Pelastussanoma

Köyhää ja sanan alla arkaa sinä, Jumala, erityisesti siunaat. Se siunaus ei useinkaan näy tämän maailman menestyksenä tai omaisuutena, vaan se näkyy sielun tyytyväisyytenä ja levollisena mielenä. Kun omatunto on rauhoittunut ja sielu tullut köyhäksi, ei odota itselleen enää mitään erityistä. Köyhä ei rakenna elämäänsä itsensä varaan, vaan ottaa kaiken vastaan Jumalan kädestä. Köyhä sielu on oppinut, että Jumala tietää, mitä ihminen kaipaa ja tarvitsee. Jumala kuuntelee tarkoin jokaisen sydämenlyönnin ja osaa vastata jo ennen pyyntöä. Ajoittain Jumala rohkaisee köyhää sielua antamalla armonsa yllättää. Suurin ilo tulee kuitenkin aina siitä, että suuri Jumala kumartuu pienen ja mitättömän ihmisen puoleen. Mitä muuta parempaa voisi enää kaivata?

Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Joh. 16:22

Jeesus kehotti katselemaan tämän elämän ahdinkoja tulevaisuudesta taaksepäin. Jos me kykenemme näkemään vain nykyisen ahdingon ja sydän on kiinnittynyt vain tähän hetkeen, loppuu elämänrohkeus nopeasti. Kun katselemme elämää taivaasta käsin, ahdingot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Sillä jo nyt on totta, vaikka ei ihan vielä, että elämämme tulee täyttämään käsittämätön ilo ja täydellinen onni ja rauha. Jo nyt on totta, vaikka ei ihan vielä, että Jeesus ottaa kaikki yksinäiset, masentuneet ja elämän kipujen koettelemat syliinsä ja pyyhkii pois sydämistä kaiken surun. Jo nyt on totta, vaikka ei ihan vielä, että me saamme nauttia taivaan rauhaa ja päättymätöntä, kohtuutonta iloa. Sillä Jeesus on taivaassa ja hän on valmistanut sinne kodin, jonka osoitteessa on meidän nimemme. Se on varmasti totta jo nyt, vaikka ei ihan vielä nähtävissä. – Älköön kukaan viekö meiltä tätä todellista toivoamme!

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Matt. 5:7

Kaunis on armahtava mieli. Syvältä koskettaa nähdä, kun ihmiset pitävät aidosti huolta toisistaan. Se on kuin kirkas heijastuma Jumalan puhtaasta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Kuinka suuri lahja onkaan armahtava mieli, kuinka arvokas sen kantaja. Jumalan lasten joukossa laupeuden tulee elää aivan erityisellä tavalla. Missä on armahdettuja syntisiä, siellä on armahtava asenne. Missä on paljon anteeksi saaneita syntisiä, siellä on paljon ymmärrystä heikoille. Missä Jumala on rakkaus, siellä rakkaus muuttuu teoiksi. Missä kannetaan huonoa omaatuntoa ja parantumattomia haavoja, siellä vallitsee kovuus ja armottomuus. Loistakoon kaikki tällainen poissaolollaan Jumalan lasten joukosta. Laupeus lisääntyköön ja täyttäköön sydämemme.

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.

Sananl. 28:13–14

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.

1. Joh. 1:8

Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa. Ps. 69:33

Vain nöyrien sydämet voivat virvoittua Herran läsnä- olosta. Pöyhkeät ihmiset, olkoot kristittyjä tai ei, eivät virvoitu Herrasta, vaan omasta menestyksestään, vallastaan ja voimastaan. Se saatetaan pukea nöyryyden pukuun, mutta henki on sama ylpeyden henki. Ylpeys on kaikkien syntien äiti. Ylpeys laittaa katsomaan toisia ylhäältäpäin. Ylpeät sitovat lähimmäisensä itseensä ja viisauteensa. Ja he pyrkivät sitomaan Jumalan ja Pyhän Hengenkin omaksi käyttövoimakseen. Ylpeys muuttuu näin nopeasti julkeudeksi. Mutta kristitty, joka painaa päänsä Herran edessä ja kuuntelee, mitä Jumalalla on sanottavaa hänestä ja Herrasta, löytää levon sielulleen. Hän voi laskea käsistään oman elämänsä hallitsemisen. Hän löytää levon Jumalan teoista.

Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Joh. 8:36

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

1. Joh. 1:9

Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps. 27:10

https://sro.fi/paivan-sana/

Nuo päivän sanat aamuisin tuon ev.lut. sivulta tai tuolta Raamattu opisto säätiön sivuilta.

Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle. Ps. 38:16

Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?

2. Moos. 4:11

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Jes. 53:6

Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.

Mark. 7:37

sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Heb 12:29

Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.

Ps. 30:3

Hän avuksi huutaa minua, sen tähden minä kuulen häntä, hänen tykönänsä olen minä tuskassa: siitä
minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

PS 91:15 BIBLIA 1909