ei vakoilua

Voit lisätä tähän jos et muuten tiedä mihin alueeseeen aloituksesi kuuluu
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Rauhaa sinulle veljeni, tämän kaiken hullunmyllyn keskellä. Suomea ja suomalaisia viedään kuin pässiä perässä. Niin totta tuossa vuodatit.
On paljon seurakuntia jossa ei Pyhä Henki vaikuta, mutta myös niitä voimallisia Jeesuksessa Kristuksessa. On vaikea löytää sitä omaansa. Siksi vain vierailenkin eri seurakunnissa, eikä minun seurakuntani ole ihmiskäsin rakennettu. Ja sen päänä on itse Jeesus Kristus.
Tuosta Leosta olen lähes samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt onko hän lintu vai kala. Mutta ei vain jostain syystä sovi minun piirtoihin vaikka niin moni häntä kehuu. Mutta kuka tietää jos syy onkin itsessäni? ;)
Rick Joyneristakaan en osaa sanoa mitää, ei minulle liioin tuttu.
Ja tuo ruokapuoli .. lihat kannattaa aina huolella kypsentää, jottei noita pasiliskoja jäisi.
Olen tässä myös aloittelemassa hieman kevennettyä ruokavaliota .. se ei ole koskaan pahaksi katsoa, mitä sinne kehoon työntää. :D
Siunattua päivää sinulle veljeni, kuin myös teille kaikille muille.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Hei ...älä huoli, olet minulle rakas veli, niin kuin kaikki täällä. Ei nää sanat paljoo lohduta, mutta halusin tuoda ja tarkoitan myös. Et ole epäonnistunut. Olet Jumalan rakastettu ja silmäterä kuin myös kaikki muutkin täällä olevat.
Noita päiviä on meillä kaikilla, ettei missään ole järkee, eikä mitään tapahdu. Sitten kun alkaa tarkemmin miettii, huomaa että on paljonkin asioita mitä ympärillä tapahtuu, kunhan ottaa niistä kiinni. Herra on meidän kanssa kaikessa läsnä, vaikkei siltä aina tuntuisikaan, se on kaikkein tärkeintä.
Eilinen oli myös itselle tosi tylsä päivä, eikä tämä aamukaan ole oikein alkanut avautumaan ... aurinko kyllä näyttää tuolla yrittävän pilkistää.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva
Tuula1

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Tuula1 »

rahaa se on kyllä kova keräämään tää meller.sen olen laittanut merkille jo ajat sitten. ja se pirkko säilä kielsi jonkun sananviejän pysyä poissa venäjältä ja että se on vain patmoksen aluetta tässä muuan vuosi sitten. ihmettelin suuresti, eikö uskovat enää samalle alueelle sovi. kyllä meitä epäonnistujia on moniakin täällä palstalla. itsekin koen, että ihmiset ovat minua vastaan kaikessa, missä mielipiteistä voi olla vaan vastaan, mutta en välitä. olen kasvanut siinä sopassa.jo peruskoulussa sain oman osani, kuinka opettaja piti minua epäonnistuneena.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuin myös Tuula, koin myös koulussa olevani täysi luuseri, mutta jotenkin olen olen onnistunut menemään silti elämässäni eteenpäin. Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen voimalla. Hän ei ole päästänyt minusta irti, vaikka monasti sitä en olisi ansainnut.
Nytkin, nämä viime päivät, olen kokenut jotenkin, että olen epäonnistunut ja tyhmä, jollain tasolla .. no, .. sen saa laittaa sen vihtahousun piikkiin, sehän meitä yrittää nujertaa ei Herra.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tehdään tästä YHDESSÄ hyvä päivä!
Tuula1

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Tuula1 »

Sinetti. joo. pidetään Jeesuksesta kiinni. Aamen.olkoon muut mitä mieltä haluavat.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva


AMEN! TUULA & MAUTSA! AMEN!

Löysin tuollaisen vanhan sateenvarjon ja kun se on käännettynä noin nurin päin, voimme kerätä sen täyteen hyviä asioita. Olkoon Herra siinä kanssamme. Tulkoon Siunattu päivä, meille kaikille, Jeesuksessa Kristuksessa!
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

"Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: 'Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.'

Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: 'Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi.'

Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä.'"
- - -
"Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä."
2. Moos. 32:30-34; Ilm. 3:4-5 [kr92] [kr38]
Avatar
Eero
Valvoja
Viestit: 4761
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Eero »

Aamen! Samoja fiiliksiä täälläkin aina aika ajoin, mutta onneksi on Herra! Kun kääntää ajatukset Häneen ja etsii ja kuuntelee Häntä, niin eipä kestä kauaa, olo helpottuu, oli tilanne mikä hyvänsä!

Luottakaamme vain Herraan, myllerrys on maailmassa kova, mutta Herra on meidän Ankkurimme.


Siunausta tähän aurinkoiseen päivään, Aamen!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://herrannimessa.blogspot.com
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Aikaisin aamulla
26.02.2015 16:07 - Juha Heinilä

Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon. Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas. Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. (Ps. 119:147-149 / Biblia)

Aamulla varhain

Minkälainen on sinusta hyvä aamu?

Miksi hyvä päivä alkaa aina hyvästä aamusta?

Miksi on tärkeää aloittaa päivä rukoillen ja Raamatun ääressä; miten Jumalan lupaukset auttavat meitä päivän askareissa?

Job oli Herran tutkivan katseen alla; Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi; miten Jumalan huolenpito, johon liittyy myös kuritus, vaikuttaa meihin (vert. Job. 7:17-19)?

