KRISTITTYJEN RAKKAUS JA YHTEYS - AVAIN TODELLISEEN HERÄTYKSEEN!
Melko monet meistä kristityistä toivovat sydämestään ja rukoilevat herätystä. Usein me tahtoisimme sydämemme pohjasta asti, että rakkaat läheisemme saisivat löytää elämäänsä armon ja tulla osalliseksi iankaikkisen elämän lahjasta. Olemme myös vahvasti tietoisia, että se saadaan nimenomaan uskon kautta Jeesukseen. (Joh. 14:6) Ja kärsimme syvästi siitä, kun näemme rakkaiden ihmisten torjuvan tai siirtävän syrjään tuon ihmiselle lopulta kaikkein tärkeimmän mahdollisuuden.
Vaikka asia siis on varmasti monelle hyvin tärkeä, jää kysymys, että toimimmeko käytännössä sen hyväksi, että niin voisi tapahtua. Tämä kysymys on mielestäni hyvin keskeinen sekä kristityille johtajille, että meille jokaiselle uskovalle. Näin siksi, että juuri paimenten esimerkillä on suuri vaikutus koko seurakuntaan.
Minkälaiset asiat sitten voisivat edistää käytännössä sitä, että mahdollisimman moni sydän voisi avautua kuulemaan ja vastaanottamaan? Sitä kysyn mielessäni ja pohdin seuraavassa erityisesti Jeesuksen omaan opetukseen liittyen. Ja haastan sinuakin pohtimaan. Päivitys on väkisinkin hieman pidempi ja laitan mukaan mahdollisimman tarkasti Raamatun kohtia, jotta asian tärkeäksi kokeva ihminen voi myös itse suoraan Raamatustaan kuvattuja aiheita tutkia. Vaikka siihen menee joitain minuutteja, kun kirjoitukseen paneutuu, uskon, että asia on monin verroin sen arvoinen - sille, jolle aihe on aidosti tärkeä. Kun sinun kohdallasi on niin, pysähdy hetkeksi ja rukoile Jumalaa avaamaan sanaansa sinulle juuri, kuten on aidosti Jumalan tahdon mukaista ja hyvää.
Johanneksen evankeliumissa alkaa 13 luvusta lähtien laaja kokonaisuus, jossa Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaan ristinkuolemaansa, ylösnousemukseensa ja taivaaseen ottamiseen. Tämä tapahtuu samalla viikolla, kun nuo traagiset tapahtumat alkavat. Luvussa 12 käy ilmi, että Hän tietää tarkalleen mitä tulee tapahtumaan. Se näkyy, kun Maria voitelee Hänen jalkansa ja Jeesus sanoo, että se tapahtui Hänen hautaamistansa varten sekä kertoo tulevasta surmaamisestaan. (Joh. 12:7, 23-28)
Miten Hän siis reagoi tilanteeseen, jossa tietää tuon valtavan kärsimyksen olevan aivan lähellä. Lähteekö karkuun? Alkaako etsiä suojapaikkaa tai puolustajia? Ei. Sen sijaan Jeesus kokoaa opetuslapsensa yhteen ja alkaa valmistaa heitä tulevaan. Sitten seuraa pitkä kokonaisuus luvusta 13 lukuun 17, jossa Hän varustaa ja valmistaa heitä sekä lopuksi rukoilee heidän ja ihan lopulta kaikkien uskovien puolesta.
Mitä Hän siis noissa tavattoman herkissä vaiheissa opettaa? Kokonaisuus on niin laaja, etten voi kaikkea tässä käsitellä, mutta avaan joitain aiheemme kannalta tärkeitä näkökohtia. Ensin Hän aloittaa pesemällä opetuslasten jalat ja kertoo antaneensa näin esikuvan. (Joh 13: 1-15). Siis korostaa vielä tässä aivan lopuksikin sitä, minkä oli jo aiemmin kertonut, että sen joka tahtoo Jumalan tahdon mukaisella tavalla tehdä jotain aidosti arvokasta, on tultava palvelijaksi. Niin kuin Hän itsekään ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. (Matt. 20:25-26)
Sitten Hän tavallaan tiivistää kaiken sen eettisen opetuksen, jonka on aikaisemmin opettanut. Nyt yhteen ainoaan käskyyn, sillä sen toteutuessa toteutuu kaikki muukin:
"Uuden käskyn minä annan teille, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Joh. 13: 34 - 35)
Mistä siis todella aidot kristityt voidaan tuntea? Rakkaudesta!
