15.1.2016. Illalla nukkumaan käydessä olin Herrani kanssa rukouksessa ja Hänen läsnäolossaan, kun samalla sain hyvin selkeän kuvan silmästä, Jumalan kaikkinäkevä silmä. Pyysin Häneltä vastausta, olinko viimeaikoina toiminut oikein taiko väärin, että Hän sen minulle ilmoittaisi tavalla tai toisella, sillä haluan olla kuuliainen Hänen tahdossaan ja niin sitten yöllä sainkin unen, jossa kerrottiin minun toimineen oikein, niinkuin pitikin, mutta tulee välttää lähteä toisten ihmisten sanomisiin ja pysyä siinä minkä Herra on antanut, sillä yksikään ihminen ei ole käskijäni, vaan yksin Jeesus Kristus, Herrani, tuo kaikki näytettiin unessa tekstin omaisesti, joka oli lihavaa tekstiä. Tuossa unessa samaanaikaan näytettiin hyvin lihavaa ja isoa ja vaaleansinistä toukkaa, jonka ymmärrän tarkoittavan jotakin uutta, joka on nyt toukka vaiheessa ja tuo vaaleansininen väri kertoo sen asian taivaallisuudesta.
Nyt, 10.2. muistelen tuota näkemääni jälkeenpäin ja näen, kuinka Herra oli suunnitellut kaiken jo edeltä, eikä mikään ole sattumaa. Rukoilin tulloin suomi24 puolesta koska se oli käynyt niin saastaiseksi ja mahdottomaksi siellä kirjoittaa, mutta Herra näytti että Hän kyllä on ajantasalla ja näkee tilanteen ja tuo toukka, joka oli niin kauniin vaaleansininen ja iso, tarkoittaisi uuden syntymää ja tänään uskon, että se tarkoitti tämän uude Foorumin syntymää, johon saamme tuoda Herran siunaamaa PELASTUSSANOMAA!
Jumalan ominaisuuksia:
Hän on kaikkivaltias (Mt. 28:18; Dan. 7:14; Jh. 17:2; 1. Pt. 3:22)
Mikään ei ole hänelle mahdotonta (Lk. 1:37).
Ihmeet ovat mahdollisia.
Hän on kaikkialla läsnä oleva (Ps. 139:7)
Hän on läsnä olemuksellisesti kaikkialla, missä hän toimii.
Hän on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan sekä uskovissaan (Jh. 6:63; 2. Kr. 6:16; Jes. 57:15).
Hän on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä (Ps. 139)
Jumalan näkeminen on välitöntä näkemistä, joka ei perustu harkintaan, kokemukseen tms.
Herra olkoon meille armollinen ja antakoon meille rauhan!
Aamen
t.Sinettisormus
Kaikkinäkevä ja tietävä Jumala
-
Sinetti
Re: Kaikkinäkevä ja tietävä Jumala
7.2. Tänä aamuna rukouksessa olessani näin kuvan joka oli kuin jokin vanha metronomi. Pyysin Herralta sanaa tähän näkyyn ja se avautui näin,
Jesaja 16: 11. Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.
12. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.
13. Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.
14. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.
Ajattelin että tuo metronomi, kuvaisi meidän elämänrytmiä, kuinka se monenkohdalla on mennyt pahasti sekaisin ja nyt on aika hiljentyä Herran eteen arvioimaan omaa tilanettamme ja elämää ja rukoillen lukea myös sanaa. Herra olkoon kanssamme ja antakoon meille rauhan.
Totisesti, noiden suomi24 keskusteluiden jälkeen halusi saada levon ja uuden rytmin elämäänsä ja tänään saan kokea sen todeksi tällä uudella foorumilla.
t.sinettisormus
Jesaja 16: 11. Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.
12. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.
13. Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.
14. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.
Ajattelin että tuo metronomi, kuvaisi meidän elämänrytmiä, kuinka se monenkohdalla on mennyt pahasti sekaisin ja nyt on aika hiljentyä Herran eteen arvioimaan omaa tilanettamme ja elämää ja rukoillen lukea myös sanaa. Herra olkoon kanssamme ja antakoon meille rauhan.
