Pelastussanoma

itselleni on annettu lahjana nähdä ja myös kuulla henkimaailmaa. mutta sitä ei aina uskota vaan minua pidetään vaikkapa höyrähtäneenä.mutta eräänä iltana kun mies lähti töihin, niin kuulin aivan selvää tiun kilkatusta samasta huoneesta jossa olin. ensin matalaa tiukuamista ja sitten korkeampaa tiun kilinää. nyt myöhemmin olen kuulut myös niin kuin pulu kujertaisi samassa huoneessa. sellaista pehmeää pulun kujerrusta. uskon kuulleeni enkelien kieltä.

Tämä nousi juuri mieleeni, nuoruudestani, kun olimme vasta nuori perhe ja esikois poikani oli vielä pieni. Olimme käyneet nukkumaan, mutta itselläni unen saanti oli takkuista. Pyörin ja väänsin itseäni sängyllä.
Sitten, ehkä joskus puolen yön aikaan, pelästyin, kun huoneen oviaukko, kylpi valtavasta kirkkaudesta, se oli valoa täynnä ja sen valon keskeltä kuului ääni: "Älä peljästy, sillä olen tullut siunaamaan teidät."
Kun ääni sanoi, älä peljästy, aivan samassa rauhoituin, enkä kokenut enää minkäänlaista pelkoa. Tuon kaiken sanottuaan, nukahdin ja nukun todella rauhallisesti aamuun asti.
Tuon jälkeen, isäni, joka tuolloin oli suoraan sanottuna alkoholisti ja terveys oli jo mennyttä, tuli uskoon ja viinan juonti loppui kuin seinään. Herra paransi kerta heitolla, mihin maalliset lääkärit eivät olleet kyenneet. Muitakin suvussa tuli uskoon, sillä on sanottu, että nuo siunaukset ovat koko suvulle ja näin myös kävi meille.
Alussa mietin, oliko tuo enkeli ja pidinkin häntä vuosia Gabrielina, koska enkelit ilmoittivat myös paimenille kedolla: "älkää peljätkö".
Mutta myös Jeesus sanoi nuo sanat monesti Raamatun sivuilla.

Nousi tässä mieleeni, jaettavaksi, kun toissa iltana kävimme mieheni kanssa nukkumaan ja mieheni jo olessa unessa, valvoin ja näin, kuinka mieheni rinnankorkeudelle, ilmestyi hetkellisesti valo, joka säteili kuin jouluinen tähtitikku. Se ei ollut suuren suuri, mutta hyvin kirkas ja sädehtivä ja kaunis.
Ajattelin, että se oli enkeli.

Näin toissa yönä unta, jossa nousin ystävieni kanssa leveitä kivirappuja, jotka kaartuivat ylös. Nuo raput oli tuollaiset, kuin vanhoissa suurissa kouluissa ja laitoksissa sisällä on. Yksi edellä kulkeva ystäväni hieman horjahti ja varotin häntä, ettei hän putoaisi. Sitten jatkoimme ylös kiipeämistä. Muuta en liioin muista, mutta unen pääsanoma, oli pitkin unta, äänenä, joka toisti Sanomaa: "Kuunnelkaa, kuunnelkaa, kuunnelkaa! ... Etsikää, etsikää, etsikää!"
Oliko se Herran puhetta, vai enkelitkö tuota ilmoitti, mutta Sanoma oli selkeä, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Jesaja:
28:23 Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani.

Jesaja:
55:6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.

Tästä kuvasanomasta jonka toit on tuo yhden sukupolven aika myös. Eli 70 vuotta. Jota voi kaiketi sanoa ihmisen mittaiseksi etsikko ajaksi.

Tästä Sinetin näystä minulle nousi ajatus, että meille annetaan nyt ymmärrystä noihin salattuihinkin asioihin, joita Raamatussa on ja kehoitetaan; kuunnelkaa, kuunnelkaa, etsikää, etsikää!

joskus tulee mieleen puhunko ajatuksissani enkeleille. eilen liikutuin ihan kyyneliin asti erään asian vuoksi, jolloin ajatuksiini annettiin ihan kuin kommentti kyyneleistäni, että nuo kyyneleesi ovat Jumalalle tärkeitä ja sain tunteen päälle, että ihan kuin jokin seurasi minua vierestä ja ihasteli kyyneleisiä silmiäni. olen jostakin lukenut, että enkelit eivät itke.noh, mutta eihän enkeliin uskominen ole Jeesus uskoa, mutta itse vain jotenkin uskon, että kyllä noita enkeleitä täällä maan päällä on meidän vieressä.

Miksiköhän tämä on jo kolmeas kerta tänään kun törmään aiheeseen?

no mutta jarmo veliseni. kolmas kerta toden sanoo.eikö se ole vanha sanonta.

Joo ja sehän tässä pitääkin hiukan pinnalla että mitä Henki alkaa asiasta puhua. Puhunut jo nimittäin on jo...

joo-o. ei kai sitä kaikenlaisia ajatuksia tulisi uskoa. pitäisi vain kuunnella, mitä Jeesus Herramme puhuu. pidän Raamattua luotettavampana lähteenä, kuin omia ajatuksiani.

Amen Tuula.... AMEN!