Ihmiset ovat kiistelleet kautta aikojen siitä, mikä on naisen asema seurakunnassa. Sekä ne, jotka vaativat naisia vaikenemaan seurakunnassa, että ne, jotka ajavat naisia pastoreiksi, molemmat käyttävät väitteidensä tukena Paavalin kirjeitä.
Pitääkö uskoa Gal 3:
... vai... 1Kor 14:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
... tai... 1 Tim 2:34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
Kun näitä ovat varsinkin vapaissa suunnissa tutkittu ja tulkittu, on esitetty esim. että tuo Gal3:27-28 ei ehkä välttämättä puhukaan naisen roolista maan päällä, vaan taivaallisissa, eli Paavali kenties esittää, että nainen kunnioittakoon sitä perinteistä (muinaista) patriarkaalista roolijakoa myös seurakunnassa, sanoohan Paavali erikseen että naisen tulee kunnioittaa miestään (Ef 5:33) ja olla tälle alamainen (Kol 3:18). Pastoraalikirjeistä (Tiitus ja 1-2Tim) löytyy lisäksi paljon ohjeita, mm. että seurakunnan pään tulee olla yhden vaimon mies.11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
Mutta sitten taas toisaalta, löytyy myös kohtia joissa Paavali on nimennyt naisia seurakunnassa; Hän nimesi naisia seurakunnan palvelijaksi, apostoliksi ja profeetoiksi. Ei kuulosta järkevältä, että nämä eivät saisi puhua. Viittomakielelläkö se naisapostoli toimii ?
Voi siis hyvin kysyä, kumpi on oikeasti Paavalin kanta ? Onko Kristuksessa oleva nainen seurakunnan rooleissa samanarvoinen kuin mies, vai pitääkö naisten vaieta ja olla hiljaa seurakunnassa ? Vaihtoiko Paavali mieltään miten sattui ? No, siltä se nyt toki vahvasti näyttäisi.
Mutta kun nuo kaikki löytyvät kuitenkin UT:stä, niin samalla voi kysyä: voiko UT:n sanaan luottaa, jos se antaa vastakkaiset vastaukset eli ristiriitaisen sanoman ?
Mutta mitä Paavali oikeasti sanoi, ja tarkoitti ? Mikä on Paavalin sanoma naisista seurakunnassa ?
Tieteellinen tutkimus UT:n teksteistä ja sen aikaisesta historiasta, on osoittanut, että Paavalin nimellä UT:ssä olevasta 13 kirjeestä varmuudella vain 7 on Paavalin itsensä kirjoittamia. 3-4 kirjeestä ollaan lähes yksimielisesti varmoja etteivät ne ole Paavalin käsialaa, ja 2-3 mielipiteet jakautuvat, mutta on vahva epäily ettei Paavali ole niitä kirjoittanut.
Suurella varmuudella Paavali ei ole kirjoittanut Tiituksen, 1-2 Timoteuksen, eikä Efesolaiskirjettä. Paavali ei todennäköisesti ole kirjoittanut kolossalaiskirjettä eikä toista tessalonikalaiskirjettä. Myöskään aikanaan Paavalin kirjoittamaksi oletettu Heprealaiskirje on osoittautunut jonkun muun kirjoittamaksi.
Olen jo aiemmin maininnut miksi näitä Paavalin nimellä olevia kirjeitä on levinnyt seurakuntiin; eli kun joku - esim. Tiitus - toi Paavalin alkuperäisen kirjeen seurakuntaan, sitä kopioitiin naapuriseurakuntiin ja edelleen sieltä eteenpäin. Jotkut ihmiset uskoivat että heillä on tärkeä sana annettavanaan seurakunnille mutta heillä ei ole "nimeä" = auktoriteettia, ja jotka uskoivat että tarkoitus pyhittää keinot, kirjoittivat kirjeitä Paavalin nimissä. (tai Pietarin tai Jaakobin tai Matteuksen yms. nimissä). Näitä kirjeitä he sitten lähetyttivät joihinkin seurakuntiin, jossa ne kopioitiin ja jaeltiin muille seurakunnille. Tämn vuoksi ei ollut helppo tietää mikä kaikista Paavalin kirjeistä oli oikeasti Paavalin kirjoittama.