Totisesti, noiden suomi24 keskusteluiden jälkeen halusi saada levon ja uuden rytmin elämäänsä ja tänään saan kokea sen todeksi tällä uudella foorumilla.
t.sinettisormus
-
Sinetti
Re: Kaikkinäkevä ja tietävä Jumala
"Levähtäkää vähän - Uskonelämä ei ole toimintaelokuvaa
Jeesuksen elämässä markkinapaikkojen humu ja vaativat opetustilanteet vaihtuivat säännöllisesti erämaan hiljaisuuteen ja yksinäiseen rukoukseen. Ymmärrämmekö seurata mestarimme esimerkkiä myös silloin, kun hänen äänensä kutsuu vetäytymään hiljaisuuteen?
"Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea he olivat tehneet ja opettaneet. Hän sanoi heille: ’Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.
”Tärkeimmät päätöksensä Jeesus teki aina hiljaisuuden jälkeen.”
He lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Jotkut kuitenkin näkivät heidän lähtevän, ja niin monet saivat siitä tiedon. He riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat sinne ennen heitä. Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän rupesi opettamaan heille monia asioita. Päivän ollessa jo iltapuolessa hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: ’Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen. Laske heidät luotasi, että he menisivät lähiseudun maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.’ Jeesus sanoi heille: ’Antakaa te heille syödä.’” (Mark. 6:30–37.)
Tässä Markuksen evankeliumin opettavassa tarinassa opetuslapset ovat juuri palanneet menestyksekkäältä evankelioimismatkalta ja tulleet kertomaan mestarilleen, kuinka suuret ihmisjoukot olivat saartaneet heitä, minne ikinä he olivat menneet julistaessaan Jumalan valtakunnan evankeliumia. Jeesuksen esimerkin mukaisesti he olivat myös parantaneet monia sairaita ja olivatpa nähneet jopa riivaajien väistyvän evankeliumin voiman tieltä. He olivat täynnä intoa.
Jeesus kohtasi opetuslastensa innon syvällä myötätunnolla ja rakkaudella. Hän ei ryhtynyt nostattamaan heidän tunnettaan entisestään. Hän kuunteli opetuslastensa kokemuksia ja oli varmasti tyytyväinen heidän rohkeuteensa ja aktiivisen palvelunsa hedelmiin. Ainoa vastaus, jonka Markus on Jeesuksen sanomana tallentanut, on kuitenkin varsin tavallinen, jopa tylsältä kuulostava. ”Eikö nyt olisi aika levätä rauhallisessa ympäristössä ja kenties syödäkin jotain?”
Jeesus halusi selkeästi vetää opetuslapsiaan takaisin maan pinnalle, Jumalan luomistyön realiteettien piiriin. Jeesuksen oma elämänrytmi oli tasapainoinen, ja saman tasapainon hän asetti keskeiselle sijalle myös suhteessaan opetuslapsiinsa. Itse asiassa jo valitessaan opetuslapsiaan Jeesus vetäytyi koko yön kestävään rukoukseen vuorelle.(1) Tärkeimmät päätöksensä hän teki aina hiljaisuuden jälkeen. Myös valmistautuessaan kuolemaansa Getsemanen puutarhassa hän kääntyi hiljaisuudessa isänsä puoleen.""
t.sinettisormus
Jeesuksen elämässä markkinapaikkojen humu ja vaativat opetustilanteet vaihtuivat säännöllisesti erämaan hiljaisuuteen ja yksinäiseen rukoukseen. Ymmärrämmekö seurata mestarimme esimerkkiä myös silloin, kun hänen äänensä kutsuu vetäytymään hiljaisuuteen?
"Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea he olivat tehneet ja opettaneet. Hän sanoi heille: ’Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.
”Tärkeimmät päätöksensä Jeesus teki aina hiljaisuuden jälkeen.”
He lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Jotkut kuitenkin näkivät heidän lähtevän, ja niin monet saivat siitä tiedon. He riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat sinne ennen heitä. Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän rupesi opettamaan heille monia asioita. Päivän ollessa jo iltapuolessa hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: ’Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen. Laske heidät luotasi, että he menisivät lähiseudun maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.’ Jeesus sanoi heille: ’Antakaa te heille syödä.’” (Mark. 6:30–37.)
Tässä Markuksen evankeliumin opettavassa tarinassa opetuslapset ovat juuri palanneet menestyksekkäältä evankelioimismatkalta ja tulleet kertomaan mestarilleen, kuinka suuret ihmisjoukot olivat saartaneet heitä, minne ikinä he olivat menneet julistaessaan Jumalan valtakunnan evankeliumia. Jeesuksen esimerkin mukaisesti he olivat myös parantaneet monia sairaita ja olivatpa nähneet jopa riivaajien väistyvän evankeliumin voiman tieltä. He olivat täynnä intoa.
