Uskovan vastuu seurakunnassa

[Sanna]

Lusiferin lankeemuksen syy oli ylpeys. Tuo sama ylpeys näkyy tämän maailman kaikissa synneissä. Ylpeys estää nöyrtymästä Jumalan edessä ja ylpeys laittaa oman itsen ja lihan halun kaiken edelle jopa uskovalla.

Raamattu kertoo meille seurakuntayhteyden tärkeydestä ja Jeesuksen seuraamisesta.

Pari englanninkielistä käännöstä kääntää hyvin sananlaskujen 18:1 jakeen

Joka eristäytyy, tavoittelee itsekkäitä haluja;
hän kapinoi kaikkea tervettä viisautta vastaan

ja

Yksinäiset, jotka välittävät vain itsestään
sylkevät yhteiseen hyvään


Liian usein loukkaantuneina, tyydymme toteamaan, että Jeesuksen seuraaminen on yksin helpompaa.

Me emme täältä maailmasta löydä täydellistä seurakuntayhteyttä. Sitä ei ollut täydellisessä muodossa alkuseurakunnankaan aikana. Mutta yhteenkokoontuminen on tärkeää ja meidän tehtävänä on kantaa toistemme taakkoja. Jeesus tuli palvelemaan, emmekä me ole palvelijaamme parempia.

Raamattu kehoittaa varjelemaan yli kaiken sydäntämme. Kipein ja pahin koulu onkin mitä voimme Jumalan kanssa käydä, on pyytää häntä tutkimaan sydämemme ja koettelemaan se. Näyttämään omat vikamme ja puhdistamaan niistä. Psalmi 26:2 RK

Me emme voi rakastaa Jeesusta, jos vihaamme Hänen kirkkoaan. Me emme voi sanoa seuraavamme Jeesusta, jos etäännymme Hänen omistaan.

Seurakunta ja kirkko, joka koostuu juuri niistä muistakin rikkinäisistä, rasittavista ja meitä ehkä loukanneista ihmisistä, on kuitenkin joukko ihmisiä joiden puolesta Jeesus kuoli. Osa perhettämme.

Tästä kaikki ihmiset tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos rakastatte toisianne
Joh. 13:35

Jos joku sanoo: 'Minä rakastan Jumalaa' ja vihaa veljeään, hän on valehtelija; sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt
1 Joh 14:20

Kun meidät hyväksyttiin Jumalan perheeseen, emme saaneet vain Isää. Saimme veljiä ja sisaria, joiden kanssa vietämme ikuisuuden, ja meillä on kehotus palvella ja auttaa myös heitä.

Kuten maallisessakaan perheessä, emme voi valita perheenjäseniemme virheettömyyttä, tai vikoja. Me emme myöskään voi juosta Jumalan luo ja samaan aikaan paeta Hänen perheestään.

Saatamme etsiä parempaa ja virheettömämpää seurakuntaa ja saatamme sortua vain purnaamaan virheistä, ymmärtämättä, että puhumme Jumalan perheestä.

Me emme itsekkään ole virheettömiä ja yhtälailla, kun me kipeästi kaipaamme sisaria ja veljiä, rukoustukea ja muutosta, sitä kaipaavat myös ne, jotka seurakunnassa työskentelevät ja ovat siellä pitkään olleet.

Ihmisten rakastaminen on tapa rakastaa Jumalaa itseään. Se on posken kääntämistä, anteeksiantoa, peiliin katsomista ja auttamista. Jos me hylkäämme Hänen perheensä, hylkäämme myös Hänet jollain tavalla.


Seurakunnassa käyminen on varmasti joskus vaikeaa. Kun Jumala kehottaa haavoistamne huolimatta menemään ja tekemään, se tuntuu toisinaan elämältä vasten raastinrautaa.

Jumala usein myös laittaa nielemään sanansa seurakunnan vioista ja yrittämään itse enemmän ja rukoilemaan enemmän. Katsomaan, että vikojen sijasta onkin vain ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.

Seurakuntien pastoritkin kaipaavat kipeästi rukoustukea. He ovat ylityöllistettyjä ja alipalkattuja. He eivät jaksa kantaa koko seurakuntaa harteillaan, jos kukaan ei kanna heitä rukouksissa.

On totta, että joskus ihmiset seurakunnassa satuttavat meitä. Usein he eivät kuitenkaan tiedä tehneensä sitä. Ja usein me emme ymmärrä, kuinka paljon seurakunnissa kaivataan jäseniä ja rukoilijoita. Juuri sinua ja minua.

Me emme voi työntää Jumalan perhettä pois, vaan jos meistä itsestä tuntuu pahalta. Kun käännymme pois kirkosta tai seurakunnasta näiden asioiden takia, se paljastaa, että motivaatiomme mennä seurakuntaan oli alun perinkin puhtaasti itsekäs.

