Lahjaksi olette saaneet, Lahjaksi antakaa!

[Sinettisormus]

http://www.kotisatama.net/fi/raamattuja ... 2006-04-12

Lahjaksi olette saaneet

"Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."
Matt. 10:7-8 [kr92] [kr38]

Lienet kuullut tokaisun "ilmaista lounasta ei ole", joka kaikessa skeptisyydessään pitää melko hyvin paikkansa ainakin kaupanteossa ja mainonnassa, koska jokaisen houkuttelevan kylkiäisen tai kaupanpäällisen asiakas maksaa huomaamattaan tavalla tai toisella. Hinta on joko jyvitetty toisiin tuotteisiin tai sitten asiakas maksaa sen sitoutumalla jatkossa johonkin.

Mutta onneksi maailmassa on vielä jäljellä myös pyyteetöntä antamista - aivan kaikella ei sentään ole hintaa - ainakaan riittävän läheisten ihmisten kesken. Jeesus viittaa tähän pieneen ripaukseen inhimillistä pyyteettömyyttä verratessaan meitä ihmisiä Taivaalliseen Isään:

"Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!", Matt. 7:11.

Eli jopa kaltaisemme pahat ihmiset osaavat antaa hyviä lahjoja läheisilleen. Tekstissä Jeesus viittaa Taivaalliseen Isään, joka samoin jakaa hyviä lahjoja ihmisille - tosin aivan eri mittakaavassa kuin me ihmiset annamme. Herran tapauksessa lahjan suuruus on aivan toista luokkaa kuin meillä ihmisillä, ja tuntuupa myös Taivaallisen Isän sydän olevan huomattavasti avarampi kuin meidän ihmisten, jos mietitään kenet kukin lähimmäisekseen lukee.

Katsomme seuraavaksi varsinaista tekstiämme, joka käsittelee sekä Taivaallisen Isää että ihmistä lahjan antajana. Se kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään näin: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Etenemme tekstin mukaan siten, että ensiksi katsomme lyhyesti, mitä tarkoitetaan lahjan vastaanottamisella, jonka jälkeen tarkastelemme lahjan olemusta ja arvoa, ja vielä aivan lopuksi pohdimme tekstin kehottavaa osaa "lahjaksi antakaa".

Lahjan vastaanottaminen

Lahjoittamiseen liittyy kolme elementtiä: 1) lahjan antaja, 2) lahja ja 3) lahjan saaja. Lahjan saajan osuus prosessissa on yksinkertaisesti joko lahjan vastaanottaminen tai siitä kieltäytyminen. Lahjan saajalla on aina mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta lahjaa, jos hän ei syystä tai toisesta tahdo sitä omakseen. Hän voi kieltäytyä esimerkiksi seuraavista syistä:
Hän kokee lahjan tarpeettomaksi, halpa-arvoiseksi tai jopa loukkaavaksi.
Hän pitää lahjan antajaa vastenmielisenä eikä tahdo täten vastaanottaa häneltä mitään tai ylipäätään olla hänen kanssaan tekemisissä.
Hän kokee itsensä arvottomaksi tai kykenemättömäksi vastaanottamaan lahjan.

Lahjan vastaanottamisesta kieltäytyminen oli jo Jeesuksen aikaan loukkaava ele lahjan antajaa kohtaan (Matt. 22:11), ja samalla tavoin se koetaan nykyäänkin. Tästä syystä kukaan ei yleensä kieltäydy lahjasta vain siksi, että hän kokee sen tarpeettomaksi, vaan mieluummin vastaanottaa turhankin tavaran, ettei turhaan loukkaisi antajaa. Tietoinen lahjasta kieltäytyminen voi toki olla tahdittomuutta, mutta harkittu sellainen on aina tietoinen loukkaus antajaa kohtaan.