Jeesus kohtasi opetuslastensa innon syvällä myötätunnolla ja rakkaudella. Hän ei ryhtynyt nostattamaan heidän tunnettaan entisestään. Hän kuunteli opetuslastensa kokemuksia ja oli varmasti tyytyväinen heidän rohkeuteensa ja aktiivisen palvelunsa hedelmiin. Ainoa vastaus, jonka Markus on Jeesuksen sanomana tallentanut, on kuitenkin varsin tavallinen, jopa tylsältä kuulostava. ”Eikö nyt olisi aika levätä rauhallisessa ympäristössä ja kenties syödäkin jotain?”
Jeesus halusi selkeästi vetää opetuslapsiaan takaisin maan pinnalle, Jumalan luomistyön realiteettien piiriin. Jeesuksen oma elämänrytmi oli tasapainoinen, ja saman tasapainon hän asetti keskeiselle sijalle myös suhteessaan opetuslapsiinsa. Itse asiassa jo valitessaan opetuslapsiaan Jeesus vetäytyi koko yön kestävään rukoukseen vuorelle.(1) Tärkeimmät päätöksensä hän teki aina hiljaisuuden jälkeen. Myös valmistautuessaan kuolemaansa Getsemanen puutarhassa hän kääntyi hiljaisuudessa isänsä puoleen.""
t.sinettisormus
-
Sinettisormus
Re: Kaikkinäkevä ja tietävä Jumala
Katselin pitkästä aikaa TV 7:n ohjelmia. Peittämättömin kasvoin ohjelmassa Johanna kertoi profetiasta. Sitten hän sanoi:
- Sinulla siellä on profetia jota olet pantannut. Sinun pitää pian laittaa se eteenpäin, tavalla tai toisella, soittamalla, tekstiviestillä tai sähköpostilla, sama se kunhan menee perille. Vaikka se olisi vain yksi sana, joka sinusta tuntuu mitään sanomattomalta, voi sen saaja kokea sen tärkeäksi.
Ajattelin ettei minulla ainakaan pitänyt olla mitään profetiaa. Kahden päivän päästä käydessäni nukkumaan muistin kuinka keväällä sain ajatuksen joka kertoi Jumalan puhdistavan kirkkoa ja kuolleet luut jotka sen sisällä ovat, kävelevät itse ulos. Silloin käytiin keskusteluja homoista. Rukoilin Jeesukselle:
- Jos se oli profetia, niin anna merkiksi vaikka tuon vieressä nukkuvan mieheni sanoa unissaan joku sana ääneen, Aamen.
Ja samaan aikaan aamenen kanssa, mieheni sanoi unissaan, ääneen jonkun sanan, en saanut selvää mikä se oli, mutta se oli sana. Seuraavana aamuna laitoin viestini sähköpostilla koti seurakuntaani. Laitoin myös viestiä Kajaanin seurakuntaan. Kiitin heitä hyvästä Jumalanpalveluksesta jonka kuuntelin
radiosta mökillä ollessa. Pastori kertoi ihmeestään joka oli tapahtunut hänelle nuoruudessa. Hän oli nähnyt kaksi miesenkeliä. He tulivat kertomaan tämän veljestä joka pian tarvitsi apua ja tämä pystyisi auttamaan. Hän kertoi tämän, vaikka pelkäsi ottavansa riskin. Näistä ei kirkossa puhuta ja hän myönsi ettei itsekkään ollut puhunut Jumalan ihmeistä, joita hänellekin oli tapahtunut. Hän sanoi että niitä tapahtuu monelle ja niistä pitäisi alkaa puhua enemmän, niillähän me todistamme ja kirkastamme Herraa. Olin täysin samaa mieltä, lisää tällaista kirkkoihin, Aamen!
Näin myös ennen näitä sähköposteja unen, jossa synnytin vauvan. Synnytys oli todella helppo. Yritin kysellä kätilöltä.
- Kumpi se on? Tyttö vai poika? Miksei se itke?