Kuitenkin jotkut kristityt lähes pilkkaavat juuri sitä. Antavat ymmärtää, että kyse on jostain väärästä hempeilystä tai muusta sivuasiasta, joka ei ole niin tärkeää. Kuitenkin Jeesus Kristus, Kaikkivaltias Jumalan oma Poika ja meidän Herramme, useaan kertaan opetti, että juuri se on kaikista käskyistä kaikkein tärkein. Tässä muutamia kohtia lisää, joista voit halutessasi asiaa tutkia: Matt. 22:38, 23:23, Mark. 12:29-31, Luuk. 10:25-40, Joh. 15:9-12,17
Kyse ei siis tosiaankaan ole jostain väheksyttävästä heikkoudesta, vaan mitä keskeisimmällä tavalla Jumalan valtakunnan ydinasiasta. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4: 8) ja rakastaa meitä äärettömän paljon. Ja on juuri siksi lähettänyt oman Poikansa (Joh. 3:16). Sekä opettaa myös meidät rakastamaan. Se todella on jotain hyvin erityistä juuri kristinuskossa.
Sitten Jeesus jatkaa opetuslapsille opettaen, miten me voisimme tulla osallisiksi tuosta rakkaudesta. Hän kertoo, että Hän rukoilee Isää ja Isä antaa meille Pyhän Hengen. Ja Pyhässä Hengessä Hän itse on kanssamme. (Joh. 14: 16-18, 26) Toisessa kohtaa Hän myös vakuutti, että kun pyydämme, Jumala hyvin mielellään antaa meille Pyhän Hengen. (Luuk. 11:13) Siinä on avain siihen, että myös me voimme rakastaa: "sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." (Room. 5:5)
Sitten Jeesus päättää laajan opetus, lohdutus ja varustamistilanteen rukoukseen opetuslasten ja meidän kaikkien puolesta. On hyvin koskettavaa lukea, mitä Hän niissä äärimmäisen herkissä hetkissä juuri ennen ristin kuolemaa, meidän puolestamme rukoilee. Kaikkiaan neljä kertaa toistuu rukous, "Että he yhtä olisivat." (Joh. 17: 11, 21-23) Sitten aivan viimeisinä sanoinaan ennen vangitsemistaan, Hän rukoilee sanat: "..että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä." (Joh. 17:26) Välittömästi tämän jälkeen on otsikko: Jeesuksen vangitseminen.
Olisiko meidän Vapahtajamme siis enää millään tavoin voinut tarkemmin kertoa, mikä on Hänen tahtonsa?
Kun siis tahdomme todella aidosti herätystä, meille on kyllä annettu siihen suuntaviitat. "Tästä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus" Hän sanoi. Ja lisäsi, että juuri se, kun tuo asia näkyy meistä, saa muutkin uskomaan:
"..että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt." (17:21)
"..että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut." (17:23) Ja heti sen jälkeen Hän rukoilee, että me saisimme olla Hänen kanssaan iankaikkisessa elämässä. (Joh. 17:24)
Mutta ovatko nuo Hänen korostamansa asiat niitä, jotka meistä kristityistä heijastuvat? Rakastammeko me toisiamme ja puhumme toisistamme arvostavasti, niin että maailmakin voi sen ymmärtää? Tahdommeko me palvella ja osoittaa armollisuutta silloinkin, kun olemme jostain eri mieltä? Entä kerrommeko omat perustelumme asiallisesti ja rakkaudessa niin, että toinen voi sen kuulla ja ottaa todesta, vai loukkaammeko ja satutamme toisiamme?
Minusta tuntuu, että aika usein meissä nousee pinnalle kokemus, jonka ytimessä on ajatus: "Niin mutta kun minä olen oikeassa ja tuo toinen aivan väärässä!!" Ja sitten toimimme sen mukaan. Ja seuraukset ovat sen mukaisia.
On toki paljon asioita, joista olemme eri mieltä ja se on syytä rehellisesti tunnustaa. Mutta onko se syy unohtaa sitä, minkä Jeesus itse kertoi kaikkein tärkeimmäksi? Mielestäni ei ole!