Monesti ihminen kieltäytyy vastaanottamasta Jumalalta lahjaa oman ylpeytensä vuoksi. Hän torjuu lahjan, koska ei mielestään tarvitse lahjaa eikä tahdo vastaanottaa mitään Jumalalta. Lahjan torjuminen on tietoinen loukkaus Jumalaa kohtaan. Ajattelepa kuinka monesti Jumala tulee loukatuksi lahjan antajana, kun ihmiset sinnikkäästi torjuvat pelastuksen lahjan. Ja kuitenkin Jumala jaksaa rakastaa heitäkin.

Toki moni torjuu lahjan myös siksi, ettei hän joko ymmärrä sen arvoa, tai vaihtoehtoisesti hän kokee olevansa itse arvoton vastaanottamaan sitä. Kummassakin tapauksessa on kyse joko lahjan arvon tai luonteen väärinymmärtämisestä. Erityisesti jälkimmäinen tilanne on surkuteltava, koska lahjan vastaanottaminen ei edellytä vastaanottajalta 'arvoa', vaan päätöksen lahjan saajan arvollisuudesta on tehnyt lahjan antaja jo ennen sen tarjoamista.

Jumalan lahjan tietoiselle torjumiselle emme voi mitään; jokainen on vapaa vastaanottamaan tai torjumaan lahjan. Väärinymmärrykset ovat sen sijaan aina oikaistavissa; uskovien tehtävä onkin korjata väärät käsitykset, etteivät ne olisi esteenä kenenkään pelastumiselle.

"Lahjaksi olette saaneet"

Lahjalla tarkoitetaan jotain, mitä annettaan toiselle omaksi ilman maksua tai sitoumusta. Se on lahjan antajan puolelta varaukseton huomionosoitus.

Matteuksen evankeliumin tekstissä "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" suomen kielelle 'lahjaksi' käännetty sana on kreikan kielen 'dorean'. Se esiintyy samassa merkityksessä tapaa ilmaisevana adverbina myös jakeissa Ilm. 21:6-7; Ilm. 22:17; Room. 3:24; 2. Kor. 11:7; 2. Tess. 3:8; Joh. 15:25. Sana liitetään Uudessa testamentissa lähes poikkeuksetta pelastukseen, johon se viittaa ilmaisena lahjana, joka annetaan ihmiselle ilman ennakkovaatimuksia.

Sana 'dorean' voidaan kääntää vaihtoehtoisesti sanoilla "ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta". Englanninkieliset käännökset suosivat sanan 'lahjaksi' tilalla käännöstä "freely". Alkutekstin tarkoitus onkin korostaa 'lahjaksi' sanalla saamisen ja antamisen ilmaista ja rajoittamatonta luonnetta. Mitä Jumalalta olemme saaneet, sen olemme saaneet syyttä / ansiotta / rajoituksetta ilman, että olisimme antaneet Herralle jotain vastineeksi saamastamme.

Kun lahjan antaja on Jumala, voidaan varmuudella tietää häneltä saadun lahjan olevan hyvä ja arvokas. Herralla näet ei ole tapana antaa mitään arvotonta, käyttökelvotonta tai loukkaavaa. Jokainen Jumalan antama lahja on arvokas ja ainutlaatuinen jo lahjan antajan nimen suuruuden tähden (Ps. 113:2-3). Kenenkään ei täten luulisi laittavan Herralta saatua lahjaa piiloon muiden nähtäviltä, vaan päinvastoin hän esittelee lahjaa ylpeänä sanoen: "Tämän lahjan muuten sain Herralta Jeesukselta - maailmankaikkeuden Luojan Pojalta, toki tiedätte ketä tarkoitan..." Samaan sävyyn olen kuullut esiteltävän vähäisempienkin 'suurmiesten' antamia lahjoja: presidenttien, kuninkaiden, taiteilijoiden jne.