Kätilö ei vastannut minulle, vaan onnellisena kannatteli kädet ylhäälle ojennettuna lastani, joka oli kyllä terveennäköinen ja värinen. Punaruskeat, lainehtivat hiukset päässä, se oli kaunis lapsi. Sitten uni loppui ja heräsin. Mietin oliko sillä jokin tarkoitus? Ehkä se kuvastaa jotain uutta hyvää, joka pian on tapahtumassa. Kätilöhän oli todella iloinen, pidellessään lasta ilmassa. Aiheuttaako, synnyttääkö sähköpostini ehkä jotain hyvää? Annetaan ajan kulua, katsotaan mitä tapahtuu. Kun olimme mökillä, kuuntelimme myös arki-iltaisin, su-to, radio Kajauksesta ihanaa ohjelmaa: Raamattu kannesta kanteen, jossa pastori Norvanto selittää todella hyvin Raamatun kertomuksia. Minusta oli ihanaa että miehenikin kuunteli tätä ohjelmaa:
- No kun ne on tuttuja kertomuksia lapsuudesta ja kouluajoilta…
Niinpä, niitähän ne ovat meille monelle ja toivottavasti niistä tulee myös rakkaita. Löysimme tämän ohjelman myös nettiradiosta, nyt pystyn kuulemaan sen myös kotona ja kun en aina meinaa muistaa, niin mieheni muistuttaa:
- Hei, se sun ohjelma alkaa…
Se akressiivisuus on alkanut väistyä, jonka hänessä näin vielä vähänaika sitten, jos tuli uskonasioista puhe. Ehkä rukoukseni mieheni uskoon tulosta alkaa kantaa tulosta, se olisi todella ihanaa. Sainkin noin viikon kuluttua kotiseutuni kirkkoherralta
vastauksen sähköpostiini. Näin hän vastasi:
Hei***
Olit jättänyt viestin kotisivujen kautta ja mainitsit ettet välttämättä edes odota vastausta.
Muutama sana kuitenkin:
Hesekielin 37 luvussa on väkevä kuvaus kuolleista luista, jotka heräävät eloon. Tämä nousi heti mieleeni kun luin viestisi. Yksinkertaisesti ajatellen, että siellä missä on Jumala, on aina toivoa - toivoa elämästä jopa kuoleman keskellä.
Kaikkea hyvää syksyysi,
Valoa eteenpäin!
Terveisin *** kirkkoherra
Onhan se näinkin, pitää nähdä myös se positiivinen asia siellä kuoleman keskellä. Olisin ehkä halunnut vastata, mutta koin että se on minusta, minä vain lähetin herran viestin eteenpäin, olin välikäsi…. Nyt kun olen alkanut pikkuhiljaa kertomaan ihmisille uskostani ja ihmeistä joita kohdalleni on tullut, on ollut mielenkiintoista huomata, että näillä ihmisillä on ollut huolia joihin he ovat halunneet minulta rukousapua. Totta kai minä rukoilen, mutta muistutan aina ettei se ole minusta vaan herralta jos vastauksia alkaa tulla…
*Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki, mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä. Kehittymisen autuus, toiminnan ylevyys, kauneuden loisto. Eilinen oli vain unta, ja huominen vain kangastusta. Käytä hyvin tämä päiväsi, niin jokainen elinpäivä on oleva onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo. Siksi iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.
KALIDASA
( Intian klassisen kirjallisuuden suurin runoilija, 400-luku )
- Sinulla siellä on profetia jota olet pantannut. Sinun pitää pian laittaa se eteenpäin, tavalla tai toisella, soittamalla, tekstiviestillä tai sähköpostilla, sama se kunhan menee perille. Vaikka se olisi vain yksi sana, joka sinusta tuntuu mitään sanomattomalta, voi sen saaja kokea sen tärkeäksi.
Ajattelin ettei minulla ainakaan pitänyt olla mitään profetiaa. Kahden päivän päästä käydessäni nukkumaan muistin kuinka keväällä sain ajatuksen joka kertoi Jumalan puhdistavan kirkkoa ja kuolleet luut jotka sen sisällä ovat, kävelevät itse ulos. Silloin käytiin keskusteluja homoista. Rukoilin Jeesukselle:
- Jos se oli profetia, niin anna merkiksi vaikka tuon vieressä nukkuvan mieheni sanoa unissaan joku sana ääneen, Aamen.
