Yksinäisyys

Täällä voit julistaa sanaa ja keskustella myös armolahjoista
Sinettisormus

Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Voitto yksinäisyydestä
Lue innostava kertomus Judithin taistelusta yksinäisyyttä vastaan.
Kirjoittanut Judith Kloosterman
https://aktiivikristinusko.fi/voitto-yksinaisyydesta

Eräänä päivänä jonkin aikaa sitten maailmani muuttui äkisti. Mieheni kuoli odottamatta ja elämästä tuli hyvin erilaista.

Ensimmäinen shokki oli valtava ja olin aivan pyörryksissä ja täysin riippuvainen perheen ja ystävien avusta ja rukouksista.

Seuraavien kuukausien aikana tilanteeni selveni ja minun täytyi sopeutua uusiin realiteetteihin, muun muassa siihen, että olin yksin. Minulle valkeni, että ensimmäistä kertaa 44 vuoteen en enää ollut osa “paria”! Nyt kotona ei ollut kumppani odottamassa, eikä ollut ketään kenen kanssa puhua, ei ketään kenen kanssa suunnitella seuraavaa matkaa. Tunsin itseni yksinäiseksi.

Minun piti myös sopeutua kotiin. Ensimmäisen vuoden aikana välttelin makuuhuoneessamme nukkumista. Ruuanlaitto oli erityisen vaikeaa. Yksinäisyyden tunteet tulivat kuin paniikkiaallot, ja laukaisijana toimivat esimerkiksi häät, jolloin valtava määrä muistoja nousi mieleen siitä, miten asiat olivat aikaisemmin. Nämä ajatukset vaivasivat minua, ja vihasin niitä. Minun täytyi tehdä niistä loppu, mutta kuinka?
Mitä Raamattu sanoo yksinäisyydestä?

Kuningas Daavid koki myös suurta yksinäisyyttä ja tunsi itsensä hylätyksi. Mutta hän ei ollut vain taistelija sotakentillä; hän taisteli myös uskonsa puolesta. Hän huusi Jumalan puoleen hädässään ja murheessaan, ja hän sai voimaa ja toivoa mennä eteenpäin!

Hän huusi Jumalan puoleen… ja sai voimaa ja toivoa mennä eteenpäin!

«Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja. Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi. Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla. Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan. Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.» Ps. 25:16-21

Sen sijaan, että Daavid olisi syyttänyt Jumalaa tai kysellyt “Miksi minä?”, hän pysytteli lähellä Luojaansa näinä yksinäisyyden hetkinä. Minulle oli myös todella tärkeää käydä hengellistä sotaa, niin että sain saman voiman ja avun, joka johti Daavidin ylös epätoivon syvyydestä.
Yksin vai yksinäinen?

Yksin oleminen ja yksinäisyyden tunteminen eivät ole sama asia. Voin olla yksin ja elää onnellista elämää; ja voin olla yksinäinen keskellä ihmispaljoutta. Tajusin, että tunsin itseni yksinäiseksi, koska kateus, katkeruus ja itsesääli vaivasivat minua sellaisin ajatuksin kuin: “Kaikki muut ovat yhdessä toisten kanssa. Olen ainoa, joka on aivan yksin.” Yksinäisyys on mielentila, missä tunnen itseni erotetuksi muista ihmisistä. Mutta jos se on mielentila, silloin minun pitää vastustaa sellaisia ajatuksia ja kieltää niiltä pääsy sydämeeni ja elämääni. Niinpä tein niin kuin on kirjoitettu 2. Kor. 10:5:ssa ja vangitsin “jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”
Yksin oleminen ja yksinäisyyden tunteminen eivät ole sama asia.

Toinen esimerkkijae: «Älkää mistään murehtiko» (Fil. 4:6) oli aikaisemmin auttanut minua kääntämään ajatustapani, niin että sain otteen jakeesta, jossa on kirjoitettu kiitollisuudesta: «Kiittäkää kaikesta, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.» (1. Tess. 5:18) Kiitollisuus vaatii sen, että antaudun ja hyväksyn sen, että Jumalalla – eikä minulla – on kontrolli kaikesta. “Kaikki” tarkoittaa juuri sitä: kun tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun säälin itseäni, kun tunnen, että olen jollakin tapaa loukkaantunut – olosuhteella ei ole mitään merkitystä. Voin sanoa silloin vilpittömästi: “Kiitos Jeesus”, tästä tilanteesta, sillä se on Jumalan tahto kohdallani. Sitä minä haluan – tehdä Jumalan tahdon niin kauan kuin elän! Tämä on taistelu!
Kiitollisuus on paras ase

