-jarmo- kirjoitti:Vaikka tuntemaamme Raamattua horjutettaisiin kuinka paljon, niin Raamatussa ei ole olemassa kuin yksi ainoa evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja jos jollekin se evankeliumi sellaisenaan ei kelpaa, niin sellainen jää kun muut lähtee. Tämän sanon varoituksen sanana.
Nämä jarmon kommentit olivat siis kommetteja siitä, että olen tuonut esiin mitä todellisuudessa tiedämme UT:n kirjojen kirjoittajista, ja miten se totuus eroaa siitä perimätiedosta, jota katolinen kirkko on vaalinut reilut puolitoista vuosisataa, jotta katolisen kirkon kokoama Raamattu olisi ainoa vaihtoehto kaikille kristityille. Katolisten isien oppeja on myöskin se, että raamattu on erhetymätön.-jarmo- kirjoitti:Nimittäin olen huomannut ettet kunnioita Raamattua Jumalan sanana, vaan ihmisten kirjoitelmana. Etkä sä ota huomioon että sen kirjoittaminen ETTÄ SEN kirjojen kokoaminen ja jopa kaanonin luominen on Jumalan tarkkaa suunnitelmaa.
Ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitettiin varovaisen arvion mukaan kymmeniä tuhansia kirjeitä, joista hyvin pieni osa on säilynyt meidän päiviimme, koska muut kuin UT:n kanoniin valitut julistettiin harhaoppisiksi.
Tunnettuja evankeliumeita kirjoitettiin nelisenkymmentä. Tämän lisäksi ovat toki ne, jotka eivt ole meidän päiviimme säilyneet. Meillähän on myös esim. Juudaksen evankeliumi, joka on ajoitettu toiselle vuosisadalle, ja on aika selvää ettei Juudas Iskariot sitä silloin kirjoittanut.
Kun katolisten isien oppikysymykset oli valittu neljännen vuosisadan loppupuoliskolla suurin piirtein lopulliseen muotoonsa, viimeisimpiä oli mm. Pyhän Hengen lisääminen Jumaluuteen ja siten kolmiyhteisen Jumalan opin lopullinen muotoilu. Vasta tämän jälkeen oli siis aika mietiskellä loppuun asti sitä, mitä kirjeitä otettaisiin kristittyjen Raamattuun.
Toki Raamatulle oli hahmotelmia jo 200-luvulla, esimerkiksi eräs arvostettu kirkkoisä ehdotti että sinne valitaan Heprealaisen Raamatun lisäksi oikeastaan vain Markuksen evankeliumi ja 1 Clemens.
Kun kirjat alkoivat sitten viidennellä vuosisadalla hiljalleen hahmottua, lopulliseksi kaanoniksi valikoitui eräs neljännen vuosisadan loppupuoliskolla tehty esitys, jossa oli nykyiset 27 kirjaa.
Näistä yli puolet valittiin sen perusteella, että ne uskottiin Paavalin kirjoittamiksi (13 Paavalin nimellä kulkevaa kirjettä + heprealaiskirje, jota perimätiedon mukaan sitäkin pidettiin paavalin kirjoittamana); tai, niissä kerrottiin Paavalista, eli Apostolien teot.
Tuo kirjoittajien määrittelyhän perustui satoja vuosia vanhaan perimätietoon. Ensimmäisellä ja toisellakin vuosisadalla kirjoitettiin paljon kirjeita ja evankeliumeita, jotka "esitettiin" jonkun nimellä, koska jos joku tuiki-tuntematon kristitty olisi ne omalla nimellään lähettänyt, ei kukaan olisi niitä pitänyt arvossa.
Tämä tehtiin esim. siten, että jos joku halusi kirjoittaa ja levittää vaikkapa "Tuomaksen kirjeen Rooman seurakunnalle" (tämä siis vain esimerkki), sitä ei lähetetty Roomaan, vaan vaikkapa vähään-aasiaan jollekin seurakunnalle, nimenomaan "kopiona". Tuohon aikaan nimittäin kopiointi oli varsin työlästä ja aikaavievää, ja oli aivan selvä että saattoi kulua vuosia siitä kun alkuperäinen kirje oli jonnekin lähetetty, siihen, että sen kopion-kopion-kopion-kopio saapui johonkin toiseen seurakuntaan.
Näin siis kirjoittajista ei vastaanottavassa seurakunnassa oikeasti tiedetty, ja se kopioitiin "muka-Tuomaksen" kirjeenä, ja kopioita lähetettiin eteenpäin. Tietenkään yhtään kopiota ei lähetetty Roomaan, koska oletettiin että Roomalaisillehan se ensimmäinen kirje oli jo mennyt.
Toisin sanoen, noita kirjeitä ja muita tekstejä levisi joka puolelle, eikä toki kukaan enää tiennyt mitkä kaikki olivat vaikkapa Tuomaksen kirjoittamia ja mitkä eivät.
Eli ainoa tieto lähettäjästä/kirjoittajasta oli perimätieto. Myöskin useimpien kirjojen kohdalla oli täysin mahdotonta silloisten katolisten isien edes tietää, koska joku kirja oli kirjoitettu.
Kun Raamatun kirjat siis koottiin kaanoniksi, kiinnitettiin huomiota mm. siihen, kuka oli perimätiedon mukaan tekstin kirjoittaja, ja edustiko teksti sitä oppia, joka oli todellakin valittu ennen kuin UT:n kaanon siis oli valittu.
Jos jollakin on asiasta parempaa tietoa tai viisautta, niin olisi hienoa jos voisi tuoda sitä esiin.
Jotkut uskovat tämän tapahtuneen siten, että Jumala ohjasi erehtyväisten ihmisten kättä kirjoittamaan juuri oikeat kirjat juuri oikein sanoin, ja sitten ohjasi näitä erehtyväisiä katolisia isiä valitsemaan juuri ne kirjat, jotka päätyivät kaanoniin. En tiedä, mikä tälle uskolle on perusteena, ja pyydänkin näin uskovia kertomaan miten tästä voidaan olla aivan varmoja.