Mikään ei ole sattumaa

[Sinettisormus]

22.4.2016. Perjantai aamuna, lähdimme ajelulle Porvooseen, kun sattui olemaan molemmilla vapaata, kävimme hiukan seikkailemassa vanhassa Porvoossa, kun en ollut siellä aiemmin käynyt. Takasin tulessa ajoimme Pukaron kautta ja siellä pysähdyimme johonkin ”Annan kahvilaan”, missä oli myös kirpputori. Se oli hyvin mielenkiintoinen paikka ja täytyy varmaan käydä toistekkin. Suureksi ilokseni löysin sieltä vanhan öljyväri taulun, jossa järvellä ui kaksi valkoista joutsenta, mutta suurin iloni piili siinä, että tuo taulu on minulle tutun maalarin tekemä, joka jo vuosi kymmeniä sitten on ollut kuolleena. Taiteilijan nimi oli Toivo Remes, ja hän asui aikanaan tätini ja hänen miehensä vinttikammarissa vuokralla ja siellä teki näitä taulujaan ja minusta oli aina hauskaa käydä katsomassa tuota vanhaa miestä ja hänen töitään. Usein piirsin johonkin paperinkulmaan aikani kuluksi omia ”töherryksiäni” ja kerran Topi sitten ilmoitti minulle, että oli säilyttänyt kaikki nuo minun piirrokseni, sillä näki että niissä oli kyllä jotakin ja että minustakin oli tulossa taiteellinen. Ja onhan noita omia, jonkunnäköisiä taulujakin tullut tehtyä, nykyään kyllä vähempi, tosin mielessäni on kyllä yksi taulu aihe, mikä tulisi aloittaa. Pyysin, että kun pääsen ripille, että saisin taulun häneltä, olisin siitä hyvin otettu. Kun tuo aika tuli, oli Topi jo käynyt niin vanhaksi, ettei enää jaksanut tehdä itse minulle taulua maalaamalla, mutta hän kyllä teki minulle painokuva taulun, joka kauneudestaan huolimatta oli minulle pienoinen pettymys, jonka yritin tietenkin peittää Topilta, ymmärsin kyllä ettei hän enää voinut itse jaksaa eikä kyetä maalaamaan. Tuo lahja on ollut kyllä aina seinälläni. Ihaillen tutkin tuota Topin maalaamaa taulua siellä kirpputorilla ja tunnistin tuon taulun, että olin nähnyt sen ennenkin. Jos se olisi ollut jonkun muun työ, en varmaankaan olisi siitä kiinnostunut, mutta tunnistin sen jo kaukaa Topin työksi. Mieheni tuli vierelleni ja sanoi, että voi kyllä ostaa sen minulle, jos haluan ja halusinhan minä. Mieheni sanoi, että nyt olet saanut sen rippilahjasi. Voi kuinka olin siitä iloinen. Illalla kotona katselin tuota taulua vähän väliä ja kun aurinko alkoi pikku hiljaa painua mailleen, näin kuinka ihanasti sen säteet osuivat tauluun, juuri tuohon taivaan kohtaan, ensin himmeänä, aivan kuin sateenkaari olisi ilmestynyt tauluun, sitten valo voimistui ja näytti kuin taulussa olevien pilvien lävitse olisi tuo valo loistanut. Huusin miehelleni, että hänkin tulisi katsomaan, kuinka erkoisen kaunis taulu oli tuossa auringon valossa ja mieheni näki sen samallatapaa kuin minä. Sanoin miehellenikin, että minusta tuntui, että se oli minulle viesti jostain, lohdutukseksi, enkä tarkoita että kuolleet minulle viestittelevät, vaan että Herra halusi näin minua lohduttaa, tällä ihanalla yllätyksellä, muistolla tuolta lapsuudesta. Ja tiedän ja olen sen usein sanonutkin; ettei mikään ole sattumaa, kaikella on tarkoituksensa, niin myös tällä.