Joskus yksinkertainen “kiitos” saa erityisen merkityksen. “Herra, olen surullinen tänään, koska on hääpäivämme.” Silloin kiitän häntä päättäväisesti kaikista niistä monista vuosista, jotka meillä oli yhdessä. Tai: “Herra, Säälin itseäni, koska toisilla on niin kiire, että he eivät ehdi olla kanssani.” Silloin lisään: “Kiitos kaikista kallisarvoisista ystävistä, jotka olet minulle antanut!” Sitten rukoilen heidän puolestaan nimeltä mainiten, että Jumala siunaisi heitä erityisesti ja auttaisi heitä heidän tarpeissaan. Olen kokenut kerta toisensa jälkeen, että kun tietoisesti ryhdyn tähän taisteluun olla kiitollinen, ja ajan pois negatiiviset ajatukset, silloin suru ja yksinäisyys pakenevat ja minulle jää kiitollisuus siitä ajasta, jonka saimme yhdessä.

Muistan, että kiitollinen ihminen ei voi samanaikaisesti vaipua itsesääliin!

Aika kuluu, ja joskus kun näen harmaahapsisen avoiparin, joka tukee toisiaan ruokakaupassa, tunteeni voivat ottaa vallan. Se muistuttaa minua menetyksestäni ja siitä, että olen nyt yksin, ja että vanhuudessa en tule kulkemaan käsi kädessä rakkaani kanssa. Aika ajoin nämä hetket yrittävät edelleen ottavat ylivallan. Silloin muistan, että kiitollinen ihminen ei voi samanaikaisesti vaipua itsesääliin. Ja olen iloinen voidessa jakaa sen, että tämä ase – “Kiittäkää kaikesta!” – edelleen on valtava apu, kun tarvitsen sitä päivästä päivään!
Maaret

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Kiitos tästä ketjusta.

Kerran seutakunnassa tuli eteeni istumaan perhe jonka vanhempaa naista kutsuttiin nimellä Lilith. Se on käsittääkseni harvinainen nimi. Ainakin minä olen sen kuullut vain lapsuudessa jolloin minulla oli sen niminen läheinen joka kuoli. Sen nimen kun kuulin tuolla srkssa niin kyyneleet alkoi valua. Tuo oli minulle läheisin ihminen ikinä.

Mutta olisiko teillä ehdotuksia kuinka toimia kun monulla näyttää olevan sellainen "lahja" että olinpa missä joukkotapahtumassa tahansa niin aina huomaan jpnkun joka näyttää yksinäiseltä. Tulisiko minun keksiä jokin tapa lähestyä sellaista henkilöä ja miten niitä lähestytään? Yleensä kovasti rukoilen tuon henkilön puolesta samalla kuin "touhuan" tapahtumaan liittyviä asioita. Mutta olisi kiva osata kohdata niitä oikeasti.
Tuula1

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Tuula1 »

niin Maaret. olet oikeassa. Luulen, että siihen vaikuttaa geenitkin osan ihmisen kohdalla. Voin sanoa omalla kohdalla juuri sen, että olen erakko luontoinen vaikka ei uskoisi, koska työskentelen hoitoalalla ja aina on ihmisiä ympärillä. Olen Jeesuksellekkin joskus purkanut tuntojani, miksi Hän minut laittoi aivan väärään aikaan, koska tykkään olla yksin ja hiljaisuudessa. Vain siten saan selviksi ja kirkkaiksi ajatukset. Tosin luulen myös, että on todellakin niitäkin ihmisiä, jotka eivät halua olla yksin, mutta joutuvat silti olemaan, kun ympärillä ei ole ketään. Noh. hyvä rukoilla kuitenkin niiden puolesta, jotka tulevat seurakuntaan yksin. Siunausta sinulle.
Maaret

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Siunausta sinullekin Tuula1.
Minäkin olen vähän semmoinen että vaikka viihdyn ihmisten kanssa niin sitten on pakko päästä omiin oloihin ikäänkuin kokoamaan omat
ajatukset ja tiedostamaan "kuka mä oon".
Ella
Viestit: 745
Liittynyt: 04 Kesä 2019, 12:21

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Ella »

Vaikka sana sanoo että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Meitä yksinäisiä on paljon.
Kun puolustin Raamatun Arvoja ja sanaa. Jouduin hyökkäyksen kohteeksi. Mutta kirkko ei pelasta ketään!!!
Jeesus on tie Isän kotiin.
Ennen poikettiin naapuriin kylään. Mutta nyt ei se ole tapana.
"Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa. Kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton Kaiku sielussa soi. Meille kertoen: Voiton Jeesus matkaamme toi."
Maaret

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Ehkä tähän ketjuun sopii se ajatus jota ajattelin täällä kysellä....

