Puhutaan elämää ei kuolemaa

Täällä voit julistaa sanaa ja keskustella myös armolahjoista
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tuo Paavalin mieli on kiehtovaa. Olen saanut sitä itse ymmärtää ja kokea ja niin haluan kasvaa. Aikanani, erään hyökkäyksen kautta, opin tuon ymmärtämään, se aivan kuin kirkastettiin minulle, silloin kun olin heikossa tilassa, Herra näytti minulle ja muutamalle muulle, kuinka Hän oli silloin vahva kauttani.
Kärsimyksen kautta myös me saamme kokea Herramme kirkkautta! Tämän kun ymmärtää on se vahvuus meissä ja vahvuus on Herra, Jeesus Kristus!
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tässä tuo tarinani, jossa sain kokea ja oppia tuota Paavalin "mieltä":

ViestiKirjoittaja Sinettisormus » 29 Huhti 2016, 09:32
(12.1.2012). Olin unessa vieraisilla tuttavien luona ja minulla oli puolipitkä, valkoinen mekko päällä. Siellä oli juhlat ja kaikki oli juovuksissa. Koin, että tuollainen ei kuulu enää minun elämääni. En halunnut jäädä sinne vaan lähdin pois.
Talo oli rannassa ja siinä oli silta toiselle puolelle. Läksin kulkemaan sitä ja puolimatkassa huomasin mekkoni muuttuneen täysipitkäksi morsiuspuvuksi. Melkein perillä huomasin että taakseni ilmestyi ylös ja alas liikkuva hyllystö ja hyllyillä oli paljon erilajisia kaloja. Isoja ja pieniä ja myös isoja lohikaloja. (Tuo hyllystö ja sen kalat edustivat silloin ylös ja alas meneviä keskusteluketjuja suomi 24:llä.)
Yritin palata sillalta takaisin, mutta huomasin että se ei enää onnistunut, sillä hyllystö täytti sillan koko leveydellään. Siis kuljin tieni loppuun. Tämä uni muistui minulle kun olin todella väsynyt, aivan kuin joku olisi minua muistuttanut ja uskon että niin olikin. Olin käynyt erään keskustelun suomi24 profetiat palstalla ja kimppuuni hyökättiin vahvasti ja oli luopumassa asian ja suomi24 kohdalla, palaamassa takaisin kuin sillalla.
Tämän unen muistaminen auttoi kuitenkin minua hoitamaan asiani loppuun.
Huomasin myös unen kertovan entisestä elämästäni jonka halusin jättää taakseni kun lähdin kulkemaan tuota siltaa, joka on sovituksen silta. Näin Jumalan johdatuksen ja hänen suunnitelmallisuutensa. Hän ilmoitti tästä tapahtumasta jo vuotta ennen sen toteutumisesta, mutta silloin en vielä ymmärtänyt sen merkitystä ja nyt se avautui hyvin selkeänä.
Unen alku kertoi siitä entisestä josta halusin eroon ja se oli oikeasti toteutunut, alkoholikin jäi pois minun elämästä, omalta osaltani. En kaivannut enää sellaisia rientoja.
Eräs saamani näky jossa Jeesus seisoi pöydän takana levitettyinä ja se nuoli siinä edessä osoittamassa ylös ja alas oli vahvistusta myös unelle jossa kalahyllyt menivät ylös ja alas. Se kertoi myös Jumalan yhteydestä. Kun pääsin tämän vaikean asiani ( keskusteluni) yli, vieden sen loppuun, minut valtasi rauha, mikään ei tuntunut enää pahalle, näin asiat nyt eri valossa. Olin kyllä väsynyt ja aivan kuin maahan tallattu.
Sitten, kuin taivaanlahjana, sain kutsun pitkästä aikaa lähteä Ilmestysmajalle, ja tottahan otin kutsun iloiten vastaan. Siellä oli valtava henki ja illan puheet ja näyt kertoivat viikolla kokemastani ja vahvistivat Jumalan mukana oloa ja hänen johdatustaan. Siellä oli myös Open Heavenin ensimmäisen levyn juhlistamis ilta ja kun olimme siunaamassa näitä nuoria, rukoilin minäkin heitä heidän takanaan kielillä.
Sitten kahden nuoren kohdalta lähti rukoilijat pois ja jäin yksin, kädet molempien olkapäillä. Kielillä rukoukseni alkoi muuttua hiljaiseksi ja rakastavaksi lauluksi. Molemmat rukoiltavat nytkähtelivät ja tyttö, joka oli rumpalipojan tyttöystävä, puhui myös kielillä hyvin nopeasti. Tunsin valtavaa Jeesuksen rakkautta. Tunsin että Jeesus helli heitä ja halusi silittää molempien hiuksia käteni kautta. Mutta poika pian vajosi maahan tajuttomana ja oli siellä pitkään ja tyttö jatkoi kielillä puhumista. Huomasin että eräs nainen seurasi sivusta tapahtumaa, pää kallellaan hymyillen. Rumpalipojan ystävät lopulta nostivat pojan ylös ja tämä hoiperteli vielä pitkään ystäviensä tukemana.
Ilta oli ollut hyvin vahva ja antoisa. Sunnuntai iltana, ennenkuin lähdin saunaan, pyysin Herralta sanaa ja hän antoi Jesaja 33:

JESAJA 33
1. Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää,
jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.
2. Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.
3. Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.
4. Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.
5. Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
7. Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.
8. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.
9. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.
10. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.
11. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.
12. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.
13. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
14. Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"
15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.
18. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?
19. Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
20. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.
21. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.
22. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.
23. Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.
24. Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen". Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

.... ja sen luettua, Pyhä Henki otti minusta vallan. Saunan lauteilla istuessani, aloin hengessä laulamaan kielillä ja sain sanat:
- ”Katso puolisoasi; Hän rakentaa hänelle sillan, joka kulkee Hänen tietään”.
Olin niin hengeä täynnä, että täytyi aivan puhallella suun kautta.
Illemmalla katsoin IRRTV:n ohjelmaa ja sieltä tuli Dri Charles Stanleyn ohjelma: Vastoinkäymiset, taakka vai silta? Ja se ohjelma avasi minulle valtavan asian. Osin sen olin jo tiedostanut, mutta nyt huomasin että viikon tapahtumat muuttuivat tässä eläväksi, aivankuin yhteen veto kaikelle. Etenkin Raamatun kohta 2 Korint. 12 luku tuli kohdalleni eläväksi kuin Paavalilla itsellään.
Täytyy sanoa kuin Paavali, etten kuitenkaan halua tällä kerskata. Todellakin meidän taakkamme vain vahvistavat siltaa Jumalan tiellä, kun olemme sairaita, väsyneitä, ahdingossa, surussa ja lyötyinä maahan, nöyrimmillämme, olemme uskossa vahvimmillamme. Mitä pienempänä ja heikompana oma itsemme on, sitä voimakkaammin Jeesus voi tehdä työtään meissä. Ja sitä herkimmin voimme ottaa myös vastaan hänet. Vastoinkäymiset on piikki lihassamme, niinkuin Paavalikin koki.
Voimme siis iloita niistä, sillä silloin olemme Jeesuksessa vahvoja. Mitä enemmän meitä lyödään, sitä voimakkaampi Jeesus on meissä. Olemme tottuneet rukoilemaan opitun kaavan mukaan, mutta kun jättäydymme Hengen rukoukselle, rukoilemme kielillä, emme tee sitä itsessämme, vaan henki vie rukouksen voimalla Jumalan luo.
Mitä me hengessä opimme jos kaikki on aina ympärillämme hyvää ja makeaa, eikä mistään ole pulaa? Emme voi näin kasvaa. Tämän opin nyt elävästi, itse kantapään kautta kokien, ilmestyksen omaisesti kuin Paavalli. Olin väsynyt, mutta Jeesus minussa oli voimallinen.
- ”Kiitos Herra!”
Kuolemme itsellemme, siis himoillemme, että hän voi asua meissä. Olin siis niin väsynyt tuosta keskustelun hyökkäyksestä, etten itsessäni jaksanut tehdä mitään, mutta siinä kohtaa Herra sai näyttää voimansa, niin, etten itse omassa lihassani jaksanut sekaantua asiaan. Tämäkin todisti kuinka kaikki on Jumalan suurta suunnitelmaa, ei siis vain sattumaa. Kaiken tämän Hän minulle ennalta näytti.
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

"Seuratkaa Minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia."