Jos nyt katsotaan tuota kirjoitukseni alkuosaa, jossa otin esimerkkejä naisia vastaan olevista teksteistä, havaitaan että nuo tekstit ovat peräisin juuri noista kirjeistä jotka todennäköisesti eivät ole Paavalin kirjoittamia lainkaan - yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta, eli 1 Kor 14:34-35. Tuota kirjettä pidetään kuitenkin varmasti Paavalin kirjoittamana.
Katsotaanpa sitä tarkemmin, lue tämä kohta läpi, mutta tarkkaa erityisesti sitä, mikä on kirjeen tekstin "luonne" jakeesta 29 jakeeseen 33a eli sen viimeisen alkuosaan, ennen alleviivattua. Edellinen luku eli 1 Kor 13 on rakkauden luku, ja Paavali jatkaa tässä luvussa, noissa jakeissa 29-33a rakkauden tyyliä, sen teksti on pehmeää, neuvovaa ja ohjaavaa. Samoin jakeiden 37-40 teksti sisältää vahvan vakuutuksen käskyn alkuperästä, mutta ei mitään ivallista, ei tuomitsevaa, vaan ainoastaan isällistä ja rakastavaa.
Eikö kuulosta hyvältä ? mutta kenties saatoit huomata, että tuosta tekstistä oli jäänyt pätkä pois. Se on nyt tässä. Erotin sen erikseen, jotta tätä on helpompi tarkastella. Kuulostaako tämä yhtä rakastavalta ja neuvovalta ?1 Kor 14 kirjoitti:29 Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
30 mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
31 Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
32 Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
33a sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. ...
37 Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.
38 Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.
39 Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
40 Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.
Onko tämä teksti kirjoitettu samalla rakastavalla ja neuvovalla tyylillä ? Ei suinkaan. Se on karua ja tylyä !!!33b ... Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,
34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
36 Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?
On helppo havaita, että tuo teksti ei kuulu alkuperäiseen tekstiin, monestakin syystä, mm. siksi että se eroaa tyyliltään niin radikaalisti edeltävistä ja sitä seuraavista jakeista, sekä siksi, että koko 14. luvun teksti puhuu vain kahdesta asiasta: kielillä puhumisesta ja profetoimisesta, eikä tämä erotettu teksti kuulu kumpaankaan. Sekin on helppo huomata, kun luet tekstin uudestaan.
Tämä erotettu teksti on todennäköisesti jonkun sinne lisäämä, ja kopioitaessa se on kulkeutunut ympäri seurakuntia, ilman että lisäystä on kukaan tajunnut. Niissä alkuteksteissä, jotka ovat säilyneet meille, tuo lisäys on ollut mukana. Näin se on päätynyt Raamattuumme, jonne se ei todellakaan kuulu, vaan se on törkeää vääristelyä, joka on ristiriidassa kaiken sen kanssa, jota Paavali kirjeissään sanoi.
Niin kauan, kun Raamattua tulkitsee "erehtymättömänä", tämä asia on ristiriitainen Paavalin kirjeissä. Näemme siis, että vasta kun Raamattua on alettu tutkia tieteellisin keinoin, on voitu erottaa kohtia jotka ovat lisäyksiä ja vääristelyjä, sekä saatu selville mikä oikeasti on Paavalin kirjoittamaa, ja mikä jonkun muun valheellisesti Paavalin auktoriteettia käyttäen kirjoittamaa.
Otsikkona oli: "Paavalin opetus naisista seurakunnassa". Tiedämme että tästä on kiistelty, naisia on alistettu ja syrjitty seurakunnan tehtävissä nyt jo vuosituhannet vääristeltyjen muka-Paavalin opetusten perusteella. Totuus on kuitenkin se, että Paavalin näkemys naisesta seurakunnassa oli se, että Kristuksessa ei ole erikseen juutalaista eikä kreikkalaista, eikä myöskään erikseen miestä eikä naista !
Itse olen aiemmin luullut palvelevani Jumalaa arvostellessani naispappeutta, mutta nyt joudun toteamaan olleeni tässäkin asiassa väärässä. Nainen on seurakunnan viroissa kelvollinen täsmälleen samoihin toimiin kuin mieskin, nainen on täysin tasa-arvoinen palvelemaan Jumalaa.
Se on Paavalin opetus naisista seurakunnassa.
Mutta tätä ei pysty ottamaan vastaan se, joka elää siinä luulossa että käsissämme oleva Raamattu olisi erehtymätön, virheetön ja puhdas (vääristelemätön). Siksi fundamentalistisissa seurakunnissa väärä opetus naisen epätasa-arvosta seurakuntaviroissa vieläkin elää vahvana ja muuttumattomana.
