Rukouspyyntö itseni puolesta

[-make-]

Olen pitkän aikaa seurannut tätä keskustelupalstaa hiljaisena.
Rohkaistuin nyt kirjoittamaan ensimmäistä kertaa.
Pyytäisin esirukousta että Herran tahto pääsisi tapahtumaan elämässäni ja kaikki väärydensiteet voisivat katketa ja saisin voimaa parannuksen tekoon.
Uskon Jeesukseen ja olen käynyt kasteella joitain vuosia sitten ja kuulun seurakuntaan.
Jotenkin uskoni ei vain ole päässyt kasvamaan ja tuntuu etten ole päässyt uudistumaan mieleltäni vaikka olen ollu vuosia "uskossa".
Olen todella huono puhumaan asioistani ja tunteistani kenellekkään ja helposti tulee salailtua asioita muilta ja siitä tulee huono olo kun ei vaan saa kerrottua jotain vaikka tiedän, että totuus tekee vapaaksi. Minun on vaikea kertoa uskostani muille esim. työkavereille, vaikka haluaisin. Itsekäs luonto ei halua "nolata" itseään tunnustautumalla Jeesuksen omaksi vaikka minä sisimmässäni haluaisin olla vapaa kaikesta ihmispelosta.
Olen kysellyt Herralta olenko uudestisyntynyt vai en, en ole siitä itse aivan varma.
Joskus nuorten leirillä sain kätten päällepanemisen kautta kielillä puhumisen lahjan, mutta mieleeni on noussut epäilyjä onko se Jumalasta vai vaan sielullisuutta.
Huomaan tällä kaikella olevan negatiivisia vaikutuksia myös avioliitossa, kun en saa puhuttua asioista syvällisesti edes vaimoni kanssa.
Haluaisin niin elää täysin läpinäkyvää elämää Jeesuksen omana, mutta joku vain vastustaa että täysin antautuisin Herralle.

[-jarmo-]

Rakas ystävä! Veljeni Herrassa. On hienoa että olet löytänyt tänne. Me välitämme jokaisesta sanasta minkä sanot ja huomaan että halusi kehittyä Jumalan lapsena on suuri ja pelko Jumalaa kohtaan pakottaa sinua lempeästi, koska et halua jatkaa enistä elämääsi epätietoisena epävarmuudessa.
Uskosi Jeesusksen veren sovitustyöhön on myös erinomaisesti havaittavissa ja saan iloita kanssasi siitä onnesta minkä kultajyvän olet saanut osaksesi kun otit vastaan kasteen ja elämäsi sai lopullisen päämäärän. Elämä uskossa ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Se vaatii vuosien työn... usko alkaa ratkaisusta ja valinnasta kun kolkutukseen huudat TAHDON!

Rukoilen puolestasi nyt ja Herra suokoon sinulle levon!

[Juhani]

Siunausta sinulle Make! Olen itse aloittanut taivastien vasta joulukuussa 2016. Älä ajattele tekojasi tai tekemättömyyttäsi. Sano vain rehellisesti Herralle että tässä olen edessäsi tällaisena kuin olen. Kadun syntejäni ja haluan seurata sinua. Itsessäni ei ole voimaa itseäni muuttamaan, mutta tee SINÄ Herra minusta uusi ihminen! Voit olla varma että Herra auttaa sinua, älä murehdi mitä sanoisit vaimollesi tai työkavereillesi -Herra tekee sen sinun kauttasi. Älä ota siitä mitään taakkaa itsellesi.
1 Kor. 7
20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.
23 Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.
24 Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.

Rukoilen puolestasi !

[näkymätön ninni]

Tuo oli oivallisesti sanottu Jarmo; Elämä uskossa vaatii vuosien työn!

Olet ollut uskon tiellä vasta vähän aikaan, joten älä ole liian ankara itseäsi kohtaan!

Tärkeää on juuri tuo oma halu kehittyä Jumalan lapsena!

Uskossa kasvamainen on koko elämän kestävä "prosessi". Valmiita olemme vasta siellä rakkaan Jeesuksen luona.

Siunausta sinulle -make-! Rukoilkaamme toistemme puolesta ps:minäkin tarvitsen rukousta.


1. kirje Timoteukselle 2:

1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

[Pigeon]

Aamen!
Uskon, että me kakki tarvitsemme rukousta tämän asian puolesta!
Rukouksessa mukana!
Tervetuloa Make joukkoomme!

[näkymätön ninni]

Tässä linkissä on mielestäni hyvä kirjoitus uskossa vaelluksesta ja pyhityksestä:

http://rovasti.fi/node/188

[Sinettisormus]

