Ei yksikään joka uskoo joudu häpeään!

[näkymätön ninni]

Valtavan lohduttavaa Sanan julistusta tähän päivään:

http://rovasti.fi/node/298#8

[Sinettisormus]

Amen!
Tuo häpeän pelko, on ihmispelkoa, mitä muut sanovat minusta ja uskostani? Olenko, hullu, hörhöhihhuli?
Mitä sitten, ketä kiinnostaa, sillä jos aidosti uskomme, ei meidän tarvitse enää vaivautua ajattelemaan moista. Näin sanoo Psalmi 23:5 asiasta:

5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

[näkymätön ninni]

Olet varmasti oikeassa tuon ihmispelon suhteen sinetti. Meidän ei totisesti tarvitse murehtia siitä mitä muut meistä ajattelevat tai sanovat. Enemminkin tuntea murhetta siitä mitä Jumala meistä ajattelee.

Itse en niinkään ajatellut tuota tekstiä ihmispelkoa käsittelevänä. Minulle nousi esiin tämä seuraava kohta, jota myös usein itseltäni kysyn:

Voisikohan vain se että minä vielä uskon Jeesukseen, riipun hänessä, enkä tule toimeen ilman häntä, turvata minua kaikelta vaaralta?

Vastaus: Uskon kautta tultuasi uudeksi ihmiseksi, joka aina vain riippuu Kristuksessa, saattaa sinussa siitä huolimatta olla paljon nuhdeltavaa, valitettavaa ja parannettavaa, mutta sillä ainoalla seikalla, että sinä kuitenkin elät uskossa Kristukseen, on seurauksena, että sinä kuitenkin olet armolapsi ja taivaan perillinen.

Vaikka sinä yhä vielä tunnetkin kovan sodan vallitsevan lihan ja hengen välillä, josta apostoli puhuu Room. 7: 15-25:ssä ja vaikka sinun täytyykin hänen kanssaan huudahtaa: »Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?» Kaikki tämä surkeus ei kuitenkaan todista, että uskosi on väärä eikä liioin kumoa iankaikkista armoliittoa, johon kuulut Kristuksen uskon kautta, ja jonka voimasta kaikki kurjuus on anteeksiannon alaista. »Ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.» »Jolla Poika on, hänellä on iäinen elämä.»

Vieläpä apostoli sanoo, että kun joku sydämen uskolla rakentaa ainoalle perustukselle, Kristukselle, »pelastuu hän itse - kuitenkin ikään kuin tulen läpi», vaikkapa hän rakentaisikin niin huonosti, että hänen rakennuksensa palaa ja hän »kärsii vahingon», menettäen rakennuspalkkansa. Huomaa! Vain siitä syystä, että hän sydämen uskolla rakensi oikealle perustukselle, hän pelastuu, vaikka hän rakensikin huonosti, vaikka opinkin suhteen rakensi huonosti.

Paljoa enemmän on se vajavuus, jota me (ei vain oikean opin mukaan, vaan pyhitetyn mielen mukaan) itsessämme moitimme, tuomitsemme, valitamme ja nuhtelemme, oleva ainaisen anteeksiannon alaisena Herran Kristuksen ansion ja puolustuksen tähden, johon me uskomme. Sitä todistaa Raamattu kauttaaltaan. Sitä vakuuttaa meille tämäkin lause: »Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.»

Vain hänen kauttaan meillä on ikuinen armo, vieläpä armovaltakuntakin, joka on voittava kaikki meissä olevat ja meitä huolestuttavat vajavuudet. Sitä varten Kristus onkin lähetetty, että hän olisi todellinen Vapahtaja ja puolustaja, ei vain ajateltujen ja kuviteltujen, vaan todellisten syntien. Ylistetty olkoon hänen nimensä! »Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään».

[Sinettisormus]

Amen, ninni!
Ymmärsin mitä tarkoitit ja mitä tuo teksti puhui, mutta jotenkin minulle nousi myös tuo ihmispelko, joka myös nostaa monelle häpeää.
Meidän tulee alati tehdä parannusta ja yrittää pyhittyä Herrassa, mutta eipä taida olla yhtään ihmistä, joka siihen täydellisesti pystyy, meillä on aina helmasyntimme, mutta myös ikuinen armo Herrassa!

[näkymätön ninni]

Meidän tulee alati tehdä parannusta ja yrittää pyhittyä Herrassa, mutta eipä taida olla yhtään ihmistä, joka siihen täydellisesti pystyy, meillä on aina helmasyntimme, mutta myös ikuinen armo Herrassa!

No tuo oli hyvä yhteenveto sinetti! Aamen!

[Sinettisormus]

[-jarmo-]

Mua on aina puhutellut tuo termi "häpeään joutuminen"... sehän ei ole helvetin kadotustuomio, vaan "häpeätuomio" jossain kohtaa.

