Hiljaiset rukoilijat

Jos haluat että palstalaiset osallistuu rukousaiheisiin ja voit kertoa täällä esirukouspyynnöt
näkymätön ninni

Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Olen käyttänyt lähteenä tähän kirjoitukseen Ole Hallesbyn kirjaa Rukouksen ihmeellinen maailma. Suosittelen lämpimästi kaikille.

"Herra opeta meitä rukoilemaan!"

Rukous on avuttomia varten. Rukous on Jeesukselle avautumista, niin että Hän pääsee hätäämme. Hädässä ja ahdingossa, surussa ja vastoinkäymisissä me opimme laskeutumaan hiljaisesti Jumalan eteen, sanaakaan sanomatta.
Harjaantuneimmat ja uskollisimmat esirukoilijat ovat oppineet esirukouksen pyhän taidon monissa ahdistuksissa tai kovissa kärsimyksissä.

Pyhä Henki, Rukouksen Henki:
1. Kirkastaa Kristusta sydämellemme

2. Henki itse pitää silmät avoimina Kristukselle ja maailman hädälle.

3. Rukous ja esirukous kysyvät enemmän kieltäymystä kuin mikään muu työ, johon Henki lähettää meidät.

Tärkein osa esirukouksesta suoritetaan salassa ihmisiltä.
Useimmille meille on tärkeää, että muut näkevät mitä teemme. Me otamme mielellämme vastaan kehumista. Huomio ja arvonanto vaikuttaa meihin piristävästi. Lisäksi me haluamme nähdä tuloksia työstämme. Mutta rukoustyö onkin sellaista, ettemme pääse tarkkaan selville, onko se, mitä tapahtuu, johtunut meidän esirukouksestamme vai kenties toisten.

Herran on vaikeaa saada tarpeeksi rukoilijoita esirukoustyöhön. Useimmat tahtovat puhua, ja kun pääsevät puhujan paikalle on heitä vaikea saada sieltä pois. Harvat tahtovat tehdä itsensäkieltävää rukoustyötä, sillä sitä eivät ihmiset huomaa eivätkä anna sille arvoa.

Me emme usein ymmärrä miten valtavaa työtä juuri esirukoilijat tekevät. He ovat saattaneet rukoilla vuosikausia kääntymättömien ihmisten puolesta. Kun tälle seudulle sitten tulee herätys, on puhuja kaikkien huulilla. Kukaan ei tiedä miten paljon esirukoustyötä on jo tehty asian puolesta.

Näille väsymättömille ja hiljaisille rukoilijoille Ole Hallesbyn sanoin:
"Ystävä, kun alat väsyä tähän hiljaiseen, huomaamattomaan työhön, muista silloin, että Hän, joka näkee salassa, on maksava sinulle julkisesti. Hän on kuullut kaikki rukouksesi ja tietää tarkoin, mitä rukouksesi sielujen pelastumiseksi on saanut aikaan. Jollet ennen, niin ainakin Herran suurena päivänä olet kantava lyhteitä, elonkorjuutyösi hedelmää. Rukouksen hienosta ja vaikeasta taidosta on esirukous varmasti vaikein osa. Mikäli ymmärrän näitä asioita, esirukous on kaikesta ihmistyöstä vaateliainta ja eniten taitoa kysyvää."
Matt.9:37. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.

Luuk.10:2. Ja hän sanoi heille: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

Joh.4:35 Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Raamatun Sanasta kehoitusta rukoukseen:

Ef.6:18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

Matt. 24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Mark. 13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät
.
Kol. 4:2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

1 Tess. 5:17 Rukoilkaa lakkaamatta.
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Mark. 11:25 "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Jeesuksen tekemän ristintyön tähden Jumala on antanut meille meidän pohjattomat syntimme anteeksi viimeistä myöten.

Mikä on annettu anteeksi, se on poissa, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Kun me olemme saaneet omat syntimme anteeksi, on meidän armahdettava toisia.

Anteeksiantava tai anteeksiantamaton mieli on kirkas kuva omasta uskosta tai sen puutteesta.
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Psalmit 32

1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
8 "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".
9 Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.
10 Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Tässä vielä rukous, joka erityisesti lämmitti tänä kylmänä pakkas aamuna. Meillä mittari näytti aamulla -16. Tänään viimeinen sairasloma päivä ja huomenna töihin... :?

