Kuolleen lemmikin näkeminen

[Rutger]

Silläkin uhalla, että jotkut saattavat pitää pöljänä, kerron tämän tapauksen.
Uskollinen ja erittäin rakas koirani ilmestyi sisälle taloon noin vuoden päästä hautaamisestaan.
Tämä koira oli minulle se "yksi ja ainoa" koira. Koiraihmiset tietävät termin. Ihmisellä voi olla useita koiria, mutta vain yksi on SE koira.
Tämä koira oli kaikessa mukana, aina ja kaikkialla vierellä. Se eli pitkän elämän.
Eräänä talvena sitten jouduin rakkaan ystävän hautaamaan.
Tuli kevät ja toukotyöt. Olimme vaimoni kanssa jotain ryytimaan touhuja tekemässä, takaovi oli auki, niin sisältä alkoi tuttu koiramme haukku, jotta tulkaa päästämään hänetkin peltotöihin ( kuten se oli yli 15 vuotta). Käännyin katsomaan vaimoa ja kysyin, että kuulitko tuon? Hän vastasi kuulleensa.
Tämä huomion haku haukunta toistui useita kertoja kesän aikana ja aina olimme vaimon kanssa molemmat kuulemassa. Jokainen koiran omistaja tuntee oman koiransa äänen vaikka koiratarhan kaikkien koirien seasta. Täällä syrjäseuduilla tiedämme äänestä kenen naapurin koira haukkuu ja jopa mikä naapurin koirista, jos niitä useampia. Tämä oli selvästi omamme ja selvästi pyysi sisältä päästä yhteisiin askareisiin.
No, aikaa kului ja eräänä iltana olimme vaimon kanssa samassa tilassa, jossa on savulasiovi. Jos olimme tämän oven sulkeneet, koiramme aina tapansa mukaan tuli oven taakse, nuuhkaisi oven alta, että olemme tässä huoneessa ja oveen nojaten pylläytti itsensä ovea vasten istumaan, ollakseen mahdollisimman lähellä minua. Ellei kohta ovea avattu, se laittoi maate lasiovea vasten, jotta herää heti, kun ovi avataan.
Niinpä sitten kävi. Koira käveli samoin kuin aina ennenkin, samaan paikkaan ja suoritti samat rituaalit ja pisti nukkumaan. Sitä katselin metrin päästä lasioven läpi ja kuulin tutut kommervenkit. Käännyin katsomaan vaimoani ja hänen ilmeensä jo kertoi, että seuraava kysymykseeni oli turha. Kysyin kuitenkin ja hän vastasi nähneensä. Kun käänsimme katseemme takaisin ovelle, koira oli kadonnut. Sen jälkeen ei ole koiramme haukkunut eikä ilmestynytkään. Tulee mieleen semmoinen viimeinen moikkaus. Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?

[AOAOAOAOAO]

" Ei haukku haavaa tee", ja "ei ole koiraa karvoihin katsominen"....mutta mitä ihmettä tuollainen tarkoittaa ?

[Rutger]

En osaa sanoa. Onko alitajunnalla kyky "tehdä" asia jonka näkee? Näkijöitä oli kuitenkin kaksi ihmistä. Molemmat näkivät ja kuulivat ja me molemmat olemme uskossa Jeesukseen Kristukseen.
En usko ihmisten haamuihin vaan Raamatulliseen selvitykseen kuoleman jälkeisestä prosessista, mutta miten on eläinten laita joissain tapauksissa? Ehkei koiramme "tiennyt" olevansa kuollut? Voiko johonkin tilaan jäädä niin vahva "vaikutus" siinä elävästä olennosta, että oikeissa olosuhteissa tämä voidaan nähdä ja kuulla ilman, että olento oikeasti on paikalla? Ikään kuin seinät tallentaisivat dataa?
Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia.

[Tuija]

On noita joitain kokemuksia, mutta jätän nyt kertomatta. En nyt tarkkaan muista missä Raamatussa Jeesus sanoi että henkimaailma on olemassa, mutta ihmisen ei ole siitä hyvä tietää. Tuo vain noin vapaasti kerrottuna.

[Rutger]

On totta ettei meidän tule sorkkia henkimaailmaan tässä heiveröisen saviastian olomuodossamme. En kylläkään ole ollenkaan varma, että tässä oli kyse henkimaailmasta vaan jostain ehkä vielä tuntemattomasta luonnollisesta ominaisuudesta joko ihmisessä, eläimessä tai jopa tilassa. Erittäin mielenkiintoinen ja muistiinpainuva keissi jokatapauksessa. Olen muuten aika herkkä aistimaan pahan ja tässä ei ollut mitään sen kanssa tekemistä.

[Tuija]

Samoin. Uskoni syventyessä Jumala piti minulle vuoden kestävän pelko koulun ja ihmeellisiä tapahtui. Mutta kaikki katosi, kun aloin ymmärtää että pelkoa ei Jumalassa ole! Tunnistin pahan ja aloin häätää sitä pois Jeesuksen Kristuksen nimessä ja JULISTIN ETTÄ MINÄ TUNNISTIN SEN JA KERROIN AINA SILLE ETTÄ JEESUS ON MINUN HERRA! Ja se muuten toimii!
Tiedän että vihollinen voi esiintyä valkeuden enkelinä ja se voi tuoda meille asioita rakkaistakin muistoista. Se on ovela eksytyksessä. Se tietää menneen mutta ei tulevaa. Se on valheen näyttämö mestari.
Jumalan omina olemme sille vaarallisia.

