Mikään ei ole sattumaa

[Sinettisormus]

... virren 517 (eli Herra kädelläsi) sanat:

1. Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

2. Herra, kädelläsi iloita mä saan, se on rikas käsi antamaan. Siellä armahdusta meille tarjotaan eikä kadotusta milloinkaan. Onneni on olla herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

3. Herra, kädelläsi itkeä mä saan, kohonnut ei käsi kostamaan. Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten, anteeksi soi risti kaiken sen. Onneni on olla herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

4. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Onneni on olla herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

[Sinettisormus]

Mitä on usko? = : http://www.kansanraamattuseura.fi/files ... 281%29.jpg

[Sinettisormus]

Tänään olen kokenut Herran olevan hyvin lohduttava ja ehkei ole sattumaa, että tuolla surffailessani, minua tuli vastaan vanha ketjuni: Totuus: Elävä Jumala ja elävä sana (6). : http://keskustelu.suomi24.fi/t/12148294 ... na-%286%29
Se oli vielä niitä hyviä aikoja suomi24:llä... Oli pakko noukkia talteen...

[-jarmo-]

Nonnih, nyt sulla on sun näkönen avatar

[Sinettisormus]

Nonnih, nyt sulla on sun näkönen avatar

KIITOS JARMO! Tuhannet siunaavat kiitokset ... ja sinne Taivaan valtakunnan piikkiin! ... että on iloinen ja kiitollinen olo, kun teit näkyni näkyväksi ja näin toimit Jumalan työkaluna!

[Sinettisormus]

Tämä tapahtui 2011 ensimmäisen kerran: Eräänä iltana kun kävin nukkumaan, näin taas näyn, vielä hereillä ollessani, silmät kiinni. Eteeni ilmestyi kultainen sormus, jonka kanta oli kuin salmiakkineliö ja sen keskellä oli
ympyrä. Se oli yksinkertaisen kaunis, hyvin arvokkaan näköinen ja kokonaan täyttä kultaa. Unohdin näyn muutamaksi päiväksi, kun sitten eräänä iltana muistin sen kun kävin nukkumaan. Mietin sen symboliikkaa, mitä se voisi tarkoittaa? Jostain syystä keskellä oleva ympyrä toi mieleeni iankaikkisuuden. Seuraavana päivänä aloin netistä tutkia kuvasymboliikkaa. Eräällä sivulla oli kirkon symboleita, joista yksi oli ympyrä = muistuttaa että taivaan ilo on iankaikkinen ja kaikkea maailmasta saatavaa kallisarvoisempi. Olin nähnyt kultaisen kruunun, nyt näin sormuksen:
- Mitä Herra sinulla on varalleni suunniteltuna?”
Ilmeisesti sormus oli ihanan sulhasen sormus seurakunnille. Sulhasen sormus morsiamelle/ morsiamille eli seurakunnalle. Minä olen siis saanut ottaa Herralta vastaan sormuksen. Kun valitsemme itsellemme puolisoa, haluamme ensin tutustua häneen ja hänen elämänarvoihinsa. Näin myös uskon kohdalla. Teemme sen täydestä sydämestämme. Käyttäydymme sen arvon mukaisesti, ettemme häpäise Jumalaa. Olemme esimerkkeinä muille. Emme saa käyttää muita kynnysmattoinamme. Hillitsemme itsemme ja himomme, silloin olemme saavuttaneet paljon. Meitä vaivaa usein itsehillinnän puute, mutta sitä voi hyvinkin harjoittaa, kun vain jaksaa kestää, muuttuu onnellisemmaksi. Kunnioitamme toisiamme ja osoitamme toisillemme rakkautta, emme pidä toisiamme itsestään selvyytenä. Tämä toimii niin maallisessa kuin taivaallisessakin liitossa ja myös ystävyys suhteissa. Kiittämällä ja kannustamalla saa enemmän aikaan. Meille oikeasti rakastaminen on vaikeaa, sitoutua ihmiseen tai uskoon, on monelle vaikeaa. Kannamme turhaan harteillamme taakkaa, kun voisimme enemmän luottaa Jumalaan. Kyllä meitä ohjataan tuolta ylhäältä. Voimme olla armollisia itsellemme ja toisillemme, ei tarvitse koko ajan suoriutua. Meillä on huono omatunto kun meidän pitää olla
koko ajan suoriutumistilassa, emmekä tämän myötä anna aikaa tarpeeksi läheisillemme. Matteus 25 onkin hyvä tutkia tässä kohtaa. Siinä on todella elämän tärkeimmät asiat. Yritämme
liikaa kontrolloida elämäämme, mutta kun se pettää, tulee kaaos, emmekä voi sille mitään. Olemme täysin jonkun näkymättömän ohjauksessa; olisiko tämä itse Jumala? Ilman omaa kontrolliamme, olemme ohjauksessa joka tapauksessa. Morsiamen/palvelijan hyvyyden ratkaisee kohteliaisuus, palvelualttius. Maallisessa liitossa perheen pää pitää olla mies, myös näissä uskon asioissa. Mutta jos vain vaimo uskoo, ja mies hyväksyy sen, on se myös siunaukseksi miehelle. Asia on huonompi jos mies ei hyväksy vaimonsa uskoa. Mies menettää Jumalan siunauksen. Jos vaimo haluaa tämän vuoksi eron, eli Jeesuksen Kristuksen uskon vuoksi, ei tässä tapauksessa aiheudu vaimolle taivaallisesti katsottuna syntiä.

