Pelastussanoma

Efes. 2:13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. 14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, 15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, 16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. 17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; 18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. 19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, 21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. Ps. 9:11

Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi. Jer. 7:6

Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki. Ps. 116:15

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. Ilm. 3:8

Aamen!

Joh. 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps. 23:1–2

Vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.

Jes. 32:17

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.

1. Joh. 3:18

Hänen luokseen tuli silloin muuan spitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Heti mies parani taudistaan. Matt. 8:2–3

Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä. Hoos. 2:16–17

Kristittyä johtaa kyyneltenkin laaksossa Jumala itse. Hän sanoo, että ”Minä” suostuttelen hänet mukaani, ”Minä” vien hänet autiomaahan, ”Minä” puhun hä- nelle suloisesti. Siellä ”Minä” annan hänelle viinitarhoja, ”Minä” muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siis erämaahan vie Jumala, ei perkele, sattuma tai kohtalo. Jos kristityn taistelu olisi sitä, millaiseksi se nykyään halutaan kuvata, että vaivoista pääsee oikealla rukoustekniikalla ja jos ei pääse, on uskossa vikaa, ei meillä olisi toivoa. Mutta Herramme sanookin, että hän vie, hän sallii. Hän suorastaan suostuttelee meidät autiomaahan puhuakseen siellä meille suloisesti. Ei siis niin, että me yritämme epätoivoisesti saada häntä puhumaan meille ihmein, merkein ja selkein sävelin. Jumala itse huolehtii siitä, että hän puhuu meille ymmärrettävästi ja kuuluvasti silloin, kun on sen aika.

Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. Joh. 14:17

Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Room. 12:16

Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. 2 Kor. 5:8

Aamen, tässä on hyvä Raamatunkohta, koska monesti tulee huokailtua, että emme ole tässä ruumiissa enää kotonamme, ruumis on maailmasta ja vetää sinne, mutta Henki on Taivaasta ja vetää sinne.

Sitä voisi ehkä ajatella, että ruumis on kuin kulkuneuvo, ei sitäkään saa lyödä laimin, vaan siitä on pidettävä huolta, mutta ei saa antaa ajoneuvon viedä, vaan sitä on kuljetettava ja parasta on jos antaa sen Herran käyttöön, joka kuljettaa sen perille asti.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Jer. 29:11

Tunnustakaa syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Jaak. 5:16

Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” Luuk. 24:46–47