Jeremian rukous

[-jarmo-]

Tämä rukous on ollut minulle erityisen läheinen. Haudoin pitkään vihaa johon en muuta lohtua enää saanut kuin tämän ja siihen loppui vihanpitoni.

Jeremia 17:14-18 Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!" Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä. Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

[Salome1972]

En nyt malta olla kirjoittamatta omia tämänhetkisiä tuntojani. Haudon nimenomaan vihaa ja ymmärrän samalla, ettei se ole oikein. Yritän päästä Jeesuksen mielenlaatuun asian kanssa, mutta se on VAIKEETA!
Toivottavasti en ole liian avoin, kun kerron mistä on kysymys. Ehkä joku kuitenkin "eksyy" lukemaan tämän ja saa käytännön vertaistukea teidän vastauksistanne.
Meillä on adoptiotytär, joka on venäläinen; adoptoimme hänet, kun hän oli ekaluokkalainen. Rukoilimme paljon asian edestä ja olimme varmoja, että otimme tämän lapsen kotiimme, kuin Jeesuksen. Hän oli/on erityisen vaikea lapsi. Alusta asti. Pahinta oli epärehellisyys; mihinkään ei voinut luottaa.
En liiottele, kun sanon, että lähes joka päivä törmäsimme vaikeuksiin; milloin pieniin, milloin isompiin. Elämä oli erityisen raskasta ja kuluttavaa. Olimme seurakunnassa aktiivisesti mukana, mutta tytär käänsi joitakin ihmisiä meitä vastaan valehtelemalla meistä kaikenlaista. (mm. että löimme häntä) Asia valkeni meille pikkuhiljaa. Tässä raskaassa elämänvaiheessa emme saaneet tukea omasta seurakunnasta ja jätimmekin pitkäksi aikaa käymisen siellä. Onneksi ymmärsimme, ettei niin voi jatkua ja jätimme asian Jumalan korjattavaksi. Nyt rakkaus omaan seurakuntaan ja siskoihin ja veljiin siellä on vahva. Mitään kaunaa ja katkeruutta sinnepäin ei ole.
Tytär on tällä hetkellä pääsemässä (???) päihteistä eroon, kun on raskaana. Hän on myös aloittanut koulun ja hänellä on parisuhde. Koulu jää varmaan kesken, niinkuin kaikki mihin hän ryhtyy... Suhde ei liioin ole hänen ensimmäisensä; arvioisin, että noin sadas. Hänellä on ennestään yksi lapsi, jota hän ei ole yli vuoteen tavannut. ( Hänen lapsensa on meille hyvin rakas; yhtä rakas kuin toisetkin lapsenlapsemme, vaikkei samaa lihaa ja verta olekaan.) Kaikkina näinä vuosina (parikymmentä) olemme tukeneet tytärtämme, neuvoneet, kuunnelleet, hoitaneet lasta, rukoilleet jne. Hän "maksaa" tukemme haukkumalla meitä. Aina, kun luulen, että kyllä tämä nyt tästä normalisoituu ja välimme paranevat, hän lyö "puukolla selkään".
Tämänhetkiset välimme ovat viileät; pidämme harvakseltaan yhteyttä ja lähinnä silloin, kun hän tarvitsee jotain. En tiedä rakastanko häntä. Olen huolissani hänestä ja tunnen vastuuta(vaikka hän onkin aikuinen), mutta kun ajattelen häntä, ahdistun ja tunnen vain negatiivisia tunteita. Haluaisin kuitenkin rakastaa häntä ja tiedän, että kun itse olen adoptoitu Jumalan perheeseen, enkä ole suinkaan synnitön, ja Jumala kuitenkin rakastaa minua tällaisenani, minunkin pitäisi rakastaa lastani. Muutoin olen kuin se paha palvelija, joka saatuaan ensin itse hirmuvelat anteeksi ei antanut pikkuvippiä kanssapalvelijalleen anteeksi. En halua olla sellainen! Kamppailen tämän asian kanssa todella!
Miten minun käytännössä pitäisi toimia? Tuenko hänen epäsiveellistä elämäänsä hyväksymällä hänet? Päätänkö vain mielessäni, että annan hänelle kaiken anteeksi ja haluan rakastaa häntä kaikesta huolimatta ja rukoilen edelleen hänen puolestaan? Riittääkö se vaikka en tuntisi mitään rakkautta?
Sanoudun Jeesuksen nimessä irti kaikesta vihasta tätä tytärtäni kohtaan!
Muistakaa rukouksin rakkaat ystävät!