Lahjan reaalinen arvo ei kuitenkaan määräydy pelkästään antajan arvoaseman tai lahjan käyvän markkina-arvon perusteella. Monesti lahjoihin liittyy lisäksi tunnearvoa, mutta arkielämässä lahjan reaalisen arvon mittaa sen käytännöllisyys. Kun ihmisille karttuu ikää ja ehkä aavistus vaurautta, he ostavat toisilleen aina vain turhempia ja turhempia lahjoja. Moni lahjaesine alkuun miellyttää silmää ja saattaa hetken tuntua oikein kätevältä, mutta kohta lahja jää pölyttymään johonkin nurkkaan vain siksi, että sitä ei yksinkertaisesti tarvita. Syy tarpeettomiin lahjoihin lienee yksinkertaisesti se, että joko

1. lahjan vastaanottajalta ei enää puutu mitään hyödyllistä tai
2. lahjan antaja ei tunne vastaanottajan todellisia tarpeita.

Uskon useimmiten syyksi jälkimmäisen. Päinvastoin kuin me ihmiset, Taivaallinen Isä tuntee lastensa todelliset tarpeet paremmin kuin he itse, joten hän ei erehdy koskaan antamaan turhaa tai käyttökelvotonta lahjaa. Herran antama lahja on aina hyödyllinen saajalle. Hän ei jaa lahjoja hyllyn nurkkaan pölyttymään, vaan hänen lahjansa on annettu tarpeeseen, jokapäiväiseen käyttöön. Ne tuottavat päivittäin iloa ja mielihyvää lahjan saajalle ja tietysti sitä kautta myös sen antajalle. Vai etkö itse iloitse nähdessäsi antamasi lahjan olevan joka päiväisessä käytössä?

Herran antamat lahjat ovat myös siitä ainutlaatuisia, että ne eivät kulu eivätkä mene rikki. Esimerkiksi pelastuksen lahja kestää ikuisesti, vaikka se on päivittäin 'kovassa käytössä'. Sama koskee kaikkia palvelulahjoja, evankeliumin lahjaa jne. Niitä voi huoletta 'käyttää' jatkuvasti ilman pelkoa kulumisesta tai loppumisesta. Ja käyttöä varten Jumala on lahjat antanutkin. Hänen ei tarvitse jakaa omilleen 'kirjahyllytavaraa', koska hän tuntee tarpeen todellisille 'käyttöesineille'. Jumalan antamat lahjat onkin tarkoitettu päivittäiseen käyttöön.

"...lahjaksi antakaa."

Herran antamien lahjojen riittoisuudesta johtuen niiden käyttöön liittyy lahjan antajan puolelta myös yksi poikkeava 'toive'. Nimittäin Herra tahtoo, että lahjan saajat käyttäisivät lahjojaan auliisti toisten hyväksi ja jakaisivat niistä eteenpäin etenkin, kun ei ole pelkoa siitä, että lahjat kuluisivat tai vähenisivät, vaan päinvastoin käytössä hänen lahjansa kirkastuvat entisestään.

Edellä todettiin lahjan saamisen yhteydessä, että Matteuksen teksti käytti sanan 'lahjaksi' paikalla alkukielen sanaa 'dorean', joka voidaan kääntää vaihtoehtoisesti sanoilla "ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta".

Teksti käyttää samaa sanaa myös Jeesuksen kehotuksessa antaa: "...lahjaksi antakaa". Täten teksti korostaa myös eteenpäin antamisen ilmaista ja rajoittamatonta luonnetta. Mitä Jumalalta olemme lahjana saaneet, sen antakaamme edelleen syyttä / ansiotta / rajoituksetta ilman, että vaatisimme mitään vastineeksi antamastamme.

Entäpä mitä Jeesus tarkalleen ottaen kehottaa meitä "lahjaksi antamaan"? Matteus on ainut evankelista, jonka tekstissä Jeesuksen kehotus "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." mainitaan, mutta sen sijaan tilanne, johon kehotus liittyy, löytyy myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumeista.

Jeesus antaa kehotuksen opetuslapsilleen opastukseksi, kun hän lähettää heidät lähetysmatkalle lähiseudun (Galilean) kaupunkeihin (Matt. 10:1, 5-15). Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa tilanne on kuvattu lyhyemmin (Mark. 6:8-11(13); Luuk. 9:1-5), mutta tehtävänanto on kaikissa evankeliumeissa kutakuinkin sama: "saarnatkaa ja sanokaa..." sekä "parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia".