Kun tahdotaan aitoa yhteyttä ja antaa maailmalle todellisen todistuksen, meidän on siirrettävä katseemme kaikista niistä kehällisistä asioista, jotka erottavat ja repivät Jumalan seurakuntaa, ja keskityttävä siihen, mikä yhdistää meitä. Minusta se on lopulta paljon tärkeämpää ja siihen liittyy kokonaan ihmisen pelastuminen. Sellaisia, laajasti kristittyjä yhdistäviä, Jumalan sanan mukaisia asioita ovat esimerkiksi:
- Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa (Joh. 3:10:9, 27-30, Ef. 2:8-9)
- Hänen sovituksensa ristillä ja täytetty työnsä (Joh. 19:30)
- Jeesuksen ylösnousemus kuolleista (Matt. 28:1-9, Mark. 16:1-14)
- Syntien anteeksiantamus Hänen verensä tähden (Matt. 26:28, Ef. 1:7, Kol. 1:14)
- Jeesuksen taivaaseen astuminen (Apt. 1:1-12)
- Pyhän Hengen vuodatus (Apt. 2: 1 - 12)
- Usko kolmiyhteiseen Jumalaan, joka nyt Pyhässä Hengessä on täällä kanssamme. (Matt. 28: 18-20, 2 Kor. 13:13)
- Lähetystehtävä, joka on meille annettu (Matt. 28:19-20, Mark. 16:15-20, Luuk. 24:44-53, Joh. 21:19-23)
- Usko iankaikkiseen elämään, jonka ihminen saa uskon kautta Jeesukseen. (Joh. 3:16)
Meillä on siis todella paljon, sitä mikä yhdistää meitä yli tunnustuskuntarajojen! Ja mikä kaikkein tärkeintä, juuri tuohon yhdistävään perustaan liittyy se mikä on kaikkein tärkeintä. Se mihin liittyvät Jumalan valtavan selvät pelastuslupaukset. Jokainen Jeesukseen sydämestään turvautuva ja Hänen armonsa vastaanottava ihminen todella pelastuu, tulee täysin hyväksytyksi, saa kaikki syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän Jeesuksessa. (Joh. 10:9, Room. 10:13, Hebr. 7:25)
Mitäpä jos siis sen sijaan, että niin innokkaasti keskitymme kaikkeen, mikä erottaa, ottaisimmekin oikein sydämen asiaksemme, sen, minkä Jeesus opetti sydämen asiaksi ottamaan: Pyytäisimme rukouksessa Jumalan Pyhää Henkeä antamaan sydämiimme aitoa rakkautta, alkaisimme osoittamaan rakkautta veljillemme ja sisarillemme, ottaisimme kaikki lähimmäiset todesta ja kertoisimme heille Jumalan armosta ja rakkaudesta lämpimällä, rauhallisella ja rakkaudellisella tavalla.
Itse uskon Jeesuksen omien sanojen perustella, että juuri se on mitä parhain tapa aidosti palvella myös tulevaa herätystä. (Joh. 17:21, 23)Tahtoisitko siis osallistua kanssani seuraavaan rukoukseen:
Rakas Jumala, anon sinua Jeesuksen ristin veren tähden, anna syntini ja kovuuteni anteeksi. Tule Jeesus Pyhässä Hengessä minunkin sydämeeni ja anna aitoa rakkautta ja uskoa. Auta näkemään lähimmäiseni Jumalan luomina arvokkaina ihmisinä ja rakastamaan heitä käytännössä. Anna myös taitoa ja sydämen halua rakentaa omalta osaltani Jumalan seurakunnan yhteyttä. Jeesuksen nimessä. Aamen.
Ole siunattu rakas ystäväni. Ja tiedä, että kun näin Vapahtajaa olet rukoillut, saat myös uskoa kaikki syntisi täysin anteeksi annetuiksi. Hänet vastaanottaneena ihmisenä, saat Jumalan oman sanan vakuutuksen mukaan oikein tietää, että olet Jumalan oma rakas lapsi. (Joh. 1:12) Sen saat uskoa sulasta armosta, Jeesuksen täytetyn työn tähden. Kiität vain Jeesusta.
Veljesi Petri
Minä: AaaaaaMen!!!!!!
Tästä Hän on minulle puhunut tämän kesän ja sitä olen alkanut toteuttaa. Monesti hiljaa ajattelin että uskallanko minä? Mutta sitten kuitenkin ojentauduin ja kerroin läheiselle vieressä että hän on RAKAS!
Ja mitä tuosta seurasi
? No ei koskaan mitään mitä pelkäsin, vaan juuri se tapahtui mitä Jumala oli tarkoittanut. Sain aina positiivista vastakaikua, vastauksia rakkaudesta myös minulle. Me itse turhaan rakennamme pelon linnakkeita jotka eivät ole edes totta. Tämä minulle on vahvasti todistettu tänä kesänä.
- " SIIS TIETÄKÄÄ MYÖS KAIKKI TÄÄLLÄ ETTÄ OLETTE MINULLE RAKKAAT!