[Sinettisormus]

Herra, Jeesus Kristus, ole tässä asiassa armollinen, annan tähän hätään armonlahjasi, että tuo tytär nöyrtyy ja tulee löytämään tien takaisin kotiin, ottamaan vastuun elämästään. Kiitos Jeesus, että sinä haluat tässäkin auttaa ja vielä iloita tyttärestä, kuin tuhlaaja pojasta.
Aamen.

Tähän sopiikin tutkiskelu tuhlaaja pojasta: http://www.kotisatama.net/fi/raamattuja ... 2006-03-16

[Sinettisormus]

Evankeliumi Luukkaan mukaan 15
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11. Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31. Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

[-jarmo-]

En nyt malta olla kirjoittamatta omia tämänhetkisiä tuntojani. Haudon nimenomaan vihaa ja ymmärrän samalla...

Täytyy sanoa että on sinua koeteltu myöskin. Joskus kun itseä miettii ja omia koettelemuksia, niin tulee ajatelleeksi että kellään ei voi olla näin kovia kuin minulla, mutta kun katsoo tarkemmin, niin nuo koettelemukset ovat kovin erilaisia ja vertailukelvottomia toisiinsa nähden.

Minun täytyy rukoilla tosissaan puolestasi, hyvä Salome1972 ja haluan että koko Taivaan vallat tekevät työtä puolestasi nyt tästä eteenpäin. Halleluja, Jeesus on voittaja, eikä Hänen veroistaan ole, kun tarvitaan apujoukkoja. Haluan että nyt Jeesus kiinnittää huomionsa erityisesti nyt sinuun.

[näkymätön ninni]

Kiitos Jeesus että Sinä kuulet meitä ja ojennat auttavan kätesi meitä kohti!

Sinä Herra Jeesus näet kaikki meidän huolemme ja murheemme.

Kiitos että nämä asiat ovat Sinun hoidossasi.

Psalmit 20

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.(20:2) Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
2 (20:3) Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
3 (20:4) Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.
4 (20:5) Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.
5 (20:6) Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.
6 (20:7) Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
7 (20:8) Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
8 (20:9) He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.
9 (20:10) Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.

[-jarmo-]

Olemme yhtä, rakkaat uskoveljet ja sisaret. Siksi vaikka emme olekaan yhtäaikaa sairaita ja yhtäaikaa iloisia, niin me olemme sitä hengessä. Me sairastamme, niin veli sairastaa kanssasi ja kun olenmme iloisia, niin sisar iloitsee kanssamme.

[Sinettisormus]

Olemme yhtä, rakkaat uskoveljet ja sisaret. Siksi vaikka emme olekaan yhtäaikaa sairaita ja yhtäaikaa iloisia, niin me olemme sitä hengessä. Me sairastamme, niin veli sairastaa kanssasi ja kun olenmme iloisia, niin sisar iloitsee kanssamme.

... tähän ISO AA-MEN!!!

[näkymätön ninni]

Olemme yhtä, rakkaat uskoveljet ja sisaret. Siksi vaikka emme olekaan yhtäaikaa sairaita ja yhtäaikaa iloisia, niin me olemme sitä hengessä. Me sairastamme, niin veli sairastaa kanssasi ja kun olenmme iloisia, niin sisar iloitsee kanssamme.

Kyllä näin on

Joh. 17:
9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

[Salome1972]

Kiitos teille rakkaat ystävät tuestanne!
Olen tänään -pitkästä aikaa- kirjoittanut tytölle sähköpostiviestin; yritin olla mahdollisimman ystävällinen. Ymmärrän, että hän on Jumalalle hyvin rakas- ja niin pitäisi olla minullekin. Olen avoimin mielin ja oman puutteellisuuteni tunnustaen; kaikki mitä tapahtuu tästä eteenpäin on vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.
Kiitos kun rukoilette!

[näkymätön ninni]

Kiitos teille rakkaat ystävät tuestanne!
Olen tänään -pitkästä aikaa- kirjoittanut tytölle sähköpostiviestin; yritin olla mahdollisimman ystävällinen. Ymmärrän, että hän on Jumalalle hyvin rakas- ja niin pitäisi olla minullekin. Olen avoimin mielin ja oman puutteellisuuteni tunnustaen; kaikki mitä tapahtuu tästä eteenpäin on vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.
Kiitos kun rukoilette!