Tekstissä on kyse ensisijaisesti evankeliumin julistamisesta sekä tunnusteoista, joilla Jumala vahvistaa evankeliumin sanoman. Ja tähän Jeesus viittaa myös kehotuksella antaa lahjaksi. Sanat "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" ovat epäsuoran viittaus Jesajan profetiaan, joka täyttyi hänessä itsessään:

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.", Jes. 55:1-3.

Jesajan profetian sanat selittävät, mihin Jeesus 'lahjalla' ensisijaisesti haluaa viitata. Kyse on ennen kaikkea suurimmasta lahjasta, pelastuksesta, vaikka kehotus kelpaa toki sovellettavaksi kaikkiin Jumalan lahjoihin.

Niin Jesajan aikana kuin myöhemmin Jeesuksen ja vieläpä meidänkin aikanamme ihmiset ovat etsineet elämäänsä hengellistä ravintoa sammuttaakseen janonsa ja nälkänsä. He ovat valmiit maksamaan suuriakin summia 'ravinnosta', koska heidän hengellinen nälkänsä ja janonsa on valtava. Trendi näkyy selkeästi omassa ajassamme; monet käyttävät kaikki rahansa erilaisiin 'uuden henkisyyden' luentoihin ja hoitoihin löytämättä niistä kuitenkaan pysyvää rauhaa ja lepoa sielulleen. Juuri heidän kaltaisilleen etsijöille Jeesus sanoo: "Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää." Hän sanoo sen jokaiselle, jolla on jano tai nälkä. Päinvastoin kuin 'uuden henkisyyden klinikoilla', Jeesuksen ravinto on vapaasti tarjolla jopa heille, "joilla ei ole rahaa".

Kun Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan evankeliumia ja tekemään tunnustekoja hänen nimessään, hän tahtoi heidän jakavan heille antamiaan 'lahjoja' edelleen 'lahjoina'. Opetuslapsilla ei ollut lupa pitää Jeesukselta saamiaan lahjoja itsellään tai käyttää niitä taloudellisen tai sosiaalisen asemansa vahvistamiseen, vaan heidän tuli jakaa niitä eteenpäin samalla tavalla 'lahjana' kuin he olivat itse ne saaneet. Tällä tavoin lahjat palvelivat opetuslasten käsissä edelleen Jumalan niille antamaa tarkoitusta.

Minä lahjan antajana

Uskovina mekin olemme päässeet osalliseksi jostain sellaisesta, mistä moni olisi nykypäivänä valmis maksamaan itsensä kipeäksi, jos hän ymmärtäisi meille lahjoitetun pelastuksen lahjan arvon. Toivottavasti edes itse ymmärrämme lahjan käyvän arvon, jotta osaamme suhtautua siihen sen edellyttämällä arvokkuudella. Kukaan ei kätke arvokkainta aarretta laatikon pohjalle ja jätä sitä sinne pölyttymään, vaan tietenkin hän nostaa sen kunniapaikalle ja pitää siitä hyvää huolta.

Toisaalta, kun kyse on Jumalalta saadusta lahjasta, arvokkaasta aarteesta, on sen omistaja tietty kiusattu pitämään sen vain itsellään. Mutta ehkäpä juuri tästä syystä Jumalan antamat lahjat edellyttävät ihmistä toimimaan juuri päinvastoin, mikäli hän tahtoo säilyttää ne tuoreina ja hyvässä kunnossa.

On kyse sitten mistä tahansa lahjasta - pelastuksesta, palvelun- tai hengenlahjasta, viisaudesta jne. - niiden vaaliminen ja kirkkaana säilyttäminen edellyttää jatkuvaa käyttämistä ja niistä jakamista. Jos siis tahdot lahjasi kukoistavan, tai tahdot iloita siitä entistä enemmän, on lähdettävä liikkeelle ja toimittava Jeesuksen kehotuksen mukaan: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."