Kun siis sanotaan "jos olemme laittaneet toivomme häneen vain tämän elämän ajaksi niin olemme säälittävät".
Mitä jos kysyn : "jos olemme laittaneet toivomme häneen vain taivaspaikan osaksi niin olemmeko silloinkin säälittävät?"

Tähän siis sopii ajatus masennuksesta ja yksinäisyydestä siinä mielessä että ne yleensä masentaa kun ei ole mitään toivoa tai näkyä maallisesta tulevaisuudesta. Kun ihminen kuitenkin on lihaa ja verta ja elää maapallolla niin hän ehkä kaipaa jotain näkökulmaa tähänkin elämään?
Monet saattavat asettaa itselleen toivon "herätyksestä" ikäänkuin tähtäimenä tulevaisuuteen. Mutta mitä jos ei sitäkään odota? EI ole työtä tai uraa tai muutakaan näkyä, jolla pääsisi tämän päivän köyhyydestä tai kurjuudesta. Silloin asettaa toivonsa "vain" tuonpuoleiseen.
Vaikka se onkin tärkein kaikista niin silti se voi johtaa masennukseen koska me ollaan ihmisiii. Ei ole näkyä "tehtävästä" tai "tarkoituksesta".

Eli tuossa on aika monta kysymysmerkkiä. Mihin tahansa jos keksitte vastauksia ..... 😊 ..... se olisi mukavaa.

Oletteko keksineet itsellenne näkökulman, siis maanpäällisen, jonka "voimasta" jaksatte päivästä toiseen?

Toiset täyttää innolla almanakkaa, jotta elämä tuntuisi tärkeältä.
Toiset katsoo perhosta ja miettii että se on kaunis vaikka sillä ei ole kauheasti tulevaisuuden suunnitelmia. Jumala sen loi pelkästään elämäniloksi.
Ehkä minäkin olen Hänelle elämänilo vaikka en tee "mitään". 🙄
Ella
Viestit: 745
Liittynyt: 04 Kesä 2019, 12:21

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Ella »

5 Moos 33:27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala. Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ja minun turvani.
Kun on tehnyt Uskonratkaisun. Tietää että Isän koti on päämäärä.
Jos et ole sitä ratkaisua vielä tehnyt. Tee se tänään. Huomisesta ei kukaan tiedä?
1.Joh 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen pojassaan.

Mitä tulee siihen "kalenteriin" se on sitten jokaisen omantunnon asia. Haluaako ajaa "kaksilla" rattailla :?:
"Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa. Kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton Kaiku sielussa soi. Meille kertoen: Voiton Jeesus matkaamme toi."
Pi_O

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Pi_O »

Tervetuloa meidän joukkoomme Ella!
Sinetti ehättikin jo eilen toivottaa Sinut tervetulleeksi toisessa ketjussa.

Olen myös paljon yksin, koska en viihdy maailman ihmisten kanssa. Yksinäisyyteni on siis osittain oma valintani. Osittain liiallinen köyhyys ja riisto on vienyt voimavarani, etten enää jaksa hoitaa kuin välttämättömät asiat. Osittain olen huomannut, että luovuus lähtee tylsyydestä. Kun antaa kaikessa tylsyydessä ajatuksen virrata niin löytää tiensä helpommin Jumalan luo.