Ja samaan aikaan aamenen kanssa, mieheni sanoi unissaan, ääneen jonkun sanan, en saanut selvää mikä se oli, mutta se oli sana. Seuraavana aamuna laitoin viestini sähköpostilla koti seurakuntaani. Laitoin myös viestiä Kajaanin seurakuntaan. Kiitin heitä hyvästä Jumalanpalveluksesta jonka kuuntelin
radiosta mökillä ollessa. Pastori kertoi ihmeestään joka oli tapahtunut hänelle nuoruudessa. Hän oli nähnyt kaksi miesenkeliä. He tulivat kertomaan tämän veljestä joka pian tarvitsi apua ja tämä pystyisi auttamaan. Hän kertoi tämän, vaikka pelkäsi ottavansa riskin. Näistä ei kirkossa puhuta ja hän myönsi ettei itsekkään ollut puhunut Jumalan ihmeistä, joita hänellekin oli tapahtunut. Hän sanoi että niitä tapahtuu monelle ja niistä pitäisi alkaa puhua enemmän, niillähän me todistamme ja kirkastamme Herraa. Olin täysin samaa mieltä, lisää tällaista kirkkoihin, Aamen!
Näin myös ennen näitä sähköposteja unen, jossa synnytin vauvan. Synnytys oli todella helppo. Yritin kysellä kätilöltä.
- Kumpi se on? Tyttö vai poika? Miksei se itke?
Kätilö ei vastannut minulle, vaan onnellisena kannatteli kädet ylhäälle ojennettuna lastani, joka oli kyllä terveennäköinen ja värinen. Punaruskeat, lainehtivat hiukset päässä, se oli kaunis lapsi. Sitten uni loppui ja heräsin. Mietin oliko sillä jokin tarkoitus? Ehkä se kuvastaa jotain uutta hyvää, joka pian on tapahtumassa. Kätilöhän oli todella iloinen, pidellessään lasta ilmassa. Aiheuttaako, synnyttääkö sähköpostini ehkä jotain hyvää? Annetaan ajan kulua, katsotaan mitä tapahtuu. Kun olimme mökillä, kuuntelimme myös arki-iltaisin, su-to, radio Kajauksesta ihanaa ohjelmaa: Raamattu kannesta kanteen, jossa pastori Norvanto selittää todella hyvin Raamatun kertomuksia. Minusta oli ihanaa että miehenikin kuunteli tätä ohjelmaa:
- No kun ne on tuttuja kertomuksia lapsuudesta ja kouluajoilta…
Niinpä, niitähän ne ovat meille monelle ja toivottavasti niistä tulee myös rakkaita. Löysimme tämän ohjelman myös nettiradiosta, nyt pystyn kuulemaan sen myös kotona ja kun en aina meinaa muistaa, niin mieheni muistuttaa:
- Hei, se sun ohjelma alkaa…
Se akressiivisuus on alkanut väistyä, jonka hänessä näin vielä vähänaika sitten, jos tuli uskonasioista puhe. Ehkä rukoukseni mieheni uskoon tulosta alkaa kantaa tulosta, se olisi todella ihanaa. Sainkin noin viikon kuluttua kotiseutuni kirkkoherralta
vastauksen sähköpostiini. Näin hän vastasi:
Hei***
Olit jättänyt viestin kotisivujen kautta ja mainitsit ettet välttämättä edes odota vastausta.
Muutama sana kuitenkin:
Hesekielin 37 luvussa on väkevä kuvaus kuolleista luista, jotka heräävät eloon. Tämä nousi heti mieleeni kun luin viestisi. Yksinkertaisesti ajatellen, että siellä missä on Jumala, on aina toivoa - toivoa elämästä jopa kuoleman keskellä.
Kaikkea hyvää syksyysi,
Valoa eteenpäin!
Terveisin *** kirkkoherra
Onhan se näinkin, pitää nähdä myös se positiivinen asia siellä kuoleman keskellä. Olisin ehkä halunnut vastata, mutta koin että se on minusta, minä vain lähetin herran viestin eteenpäin, olin välikäsi…. Nyt kun olen alkanut pikkuhiljaa kertomaan ihmisille uskostani ja ihmeistä joita kohdalleni on tullut, on ollut mielenkiintoista huomata, että näillä ihmisillä on ollut huolia joihin he ovat halunneet minulta rukousapua. Totta kai minä rukoilen, mutta muistutan aina ettei se ole minusta vaan herralta jos vastauksia alkaa tulla…
*Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki, mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä. Kehittymisen autuus, toiminnan ylevyys, kauneuden loisto. Eilinen oli vain unta, ja huominen vain kangastusta. Käytä hyvin tämä päiväsi, niin jokainen elinpäivä on oleva onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo. Siksi iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.
KALIDASA
( Intian klassisen kirjallisuuden suurin runoilija, 400-luku )