[näkymätön ninni]

Kiitos Sinetti, kun jaoit tämän kokemuksesi meidän kanssa! Ihmeelliset ovat tiet Herran johdatuksessa!

[Sinettisormus]

... kiitos ninni sinulle vastauksestasi, että halusit ottaa sen vastaan. On tärkeää että edes joku vastaa, sillä yksinpuhelu käy väsyttämään ja tuo mieleeni nuo keskusteluni itseni kanssa suomi24:llä, on ihanaa että edes parilla sanalla vastaa, että tietää olevansa elävien ihmisten kanssa tekemisissä. Ymmärrättehän mitä tarkoitan?

[Sinettisormus]

... niin, jäi kertomatta vielä tämä ajatukseni, kun kerroin että taulussa ui nuo kaksi valkoista joutsenta järvessä, minulle nousi mieleeni niistä nuo pian tulevat hääjuhlat, kun sulhanen tulee hakemaan morsiantaan.... Kiitos Jeesus Kristus!

[-jarmo-]

Yritin tuossa etsiä Toivo Remeksen töitä netistä mutten löydä. Etsin jopa Suomen Taiteilijayhdistyksestä muttei sieltäkään tullut tulosta. Olisin halunnut nähdä minkälaista työtä hän on tehnyt. Itsekin harrastan taidetta, joskin olen graafisen alan osaaja enemmänkin mutta toki nuorena olen maalannutkin ja enimmäkseen piirrellyt. Isoisäni isän puolelta oli aikoinaan oikein hyvä ja ihan tuottoisa taiteilija, joskin sota vei häneltä mielenterveyden ja sen jälkeen se heijastui hänen maalaamiseensa.

[Sinettisormus]

...tässä on varmaankin yksi hänen tauluistaan, vaikkei nimeä näykkään, mutta tyyli on juuri sama:
http://www.huutokaupat.fi/sites/default ... 3619_0.jpg

[Sinettisormus]

...tässä on varmaankin yksi hänen tauluistaan, vaikkei nimeä näykkään, mutta tyyli on juuri sama:
http://www.huutokaupat.fi/sites/default ... 3619_0.jpg

... ja tämän vielä löysin:

http://www.huutokaupat.fi/sites/default ... k=gPtVhxeJ
Yritin itsekkin etsiä, löytyykö hänestä tietoa, mutta en ole löytänyt kuin nuo kaksitaulua, huutokauppa sivulta, mutta hän oli tärkeä ihminen minun elämässäni, tuolloin lapsuudessa, ainakun sinne menin, oli myös kettukarkkia tiedossa ja niiden maalien haju oli myös kiehtovaa....

[Sinettisormus]

Ei Topi mikään huipputaiteilija koskaan ollut, mutta myi tuuollaisia suomalaisia kesämaisemia, erään tuhkimotaulun tiedän ja muistan myös taulun missä oli kuvattuna hirvi ja eräässä taulussa oli susikoira.

[Sinettisormus]

Tuli vastaan tämä vanha, Merja Rantamäen kappale - Jossain, ja sen sanat on edelleen tätäpäivää ja kiihtyvämässä määrin, olen kokenut aina että tämän kappaleen sanoissa on jotain hengellistä: https://www.youtube.com/watch?v=Tezrra6lAqI

[Jyrki]

Kannustaisin Sinettiä. Minusta on hyvä, että kerrot kokemuksistasi, vaikkei niihin vastattaisikaan. Itse taidan kulkea laput silmillä, koska harvoin mieleeni nousee hengellisesti merkittäviä kokemuksia menneisyydestäni. Sen sijaan Kaija-vaimoni on herkempi näissä asioissa. Olimme nimittäin viettämässä 60-vuotispäiviäni Armon laaksossa.