Käytännössä Jeesuksen kehotukseen sisältyy monta käytännön sovellusta, joista päällimmäisinä nostan esiin seuraavat:
Ihminen on pohjimmiltaan haluton antamaan toiselle jotain sellaista, jota hän pitää itselleen kuuluvana. Jumalan lahjoja ei kuitenkaan tule pitää mustasukkaisesti vain itsellä, vaan ne on tarkoitettu edelleen annettaviksi.
"Jaettu ilo on suurempi ilo." Jos lahjan tahtoo kukoistavan ja tuottavan entistä suurempaa iloa, anna se 'pois' ja huomaat kuinka se on tuottaa iloa niin saajalle kuin antajallekin. Ja kun on olet lahjastasi jakanut pyyteettä toisille, huomaat sen kukoistavan entistä kauniimmin. Jumalan tarkoitus on tullut näin ilmi lahjasi kautta.
Lahjat on annettu "ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta" ja sellaisina ne on tarkoitettu annettavaksi myös eteenpäin. On kyse mistä tahansa Jumalan antamasta lahjasta, sen tulee olla rajoituksetta kaikkien halukkaiden saatavilla. Meillä ei ole lupa lisätä ehtoja lahjan saamiseksi, vaan tarkoitus on antaa edelleen samoin ehdoin kuin olemme itse vastaanottaneet.
Lahja on tarkoitettu pysyvän lahjana myös meidän käsissämme. Ei ole mitään halveksittavampaa kuin käyttää Jumalalta saatuja lahjoja oman taloudellisen tai asemallisen hyödyn tavoitteluun (vrt. Apt. 8:18-20).

Olemme saaneet Herralta paljon lahjaksi, joten vastavuoroisesti olemme moraalisesti velvolliset jakamaan saamastamme siunauksesta lähimmäisillemme (Matt. 25:40). Herra ei pyydä sinua antamaan mitään sellaista, mitä sinulla ei ole, vaan ainoastaan jakamaan siitä, mitä hän on ensin antanut sinulle.

Älkäämme siis pitäkö etenkään pelastuksen lahjaa mustasukkaisesti itsellämme, vaan olkaamme aina alttiit jakamaan siitä myös lähimmäisillemme (2. Tim. 4:2). Vaalikaamme Jumalalta saamiamme lahjoja niin (2. Tim. 1:6-8), että ne palvelisivat yhä kirkkaammin Herran niille asettamaa tarkoitusta (Ef. 4:12). Ottakaamme vaari Jeesuksen kehotuksesta opetuslapsilleen:

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."

[Sinettisormus]

Muistan erään tarinan, jossa uskovalla miehellä oli armolahja Jumalalta. Parantamisen armolahja. Mutta hän ei heti ymmärtänyt sitä käyttää.
Lopulta kun hän sai ymmärryksen, että hänen tulee ottaa se käyttöön, alkoi hän rohkeasti mennä kaduille ja alkaa käyttämään siellä tuota lahjaa ja rukoili ihmisille terveyttä.
Lahja ei tietenkään heti käyttämättömyyttän toiminut, mutta alkoi vahvistua sitä mukaa mitä enempi käytti ja vuoden kuluttua tuo lahja alkoi toimia vahvasti ...
Joten uskaltaudutaan käyttämään noita vanhoja lahjojamme, vaikka ensin näyttäisikin ettei mitään tapahdu. Herra antaa avun, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta.

[Sinettisormus]

Olemme jaloja käyttöesineitä, eritehtäviä varten ..
Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat ja me saamme olla kursimassa heitä kokoon, Jumalan eteen ja julistaa terveyttä, pelastusta ja vapautusta Jeesuksem Kristuksen nimessä ja Hän antaa avuksemme Pyhän Hengen.
Amen.

[Sinettisormus]

Särkymisen siunaus : https://liisarantasaari.wordpress.com/2 ... n-siunaus/