[Tuija]

En siis tarkoita että tässä asiassa olisi näin, enkä tällä halua pahoittaa mieltä. Enkä pidä hulluna ..

[Eero]

Tää on vaikea asia, jokainen lemmikin omistaja tietää, että näissä luontokappaleissakin asuu Herran henki jossain muodossa ja Raamatustakin löytyy perusteita sille, että koko luomakunta on mukana pelastuksessa. Mutta mitä on juuri henkimaailma ympärillämme, mäkään en usko että sieltä mikään maan päällä elänyt pääsee enää suoranaisesti vaikuttamaan meihin ainakaan siinä samassa ulkomuodossa, vaan kaikki on joko Herran henkeä tai sitten sen toisen.

[Rutger]

En siis tarkoita että tässä asiassa olisi näin, enkä tällä halua pahoittaa mieltä. Enkä pidä hulluna ..

[Tuija]

viewtopic.php?p=3146#p3146
Tuossa jotain mietintää ... ehkei ihan tähän eläin asiaan

[Rutger]

Tää on vaikea asia, jokainen lemmikin omistaja tietää, että näissä luontokappaleissakin asuu Herran henki jossain muodossa ja Raamatustakin löytyy perusteita sille, että koko luomakunta on mukana pelastuksessa. Mutta mitä on juuri henkimaailma ympärillämme, mäkään en usko että sieltä mikään maan päällä elänyt pääsee enää suoranaisesti vaikuttamaan meihin ainakaan siinä samassa ulkomuodossa, vaan kaikki on joko Herran henkeä tai sitten sen toisen.

Ja sitten on vielä olemassa ehkä semmoinenkin mahdollisuus, että olento jättää "erittäin vahvan muistijäljen" itselleen rakkaaseen paikkaan.
Se voisi jopa selittää näitä "linnanneito haamuja" "metsätiellä kävelijöitä" ja jopa "kuolleita eläimiä".
Varmaan ymmärrätte mitä yritän hakea? Se nähty olento ei siis ole enää tässä ajassa vaan sen "hologrammi" menneisyydestä tutussa tilassa.
Voin toki olla ihan väärässäkin, mutta eläinten osalta tilanne on tuskin edes vaarallinen.
Mistä tulikin mieleeni, oletteko kokeneet deja-vu ilmiötä? Jos olette niin kuinka usein sitä teille tapahtuu?

[Tuija]

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. On noita tullut mietittyä aikanaan, nyt vähempi.
Ja kyllä noita deja-vu ilmiöitäkin joskus kokee. Ykskaks vaan tuntuu että tämä on koettu ennenkin ja joskus olen sen sanonut ääneenkin siinä hetkessä.
Tämä nousi taas tästä mieleen. Se on viime päivinä noussut jostain syystä usein mieleen. Tuo oli päivä kun seisoin olohuoneen ikkunan edessä. Yhtäkkiä aloin siinä nähdä näkyä menneestä, ajasta jolloin saavuin maailmaan. Meitä oli siellä pitkä jono, siirtymässä tämän maailman elämään. Hymyilin siinä ja ihmettelin kuinka selviän tuosta koetuksesta läpi elämän? Enkelit minua lohdutti ja sanoi että älä huoli. Kaikki menee hyvin kunhan et katsele sivuille vaan kuljet suoraan eteenpäin. Minua nauratti ja vastasin että minun täytyy laittaa laput tuohon silmien sivuille niin kuin aasille ja muulille laitetaan. Siis oikea ohje siinä annettiin. Tie on suora, mutta niin paljon itse otamme noita sivu askelia. Jospa näkisimme niistä kartan, miten olemme kulkeneet niin kyllä se sykeröä olisi ja varmaan myös isoja monttuja.
Olen tuota muutamana päivänä miettinyt miksi tuota nyt muistutellaan? Olenko tuon oikeasti kokenut? Jotenkin siihen uskon. En vain ymmärrä miksi se minulle haluttiin näyttää?Joko maaliviiva lähestyy?

[Tuija]

Nyt minä kuulostan "hullulta "

[Rutger]

Ei ollut alkuunkaan hullua. Olenpa itsekin saanut "näyn" jossa seisomme jossakin tilassa, minä ja vaimoni vierekkäin lähellä pyöreää ikkunaa, itse Jeesus seisoo takanamme ja katselemme maailman alkumetrejä. Itseasiassa Hän antaa ymmärtää, että katsomme maailman luomista.
Miettikääs. Siellä olemme vaimoni kanssa yhdessä Hänen luonaan. Oliko se menneisyyttä vai tulevaa?
Pistäpä Tuija paremmaksi "hulluudessa"

[Tuija]

Niinpä! Jumalan hulluja ollaan! ... Mutta voi miten ihana hulluus!

[Rutger]

Amen, Sis