Matt.19:29.
- Ja jokainen joka on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.”

Tämä kohta raamatussa kertoo tästä yksiselitteisesti. Silloin emme tee syntiä kun teemme sen Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Mutta varjele sitä kun tämä tapahtuu toisin päin eli se jättää joka ei usko, tämä tekee ison synnin, Herran edessä. Herra on minun kaikkeni, kaikki muu tässä maailmassa tuntuu, niin kuin saarnaaja sanoi, turhuuksien turhuutta.
Muutaman kuukauden päästä näin uudellen näyn tuosta samasta sormuksesta, mutta nyt se keskelle oli ilmestynyt taivaansininen jalokivi. Olin myöhemmin suomi 24:llä keskustelemassa "yksin armosta" kanssa, ja hän yhtäkkiä ilmoitti minulle nähneensä minusta (opetuslapsi1) unen, jossa Jeesus antoi minulle kultaisen sormuksen jossa oli Taivaansininen jalokivi. Hän ei ollut koskaan nähnyt minua, mutta oli varma että juuri minä olin tuossa unessa. Voitte arvata, että luin tuota tekstiä suu auki ihmeissäni. Tämäkin todistaa ettei mikään ole sattumaa. Pari kertaa sen jälkeen mnulle on ulkopuoliselta taholta annettu vahvistukseksi tuo sananpaikka: Haggai 2:23. Ymmärtänette että tämä on minulle tärkeä nimimerkki, sillä Herra on sen antanut. Ja nyt Jarmo teki tuosta näystä, näkyvän, kiitos siitä!

[Sinettisormus]

21.7.2015. aamunäky; näin ensin lehdettömän viinipuun oksan ja kohta näin kun oksaan ilmestyi uusia viininlehtiä, ja näin käden joka hellästi siveli tuota oksaa...
Samana iltana kuuntelin raamattu kannesta kanteen ja se avasi minulle rukoilemani asian, asian johon toivoin saavani lisää avausta ja se avautui Haggain kirjasta. Tuo vastaus oli kovin siunaavaa ja antoi uskomattoman rauhan ja samalla koin valtavaa nöyryyttä Herraa kohtaan, näi se avautui:
Se joka on Herran valitsema on Herran sinettisormus. Hän voi tehdä työtä joka voi tuntua vähäpätöiseltä, esim. suurten saarnaajien rinnalla, mutta tuo työ voi olla suurempaa kun näiden huippu julistajien, sillä Herra on asettanut hänet siihen ja tietää sen tärkeyden. Sinettisormus vahvistaa asiakirjoja ja sopimuksia. Herran sinettisormus/palvelija muuttuu sormuksensa näköiseksi.

Haggai 2:23:
Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot; minä otan sinut, palvelijani Serubaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut olen valinnut, sanooHerra Sebaot.”

