Shalom! Te Rakkaat!
Illalla kun kävin maata ja olin siinä rukouksessani; sain yhtä aikaa näyn:
Näin edestäpäin, tulevan ambulanssin, joka tuli kovalla vauhdilla suoraa kohti ja sillä oli siniset vilkut päällä ... ja kun nyt sitä ajattelen, se tuli kuin jostain ylempää ... kiitos siitä.
Sitten näin myös piemeän porttikongin, jossa seisoi tummahahmo, musta huppu päässään ja pian näin sen kasvot lähempää ja se oli kuolema. Mutta kuitenkin koin että sillä oli hyvin pettynyt ilme, noilla luisilla kasvoillaan...
Jeesus tulee!! Jeesus Kristus, joka kuoleman on VOITTANUT !!! Kiitos ja kunnia Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle, olkaat Siunattuja Hänen nimessään!
Amen!!!
Pelastus on siis seurausta Jumalan armosta. Se lahjoitetaan uskolla vastaanotettavaksi. Kuka tahansa, joka turvaa uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen saa osakseen pelastuksen. Raamattu todistaa, että kuka ikinä huutaa avukseen Herran nimeä, se pelastuu. Huutaa, ei mutise.
Tänään ku heräsin, katolta kuului tylsää sateeropinaa ja ajattelin että taas vaan sataa, niin sato eilenkin, saas nähdä kuinka sataa vielä huomennakin.
Sitten sain kuin silmien eteen taulun jonka tein joskus:
Äsken otin Raamatun ja painoin sen sydäntäni vasten ja sanoin Herralle : "Avaa tästä sanasta meille Sanomaa, Sanomaa jossa lukee tuosta Pelastuksesta, mutta jos siinä ei ole sitä, ei se ole siksi tarkoitettu ..."
Avasin Raamattuni ja tämä sieltä avautui:
JESAJA 49
1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra
on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
17. Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois.
18. Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.
19. Sillä sinä - sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi - sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.
20. Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua".
21. Silloin sinä sanot sydämessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Minä olin lapseton ja hedelmätön, karkoitettu ja hyljätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minä olin jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat?
22. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.
23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.
24. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?
25. Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.
26. Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.
Voi tätä mä oon koittanu eri foorumeilla sanoa ettei Raamatussa ole mitään mikä jälkikäteen katsottuna voidaan todeta että miksiköhän tuokin tuolla on sanottu. Kaikki mitä Raamattuun on kirjoitettu, on merkityksellistä.
Suuri hämmästys ja outous mihin koskaan olen törmännyt on sanat:
1. Tess. 4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
Nyt juuri tässä eritellaan pelastussanoman keskeisimpiä elementtejä, ylösottojen suhdetta Jeesuksen näkyvään paluuseen, koska tämä sanoma on suoraan sidoksissa sanoihin "toinne otetaan ja toinen jää tänne odottamaan" sekä tähän totuuteen:
Luukas 12:35-36 Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
Kuolleiden ylösnousemus ja morsiamen ylösnousemus on ne kaks kakkua, joista puhutaan Omerin laskennassa uutisleipinä, jotka valmistetaan happamesta taikinasta (synnissä leivottu) uutislahjaksi Herralle. (3. Mooses 23:15-17)
Sekä viides sinetti jossa sanotaan:
Joh.ilm. 6:9-11 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
Aamen! Minä luulen että Herralla on huumoria eli iloa että Hän sanoo "tätähän te odotittekin ja tämän te sitten saitte". Ja sitten voimme kaikki iloita Hänen kanssaan iättömyydessä, eikä sillä riemulla ole rajoja. Kuka vaihtaisi sen osan pois? Hän sanoo: "näin meidän kaikkien pitikin olla, ja näin me myös olemme." Jumalan suunnitelma, miten hävittää synti, on toteutunut ja Juudan Leijona on voitaanut, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
Olemme saaneet kutsun siihen joukkoon, joka pyrkii yhdessä perille. Ei omin voimin vaan yhteisen uskon turvin. Paavali teroitti korinttilaisille. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1.Kor.15:19)
Tässä rikkinäisessä maailmassa elämä koettelee meitä kaikkia. Olemme eri tavoin heikkoja, ja epäilykset tahtovat vallata mielialat. Mutta kerran kaikki on toisin. Siihen saamme luottaa. Profeetta Miika unelmoi jo aikanaan tuosta tulevaisuuden ajasta. ”Tulee vielä aika…”. Virressä on sama ajatus: ”Istumme yhdessä lehväin alla, kansat ei pelkää toisiaan. Auroiksi miekat taotaan, rauha ei pääty milloinkaan.” (Virsi 515:3)
tänään iltapäivällä odottelin bussia Helsingissä. samalle bussipysäkille istahti västäräkki ja alkoi laulamaan sekä samalla katseli taivaalle.siinä se käänteli päätään aivan kuin olisi tahtonut kertoa, että Jeesus tulee.en yleensä noteeraa lintujen laulusta, mutta uskon, että se kertoi jotakin omalla kielellään. aikansa kun se lauloi minulle siinä maassa, niin se lähti lentoon.
Tuo tuulan kommentti nosti mieleen eilisen tapahtuman, joka kertoili samanlaisia sulosävelmiä kuin tuulan kertoma.
Eilen tästä jo Jarmollekkin viestiä laitoin.
Vettä satoi kaatamalla ja olo oli alakuloinen, pisarat pitivät kattoa vasten valtavaa ropinaa. Kaiken keskellä rastas päästi ikkunan takana iloisen laulun ja oma sydämenikin hypähti sen kauneudesta. Vaikka se oli vain rastas, se lauloi kauniisti.
Katsoin ulos sateeseen ja rännistä tulvi nurkalla vettä, tehden puron ja rastaat tulivat siihen, iloisina alkoivat siinä kylpeä, niin että vesi roiskui.
Jumalakin taisi nähdä niiden ilon kun pian taivas muuttui siniseksi ja kohta auringon säteet alkoi lämmittää.
Nuo linnut iloitsivat, vaikka olosuhteet oli mitä oli ja Jumala palkitsi ne ja minäkin sain siinä samalla iloruiskeeni!
Luonto opettaa meitä.