Naantali on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Se perustettiin keskiajalla birgittalaisluostarin ja sen kaupunkia edelleen hallitsevan kirkon ympärille. Kaupungin perusti kuningas Kristofer Baijerilainen, joka siirsi alun perin Maskun Karinkylään perustetun (1438) luostarin Naantalin kirkon yhteyteen vuonna 1443. Luostarille myönnettiin oikeudet kaupankäyntiin, ja kaupunki alkoi kasvaa sen ympärille. Kaupungista tuli myös merkittävä pyhiinvaellusten kohde. Naantalin vaakunan kirjaimet vg tulevat Karinkylässä sijainneen luostarin synnyinpaikan latinankielisestä nimestä Vallis gratiae (Nådendal, ’Armon laakso’).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naantali#Historia

Naantalissa poikkesimme paikallisessa Lähetystorissa. Tori kerää varoja Intiassa sijaitsevalle seurakunnalle. Näitä asioita selvitellessäni putiikin hoitajan kanssa, liittyi seuraamme vanhempi mies, Jouko Jutila. Hän kertoi olleensa köyhän suurperheen lapsi ja lähteneensä tien päälle hyvin nuorena ja joutuneensa rikoksen polulle ja lopulta vankilaan. Jossain vaiheessa, kommellusten täyttämän matkansa varrella, Herra pelasti Joukon ja antoi tälle tärkeän elämäntehtävän. Nykyään Jouko evankelioi vankeja mm. laulaen ja soittaen.

Evankeliointi ja vankilalähetys ry:llä on toimintaa Hämeenlinnan, Kylmäkosken ja Turun vankiloissa, pääkaupunkiseudun vankiloista Jokelan, Riihimäen ja Keravan vankiloissa, itä-Suomen alueella Mikkelin, Naarajärven ja Kuopion vankiloissa sekä Pelson ja Sukevan vankiloissa.

http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/ja ... lahetys_ry

Juttu jatkuu. Kaija maksoi ostoksensa ja lähtöä tehdessämme Jouko tuli luoksemme ja lahjoitti meille CD:n, jossa on hänen omaa evankelioivaa musiikkiaan. Hiukan myöhemmin Kaijaa alkoi naurattaa. Hän muisti tapauksen 10 vuoden takaa, kun olimme koneessa matkalla etelään viettämään 50-vuotispäiviäni. Nimittäin edessämme istui pariskunta pienen lapsensa kera. Miehellä, Harrilla, oli käsissään järkkäri. Kysyin jotain hänen kamerastaan. Pikkuhiljaa juttu laajeni. Selvisi, että he olivat menossa noutamaan kahta heitteille jätettyä koiraa. Koirille oli tiedossa kodit Suomessa. Lopulta, odottaessamme laukkujamme hihnan äärellä, tulivat lentoseuralaisemme luoksemme ja lahjoittivat meille CD:n "Kuin kyyhkynen". Mia-rouva laulaa.

"Isä meidän"
https://www.youtube.com/watch?v=iXb2VIj8uoM

Harri ja Mia, moni muukin, löytyvät täältä:
http://www.onlyoneway.net/kahleista.htm

[Sinettisormus]

Kiitos Jyrki sinulle kannustamisesta. Uskoville ylipäätään on tärkeää toisten tuki, koska meillä on sama Henki ja sen kautta yhteys toisiimme. Tuossa sinunkin tarinassa on Herran ihanaa johdatusta, kunhan osaa olla sille vain avoin ja tuon Mian laulut on aivan ihania, olen usein kuunnellut niitä, niissä on voimaa.
Äsken tulin kotiin ystäväni kyydillä ja puhelimme juuri tuosta Porvoossa ja Pukarolla käynnistä ja kuinka Herra johdatti ja lohdutti tuon taulun kautta minua. Ystäväni alkoi siinä yllättäin laskemaan, että puhuin haluavani rippilahjaksi taulun Topilta, silloin olin n. 15 vuotta ja nyt 55 vuotta, joten siihen jää välille 40 vuotta. Minulla suu aukesi levälleen; todellakin, nuo maakiset 40 vuotta, josta numerona on viime päivät puheltu, esim. tuon Lapua 40 vuotta sitten tapahtuneen pamauksen yhteydessä. Ja nyt tuo numero 40 ilmestyi tähänkin taulu asiaan. Olin juuri puhunut ystävälleni taulussa olevista kahdesta valkoisesta joutsenestä, jotka heti taulun nähdessäni nostivat mieleeni hääparin... ja sitten ystäväni alkoi laskemaan noita vuosia... 40 vuotta!!! Herra puhuu näinä päivinä vahvasti, monen yllättävän asian kautta, olkaapa avoimina, valvokaa!