Psalmi 119 kutsutaan Jumalan lain ja sanan psalmiksi; miten voimme rakastaa Jumalan lakia?
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Ja Siunatun hyvää päivää myös sinulle, rakas Eero veliseni!

Arki on jokaiselle tuttua.
Se voi olla väsyttävää,
tylsää ja tavallista,
mutta joka päivä voi yllättää ...
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Hassua, että kun katsomme kohti aurinkoa, sinä siellä, jossakin kaukana ja minä täällä .. katsomme samaa aurinkoa ja elämme saman auringon alla. Siis ajatuksissa hyvin lähellä toisiamme.
Jumala on luonut kaiken niin ylen ihmeellisesti.


https://www.youtube.com/watch?v=NqGlpyDWm0A
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tuossa laulettiin tästä maallisesta kodistamme täällä maailmassa, saman auringon alla, mutta lopullinen kotimme olkoon Taivaan koti, Isän, Kaikkivaltiaan luona!
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

SAARNAAJA 1

1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15. Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

... no ni ... nyt se meni taas pilvee ja alko sataa ... :lol:
Tuula1

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Tuula1 »

no niin meni pilveen, mutta kyllä minä aion kaivaa vielä tänään tuon pihamaalla olevan kukkapenkin rikkaruohoista pois.
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

hmmmm ... taitaa olla aika puhdistaa myös nuo hengellisellä puolella olevat rikkaruohot .. yleisellä tasolla. :roll:
Sinettisormus

Re: ei vakoilua

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Löysinpä tähän sopivan "helmen" : https://www.ristinvoitto.fi/ristin_voit ... kkaruohot/
Rikkaruohot
Ne kasvavat pihallani, rehottavat rentonaan. Työ on jälleen aloitettava alusta. Tiedän, että perusta jäi huonoksi kukkamaata tehdessäni ja marjapensaiden alla täytyisi olla katetta. Tiedän tuon kaiken, mutta auttaako tieto minua? Rikkaruohot tietävät, mitä pitää tehdä, ja ne myös tekevät sen.

Ensin juuret kasvavat maanpinnan alla – salaa, varkain. Ne nostavat päätään ja pienet kukkani tukahtuvat. Menen ja revin rikkaruohot pois. En kuitenkaan tee työtäni perusteellisesti. Haraani käytän laiskasti, ja niinpä pinnan alle jäävät juuret. Pian tulevat rikkaruohot jälleen esiin. Väsyn ja työläännyn. Mitä tämä hyödyttää? Nostan katseeni. Päätän keittää kahvit.

Kahvikuppi kädessäni mietin: Synti on kuin rikkaruoho. Sen juuret ovat syvällä pinnan alla. ”Poltatko, juotko, asutko avoliitossa..?” Katselemme toistemme maaperää ja rikkaruohoja, jotka putkahtelevat sieltä täältä esiin. Ne täytyy saada pois.

Synnin juuret jäävät asumaan sydämen maaperään. Ja pian – ennen kuin huomataankaan – ne ovat taas siinä. Mitä tehdä niille? Kuka tulee ja möyhentää maan? Kuka ottaa haran ja repii synnin juurineen pois? Otammeko vastuun itsestämme ja toinen toisistamme? Hoidammeko puutarhaamme huolella ja sen arvon vaatimalla tavalla, vai elääkö laiskuus ja saamattomuus meissä? Onko meillä hätää puutarhastamme?

Puutarhan Isäntä on matkoilla. Hän on uskonut puutarhansa hoidon meille. Entä kun minut saavuttaa uupumus, kun hoidan puutarhaani väärin? Tuleeko kukaan ja sanoo: ”Anna kun autan sinua. Etsitään yhdessä rikkaruohot, otetaan ne pois juurineen ja viedään kompostiin.”

Tahtoisin hoitaa puutarhaani uskollisesti, etsiä juuret ja harata ne kerta kaikkiaan pois, mutta huomaan, etten yksin siihen kykene. Tarvitsen Isäntäni neuvoja ja hänen Henkensä johdatusta etsiessäni juuria, hänen voimaansa ja rohkeuttaan, kun haraan ja raastan minulle rakkaiksikin tulleita ruohonjuuria.

Tahdon, että maaperä puutarhassani olisi kuohkeaa ja tuoreen mullan täyttämää. Isän rakkaus saa kaiken tuon aikaan. Ei hän vaadi eikä patistele meitä työhön. Hän tarjoaa apunsa tuota työtä varten. Itse voimme päättää, otammeko hänen rakkautensa vastaan ja nöyrrymmekö hänen haransa alle.

Ylpeys saattaa joskus tuoda juurillaan hankaluuksia. Sitä on niin vaikea kitkeä. Mutta rakkaus pehmittää maaperän. Jumalan Hengen sateet tulevat vain, jos annamme niille luvan. Ja kun annamme hänen sateensa virkistää ja armonsa auringon paistaa, saamme kokea uuden kevään. Rikkaruohot ovat poissa. Niillä ei ole sijaa sydämen puutarhassa.

Rakkaus ja armo lämmittävät maaperää ja anteeksiantamuksen sateet virvoittavat maan. Ellei tuo prosessi meidän puutarhoissamme tapahdu, on mahdotonta saada rikkaruohoja kuriin. Synnillä on vain yksi tie: sen on tultava pinnan alta esiin, se on poistettava juurineen ja heitettävä anteeksiantamuksen kompostiin, missä se maatuu ja saa uuden muodon meissä.

Kun Kristuksen rakkaus astuu esiin, se hoitaa rikotun pinnan ehjäksi ja antaa armahtavan mielen myös toisia puutarhureita kohtaan.
Vastaa Viestiin