Samuelin kirja
Lähetetty: 01 Loka 2020, 11:01
Aloin lukemaan ensimmäistä Samuelin kirjaa alusta alkaen, ja sydämelle tuli avata tähän ketju johon jaan ajatuksia.
Aamulla luin kaksi ensimmäistä lukua, jotka alkavat hedelmättömän Hannan kertomuksesta. Hän murehti Herran edessä lapsettomuutta, ja kohtasi pappi Eelin joka profetoi hänelle lapsen syntymän. Minua puhutteli tässä Hannan usko. "Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta" (1:18). Hän tarttui kiinni Jumalan lupaukseen, ja eli kuin se olisi jo totta. Tähän meitä myös kutsutaan: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24).
Hanna piti myös oman lupauksensa, ja antoi poikansa Samuelin Herralle. Tämä puhui minulle siitä, että emme voi ottaa kunniaa itsellemme siitä, mitä Herra meidän elämässämme tai meidän kauttamme tekee. On siunattua saada olla astia, joka kirkastaa elämällään Jumalan kunniaa. Se on suurin osa ja autuus mitä ihminen voi tässä maailmanajassa kokea.
Toisen luvun alussa on valtavan koskettava ja voimallinen Hannan rukous, jonka laitan tähän kokonaan:
Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.
Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.
Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla.
Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.
Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.
Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi.
Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven."
Aamen!
Tämän jälkeen kirjassa siirrytään kertomaan pappi Eelin pojista, jotka olivat kelvottomia. He eivät välittäneet Jumalan säädöksistä uhrilihan suhteen, riistivät kansalta, ja makasivat palvelusta toimittavien naisten kanssa. Eeli otti heidät puhutteluun, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Jumala lähetti sen tähden hänelle profetian, jonka mukaan Hän kohottaa toisen miehen papin istuimelle ja alentaa Eelin suvun.
Tästä minulle tuli hieman samoja ajatuksia, joista eilen kirjoitin Saulin ja Daavidin tilanteesta. Saul oli vallassa, vaikka Daavid oli uskollinen ja todellinen voitelu oli hänellä. Tässä myös Eelin pojat olivat papin asemassa, vaikka Samuel oli uskollinen ja Herran mielen mukainen mies. Merkille pantavaa, että Raamatussa on aika usein samankaltainen tilanne, että ihmissilmin näyttää kuin kaikki olisi ihan pielessä ja väärät ihmiset hallitsevat. Mutta Raamattu kertoo meille, kuinka kaiken sen keskellä Jumalalla on koko ajan oma suunnitelmansa jota Hän ihmissilmiltä salassa toteuttaa. "Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen" (2:26), ja ajallaan Herra oli nostava hänet asemaan ja osoittava kirkkautensa Hänen kauttaan.
Aamulla luin kaksi ensimmäistä lukua, jotka alkavat hedelmättömän Hannan kertomuksesta. Hän murehti Herran edessä lapsettomuutta, ja kohtasi pappi Eelin joka profetoi hänelle lapsen syntymän. Minua puhutteli tässä Hannan usko. "Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta" (1:18). Hän tarttui kiinni Jumalan lupaukseen, ja eli kuin se olisi jo totta. Tähän meitä myös kutsutaan: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24).
Hanna piti myös oman lupauksensa, ja antoi poikansa Samuelin Herralle. Tämä puhui minulle siitä, että emme voi ottaa kunniaa itsellemme siitä, mitä Herra meidän elämässämme tai meidän kauttamme tekee. On siunattua saada olla astia, joka kirkastaa elämällään Jumalan kunniaa. Se on suurin osa ja autuus mitä ihminen voi tässä maailmanajassa kokea.
Toisen luvun alussa on valtavan koskettava ja voimallinen Hannan rukous, jonka laitan tähän kokonaan:
Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.
Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.
Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla.
Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.
Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.
Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi.
Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven."
Aamen!
Tämän jälkeen kirjassa siirrytään kertomaan pappi Eelin pojista, jotka olivat kelvottomia. He eivät välittäneet Jumalan säädöksistä uhrilihan suhteen, riistivät kansalta, ja makasivat palvelusta toimittavien naisten kanssa. Eeli otti heidät puhutteluun, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Jumala lähetti sen tähden hänelle profetian, jonka mukaan Hän kohottaa toisen miehen papin istuimelle ja alentaa Eelin suvun.
Tästä minulle tuli hieman samoja ajatuksia, joista eilen kirjoitin Saulin ja Daavidin tilanteesta. Saul oli vallassa, vaikka Daavid oli uskollinen ja todellinen voitelu oli hänellä. Tässä myös Eelin pojat olivat papin asemassa, vaikka Samuel oli uskollinen ja Herran mielen mukainen mies. Merkille pantavaa, että Raamatussa on aika usein samankaltainen tilanne, että ihmissilmin näyttää kuin kaikki olisi ihan pielessä ja väärät ihmiset hallitsevat. Mutta Raamattu kertoo meille, kuinka kaiken sen keskellä Jumalalla on koko ajan oma suunnitelmansa jota Hän ihmissilmiltä salassa toteuttaa. "Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen" (2:26), ja ajallaan Herra oli nostava hänet asemaan ja osoittava kirkkautensa Hänen kauttaan.