Kotien rukous kirja:
Herra, jos meidän pitäisi käydä oikeutta
keskenämme
siitä miten elän ja mitä teen,
en kestäisi edessäsi.
Mutta koska sinä yhtä mittaa annat apuasi
ja olet luvannut, Kristuksen tähden,
että tahdot olla minulle laupias,
niin rohkenen pitää itseäni kristittynä, palvelijanasi.
Minä en ole hyvä, mutta Kristus on.
Jos minä en palvele Jumalaa,
niin Hän palvelee.
Jos minut valtaa huoli ja pelko,
niin Hän on antanut
kaikki huolet ja pelot
Isän haltuun.
Niinpä minä heilautan itseni
irti itsestäni, Sinuun
ja kerskaan siitä, että olen Sinussa
ja sinun kauttasi, Herra Kristus, kristitty.
Sinulle kunnia iankaikkisesti.
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Liittyen tähän aamun tekstiin lainaus rovasti Olavi Peltolan sivuilta
Väitän, että todellisen Jeesuksen läsnäolon mitä tärkein tuntomerkki tulee esiin Pietarin huudahduksessa: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies" (Luuk 5:8). Jos Jeesus on todella läsnä, minä tarvitsen ennen kaikkea ensiksi hänen sovitusverensä puhdistusta (vrt. Jes 6:5). Syntieni anteeksianto tulee polttavaksi. Vasta sitten voi kysellä ja kuunnella, mitä Jeesus sanoo.
Luukas 5
1 Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,
2 niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.
3 Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
4 Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle".
5 Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".
6 Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.
7 Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.
8 Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".
9 Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,
10 ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä".
11 Ja he veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä.

Jes. 6

5 Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle” (Ps 139:23-24, KR 38).
Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Iso AMEN tälle ketjulle!
Peacemaker

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Peacemaker »

Joo..samat sanat ja ajatukset kuin Jarmolla :D
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Kiitos rakkaat veljet Jeesuksessa Kristuksessa näistä kannustavista kommenteista!

Kannetaan toistemme kuormia ja rukoillaan toistemme puolesta!
Olen käynyt läpi juuri noita tuntoja joita tähän ketjuun olen laittanut. Ajatellut jopa etten ole tarpeeksi uskova edes rukoillakseni kenekään puolesta. Kait purnasin sitäkin kun en ole saanut näkyjä enkä kokea kielillä puhumista ym. Kun haluaisi olla jotain enemmän... eikä aina näkymätön.

Herra antoi minulle kuitenkin voimallisen ja ihanan unen tässä muutama yö sitten. Sain nähdä oman kuvani sitten kun olen siellä iankaikkisessa elämässä Herran luona. Se oli jotain niin kaunista ja ihmeellistä...Kiitos Herralle!
Sinettisormus

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

:roll: ... löysin ihanan runon tänne, rakkaalle ninni siskolle, joka ei ole niin näkymätön kuin kuvittelee, kerkisin jo ikävöidä sinua:

Jokaisessa viikossa
on kaksi päivää,
joista emme koskaan
saisi olla huolissamme.
Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla
eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen
erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen;
suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi
vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme.
Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan
takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa,
jonka olemme tehneet;
emme voi pyyhkiä pois
yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti
ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen
- saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko
loistavana tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta
huomispäivään ennen kuin aurinko nousee,
sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä.
Nyt on tänään.
Tee sille jotain, ennen kuin siitä tulee eilinen.
Sinettisormus

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

;) ... muista, ettemme koskaan saa verrata itseämme toisiin, sillä Jumalalla on jokaiselle oma henkilökohtainen suunnitelma.....
Sinettisormus

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Sinettisormus kirjoitti:;) ... muista, ettemme koskaan saa verrata itseämme toisiin, sillä Jumalalla on jokaiselle oma henkilökohtainen suunnitelma.....
... olen kyllä itsekkin kokenut näinäpäivinä itseäni kohtaan valtavaa tyytymättömyyttä, että olen niin epäonnistunut, koen että olen tuonut itseäni liikaa täällä esiin ja että minun tulee hiljetä että muille tulee enemmän tilaa, pelkään, että minut koetaan että korotan itseäni kun tuon näitä tarinoitani tänne, vaikkakin olen tuonut niitä todistukseksi siitä, että Herra on elävä ja mukana jokapäiväisessä elämässämme. Olen rukoillut ja pyytänyt, että Herra näyttäisi ja avaisi jos olen täysin epäonnistunut, että hän vähentäisi tätä lihallisuuttani ja lisäisi itseään, niin ettei enää minua olisi, vain ysin hän. Tänään rukoillessani ja tuskaillessani hän näytti kuvaa pienestä uteliaasta kissan pennusta, huokaisin että näinkö hän minusta ajatteli, olihan tuo pentu suloinen, mutta kissa, olisiko se hyvä vai huono, joten näillä mennään, jotenkin täältä täytyisi nousta, mutta Herra tietää ja pitää huolen... :roll:
Sinettisormus