Maaret, välillä mietin, että miksi synnyin. Sinulla ei varmaan ole yhtä toivoton tilanne kuin minulla, mutta näillä mennään, mitä on Jumalalta saatu.
Olen jo menettänyt toivoni paremmasta tässä maailmassa. Odotan, että pian on siirtyminen toiseen maailmaan, jossa kaikki on hyvin.
Ella
Viestit: 745
Liittynyt: 04 Kesä 2019, 12:21

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Ella »

Kiitos! Olen aikaisemmin ollut palstalla. Mutta nyt palasin. Minä myös yksin eläjä. Mutta en koe tätä taakkana. On se esirukoilijan tehtävä
annettu. No olen jo "seniori" iässä. Mutta sitä voi tehdä vanhemmalla iällä.
"Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa. Kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton Kaiku sielussa soi. Meille kertoen: Voiton Jeesus matkaamme toi."
Ella
Viestit: 745
Liittynyt: 04 Kesä 2019, 12:21

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Ella »

PS 139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,
ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Pi_O Niin minäkin odotan pian päästä sinne. Missä kaikki on hyvin.
"Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa. Kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton Kaiku sielussa soi. Meille kertoen: Voiton Jeesus matkaamme toi."
Maaret

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Pi_O on siis menettänyt toivon tästä maailmasta. Ehkä olen sen edessä nyt itse koska en enää jaksa taistella. Kun yhteiskunnan ainoa päämäärä ja aktiivinen tarkoitus on joka kuukausi ahdistaa kansalaistaan ja kiduttaa ja raastaa uhata henkeä niin ei sitä jaksa loputtomasti.
Toki toise ovat jaksaneet kiinan vankiloissa mutta minä en ole niin vahva näköjään. Joten olisiko se kauhea synti jos vaan lopettaa syömisen? Ja sitten joku löytää mut kuolleena kotoota?
Jos olisin vanhus kidutettavana jossain hoitokodissa niin eihän sielläkään olisi muuta mahdollisuutta "päästäpois" kuin lakata syömästä.
Mutta onko se synti jos sen tekee itse kotona? Pääseekö silti taivaaseen Jumalan luo? Ja miksi Hän ei auta köyhää kun se olisi Hänelle niin helppoa? Nauttiiko Hän lastensa kitumisesta vai enkö ehkä olekaan enää lapsi vaan joku luopio?

Kun profetioissa varotetaan vaikeista ajoista ja uskon koetuksista niin eikö se ole juuri tarkoitus että jotkut kituu kestorajan yli ja luopuu sitten? Miksi pitää kiduttaa? Onhan jo nyt yhteiskunta sadistinen, mitä jos se menee vielä kauheammaksi? Onhan olemassa köyhiä ja asunnottomia mutta ne turruttaa itsensä viinalla ja kestää sen voimalla. Mitä jos itse pelkää asunnottomuutta ja ääriääriköyhyyttä?
Siis sellaista että oikeasti joutuu metsään asumaan. Eikö olisi helpompi lähteä sinne metsään jo vaikka nyt kesällä ettei kuole pakkaseen vai olisiko pakkanen helpompi kuolema kuin nälkä?
rauhansoturi

Re: Yksinäisyys

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Joskus viihdyn omissa oloissani yksin ja joskus taas viihdyn ihmisten seurassa. Minulla oli lapsuuden sielunystävä. En tarkoita sielunkumppania, vaan ystävää. Hän kuoli varhain syöpään. Sen jälkeen hänen kaltaista ystävää ei ole. Siksi ystävää on tärkeä vaalia, koska toista samanlaista ystävää ei ole. Hänen seurassa sain olla omana itsenäni virheineen ja puutteineen. Mielestäni ystävystyminen ei voi tapahtua noin vaan, ilman henkistä kemiaa. En tarkoita eroottista kemiaa, joka kolahtaa ensisilmäyksellä, vaan henkistä kemiaa. Samoin vaikeat ajat paljastaa, kuka on aitoa ystävä.

On uskosta osattomia ja uskovia kavereita, joita tapailen, mutta sielunystävyys ja kaveruus ei ole sama asia. Uskosta osattomia kavereita ei tartte hylätä, jos he hyväksyvät uskoa. Minun kavereiden kanssa ei tartte avautua ja kertoa yksityisasioista ja se on hyvä juttu, niin saan olla rauhassa.

Olen kuullut, että yksinäisyys on tarkoitukseksi, koska Jumala tahtoo viettää aikaa sen kanssa. Yksinäisellä hetkellä se on laatuaikaa Jumalan kanssa. Joskus olin yksin, niin oli hyvä selvittää ajatuksia kaikessa rauhassa ja siinä koin, että Jumala oli läsnä kanssani, eikä minun tartte puhua jutellen Jumalan kanssa. Jumalan kanssa oli hyvä olla, kun silloin sain selvittää ajatuksiani ja se on minulle laatuaikaa Jumalan kanssa, niinkuin terapia.

Semmoista.... :)
Vastaa Viestiin