Haluaisin tuoda sinulle Salome vielä lohdutukseksi Juha Vähäsarjan päivittäishartauskirjasta lupaus kantaa maaliskuun 2. päivän tekstin. Sinä ja tyttäresi tulitte mieleen kun sitä luin. Toivon kaikesta sydämestäni, että saisitte välinne korjattua. Rukouksissa olette!

Sanal.10:12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

2.Maaliskuuta

Vihassa on loukatuksi tulemista ja oman heikkouden osotittamista. Se, joka on vahvoilla, ei tarvitse vihanosoituksia kertoakseen mielipiteitään tai näyttääkseen tunteitaan. Hän kykenee rakkaudella peittämään kokemansa loukkaukset. Jos kykenee rakastamaan, on vahvoilla. Viha ei saa silloin sydämestä otetta eikä sido mieltä loukkaajaan.

Joskus on rakkauden tähden otettava toiseen etäisyyttä. Silloin, kun toisen tahdosta huolimatta lähimmäinen ei tahdo rakastaa eikä etsiä sovintoa ja uutta tietä. Rakkaudella on rajansa, ja itseäänkin on rakastettava samalla tavalla kuin lähimmäistään. Rakastamalla voi joskus riisua vihan aseet. Joskus se vaatii luomaan uudet, ylittämättömät rajat. Kaikessa se toivoo kuitenkin omaa ja toisen parasta.

[Salome1972]

Kiitos Ninni!
Jäin ajattelemaan tota lainaustasi. Siinä on todella perää. Meille uskiksille nämä asiat ovat jollakin tavalla vaikeampia, koska peilaamme kaikkea Jeesuksen kaltaisuudella. Tiedämme, kuinka tulisi toimia ja ajatella, muttemme pysty siihen inhimillisyydessämme. Minäkin tiedän, että tyttöä pitää rakastaa, mutten itsessäni siihen pysty. Ja miettinyt olen sitäkin, ovatko keinoni oikeat. Etäisyyden ottaminen on ainakin minun näkökulmastani terveellistä. Mutta tyttö saattaa tuntea itsensä hylätyksi. (?) Toisaalta, olen vuosikaudet kuunnellut hänen murheitaan ja haukkujaan, milloin yöllä,milloin päivällä, toisinaan humalassa ja toisinaan selvin päin (Siis itse olen aina selvinpäin ). Olen antanut rahaa ja neuvoja, ihan käytännön elämän apua. Olen rientänyt apuun matkojen päästä, kun hän on ollut ahdingossa. Oma takki on ihan tyhjä. (Monestakin syystä tällä hetkellä ja siksi kaadankin säkkini teidän niskaan... )Kiitos, kun muistatte rukouksin!
Jumalan rakkautta pyydän tytärtäni kohtaan!

[Sinettisormus]

Tänä aamuna herätessäni näin ulkonevan huoneen nurkan, jossa oli monta kerrosta tapettia ja yhdestä kohtaa oli nurkkaan revitty ammottava kolo, revitty pois isopala tuota tapettia, josta samalla poistui sitä monta kerrosta. Herra nuo kerrostumat ovat meidän elämämme kerrostumia, kokemuksia, kasvua tässä elämässä. Nyt maailman pahuus iskee ja yrittää tuhota sen, ettemme saisi itse määrätä elämästämme, vaan olisimme maailman hallinassa ja holhouksessa. Herra minä Huudan sinulta kyynelsilmin apua, Rukouksessa sinua huudan kuin Jeremia, HUUDAN: "Jeremia 17:14-18 Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!" Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä. Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla."