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tässä kaunis laulu, rukoukseksi: Sydämeni odottaa.
https://www.youtube.com/watch?v=TYEAT5LCMTY
Salome1972

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Salome1972 »

Ninnille haluan sanoa, että vaikket nyt näkisikään ihmeitä ja merkkejä, etkä omista armolahjoja (?), Jeesuksen omat sanat: Autuaita ovat ne jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.(Joh.20:29) Ja autuaita ovat hengellisesti köyhät,sillä heidän on taivasten valtakunta. (Matt.5:3) Olen kohtalotoverisi, jalat maassa ja sydän taivaassa. Riipun samalla tavalla Jeesuksessa, vaikka en koekaan mitään ihmeitä. Vielä tulee sekin aika, että Jumalan Henki vuotaa ylitsevuotavasti meidänkin tyhjiin astioihimme! Sitä odotellessa; pidetään huoli siitä, että astia pysyy puhtaana. Ollaan ristin juurella ja odotetaan! Minullekaan et muuten ole ollenkaan näkymätön! :D
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Voi teitä ihanaiset rakkaat siskot Sinetti ja Salome! Kyyneleet silmänurkassa tässä teidän viestejä lueskelin. Kiitos Herralle teistä kaikista!
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Sinettisormus kirjoitti:Tässä kaunis laulu, rukoukseksi: Sydämeni odottaa.
https://www.youtube.com/watch?v=TYEAT5LCMTY
Kuuntelin tuon laittamasi laulun tänään aamulla... Mahtavat sanat! Osui ja upposi! Kiitos rakas Sinetti sisko! :)
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Tänään olen kovasti pohtinut tuota uskovan janoa... Pyhän Hengen janoa!
Milloin se on tervettä ja milloin se kääntyy epäterveelle puolelle.

Löysin rovasti Olavi Peltolan sivuilta kirjoituksen, joka mielestäni avaa tätä pohdintaa hyvin.
17. ELÄMME USKOSSA EMMEKÄ NÄKEMISESSÄ

Meillä on suunnaton tarve päästä näkemään. Kokeminen on myös näkemistä. Luonnollisina ihmisinä meidän on vaikea tyytyä siihen, että Jumala on salattu ja kohtaamme hänet vain hänen ilmoituksensa sanassa. Sen hän meille antanut tätä maailmanaikaa varten ja siihen meidän tulee tyytyä.

Mutta me haluamme jotakin enempää ja suurempaa (1 Kor 2:14) kuin pelkän Raamatun sanan, jota kuka tahansa voi lukea ja kuunnella. Haluamme, että mekin koemme ja näemme jotain samaa, mistä Raamatun historiallisia tapahtumia kertovat kirjat kuvaavat. UT:n kristittyinä nimenomaan kaipaamme samoja ilmiöitä, joista evankeliumeissa ja Apostolien teoissa kerrotaan.

On niin vaikea vaeltaa sellaisessa uskossa, joka joutuu sitoutumaan vain kirjoitettuun sanaan eikä näe eikä koe samoja asioita, joista Raamattu kertoo.

Helluntailainen ja karismaattinen hengellisyys tekee alkuseurakunnan elämästä perushahmon, joka osoittaa, millaista todellisen kristillisyyden tulee olla. Nimenomaan Korinttin seurakunnassa tapahtunut karismaattinen toiminta tulee esikuvaksi. Siitä tulee jopa normi, jonka täyttymiseen seurakunnan tulee pyrkiä. Tällaisen hengellisyyden piirissä usko jää lapsen asteelle, koska se elää näkyvästä.

Usko ripustuu kokemuksiin, elämyksiin ja ihmisten varaan ja tarvitsee jatkuvasti uusia ja entistä voimakkaampia virikkeitä. Epäkypsä usko tarvitsee epätavallisia elämyksiä. Se haluaa kulkea huippuhetkestä toiseen (Morgner, 26).

Jokainen näkyvä ilmiö on arvioitava, sitä on koeteltava. Sillä näkyvä ja koettava hengellisyys sisältää joka kertaa mahdollisuuden, että se todellisuudessa on aivan muuta kuin mitä luullaan tai mitä pidetään itsestään selvänä.