[Sinettisormus]

... niin, tämähän minun piti vielä kertoa, kun aamulla ennen ylös nousua ja töihin lähtöä olin Herran läsnäolossa ja rukouksessa, tuli näky, joka oli kovin lohduttava; oli kirkas, läpinäkyvä lasinen kulho, jota kädet kannattelivat, ja samalla puhtaalla vedellä pesi tuota astiaa , ja puhdas se olikin, se oli niin läpinäkyvä, eikä siinä näkynyt likaa. Mehän olemme Herran käyttöastioita. Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle!

20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

[Sinettisormus]

Toinen kirje Timoteukselle 2
1. Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
2. Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies.
4. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.
5. Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.
6. Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä.
7. Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.
8. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,
9. jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
10. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.
11. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
12. jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
13. jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
14. Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.
15. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
16. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
17. ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
18. jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
19. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22. Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25. hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26. ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

[Sinettisormus]

Tämän koen myös tärkeäksi. Eilen muutamaan ohjelmaa katsellessani, tuli jatkuvasti Sananlaskut 3 vastaan, koin että Herra haluaa puhua sen kautta ja illalla kun kävin nukkumaan, rukoilin niin kuin tavallisesti, mutta nyt liitin tuon Sananpaikan mukaan rukoukseen, ääneen lukien ja siinä onkin hyvää totuutta joka kannattaa mieleen ja sydämeen painaa:

SANANLASKUT 3
1. Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi
säilyttäköön minun käskyni;
2. sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.
3. Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun,
4. niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.
5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
7. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
8. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.
9. Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,
10. niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.
11. Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;
12. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.
13. Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.
14. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.
15. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.
16. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.
17. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.
18. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.
19. Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.
20. Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.
21. Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus,
22. niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.
23. Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.
24. Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.
25. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää.
26. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.
27. Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.
28. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.
29. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.
30. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.
31. Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;
32. sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.
33. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.
34. Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon.
35. Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.

[Jyrki]

Kiitos Sinetti rohkaisevista sanoistasi ja siunaavista sananpaikoista. Kulkekaamme avoimin ja herkin mielin.

[tuula]

no minulle sattui eilen tällaista. Olin lähdössä töihin ja etsin sateenvarjoa kaapista, koska satoi. Minulla on kaksi sateenvarjoa. toinen, joka on herrasateenvarjo, eli sellainen jota ei saa kasaan ja toinen on sellainen, jonka saa kasaan. katsoin, että siellähän ne molemmat sateenvarjot ovat naulassa ja otin kuitenkin tuon kasaan taitettavan varjon, koska toinen on niin vaikea ison kokonsa takia kuljetella bussissa. menin siis työpaikalle ja muistin siellä, että yksi päivä jätin tuon isomman varjon tänne työpaikalle pesuhuoneeseen ja siellähän se sitten olikin. eli huomaatteko, kuinka Jumala toimii pienissäkin asioissa. Kiitos Jeesukselle, en kastunut sinä päivänä, koska minulla olikin sitten kaksi varjoa töissä mukana.