Kiitos ja kunnia ja ylistys Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle!
Minä kiitän Herraani sinusta ja saan riemuiten iloita sinusta Hänen kanssaan!
Jarmo tuolla sanoi oikein, että uskon kasvu kestää vuosia, eli loppuun asti. Täällä emme ole koskaan valmiita, niin täydellistä ei täällä maailmassa ole, mutta aina on hyvä pyrkiä parempaan ja sitä Herra on viime aikoina melle puhunutkin, puhdistusta näistä maallisista asioista! Amen!
Jeesus rakas, sinä näet tämän rakkaan veljemme, jota ihmispelko kaihertaa, auta häntä siinä. Koska me olemme Sinussa, ei meidän tarvitse pelätä mitään. Olemme VAPAAT Herrassa!!! Niin ole make sinäkin, usko tämä sydämesi tasolla. Tiedät Psalmi 23, jossa Herra on valmistanut meille pöydän vihollistemme eteen. Hän siinä aterioitsee kanssamme, eikä meidän tarvitse välittää eikä pelätä, mitä nuo kanssa ihmiset ajattelevat siitä, että olet saapunut Herran kanssa samaan pöytää. Show What!
Olemme Hänessä erikoisasemassa, Jumalanlapsia ja perillisiä! Iloitkaamme siitä. Herra anna makelle voimaa ja rohkeutta tunnustaa sinut suullaan yhä enenevässä määrin! Make, pieninä palasina, ala kertoa uskostasi, tunnustaen sitä ääneen, ja kohta huomaat, että rohkeutesi kasvaa, Herra sinua kasvattaa, etkä malta kohta olla enää Hänestä yhtään hiljaa. Näin on varmasti täällä monella käynyt.
Joskus sanonkin, että varokaa antamasta minulle lupaa puhua näitä hengellisiä, sillä sitten sitä kyllä saa. Posket punaisina hehkutan Herrani ihmeellisyyksiä. Muistan kyllä itselläni tuon ajan, kun en liioin uskaltanut siitä puhua, mutta sitten kerran vain päätin alkaa kertomaan, ensin noin parilla sanalla ja kohta näin rohkeuteni kasvavan.
Minä JULISTAN noille vääryyden teoille, että niidenkin on vain katkettava Jeesuksen Kristksen nimessä! Make saa vapauden ja myös vapautuu päästämään irti omista kahleistaan, puhdistautumaan SINULLE HERRAMME! Sinussa on meille motivatiota irrottautua maallisista asioista, jotka erottavat meidät SINUSTA!
Kiitos Herra, että me voimme jättää kaikki asiat sinulle, myös sinä make, me tiedämme, että Sinä tiedät parhaiten mikä on meille hyvää ja siksi annammekin Sinulle kaiken vallan, että Sinun Tahtosi tapahtuu täydellisesti elämässämme! Että me vähennymme ja Sinä lisäännyt; en ole enää minä,vaan Sinä minussa!
Kiitos ja Kunnia Jeesus Kristus! Johdata ja ohjaa ja kasvata make veljemme, Sinun ihanaan ja rakkaudelliseen Vapauteen!
Amen!

[-jarmo-]

Täytyy muistaa myös että Herran palkka on kaikille aina sama. Se on yhden Denarin palkka, joka tarkoittaa miehen yhden päivän palkkaa, eikä ole väliä astutko Herran palvelukeen aamulla, päivällä vai illalla. Palkka on aina sama! Yksi ainoa ikuinen elämä

[Eero]

Tervetuloa Make ja ole Siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen.

Minulla on ihan sama tilanne, en pysty puhumaan täysillä vaikka haluaisin, ja ei mielestäni hätää silti! Maailma on kääntynyt päälaellensa, ei voi enää sanoa että "tapuhtukoon näin Herramme nimessä", missään asioissa, vaikka sen kautta kaikilla olisi Hyvä olla.

[katso7]

Itse valitset seurakunnan. niin kauan kun syöt pelkkää kermaleivosta etkä ruisleipää et kasva. käy seukunnassa jossa on tarjolla armoa että totuutta. on aika valita!

[näkymätön ninni]

Tähän Maken tuomaan rukouspyyntöön ja tämän ketjun keskusteluun uskovana vaeltamisesta liittyen,
luin tässä aamukahvia juodessa tuosta jo aiemmin tuomastani linkistä seuraavan tekstin:

Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17). Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).

Olemme läpi elämme ajan kuin savi savenvalajan pöydällä (Jer 18:3-6) ja samaan aikaan jo valmis saviastia, jossa on suunnattoman suuri aarre, usko Jeesukseen (2 Kor 4:7). Olemme murheellisia ja huokailemme ja samaan aikaan saamme aina olla iloisia (2 Kor 6:10). Vapisemme Jumalan vihaa ja samaan aikaan panemme rohkeasti toivomme yksin Jumalan laupeuteen. Olemme varmoja pelastumisestamme (Room 8:38-39) ja samaan aikaan emme voi kuitenkaan olla varmoja siitä, että pääsemme perille (1 Kor 10:11-12). Jumala pyhittää meidät kokonaan (1 Tess 5:23) ja kuitenkin samaan aikaan meitä kehotetaan Jumalaa peläten pyhittämään elämämme kokonaan hänelle (2 Kor 7:1).

Uskovan elämässä on Jumalan rauhaa ja iloa, mutta myös uskon heikkoutta, kiusauksia ja ahdistuksia. Uskonelämä on pikemminkin kaiken vastaanottamista Jumalalta kuin itsensä Jumalalle antamista, enemmän halajamista kuin omistamista, hurskaaksi tulemista kuin hurskaana olemista.

Kristukseen uskovan elämää leimaa sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, menestystä ja vastoinkäymistä, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua, sairautta ja terveyttä ja lopuksi kaikkein varmimpana vaiheena - usein vähiten sitä odottaessamme - kuolema.

Meidän on opittava pitämään yhdessä tällaiset vastakkaiset kuvaukset uskonelämästä. On helpompi yksinkertaistaa ja korostaa vain toista puolta. Kuitenkaan Jumalan Hengen meissä tapahtuvaa työtä ei voida kuvata totuudellisesti muuten kuin näennäisesti toisensa poissulkevien vastakohtien avulla.

Eräänä seurauksena tästä on, että Raamattua tuekseen käyttäen pyhityksestä opetetaan varsin eri tavoin ja kristityt ovat kovin eri mieltä.

Mielestäni tässä kuvataan valtavan hyvin uskovana vaelltamista ja sitä mitä siihen kuuluu. Erityisesti kolahti tuo tummennettu teksti!
On myös hyvä tiedostaa, että meissä kristityissä on myös eritavalla ajattelevia ihmisiä.