[-jarmo-]

Amen!

[Sinettisormus]

Jatkan vielä hieman tuota sormus kertomustani ja noukin tuolta arkistostani tällaisen kirjotelmani aiheesta. Eräänä iltana, näin vielä arvokkaan korun näyssä, en ole varma oliko se sormus vai kaulakoru, mutta muodoltaan se oli samanlainen kuin sormus jonka Herra on näyssä jo aiemmin minulle näyttänyt ja koen sen henkilökohtaisena näkynä, juuri minulle annetuksi. Tuo kaunis sormus neliö pohjalla ja sen sisällä olevalla ympyrällä on tuo kaunis sininen kivi.... ja joulun aikaan näyssä näytettiin myös sormusta, jossa oli kruunun kuva, kuninkaan kruunu. Jostain kumpusi ajatus että se saattoi olla kuninkaan sinettisormus ja näin hän sinetöi jonkun asian. Aamen. Myöhemmin löysin yllätys, yllätys, Esterin kirjasta tekstiä kuninkaan sinettisormuksesta, Ester 3 ja 8 luvut ja etenkin pysäyttävä oli Ester 8:8. joka kuuluu näin:
8. Ja nyt kirjoittakaa kuninkaan nimessä sellainen juutalaisia koskeva määräys, kuin hyväksi näette, ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella; sillä kirjelmä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella, on peruuttamaton.”

Löysin vielä tähän sopivan ja todella täydellisen sananpaikan ja tuo koko luku kannattaa lukea kokonaan, eli:

Jesaja 62:3
Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.

Vau, voiko tuota näkyäni paremmin selittää sanan kautta, tämä oli niin täydellistä ja jopa profetaalista. Halleluja! Aamen! Tuolloin olin vielä opetuslapsi1, suomi 24:llä ja pidin taukoa hyökkäysten takia. Kun oli aika palata, kyselin Herralta olisiko aika vaihtaa nimeä ja nuo yllä olevat raamatun paikat hän antoi vastaukseksi, niin minusta tuli sinettisormus.
Totisesti, minulle on kaksi kertaa profetoitu, että minua valmistellaan kuin Esteriä. Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle!

[-jarmo-]

Sanon vain nyt näin: Neliö on Pyhän kolminaisuuden täyttymys. Hesekiel 1. luku ja 10. luku puhuvat nelikasvoisesta olennosta, josta itsekin olen kirjoitellut monta juttua. Se on luomakunnan täyttymys, koska esimerkiksi Hesekielin kirjassa sillä olennolla on vain neljä siipiparia kun ylösnousemuksen jälkeen niitä on kuusi. Tämä tarkoittaa henkiolentoja/enkeleitä. Heitäkin pelastui Hesekielin aikojen ja uuden testamenit... koska Jeesus meni kuoltuaan syvyyksien vankityrmiin ja toi sieltä "saaliita". Jeesus on ihmeellinen!!!

[Sinettisormus]

Tässä ihana (ei hengellinen) kappale; Enkelin höyheniä ikkunalaudalla: https://www.youtube.com/watch?v=HtnEwwD8umg

[tuula]

ehkäpä sinua sinettisormus ollaan valmistamassa taivaalliseen tehtävään vaikkapa niiden asiakirjojen laatijaksi. Herran tiet ovat todellakin tutkimattomat. mutta aamen. todella hieno juttu. siunausta jokaiselle uskovalle täällä.

[Sinettisormus]

ehkäpä sinua sinettisormus ollaan valmistamassa taivaalliseen tehtävään vaikkapa niiden asiakirjojen laatijaksi. Herran tiet ovat todellakin tutkimattomat. mutta aamen. todella hieno juttu. siunausta jokaiselle uskovalle täällä.

... kiitos Tuula, Herran tiet on todellakin tutkimattomat, ehkäpä teen jo sitä mihin Herra on minut tarkoittanut, kun täällä kirjoittelen teille, vain Herra tietää, mutta koko ajan pitää olla avoin sille mitä hän puhuu, siunausta myös sinulle, kuin myös kaikille muille, pitäkää katseenne Herrassa, ei siinä, millä maailma yrittää meitä harhauttaa.