Uskossa olossa ei ole kyse siitä, miltä meistä tuntuu tai mitä me haluamme. Seuratessamne Kristusta ja huolehtiessamme Jumalan valtakunnasta, Jumala huolehtii meistä ja meidän tarpeistamme.

Aina ei kuulu olla mukavaa ja kivaa, mutta jos kaikki seurakunnissamme jäisi kotiin sen takia, ettei tunnu kivalta tai tiedossa ei ole hyvää saarnaa tai jotakin mitä odotamme, meillä ei olisi enää seurakuntia.

On niin älyttömän helppoa uskoa vihollisen valheita silloin, kun se tuntuu olevan meidän puolellamme. "Ei sun tartte, sua on loukattu, ei se hyödytä, etsi parempaa, niissä muissa on vika, sulla on oikeus jne."

Kun ylpeydelle antaa jalansijan, on helppoa hylätä seurakunta ja läheiset sekä uskoa maailman petollinen huuto luokseen.

Seurakuntaan kuuluminen on osa Jumalan koulua. Se on tarkoitettu kasvu- ja palvelupaikaksi kaikille. Se kasvu vaatii usein nöyryyttä ja itsensä laittamista sivuun. Seurakunta on paikka Jumalalle kasvattaa meitä ja jos emme sen kasvun alle nöyrry, emme voi olettaa palvelevamme muuallakaan. Jollemme rakasta Jumalan perhettä, kuinka voisimme rakastaa niitä, jotka eivät siihen perheeseen ole edes vielä päässeet?


Meidät on kutsuttu:
Palvelemaan
Rukoilemaan
Auttamaan
Kantamaan taakkoja
Seuraamaan Kristusta
Kasvattamaan seurakuntaa
Rakastamaan lähimmäistä (koskee myös seurakuntalaisia)


Usein omassa elämässä, kun sorrun marmattamaan tai pyytämään muutosta Jumalan vastaus on:

Mene sinä
Tee sinä
Rukoile sinä
Auta sinä
Mene sinä palvelemaan
Kenet muut laittaisin? Tarvitsen sinut.



Rukoillessamme apua ja muutosta seurakuntaan, siihen usein vastataan.



Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä joka päivä ja seuratkoon minua
Luukas 9:23

[Sanna]

On seurakuntamme missä tahansa tai missä muodossa tahansa, väärään ja vahingolliseen yhteisöön ei pidä jäädä.
Painostus, manipulointi, kiristys, uhkailu tai Raamatun vastainen opetus ei ole terveen ja hyvän seurakunnan merkkejä, eikä sellaisen tarvitse jäädä.

[Rakastettu]

Niin. Pitäsi kyllä mennä uskovien yhteyteen. Vaan olen ihmispelkoinen. Enkä edes pidä ihmisistä.

[Rakastettu]

Iankaikkinen elämä tuntuu ahdistavalta ajatukselta

[katso7]

Kyllä saa odottaa että seurakunnassa on ihmisiä jotka ottavat vastuun vastasyntyneistä ja hajallaan olevista ihmisitä. Aina puolustaudutaan ja sanotaan että olemme vajavaisia. Niinkuin aiemmin kirjoitin kirjoitan uudelleen. Ei kukaan isä ja äiti hoe lapselleen en mä sua jaksa hoitaa ja ruokkia ja vaihtaa vaippoja olemme niin syntisiä ja vajavaisia. Tässä on perhe. Kyllä suurin osa isistä ja äideistä pitää huolta lapsistaan tai ne huostaanotetaan. Nyt on pilvin pimein seurakunnissa ihmisä jotka pitäisi huostaanottaa koska seurakunta ei kanna vastuuta.

[Tuija]

Kiitos Sanna hyvästä avaus tekstistä
Me olemme niin herkkiä tuomitsemaan kun joku asia ei miellytä meitä. Tästä olen joskus saarnannutkin, mutta tämä tuomion käytöstä meissä on astumista Jumalan saappaisiin. Sanassa meitä kehoitetaan siunaamaan tahoa joka ei miellytä, jotta siunauksen kautta tuo Jumalan aikaan saama muutos tapahtuisi.

[Tuija]

Elämme aikaa kun uskovissa alkaa tapahtua luopumista. Sekin on Sanassa ilmoitettu.

Juud.. 1:5

"Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet."

Juudaan kirjeessä muistutetaan ammoisen esimerkin kanssa, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä. Lahja täytyy ottaa vastaan ja säilyttää se sydämessä, sisällisesti.

[Tuija]

Matt. 24:12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.

Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
2Tess. 2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
2Tess. 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
2Tim. 3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2Tim. 3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
2Tim. 3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
2Tim. 3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
2Tim. 3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Ilm. 2:4 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Tämä aika alkaa näkyä jo monessa uskovassa ... kuin myös uskovien vaino. Tässä koetellaan uskomme vahvuutta.
Saamme kuulla pilkkaa toiselta uskovalta ... Se jos mikä sattuu, kun veli veljeään ja sisartaan lyö.