Tämä koettelemisen vaikeuden tajusi hyvin luterilaisen herätyskristillisyyden, pietismin isä Filip Jaakko Spener. Hengellisiä ilmiöitä arvioitaessa on otettava huomioon, että ne voivat olla lähtöisin neljästä eri lähteestä. (1) Kyseessä voi olla tietoinen petos.

(2) Kysymys voi olla myös Saatanan suorittamasta todellisesta harhaanjohtamisesta.

(3) Siinä saattaa olla kyse ihmissielun tiedostamattoman alueen liikahteluista ja voimista.

(4) Siinä voi olla myös kysymys Jumalan todellisesta puuttumisesta asioiden kulkuun (Morgner, 29).

”Mikään tilanne, olkoon se kuinka mieltäylentävä tahansa, ei sinänsä ole niin jumalallinen, että se pystyisi ilmoittamaan meille Jumalan. Ainoastaan katse Jeesukseen näyttää Isän (Joh 14:9). Jumala ilmoittaa itsensä ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa ” (Morgner, 30).

Kristuksen kohtaaminen on hänen kohtaamistaan sanassa. Mutta me haluaisimme kokea Jumalan välittömästi yliluonnollisena voimana. Me halaumme käsinkosketeltavia voiman kokemuksia, jotka ylittävät lupauksen sanan yksinkertaisen kuuntelemisen ja siihen luottamisen. Karismaattinen lahja antaakin nyt tällaiselle uskovalle pelastusvarmuuden. Lahjahan toimii näkyvälllä tavalla. Siksi se synnyttää ehdottoman varmuuden.

”On sano­mattoman tuhoisaa kuvitella, että hengellinen kokemus olisi autuuden lähde ja vielä ehkä loppumatonkin. Autuuden lähde ei ole valtavinkaan kokemus, vaan yksin Kristus. Älä yritä elää kokemuksesta­si: se on ehkä jo huomenna syöty loppuun. Man­na annettiin korvessa vain päiväksi kerrallaan" (Niilo Tuomenoksa).

”Kristityn kutsumuksena ei siis ole ihmearmolahjojen tavoittelu, vaan kärsivän ja alhaisen Kristuksen seuraaminen ristintiellä, jossa todella tarvitaan Pyhän Hengen voimaa. Jumalan mahdollisuudet meidän kohdallamme alkavat silloin, kun Kristuksen Henki saa osoittaa omatekoisen itseotetun kristillisyytemme luuloteltuine armolahjoineen suurimmaksi synniksi. Siinä alentamisessa Hän suuressa rakkaudessaan saattaa käyttää kärsimyksen ja sairauden ruoskaa, sillä jokainen ihminen on ristin työn tähden Hänelle kallis, so. Kristuksen veren hinta.

Helppo on siis hankkia tietyillä tekniikoilla luuloteltuja armolahjoja, mutta vaikea laskeutua luulotelluista korkeuksista suurimman syntisen paikalle Kristuksen ristin juurelle armoa anomaan.

Se on suurta Jumalan armoa, että hän pääsisi vetämään maton altamme pois tai katkomaan kaikki inhimilliset tukirakenteet ympäriltämme. Murskatessaan omatekoisen uskomme, hänellä on mahdollisuus istuttaa sydämiimme Kristuksen usko, joka kerskaa vain omasta heikkoudestaan ja ristin miehestä.

Raamatullisen kristityn tuntomerkkeinä ovat hengen vaivaisuus, nöyryys, hiljaisuus. Hän kuuluu niihin, jotka jatkuvasti isoavat ja janoavat Jumalan vanhurskautta, sillä heidät ravitaan salatulla Pyhän Hengen mannalla” (Hannu Lintula).
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Tässä vileä linkki artikkeliin, josta lainasin tekstin.

Käykää lukemassa koko artikkeli. Aloin voida ihan fyysisesti pahoin kun tuota tekstiä luin. Hyvä etten oksentanut.
Miten ihmiset voivat olla noin sokeita ja ymmärtämättömiä, että lähtevät mukaan tällaiseen...

