armoa tarvitse ansaita, ei mitenkään. Sen saa ilmaisena lahjana, noin vain, vain sen takia, mitä kerran minusta riippumatta Golgatan ristillä tapahtui. Kuuntele, mitä Raamattu sanoo, tässä asiassa ja varsinkin tässä. Ja kuuntele vain sitä. Rakenna vain sen varaan.

"Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea." Niin Paavali kirjoittaa. Se Kristus, jonka Raamattu meille ilmoittaa, on luja kallio. Sen Jeesuksen varassa, josta Raamattu puhuu, syntisen ihmisen on hyvä olla. Ei tarvitse näytellä jotakin parempaa. Ei tarvitse yrittää ansaita omilla suorituksilla Jumalan suosiota - kun tietää, ettei se kuitenkaan onnistuisi. Saa turvautua kokonaan toiseen, Jeesukseen, ja siihen, mitä hän teki puolestani. Se turva kestää. Kestää tämän ajan läpi ja kestää viimeisenä päivänä pyhän Jumalan edessä. Eikä ole mitään muuta kestävää perustaa. On vain Raamatun Jeesus. Hänen varassaan saat olla. Hänen varassaan pääset taivaaseen.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.