Karsastan kovasti sanaa "Raamatun mukaan" mutta sanon tässä yhteydessä että Raamatun mukaan maailma koostuu kolmesta syklistä tässä kuuden päivän sodan ajalla 2000 vuotta Adamista Abrahamiin, ns. Abrahamin uskossa ilman lakia. Sitten Abrahamista Jeesukseen 2000 vuoden aika, jossa elettiin lain ankaran tuomion alla. Sitten Jeesuksesta tuhatvuotiseen valtakuntaan, tämä viimeinen 200 vuotta.
Sen jälkeen tulee 1000-vuotinen levon aika, jossa nimenomaan Raamatun mukaan selkeästi ihmisiä jaetaan osiin, suurempia kruunuja ja pienempiä. Raamatussa on aika paljon näitä viittauksia erilaisuudesta tuhatvuotiselle kaudelle mentäessä. Mitä enemmän keräät aarteita Taivaaseen, sitä suurempi on sinun palkkasi siellä. Tämä tarkoittaa nimenomaan tuhatvuotiskautta.
Jumalan lopullinen tuomio ja siihen liittyvät asiat ovat "se päivä, josta ei tiedä kuin yksin Isä, ei Taivaan enkelit, eikä edes poika" (Matteus 24:35-36) jolloin, taivas ja maa katoavat, alkuaineet sulavat ja kaikki luodaan uudelleen. Siellä ei ole erotusta enää mihinkään, vaan siellä olemme kaikki joka suhteessa täydellisiä.

Sen sijaan Hesekiel 47, Sakarja 14 ja Jesaja 65 loppuosa selventää tätä tilannetta tuhatvuotisessa kaudessa.

Mutta sitten toinen paikka on se kun kaikki herätetään... sekin aika on määrätty ennalta meidän tietoon, jos kerran tuhatvuotinen Jeesuksen valtakausi on tuhat vuotta. Kyllähän jokainen osaa laskea sen.
Mutta sitten kun nämä ns. häpeään joutuvat herätetään, niin siinä kohtaa he tosiaan joutuvat silmästä silmään häpeän kanssa. He tajuavat että he elivät kaikki elinvuotensa jumalattomina, Jumalan silmien edessä, eivätkä kuunnelleet niitä, jotka olivat USKOSSA (viittaan aloitukseen). Siinä tapahtuu tämä häpeään joutuminen ainakin. Mutta se on ennen Jumalan tuomiota ja täytyy muistaa ettei ketään ole vielä tuomittu kadotukseen, muut kuin ihmiset toisiaan korkeintaan. Jumala ei ole antanut vielä yhtään tuomiota, mutta sanansa kyllä, että "se portti on lavea ja siitä moni menee" joka tarkoittaa, ettei Jumala valehtele, joten tässä kohtaa Pihon ns. "universalismi" on kyllä pahassa teologisessa alakynnessä.

No joo... mut nää nyt on näitä mun iänikuisia analyyseja koittakaa kestää!

[Sinettisormus]

... aivan oivallinen analyysi, Jarmo .... ja kyllä me kestetään...älä siis yhtään häpeä.

[näkymätön ninni]

Kyllä kestetään!



Hienoa pohdintaa Jarmo!

[-jarmo-]

No hyvä... kiitos Rakkaat sisaret. Mä kun monesti ajattelen että olen liian analyyttinen ja siks tylsä.

[Sinettisormus]

,,, ei ku just toisinpäin! Ite ku ei osaa olla analyyttinen, ei uskalla silloin liioin lähtee analysoimaa mitää omaa, noi näyt onkin sit eri juttu... ehkä ..

[näkymätön ninni]

Se onkin nimenomaan hyvä Jarmo, että sinä olet analyyttinen etkä ole tunteiden heiteltävissä!

Raamatun Sanaan pohjautuvaa perusteellista pohdintaa, niinkuin olla pitääkin!

Meillä "tytöillä" tahtoo joskus nämä tunteet lähteä viemään liiaksikin.

[-jarmo-]

Tuossa tuhatvuotisen kauden päässähän on yhtä mielenkiintoinen jakso kuin sekin joka tulee sen perään kun Jeesus tulee näkyvällä tavalla ja siitä muunto/siirtymäaika siihen kun tuhatvuotiskausi alkaa. Eihän nuo ajat voi käytännössä olla mitään "naps ja toinen naps" juttoja, vaan oikeita ajanjaksoja.
Tuhatvuotiskauden päässähän siitä sanotaan "ja siitä ajasta ei tiedä kuin yksin isä", siis siitä ajanjaksosta.
Samoin kuin varmasti kaikki kirkkokunnat ovat miettineet sitä ajanjaksoa, joka on selvästi mitattu Jeesuksen paluun kohtaan, mutta siellä Daniel 12. luvun lopussa lukee "...autua se joka saavuttaa 1335 päivää"... mitä se tarkoittaa, koska siitä 1290 päivän erotus on 45 päivää. Itse olen pähkäillyt, ettei se voi olla muu aika kuin se kun Sakarja 14. luvun alussa lukee "...ja Hänen jalkansa koskettavat Öljymäkeen, joka halkeaa keskeltä suureksi laaksoksi..." kun Jeesus tulee näkyvällä tavalla. Sitten siinä heti perään sanotaan että Jeesus alkaa sotia piirittäjiä vastaan jne. ja ajaa nämä kauas pois, jonnekin idän aroille. Sitten Jeesus alkaa kerätä omiaan ja elvyttää maata, joka kerrotaan Hesekiel 47. luvussa.
Tämä aika ottaa varmaan sen 45 päivää, ennen kuin Danielin kirjassa olleille henkilöille sanotaan "autuas olet sinä joka saavuttaa sen 1335 päivää".

