Profetointi ja armolahjat

[Sanna]

Jotenkin koin että tässä tekstissä voi olla niille paljon, jotka armolahjojaan käyttävät.

Teksti on kirjasta:
Tarvitsen voimaasi - Kirsti ja Seppo Löytty



Silloin kun profetia puhuu tulevaisuudesta, se ei pelottele, vaan rohkaisee. Oikea profetia ei ole ennustelua. Sen tarkoitus ei ole synnyttää ahdistusta, vaan vahvistaa meitä uskomaan ja luottamaan Jumalaan, jonka käsissä on tulevaisuuskin. Oikea Jumalan Hengestä syntynyt profetia ei tee polviamme hervottomiksi tulevaisuuden edessä, vaan varustaa meidät sen varalle voimalla ja rohkeudella.

Jumala antaa armolahjat armosta eikä ansiosta. Ne eivät ole palkintoja hyvästä suorituksesta, vaan hänen lahjojaan seurakunnalle. Armolahjojen käyttäjinä olemme vajavaisia ja rajoittuneita.

Ilman rakkautta armolahjat ovat vain teknisiä ja kuolleita välineitä eikä Pyhän Hengen virvoittava vaikutus pälise niiden kautta tuntumaan seurakunnassa (1 Kor. 13:1-3, 9).

Vajavaisuutemme ja rajoittuneisuutemme ihmisinä ja siis myös armolahjojen käyttäjinä eivät kuitenkaan voi estaa meitä käyttämästä armolahjoja. Päinvastoin apostoli Paavali kehottaa seurakuntaa tavoittelemaan niitä entistä enemmän (1 Kor. 14:1-4). Alistamme armolahjat niiden oikeaan käyttöön: Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12).

Armolahjojen käyttöön voi liittyä vallanhalun kiusaus. Jotkut voivat tulla väärällä tavalla riippuvaisiksi niiden välityksellä annetusta avusta. Tällaisesta kiusauksesta armolahjan käyttäjä sanoutuu irti.

Profetian saanut alistuu siihen, että koolla oleva seurakunta koettelee hänen välittämänsä sanoman. Kokouksen johtaja kysyy: Kirkastiko kuultu profetia Kristusta? Oliko siinä jotakin Raamatun vastaista? Jos profetia oli kuulijoiden mielestä rakentava, se otetaan rukoillen ja kiittäen vastaan. Yhdessä rukoillaan myös sen henkilön puolesta, joka välitti profetian.

Vastuu siitä, onko profetia oikea vai väärä kuuluu aina kuulijoille eikä ensisijaisesti sille henkilölle, joka sen valittaa. Näin siitäkin huolimatta, että se, joka profetoi, on myös henkilökohtaisesti vastuussa Jumalalle armolahjansa käytöstä kuten Paavali opettaa: jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on (Room. 12:6).

Armolahjat eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta, vaan ne kuuluvat seurakunnalle eli Kristuksen ruumiille. Muut jäsenet eivät pidä tärkeimpänä tehtävänään etsiä armolahjojen käytössä mahdollisesti esiintyviä virheitä, vaan he armahtavat toisiaan myös erilaisten armolahjojen käyttäjinä sillä sydämellisellä rakkaudella, jolla Kristus armahtaa itse kutakin heistä.

Erityisesti ne, joiden kautta Herra antaa äänensä kuulua profetiana, tuntevat itsensä arvottomiksi ja taitamattomiksi sanoman välittäjiksi. Seurakunnan tulee tukea ja hoitaa heitä hengellisesti. He tarvitsevat kerta kerran jälkeen armon sanaa.

Juuri siihen vajaamittaisuuteen, jota he profetian armolahjan käyttäjinä tuntevat, he tarvitsevat Kristuksen lahjavanhurskautta. Seurakunta rohkaisee heitä olemaan uskollisia siinä tehtävässä, johon Herra itse on katsonut heidät kelvollisiksi.

Monien sielunhoitokeskustelujen pohjalta minulla on se käsitys, että ne, joilla on profetian armolahja, joutuvat käymään nöyryyden ja kuuliaisuuden koulua. Jumalan Pyhä Henki ei näet salli sitä, että profeetta ottaa kunnian itselleen. Kunnia kuuluu Jumalalle.

Profetian saanut tuntee olevansa kuin veitsen terällä. Toisaalta hänellä on sisäinen varmuus siitä, että Herra on antanut hänelle sanoman muille välitettäväksi, ja toisaalta hän kyselee epäillen: Onko tämä minusta itsestäni? Tästä sisäisestä ristiriidasta hänet vapauttaa se ihmeellinen tosiasia, että hän saa kuulla ja nähdä, miten profetia menee perille niille, joille Jumala on sen tarkoittanut.

Profetoiva ei useinkaan tiedä sanomansa tarkkaa osoitetta eikä niitä elämäntilanteita, joihin Jumala tällä tavoin tahtoo tuoda apunsa.

Profetian armolahjaa käyttävä oppii vähitellen vapautumaan oman itsensä tarpeettomasta tarkkailusta. Hän oppii hyväksymään sen, että profetia välittyy muille ihmisille aina hänen persoonallisuutensa läpi. Siinä mielessä profetia on ihmisen makuinen. Hän oppii kiinnittämään yhä enemmän katseensa Mestariin ja oppimaan hänestä, joka on hiljainen ja nöyrä.

Profetian sanomaa välittävälle ei ole enää niin tärkeää, miltä hänestä itsestään tuntuu. Tärkeämpää on se, että hän saa palvella muita armolahjallaan.

Tarvitsen voimaasi - Kirsti ja Seppo Löytty


Siunataan siis niitä jotka sanaa jakavat. Otetaan se, mikä hyvää on ja koetellaan mutta jätetään arvostelu.