Rakas Jeesus Kristus, sinä näet väsymyksemme tänään, Herra TULE ja AUTA!
Tuntuu että maailma hyökkää joka puolelta, ettei ole valtaa enää omaan elämään vaan meitä holhotaan.
Herra Vapauta meidät tuosta maailman holhouksesta, laske irti nuo kalheet meistä, joita maailma meihin kietoo.
Vain sinä olet Herramme ja sinun on päätös valta meistä, Herra TULE ja OTA omasi! Meitä koettelee monenlaiset vaikeudet ja sairaudet ja voimme joutua väliinputoojiksi, joilla ei ole mihinkään mitään valtaa, meitä pompotellaan, välillä kysellen: "Kuinka sinä jaksat?" Mutta kun vastaat heille totuudessa, ei he halua ottaa sitä vastaan, vaan sinut pakotetaan säädöksiin, pakotteet iskevät päin naamaamme ja sanotaan että jos et tee niin ja näin, sinulta viedään pois tämä ja tämä, pudotetaan tyhjän päälle.
Herra AUTA, sillä tänään minulla on tämä kohtalo, olen tuo väliinputooja ja tiedän että meitä on monta. Herra anna minun nousta kuin kotka siivilleni ja olla vahva sinussa. Kaada kaikki nuo pahat aikeet, millä maailma koettaa sitoa minua ja monia muita kanssa sisaria ja veljiä. Herra vahvista omasi niin ettei maailmalla ole valtaa eikä voimaa sinun perillisiin. Tätä me nöyränä ja väsyneenä pyydämme, sillä maailma ei ole herramme, vaan sinä, Jeesus Kristus! Sinä olet Pelastajamme, Parantajamme ja Vapauttajamme!
Kaikki Kiitos ja Kunnia Sinulle Jeesus Kristus!
PSALMIT 6
1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin
virsi.
2. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
3. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
4. ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
5. Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
6. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
7. Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
8. Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
9. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
10. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
11. Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

Aamen!

[-jarmo-]

Kiitos profetoinnista, Sinetti-sisar.

Minulle kävi kerran myös sellainen juttu että mulle näyettiin ensin näky tai uninäky ja sitten ei annettu nukkua ennenkuin olin kirjoittanut sen piirroksen kera, koska se vaati piirroksen. Tässä se on: http://www.pelastussanoma.fi/Profetiat/Sielunelama.pdf

[Sinettisormus]

Kiitos Jarmo, tuo piirros kertoo hyvin näkyni tapettikerroksista. Tänään todella tunnen tuota tuskaa, Illalla itkin itseni rukouksessa uneen, olen tänään tuo väliinputooja, jota maailma yrittää kiristää tahtoonsa pakotteilla. Tuntuu ettei jaksa, mutta Herrassa on apuni ja Herrassa on voimani ja sitä valtaa en suostu antamaan paholaiselle, vaikka se kaikintavoin sitä yrittää. Haluan olla Herranpalvelija 24h. Kokopäiväisesti.

[Sinettisormus]

Tässä jotain kaunista kuunneltavaa, Kuka viilsi haavan - https://www.youtube.com/watch?v=dldwmlQ7Elk

[Samuli]

Tapettinäystä ja Jarmon kuvasta tuli mieleen tapahtuma kotoa tässä ehkä puoli vuotta sitten. Keskustelimme vaimon kanssa terroristeistä, pakolaisista, ääri-islamista yms. Sitten sanoin vaimolle, että ei näitä mitään tule pelätä, että minä en halua pelkää mitään, niin Raamattukin sanoo. Sitten samana päivänä kävin yhden kaverin juhlissa ja annoin hänelle rahaa, kun tiesin että hänellä on tiukkaa. Seuraavana päivänä ruokapöydässä vaimoni sitten kysyin, että paljonko oikein annoin rahaa kaverilleni. Jostain kumman syystä valehtelin vaimolleni ja sanoin puolet siitä määrästä jota oikeasti annoin. Tämä jäi kalvamaan pahasti omaatuntoani ja hetken päästän pyysin vaimoltani anteeksi ja sanoin että pelkäsin reaktiotasi ja siksi sanoin summan olevan pienmpi kuin se oikeasti oli. Tämä oli minulle aika nöyryyttävää, (mutta kiitos Herra tästä opetukseta) koska juuri aiemmin olin sanonut, että en pelkää mitään ja sitten vain hetki siitä Herra osoitti minun vajavaisuuteni... "pelkäät vaimoasi". Sanoisin, että näin Jumala näitä kerroksiamme kuorii. Uskon että tämä oli myös jonkinlainen todistus vaimolleni, jonka Jumala halusi näyttää, että miehesi on muuttunut... hän on uskossa.

[Sinettisormus]

Lisää kaunista kuunneltavaa, Haltuus annan sydämein: https://www.youtube.com/watch?v=mAEgxC7mCWI

[Sinettisormus]

PSALMIT 126
1. Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin
unta näkeväiset.
2. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
3. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
4. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
5. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

[Sinettisormus]

... tätä kuvaa olen etsinyt pitkään, tämä on minulla taustakuvana koneessa, nyt se tuli minua vastaan, se on vaan niin kaunis: https://mendezsw.files.wordpress.com/20 ... -santo.jpg