[Sinettisormus]

5.9.2013. aamunäky; näin keski-ikäisen, vaaleahkon ja lyhyehköt hiukset omaavan naisen, hiukset oli hieman laineella ja naisella oli silmälasit, ja takki jossa oli vihreä-musta ruutu kuvio. Naisella oli kova kiire, hän juoksi jonkun taajaman tien vierttä ja reunassa oli jotakin pensan aitaa... Kysyin Herralta, oliko tuo näky ja pyysin vahvistusta ja selitystä näkyyn. Oliko naisella kiire vääränlaisten asioiden vuoksi, siis näiden maallisten? Jos niin, Herra haluaa tämän hiljentävän vauhtiaan, jos taivaallisten asioiden vuoksi, on hyvä että hän on työteliäs kentällä. Sain vahvistuksen,

Psalmin 121:
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
2. Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

7.9. Oli tiedossani eräs hengellinen tilaisuus. Yritin kysellä kavereita jotka lähtisivät mukaan, sillä olihan kaverin kanssa mukavampi lähteä kuin yksin, mutta en saanut lähtemään ketään. Olin luovuttamassa, eikä minulla olisi ollut ajokorttiakaan että olisin sinne päässyt, eikä miestäni juuri tällaiset kiinnosta. Mutta tänään, hän yllätti minut ja sanoi että jos haluan, hän voi kyllä viedä minut. Jumala oli tehnyt hänestä tähän paikkaan työkalunsa, sillä näin hän voi käyttää meitä tietämättämme. Tilaisuus alkoi klo. 13. ja aiheena oli kutsumus ja sielunhoito. Pastori, Petri Välimäki puhui hyvää puhettaan ja antoi meille tehtäväksi miettiä mitä on kutsumus, ensin mietimme sitä yksin pari minuuttia paikoillamme. Sitten meidän piti valita pari jostain viereltämme. Aivan viimeisessä rivissä, takanani, oli yksinäinen nainen. Käännyin häntä kohti ja hän sanoi:
- ”Aloita sinä, mitä sait mieleesi?”
Aloin kertoa omasta kutsumuksestani, kuinka Herra puhuu ja meidän pitää avoimin mielin kuunnella ja tarkkailla. Herra johdattaa meitä ja meidän tulee kuuliaisina olla hänen tiellään. Hän puhui omaansa minulle, kertoen samalla sairaudestaan ja tämänhetkisestä masennuksestaan. Hänen oli paha olla. Sanoin ettemme saisi itsessämme lähteä touhuamaan vaan Jumalan tahdossa, silloin kun uskomme häneen. Nainen myönsi ja sanoi että kun paha olo yllättää, hän lähtee usein vaikka ostoksille, josko sieltä löytyisi jotain kivaa joka virkistäisi, mutta aina tulee huonompi olo. Kerrankin hän oli joidenkin muslimi nuorten vieressä ja näillä oli ollut jotain omia jumalakuvia mukanaan ja naisen paha olo vain yltyi. Sanoin että hän etsii väärästä paikasta, maallisia asioita. Sitten tuli tauko ja menimme kahville. Jatkoimme keskustelua kahvin äärellä. Nainen kertoi että oli kahden vaiheilla, lähteekö tilaisuuteen ja minä kerroin samaa. Hän sanoi että oli pyytänyt Herralta merkkiä, että oli tehnyt valinnassaan oikein. Hänen päätään oli särkenyt ja oli nukkunut huonosti yöllä. Olisiko ollut tärkeämpää jäädä lepäämään ja apteekissakin olisi pitänyt käydä hakemassa tärkeitä lääkkeitä, mutta molempiin ei ollut aikaa. Hän sai mieleensä ison ristin, kaularistin, joka oli erikoisempi, ei mikään pieni ja tavallinen ja hän sanoi olevansa tarkka kertoessaan näkemäänsä, eikä hänellä ollut tarvetta siitä valhdella. Kun aloimme parityön ja käännyin häntä kohti, oli hän huomannut kaularistini, joka ei ollut niitä tavallisia pieniä, vaan erikoisempi ja isompi ja siinä oli Jeesus ristillä. Juuri niinkuin hän oli mielessäänkin nähnyt ja hän ymmärsi heti tämän ristin merkiksi Jumalalta. Kylmät väreet nousivat iholleni ja olimme innoissamme. Kerroin että kun hän kertoi kiireestään, oli mieleeni noussut pari päivää sitten (5.9.) saamani näky naisesta, jolla oli kiire ja tämä juoksi taajamassa, pensasaidan vierustaa. Nainen sanoi että oli joutunut juoksemaan linja-autoon että kerkisi tilaisuuteen. Nainen oli keski-ikäinen, hoikka, silmälasit, vaaleanruskeat hiukset ponihännällä. Kerroin nämä hänelle, että näkyni nainen oli myös tämän näköinen, hiukset lyhkäiset. Nainen käänsi päätään ja sanoi:
- ”Katso,olen juuri leikannut hiuksiani lyhyemmiksi...!
Ja todella, hänen hiuksensa oli lyhyellä ponihännällä. Sanoin että hänen täytyi olla näyn nainen ja ymmärsin että nainen etsii itsessään vääriä asioita, maailmasta, löytääkseen iloa elämäänsä ja että tällä oli liian kiire, väärien asioiden perään. Kerroin, että Jumala halusi hänen pysähtyvän hänen kasvojensa alle. Etsien Jumalaa, aloittaen vaikka Raamatun luvulla ja annoin hänelle Psalmin 139, joka oli itsellenikin tärkeä ja olin usein tämän Psalmin ääressä itkenyt, Jumalan kasvojen edessä. Nainen sanoi, kuinka oli kokenut sanani tärkeiksi, kun olin kertonut omasta kutsumus kokemuksestani. Sana oli tarkoitettu juuri hänelle:
- ”... puhuit niin hyvin... ”
Sanoin hänelle ettei tämä ollut sattumaa kun olimme täällä. Pastorikin alussa sanoi ettei ollut sattumaa että me kaikki olimme tuossa tilaisuudessa, vaan Herran johdatusta ja meidän kahden kohdalla tuo todella täyttyi. Nainen oli saanut virvoitusta ja apua, toivon niin. Pastorin kaikki sanatkin Raamatun kohtineen tuntui sopivan tuon naisen tilanteeseen. Lopuksi, ennen lähtöä, siunasin tuota naista ja hän minua. Toivon kaikkea hyvää tämän naisen elämään. Olin saanut olla Jumalan vahva työkalu, niin oli tarkoitus.
- ”Kiitos Herra Sinulle!”
Jeesus sanoi; - joka tarttuu auraan ja kääntyy takaisin, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Aivan, jos olisin jäännyt kotiin, olisi tärkeä työ jäännyt kohdaltani tekemättä, sillä vahvistaahan se itseänikin ja antaa siunausta. Päätin kuitenkin onneksi lähteä, että osaanhan minä, aikuinen ihminen, mennä yksinkin ja tälläkertaa , hyvä niin. Niin naiselle kuin minulle oli tullut ajatuksia, miksi ei kannata lähteä, mutta nyt ymmärsimme ne eksytykseksi. Paholainen ei olisi halunnut meidän lähtevän ja antoi noita negatiivisia ajatuksia päähämme. Mutta onneksi kuuntelimme sydäntämme ja Jumalan tahto tapahtui. Kun annamme valomme loistaa, se johtaa parannukseen ja siihen että maailma muuttuu. Ymmärsin kun pastori kehoitti meitä itseksemme miettimään, mikä olisi meidän kutsumuksemme jos mikään ei meitä pakottaisi, vaan saisimme toteuttaa sen mikä on mielestämme tärkeintä. Huomasin, että tavallani jo toteutan sitä. Levittää ja pysäyttää ihmisiä näkemään Jumalan rakkaus, tavalla tai toisella, niinkuin Jumala eritilanteissa tahtoo tapahtuvan. Olen hänen käsivartensa, voin halata, kuunnella ja lohduttaa, hänen rakkaudessaan. Tästä pastorikin puhui vastaukseksi. Tein siis jo sitä mihin olin kutsuttu ja haluan että se täyttyy aina vain voimakkaammin, mutta Herran tahdossa ja häntä kirkastaen. Tähän aiheeseen sopii myös,

Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: Herra, etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Tähän vastaa myös,

Matt. 6:33.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Ja vielä,

Fil. 3:14.
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Eipä näitä tarvitse varmaan selitellä, niin selvää Raamatun sanaa.