Kuva
http://jeesustie.suntuubi.com/datafiles ... 20rann.jpg
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes 55:10,11
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

20. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
23. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Sananlaskut 4.
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Sananlaskut 3:3 ilmoittaa että meidän tulee kirjoittaa sydämen tauluun laupeus ja uskollisuus. Sana antaa siihen selityksen".... minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä".(Ps.45:2)
Eli meidän suumme on myös tie sydämeen, mikä on suussamme, on pian sydämessämmekin. "... sydämen kyllyydestä suu puhuu." Luuk.6:45.
Mutta myös silmämme ja korvamme tekevät tätä samaa: "Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään." (Sl.4:20-21)
Meidän tulee täyttää sydämemme Sanalla, kuunnella sitä, lukea sitä ja myös puhua sitä, mutta jos emme puhu sanaa, puhutaan ainakin sanan mukaisia asioita..
Jumalan sana on elämä meille, jotka sen löydämme ja ihana lääke kehollemme.
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Uskotko ihmeisiin? You Don't Believe In Miracle? Watch This! https://www.youtube.com/watch?v=a_-s-KobZ64
Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Oletteko panneet merkille että evoluution tutkijat tahtovat kuvata aina itsensä kuolleiden seurassa. Tarkoitan että he kuvaavat mielellään itsensä omasta näkökulmastaan arvokkassti esim. fossiilien tai dinosaurusten luiden keskellä. Se on enemmän kuin säännönmukaista. Kuolleet hautaavat kuolleensa.
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Mielenkiintoinen näkökulma ... :)
katso7
Viestit: 1422
Liittynyt: 19 Kesä 2016, 16:58
Viesti:

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja katso7 »

Dawid Wilkeson kirjoitti että kukaan ei voi ristiinnaulita itseänsä. Toisen käden ristiinnaulitsemisen on tehtävä Jumala se on juuri: kuolen joka päivä itselleni niinkuin paavali sanoi vain silloin almme todella puhua puhdasta Jumalan kultaa uutta elämää,elävää leipää ja vettä muuten tulee sekoitettu lähde joka pulppuaa molempia. _silloin vasta olemme todella Jumalan käytössä -tämä on prosessi valinta on meidän.ei ihme että kansalliisa herättäjiä kuten spurgeon ja Wilkerson on niin vähän. Itselle kuolema on vaikeaa ja lihalle tuskallista
https://www.youtube.com/watch?v=9ScRmcpRip4
Dennis Jernigan-You are my all in all
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Kun Jumalan Pyhä Henki saa täyttää sydämen, voi suussakin olla oikeita sanoja. Itsekin ole taistellut tämän kanssa että puhuisin elämää enkä kuoleman sanoja, eli puhuisin hyvää enkä pahaa. Meidän täytyy oppia nöyryyden kautta, taivas kelpoisiksi. Kaikki ylpeys pitää karista pois siksi meille tulle vaikeita asioita että nöyrtyisimme, muuta tietä ei ole ylpeyden hengen kukistamiseen.
Sinettisormus

Re: Puhutaan elämää ei kuolemaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Jeesus sanoi, että ei se mitä laitamme suuhumme ole niin pahaa, kuin se mitä päästämme sieltä ulos. Se on kyllä aivan totta. Sanoillamme saatamme saada todella pahaa aikaan. Ylpeys ja kunnianhimo ovat laajalle levinneitä, ja missä niitä suositaan, siellä ne
herättävät kateutta ja vallanhimoa. Näin sielu loittonee Jumalasta ja joutuu tietämättään saatanan polulle. Me päästämme saatanan vaikuttamaan mieleemme, tekemällä synnillisiä halujamme, synti ei enää tunnu synniltä, siksi saarnaaja joka puhuu Jumalan sanaa ja joutuu tuomitsemaan syntimme, saa usein vihat päällensä. Synti tekee meitä haluttomiksi tekemään parannusta, siitä on liikaa vaivaa ja liikaa uhrauksia. Pidämme Jumalan palvelijaa liian ankarana.
Heikkouskoisia ovat uskovat, jotka ovat vajavasti juurtuneet Jumalan Sanaan ja ovat omissatunnoissaan puutteellisesti sen ohjaamia.
He ovat riippuvaisia muiden mielipiteistä ja omista tunteistaan. Sellaisten suhteen kokeneempien uskovien, jotka ovat syvemmin Sanaan juurtuneita, on oltava kärsivällisiä.
Heitä täytyy pyrkiä ohjaamaan syvempään Jumalan Sanan tuntemiseen. Myös varttuneilla uskovilla on heikkoja aikoja uskonsa tiellä. Tänään uskossa vahva ja huomenna heikko ja päinvastoin.. Se joka luulee olevansa uskossa vahva, on syytä muistaa apostolin varoitus: "Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea"(1kr.10:12)
https://sinettisormus.blogspot.fi/2018/ ... sanaa.html
Vastaa Viestiin