[Jyrki]

Kiitos Tuula. Näen tuossa symboliikkaa. Herrasateenvarjo oli pesuhuoneessa. Siispä Herran luo mennään pesun kautta

Tiitus:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

[Sinettisormus]

(12.1.2012). Olin unessa vieraisilla tuttavien luona ja minulla oli puolipitkä, valkoinen mekko päällä. Siellä oli juhlat ja kaikki oli juovuksissa. Koin, että tuollainen ei kuulu enää minun elämääni. En halunnut jäädä sinne vaan lähdin pois. Talo oli rannassa ja siinä oli silta toiselle puolelle. Läksin kulkemaan sitä ja puolimatkassa huomasin mekkoni muuttuneen täysipitkäksi morsiuspuvuksi. Melkein perillä huomasin että taakseni ilmestyi ylös ja alas liikkuva hyllystö ja hyllyillä oli paljon erilajisia kaloja. Isoja ja pieniä ja myös isoja lohikaloja. (Tuo hyllystö ja sen kalat edustivat silloin ylös ja alas meneviä keskusteluketjuja suomi 24:llä.) Yritin palata sillalta takaisin, mutta huomasin että se ei enää onnistunut, sillä hyllystö täytti sillan koko leveydellään. Siis kuljin tieni loppuun. Tämä uni muistui minulle kun olin todella väsynyt, aivan kuin joku olisi minua muistuttanut ja uskon että niin olikin. Olin käynyt erään keskustelun suomi24 profetiat palstalla ja kimppuuni hyökättiin vahvasti ja oli luopumassa asian kohdalla, palaamassa takaisin kuin sillalla. Tämän unen muistaminen auttoi kuitenkin minua hoitamaan asiani loppuun. Huomasin myös unen kertovan entisestä elämästäni jonka halusin jättää taakseni kun lähdin kulkemaan tuota siltaa, joka on sovituksen silta. Näin Jumalan johdatuksen ja hänen suunnitelmallisuutensa. Hän ilmoitti tästä tapahtumasta jo vuotta ennen sen toteutumisesta, mutta silloin en vielä ymmärtänyt sen merkitystä ja nyt se avautui hyvin selkeänä. Unen alku kertoi siitä entisestä josta halusin eroon ja se oli oikeasti toteutunut, alkoholikin jäi pois minun elämästä, omalta osaltani. En kaivannut enää sellaisia rientoja.
Eräs saamani näky jossa Jeesus seisoi pöydän takana levitettyinä ja se nuoli siinä edessä osoittamassa ylös ja alas oli vahvistusta myös unelle jossa kalahyllyt menivät ylös ja alas. Se kertoi myös Jumalan yhteydestä. Kun pääsin tämän vaikean asiani ( keskusteluni) yli, vieden sen loppuun, minut valtasi rauha, mikään ei tuntunut enää pahalle, näin asiat nyt eri valossa. Olin kyllä väsynyt ja aivan kuin maahan tallattu. Sitten, kuin taivaanlahjana, sain kutsun pitkästä aikaa lähteä Ilmestysmajalle, ja tottahan otin kutsun iloiten vastaan. Siellä oli valtava henki ja illan puheet ja näyt kertoivat viikolla kokemastani ja vahvistivat Jumalan mukana oloa ja hänen johdatustaan. Siellä oli myös Open Heavenin ensimmäisen levyn juhlistamis ilta ja kun olimme siunaamassa näitä nuoria, rukoilin minäkin heitä heidän takanaan kielillä. Sitten kahden nuoren kohdalta lähti rukoilijat pois ja jäin yksin, kädet molempien olkapäillä. Kielillä rukoukseni alkoi muuttua hiljaiseksi ja rakastavaksi lauluksi. Molemmat rukoiltavat nytkähtelivät ja tyttö, joka oli rumpalipojan tyttöystävä, puhui myös kielillä hyvin nopeasti. Tunsin valtavaa Jeesuksen rakkautta. Tunsin että Jeesus helli heitä ja halusi silittää molempien hiuksia käteni kautta. Mutta poika pian vajosi maahan tajuttomana ja oli siellä pitkään ja tyttö jatkoi kielillä puhumista. Huomasin että eräs nainen seurasi sivusta tapahtumaa, pää kallellaan hymyillen. Rumpalipojan ystävät lopulta nostivat pojan ylös ja tämä hoiperteli vielä pitkään ystäviensä tukemana. Ilta oli ollut hyvin vahva ja antoisa. Sunnuntai iltana, ennenkuin lähdin saunaan, pyysin Herralta sanaa ja hän antoi Jesaja 33:
JESAJA 33
1. Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää,
jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.
2. Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.
3. Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.
4. Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.
5. Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
7. Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.
8. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.
9. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.
10. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.
11. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.
12. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.
13. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
14. Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"
15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.
18. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?
19. Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
20. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.
21. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.
22. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.
23. Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.
24. Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen". Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