Kristityt aaltojen heiteltävänä:

http://rovasti.fi/node/249
näkymätön ninni

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja näkymätön ninni »

Yläpuolen linkin artikkelista eräs lohdullinen miete, joka sai ainakin minut ilosta hypähtämään... Minäkin tunnen noin... :roll:
Minulle taas Kristuksen seuraaminen on jatkuvaa tuskaa ja kamppailua. Usein on pimeitä aikoja ja syynä siihen on pysyvä kelvottomuuteni. Paratiisillisen tilan olemme kadottaneet. Se ilo ja valoisuus, jota saan myös kokea, on nimenomaan Jeesuksen sovituskuoleman ihmettelyä. Minunko tähteni hän tuossa kärsii? Onko hän todella minun sijaiseni? Hänkö on puolestani joka päivä täyttänyt Jumalan pyhän tahdon? Uskallan ja saan vastata siihen myöntävästi ja siinä minulle on jatkuvaa ihmettelemistä. Kuulun monen mielestä väärään "lohdutetun syntikurjuuden" luterilaisuuteen! En ole elämässäni päässyt sen pitemmälle kuin syntikurjuuteen ja suhteeni Herraan Jeesukseen määräytyy täysin tältä pohjalta.

Siksi Jeesus on minulle nimenomaan syntisen Vapahtaja, jonka armah­ta­vaa päästönsanaa tarvitsen joka hetki. Olen vakuuttunut siitä, ettei minun syntisyy­teni täällä alhaalla koskaan korjaannu. Syntinen olen ja syntisenä pysyn. Siksi tärkein rukoukseni ja jatkuva huokaukseni on: Herra armahda.

Mutta synneistäni huolimatta luotan Herran Jeesuksen sovituskuolemaan. Toki uskonelämäni uudistuu - toivon mukaan jatkuvasti. Mutta se ei vaikuta fyysis-psyykkisen minuuteni muuttumiseen joksikin todettavissa olevaksi paremmaksi persoonallisuudeksi.

Uudistumiseni on sitä, että Vapahtajani armo ja rakkaus tulee entistä todellisemmaksi syntisyyteni keskellä. En voi olla ihmettelemästä sen suuruutta. En, vaikka koen kaikessa epäonnistuneeni ja olen vain häpeäksi hänen valtakunnalleen. Hän jaksaa sietää minuakin. Onneksi minun ei tarvitse ylistää häntä. Saan vain itkeä tihuuttaa ja sanoa tuon vaikean sanan: KIITOS!
Salome1972

Re: Hiljaiset rukoilijat

Viesti Kirjoittaja Salome1972 »

Niin, tämä ei ole helppo asia ymmärtää. "Pyrkikää pääsemään osallisiksi parhaimmista armolahjoista"( 1.Kor.12:31) Miten se tapahtuu?
Olen helluntailainen ja ymmärrän, että luterilainen rovasti (jota kyllä suuresti arvostan) suomii helluntailaisia - ihan samoinhan mekin tietyissä asioissa teemme. Kyllä hänen sanoissaan silti ihan perää on. Liiallisuuksiin on menty; varsinkin Ameriikassa. :roll:
Minäkin kaipaan Pyhää Henkeä ja armolahjoja. Nuorempana etsin suurista kokouksista ja nimekkäiden puhujien tilaisuuksista nimenomaan kokemusta Pyhästä Hengestä. En löytänyt, ja arvelin, että olen liian huono. Olen vuosien varrella ymmärtänyt, että armolahjat ovat LAHJOJA, joita Pyhä Henki jakaa "itse kullekin niin kuin tahtoo". Ja että nämä lahjat on tarkoitettu käytettäväksi seurakunnan rakentamiseksi, yhteiseksi hyväksi. Ainoastaan kielilläpuhuva rakentaa itseään.
Itseäni on aina lohduttanut aikaisemmin antamani raamatunpaikat Jeesuksen sanoista. Autuaita ovat hengellisesti köyhät (=minä), sillä heidän on taivasten valtakunta ja autuaita ovat he jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat (=minä). Ajattelen, että sitten, kun Pyhä Henki näkee hyväksi, hän antaa minulle mitä tarvitsen, muiden auttamiseksi. Tiedän, että minulla on Pyhä Henki - Jeesus Kristus on Herra!!!- ja huonoudessani ryömin aina ristin juurelle ja tarraan kiinni Hänen ristiinsä. Siinä olen ja kiitän Hänen armostaan ja verestään.
Mutta koska olemme ihmisiä, kaipaamme vahvistusta uskollemme kokemuksiemme kautta. En tiedä, ehkä olisin sitten itseriittoinen ja ylpeilisin kokemuksillani? Parempi näin; kyllä Herra tietää,mitä omilleen antaa. Joka päivä olen silti tuntenut Jumalan johdatusta ja apua pienissäkin asioissa.
Päädyn samaan toteamukseen kuin sinäkin: Kiitos Jeesus!
Vastaa Viestiin