Pelastussanoma

Se Hengen täyteys, mikä meillä on, kun otamme vastaan armon evankeliumin, on tässä elämässä ylittämätön.

Kolossalaiskirjeen vastaanottajia hämmensivät sellaiset opettajat, jotka väittivät voivansa antaa jotain enemmän, he lupasivat vajoamista näkyihin (Kol 2:18). Heillä oli määrätty harjoitusohjelma, jota seuraamalla uskovat voivat saavuttaa tämä korkeamman tason elämän (2:8,16,20).

Ihmisluonto on haluton kestämään heikkouden, synnillisyyden ja rajallisuuden tunnetta. Se ei tahdo mukautua siihen päivittäiseen todellisuuteen, että emme voi elää ilman likaisia astioita, kuluneita hermoja ja hellittämätöntä taistelua lihaa vastaan. Ja niin kolossalaisetkin alkoivat etsiä sellaista Hengen täyteyttä, jossa he hurmahenkisyyden siivin voisivat leijailla kurjien, kamppailevien ja maallisten uskovien yläpuolella.

He halusivat jättää "pelkän" Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta nauttimisen ja päästä yksin uskosta opetuksesta eteenpäin. Paavali koettaa osoittaa kuinka huimaavan hengellisen kokemuksen tekeminen kaiken keskukseksi johtaa aina lakihenkisyyteen: "Älä tartu", "älä maista", "älä koske" (Kol 2:21).

Uskova sensijaan on kutsuttu tavoittelemaan sitä, mikä on ylhäällä ja missä Kristus on (3:1). Sillä Kristus on kaikki (3:11) ja kaikki täyteys asuu hänessä (1:19).

Kristityt aaltojen heiteltävänä
Raamattuopisto 14.05.2003, täydennetty 12.07.2005, Olavi Peltola

"Rukous on niin yksinkertainen asia, että kerromme päivät pitkät Jumalalle, missä tunnemme itsemme avuttomiksi. Ja rukouksen Henki paljastaa meille avuttomuutemme niin että tunnemme, kuinka todella avuttomia olemme niin uskomaan, rakastamaan ja toivomaan, kuin palvelemaan, uhraamaan ja kärsimään, lukemaan ja rukoilemaan ja halujamme vastaan kamppailemaan.

Kyllähän me usein luisumme pois tästä avuttomuuden autuaasta suhteesta Jumalaan. Vanha itseluottamus ja omavaraisuus nostavat päätään. Ja siitä on seurauksena, että me taas riitaannumme avuttomuutemme kanssa. Se täyttää meidät uudestaan pelolla ja hämmennyksellä. kaikki käy monimutkaiseksi. Syntien anteeksiantamus on epävarma. Rauha katoaa sydämestä. Maailmallisuus, velttous ja hengellinen haluttomuus leviävät tukahduttavina sielunelämäämme. Synti voittaa meidät päivittäisessä elämässämme, ja haluton mieli tunkeutuu palvelustyöhömme, kunnes Jumala taas saa "särjetyksi" sydämemme, niin että jälleen huomaamme olevamme avuttomia syntisiä, jotka kykenemme vain tuohon yhteen ja ainoaan: sallimaan käsittämättömän Jumalan armahtaa, rakastaa ja hoivata meitä. Silloin avuttomuus saattaa jälleen kohdalleen suhteemme niin hyvin Jumalaan kuin ihmisiin. Ja ennen kaikkea se saattaa rukouksemme kohdalleen."

Ole Hallesby: Rukouksen ihmeellinen maailma
Ole Kristian Hallesby (1879-1961): Norjalainen pappi, julistaja, opettaja ja kirjailija.

Sinettisormus kirjoitti:Tämä on tähän ketjuun sopivaa, ... luin tässä vähän aika sitten hyvän sanonnan: "Kaikki hätä koituu siunaukseksi, jos se synnyttää rukouksen."
Tämä on vahvistavasti sanottu ja tuo rukouskin, on yksi ja varmasti vahvin armonlahjamme, jonka Herralta olemme saaneet, käyttäkäämme sitä, toistemme hyväksi, rakkaudella.