[Jyrki]

Kiitos Sinetti. Olet siunattu. Sinä puhut ja puhuttelet. Et säästä itseäsi. Toimit Isän/Abban käsivartena.

Ps. 116:10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila ... to=psa+116

[Sinettisormus]

Kiitos Jyrki lohduttavista ja vahvistavista sanoistasi. Olet siunattu.

[Sinettisormus]

Tässä teille luettavaa muutaman vuoden takaa kun veljeni kanssa kävimme kovaa kamppailua hänen tuskaisen avioeron vuoksi, tässäkin näemme kuinka Herra edeltä varoitti asioista, jotka olivat ennalta suunniteltuja, siis mikään ei ole sattumaa:

Eräänä aamuna tuli taas veljeltäni uni:

- Ajoimme valkoisella autolla, joka ei ollut omamme, talvisella jäisellä tiellä, 130km/h. Tie oli sellainen, että pitkä suora joka kääntyy 90 astetta oikeaan ja tulee stop merkin taa, valtatien varteen, joka kulkee oikealle ja vasemmalle, eli T-risteys. Ajoin siis lujaa vauhtia ja aloin jarrutella mutkaan lähestyessämme,
ja töin tuskin sain autoni liu’ussa ohittamaan mutkan jälkeen linja-auton ja valtatieristeys lähenee… autoja tuli molemmilla kaistoilla ja pelkäsin että ajaudumme valtaväylän sekaan, aiheuttaen onnettomuuden… kuitenkin sain ohjattua liu’ussa autoni meistä oikealla samalla puolella valtaväylällä olevalle pysäkille. Kehuin että hyvinhän mä osain kuitenkin… kunnes uni sai jatkoa. Muuten alkutilanne oli sama ja vauhtia oli 130km/h kun katsoin mittaria, mutta nyt en saanut vauhtia hiljenemään millään ja kauhukseni näin että kolari tulee. Sanoin vaimolleni että JARRUTA, koska huomasin etten ollut itse missään vaiheessa koskenut jarruun. Vaimo jarrutti, mutta mutka läheni ja mittari osoitti samaa ja törmäsimme LUMIPENKAN LÄPI JA AJAUDUIMME METSÄN PUITA KOHTI, PELTOA PITKIN. Käännyin penkillä mahalleni ja suojauduin ja odotin rysäystä… kaikki vaimeni ja mitään ei sattunut… olimme elossa.
T: veli**