.... ja sen luettua, Pyhä Henki otti minusta vallan. Saunan lauteilla istuessani, aloin hengessä laulamaan kielillä ja sain sanat:
- ”Katso puolisoasi; Hän rakentaa hänelle sillan, joka kulkee Hänen tietään”.
Olin niin hengeä täynnä, että täytyi aivan puhallella suun kautta. Illemmalla katsoin IRRTV:n ohjelmaa ja sieltä tuli Dri Charles Stanleyn ohjelma: Vastoinkäymiset, taakka vai silta? Ja se ohjelma avasi minulle valtavan asian. Osin sen olin jo tiedostanut, mutta nyt huomasin että viikon tapahtumat muuttuivat tässä eläväksi, aivankuin yhteen veto kaikelle. Etenkin Raamatun kohta 2 Korint. 12 luku tuli kohdalleni eläväksi kuin Paavalilla itsellään. Täytyy sanoa kuin Paavali, etten kuitenkaan halua tällä kerskata. Todellakin meidän taakkamme vain vahvistavat siltaa Jumalan tiellä, kun olemme sairaita, väsyneitä, ahdingossa, surussa ja lyötyinä maahan, nöyrimmillämme, olemme uskossa vahvimmillamme. Mitä pienempänä ja heikompana oma itsemme on, sitä voimakkaammin Jeesus voi tehdä työtään meissä. Ja sitä herkimmin voimme ottaa myös vastaan hänet. Vastoinkäymiset on piikki lihassamme, niinkuin Paavalikin koki. Voimme siis iloita niistä, sillä silloin olemme Jeesuksessa vahvoja. Mitä enemmän meitä lyödään, sitä voimakkaampi Jeesus on meissä. Olemme tottuneet rukoilemaan opitun kaavan mukaan, mutta kun jättäydymme Hengen rukoukselle, rukoilemme kielillä, emme tee sitä itsessämme, vaan henki vie rukouksen voimalla Jumalan luo. Mitä me hengessä opimme jos kaikki on aina ympärillämme hyvää ja makeaa, eikä mistään ole pulaa? Emme voi näin kasvaa. Tämän opin nyt elävästi, itse kantapään kautta kokien, ilmestyksen omaisesti kuin Paavalli. Olin väsynyt, mutta Jeesus minussa oli voimallinen.
- ”Kiitos Herra!”
Kuolemme itsellemme, siis himoillemme, että hän voi asua meissä. Olin siis niin väsynyt tuosta keskustelun hyökkäyksestä, etten itsessäni jaksanut tehdä mitään, mutta siinä kohtaa Herra sai näyttää voimansa, niin, etten itse omassa lihassani jaksanut sekaantua asiaan. Tämäkin todisti kuinka kaikki on Jumalan suurta suunnitelmaa, ei siis vain sattumaa.

[Sinettisormus]

Toinen kirje korinttilaisille 12
1. Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.
6. Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
11. Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
12. Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
13. Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.
14. Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.
15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
16. Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini!
17. Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?
18. Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?
19. Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me puolustaudumme teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.
20. Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
21. ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.

[Sinettisormus]

Ylistystä ja kiitosta Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle! Kun kerran vaelsin: https://www.youtube.com/watch?v=7_G3Jkm8I3k