Siellä tuhatvuotiskauden päässä on samankaltainen siirtymä... Ensin herätetään kaikki kuolleet... päästetään saatana ja sen joukot irti, jotka lähtevät sitten villitsemään kansoja. Tässä näkyy käänteinen siirtymäaika, jonka Jeesus tulee tekemään mentäessä sinne tuhatvuotiseen... saatanakin lähtee keräämään omiaan. Mutta sitten... taivaalta sataa tulta ja tulikiveä.
Näiden kahden välinen aikaero voi olla mitä tahansa. Siitä ajasta ei tiedä kuin yksin Isä ja mikä siinä ajassa on salaperäisintä, on että mitä siinä ajassa todella tapahtuu, koska siinä tapahtuu ihmisten tuomion täytäntöönpano. Siinä julistetaan ne kadotustuomiot vasta!

[-jarmo-]

Pitää lisätä vielä se että kun kaikki juamalttomina kuolleet herätetään, niin missä ruumiissa he ovat?
Kauanko heillä olisi potentiaalista elinikää ilman sitä tuomion kivisadetta?
Siihen on selkeä vihje, tuhatvuotiskauden pelisäännöt. Heille annetaan sama ruumis kuin Adamilla ja Eevalla oli. He eläisivät meidän ajassa sen tuhat vuotta. Me emme siis tiedä kuinka pitkä on se ajanjakso, kun saatana päästetään irti, siihen kun se kivisade tuhoaa heidät. Siinä ajassa nämä ihmiset kumminkin tuomitaan. En usko että se on kuitenkaan kuin maksimissaan kymmeniä vuosia, tuskin ehkä kymmentäkään tässä ajassa. Arvailua kaikki silti.

[-jarmo-]

,,, ei ku just toisinpäin! Ite ku ei osaa olla analyyttinen, ei uskalla silloin liioin lähtee analysoimaa mitää omaa, noi näyt onkin sit eri juttu... ehkä ..

Näythän noudattaa symbolista päättelykykyä Pyhässä Hengessä!

[-jarmo-]

Se onkin nimenomaan hyvä Jarmo, että sinä olet analyyttinen etkä ole tunteiden heiteltävissä! Raamatun Sanaan pohjautuvaa perusteellista pohdintaa, niinkuin olla pitääkin! Meillä "tytöillä" tahtoo joskus nämä tunteet lähteä viemään liiaksikin.

Mukavaa jos voin olla avuksi. Annan vaan sen minkä koen saaneeni hengessä ymmärrettväksi. Henkihän käyttää meidän luontaisia ominaisuuksia toistemme tukemiseen ja se onkin se minun armolahjani.

[olli]

Meillä "tytöillä" tahtoo joskus nämä tunteet lähteä viemään liiaksikin.

Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.

Eikä Hän laittanut miestä perheen pääksi siksi, että mies olisi välttämättä parempi kuin vaimo. Aivan samoin, ei Hän määrännyt leeviläisiäkään papeiksi siksi että ovat parempia kuin ruubenilaiset.

Kyse on vain ja ainoastaan delegoidusta auktoriteetista ja siitä että meillä jokaisella on oma asemamme Kristuksessa, joka on meille annettu siksi että kannamme oman osamme ja yhdessä muodostamme Kristuksen ruumiin, mikä ei toimi silloin kun jalka haluaa olla käsi.

Ninni, et varmaankaan tarkoittanut tätä asiaa lainaamassani lauseessasi, mutta sanoisin että tavallaan naisella on oikeus ja peräti velvollisuuskin olla nainen; ja jokaisen miehen ja naisen tulisi ennen kaikkea tunnistaa ja tunnustaa se, että Jumala on meidät luonut juuri sellaisiksi kuin olemme.

Kun näin teemme,ja hyväksymme itsemme ja sen aseman joka meille on ylhäältä annettu, "Ei yksikään joka uskoo joudu häpeään!".

[näkymätön ninni]

Hyvä Olli!

Kyllä vähän tuotakin tarkoitin alitajuisesti, mitä tuossa toit esille!
Kiitos kun selvensit!