Veljeni yritti vaimonsa käydessä kotona, puhua tälle ja kertoa profetioista ja unista ja näyistä, muttei tämä halunnut kuulla ja uskoa, kiivastui vain entistä enemmän. Ilmapiiri oli todella kylmää. Joskus helpotti kun sai poikansa viettämään isä/poika aikaa. Toisen läsnäolo helpottaa. Oli hetki jolloin veli koki että tästä voisi selvitäkin, vaimo sanoi että miettii asioita, kerroin veljelleni että olin itsekin nähnyt äskettäin unen joka taas sopi hyvin ja vahvistaa veljeni autounta. Uni oli aluksi sellaista sekavaa normaalia unta, sitten unen lopulla lähdin kävelemään jollekin tielle, joka oli niin luminen että sen ympärille muodostui melkein tunneli. Tiesin että sieltä oli tulossa joku auto. Pelastusauto tai jotain? Ajattelin ettei me mahduta tielle yhtä aikaa, joten jäin nojaamaan lumiseinämää vasten. Huomasin että tiekin oli niin lumen peitossa, että pelkäsin pääseekö auto siitä läpi? Se oli suorastaan lumihanki. Sitten uni loppui. Kun odotin sähköpostia veljeltäni, mitä heillä siellä tapahtuu, tuli mieleen että tässä minä nyt odotan, niin kuin siinä unessa sitä autoa… Tiesin että veljeni vaimo oli tällä hetkellä
veljeni luona ja siellä oli törmäysaltis tilanne. Rukoilin jatkuvaa Jumalan johdatusta, sillä veljeni ja hänen vaimonsa ovat eläneet uskossa, mutta nyt eksytys oli astunut pahasti heidän elämäänsä, ja etenkin vaimon elämään. Katsoin tv:stä Pelastus armeijan Jumalan palveluksen. Se kosketti minua syvästi ja minulle selvästi annettiin sanomaksi tähän tilanteeseen, että pitää lukea Paavalin kirje Efesoalaisille. Minä itkin koko palveluksen ajan ja kun se päättyi, luin Raamatusta tuon kirjeen kokonaisuudessaan ääneen… ja itkin. Laitoin veljelleni viestin että lukekaa tämä, mutta he eivät lukeneet, vaimo ei halunnut. Kylmyys oli kova, aivan kuin unissa. Odotin viestiä mitä tapahtuu, muttei kuulunut mitään. Olin suuresti huolissani. Yht’äkkiä ymmärsin että veljeni uni oli kaksipäiväinen. Eilen, 29.10. heidän sanasotansa alkoi, 130km/h. Yö tuli väliin. Sitten uni jatkui, tänään 30.10. alkutilanne oli sama 130km/h… tiesin että tänään tulee törmäys. Olin nyt todella huolestunut, rukoilin ja odotin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Mieheni tuli metsältä ja lähdimme katsomaan äitiäni lepokodille. Sanoin miehellenikin että tänään tulee törmäys. Kun palasimme kotiin, ei mennyt kuin hetki kun veljeni soitti:
- Tulkaa hakemaan minut teille, nyt oli kova yhteenotto. Juoksin puukon kanssa metsään, pelotellakseni vaimoani….
Se oli kuin viimeinen avunhuuto. Poliisit oli tullut paikalle ja mieheni puhui heille puhelimessa ja sai heidät vakuuttuneeksi että veljeni haku meille olisi nyt hyvä asia. Poliisit jättivät veljeni rautatie asemalle. Penkkiin, johon hän istuutui odottamaan miestäni, sen viereisellä penkillä oli lehtinen, jossa saatana itse oli sarvineen ja punaisine pukuineen, hymyillen ilkikurisesti. Se iski kovasti uskovaa, yritti tallata lopullisesti. Mieheni tuli lopulta veljeni kanssa meille, me juttelimme avoimesti asioista, saunoimme ja kävimme sitten nukkumaan.
- TÖRMÄYS OLI TULLUT!
Seuraavat päivät kävimme valtavaa henkien taistelua. Keskustelimme kaikesta avoimesti, rukoilimme ja luimme Raamattua. Veljeni myönsi, että olin ollut valtava tuki hänelle ja
myönnän itsekin tunteneeni niin. Olin henkisesti väsynyt, mutta en antanut missään vaiheessa periksi, vaikka veljeni epäusko välillä nosti päätään. Sanoin että; tässä taistelussa ei ole jos sanoja, tämä ei ole vielä päättynyt. Sitten meille aukesi se suuri totuus, että meidän unemme, näkymme, profetiamme, myös Esteri profetia nivoutui yhteen. Minä olin henkisesti heidän tukenaan, enkä antanut lupaa antaa periksi. Olin Jumalan viisaudella ja rohkeudella varustettu. Taistelin kuin Ester, Haamania eli paholaista vastaan. Esterin kansa ei tuhoutunut eikä tuhoudu tämä liittokaan. On syksy ja ajallisesti elämme tähtien alla = ääni sanoi minulle että nyt on tähtitaivaan aika. Myös hengellisesti taivas on ollut avoin ja rukouksemme on kuultu. Koimme että henkimaailmassa käytiin valtava taistelu, meitä uskovia, Jeesusta todistavia vastaan. Me olemme sen vaimon jälkeläisiä, joille paholainen vihastui. Ester profetia muuttui eläväksi.