Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Keskustelua henkimaailmasta, hengen ja sielun elämästä sekä hyvistä että vieraista hengistä
Hanne

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Hanne »

https://www.gotquestions.org/Suomi/eri- ... vetti.html

Danten kirjsllisuusnäytelmä josta joskus jotain lukenut

tuskin lohduttava tieto jos kaikki loppupelissä joutuu Tulijärveen, jotka ei ole uudestisyntynyt ja ottanut Jeesusta omakseen... Pelottavaa tässä on että jopa lievimmållä tasolla on kamalaa ja mitä suurimmat rikokset sitä hirveämpi on taso. Olen joskus nähnyt unta jonkinlaisesta helvetistä.

Tiedän että pitäisi keskittyä Jeesuksen etsimiseen, tuntuu vaan siltä että olen niin sidottu pelon, ja eri riippuvuuksien kautta, jos kaikista hirveimmätkin murhaajat ovat saaneet Jeesukselta armon ja pelastuksen niin miksi minä en saa rukoiluista huolimatta:( en tykkää minun elämästä, en tykkää olla liian kiltti, en tykkää olla pelkuri, en tykkää edes hirveästi ihmisseurasta vaikka toisaalta kaipaa ihmisten seuraa, en uskalla elää kuin tätä omaa tylsää arkielämää :(
Pyros

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Pyros »

Lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani Hanne! Olen tässä taustalla koittanut hahmottaa tilannettasi ja ainakin yksi tekijä tuntui viesteissäsi toistuvan. Ilmaiset useassa yhteydessä, että haluaisit uskoa, mikä antaa helposti sen mielikuvan, että et kuitenkaan sydämmessäsi ainakaan täysin vieläkään uskoisi? Tämä alla oleva lainaus omasta vastauksestasi lohduttakoon sinua, sillä koen, että se kaikesta epäilyistäsi huolimatta todistaa juurikin uskostasi Jeesukseen Vapahtajanasi!
Hanne kirjoitti: 17 Huhti 2020, 18:02 ...hän tietää mun pelot, ahdistukset yms asiat mitkä sitoo
En sitten tiedä, mitä olet uskoontuloltasi kenties odottanut, että mistä tämä vaikutelma pettymyksestäsi uskossa elämiseen juontaa juurensa? "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17)." Tämäkin taisi olla sinulla jo tiedossa? Itse voin sanoa, että "pakoilin" Raamattua pitkään siitä syystä, että ajattelin sen ainoastaan osoittavan oman huonouteni ihmisenä ja etenkin uskovana. En siis tahtonut "lyödä itseäni Raamatulla". Jälkeenpäin voisi sanoa, että kunpa tuosta valheesta olisi päässyt eroon paljon aiemmin. Myöskin tämä yhteys toisiin uskoviin on paljon tärkeämpi tekijä, kuin mitä pitkään halusin itselleni myöntää, "erakkoluonne" kun olen. Sen voin sanoa, että yksinään uskon tietä tarpoessa ei tapahtunut sitten niin mitään, mutta kun tänne palstalle lopulta koettelun jälkeen uskaltauduin, niin johan alkoi tapahtua ihan toisella tavalla! :)

Joh. 12:20-25
20. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.
21. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
22. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
23. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.


Herra kääntäköön kasvonsa puoleesi ja antakoon sinulle rauhan!
Ole siunattu keskuudessamme Hanne.
Hanne

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Hanne »

Erakkoluonne minäkin, totta että haluaisin uskoa, mutta ei tule vielä kokosydämisesti usko.... Pahalta tuntuu ajatella että vaikka haluaisi ei silti sitä uskoa synny millään:/ helposti sortuu raamatun ja rukoilemisen sijaan tekemään tyhmiä asioita mitkä ei auta...

Kerroin jossain tekstissä että on 2 uskovaa ystävää tässä paikkakunnalla, toisen kanssa nyt harvemmin tullut pidettyä yhteyttä ja toiseen päivittäin.... Molemmat palvoo Jeesusta ja ovat uskossa mutta molemmilla on silti eri ääripäät asioissa, toinen meinaa olla hieman laki henkinen ja toinen vähän liberaali, tämä vähän liberaali on lapsen uskossa, ja sellaisen uskon haluaisi

Oli kamala viime yö taas nähdä seksuaali unia, kun nimenomaan rukoilin et niistä pääsisi eroon...

Haluaisin antautua ilman ihmispelkoa ja sitä että asiat sitoo, kokosydämisesti Jeesukselle! Mä en ymmärrä mikä vika muassa on! Pääkoppa ei tosiaankaan oo kunnossa! Huomaan suuttuvani helposti, olen kyllästynyt, väsynyt elämään tällä tavalla, haluan elämääni muutoksen😩, mulla on ollut aina vaikea avautua, mut helpompi nyt anonyymina avautua

Kun se siinä on jännää että ymmärtää miksi Jeesus kuoli, miksi meni ristille, ylösnousemus kuoleman jälkeen yms, mut silti se ei mene alitajuntaan sen vertaa et tajuaisi olevansa hukassa ja että on vain yksi matka ja se on alaspäin jos ei ihme tapahdu:(
Hanne

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Hanne »

Ja kiitos, että sain liittyå, toivon että tästä olisi jotain apua, pääsisin uskon tielle:) ja tutustuisin muihin
Sinettisormus

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Ja sinä pääset ja olet jo päässyt, uskon niin, ja uskon sinuun, ole armollisempi itsellesi. Emme ole yksikään täällä täydellisiä. Matkasi on vasta alussa.
Sinulla on paljon tietoa ja ymmärrystä ja ennenkaikkea; TAHTOA!
Avatar
Eero
Valvoja
Viestit: 4760
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Eero »

Aamen! Olet Hanne sillä tiellä jo, näin vahvasti myös uskon! Mutta ihminen on sellainen ja tämä maailman rikkonainen, joka rikkoo myös ihmistä. Ja vihulainen kärkkyy tilaisuutta käydä sen kautta käsiksi. Mutta ne Herran sanat, jotka voivat tuntua itsestään selvyyksiltä ”...olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman”, ovat täyttä totta. Maailma ympärillä ei välttämättä muutu, mutta sinä muutut!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://herrannimessa.blogspot.com
Sinettisormus

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Aamen Eero ja Amen myös Pyros! Viisaita sanoja veljemme sinulle Hanne jakaa.
Ajattelin juuri ja enemminkin, että jos sinulla ei olisi uskoa, et sinä huutaisi Herran puoleen. Et rukoilisi. Et lukisi vähääkään Hänen sanaansa. Et lähtisi kokouksiin. Väittelisit uskovien seuraa. Sinua ei kiinnostaisi pätkääkään nämä uskon asiat eikö sinulta tuota tahtoa löytyisi.
Mutta sinä teet näitä. Sanoit että olet ihmispelkoinen, mutta jos se sinulla olisi et uskaltaisi näyttää tahtoasi uskoon, et uskaltaisi näyttäytyä uskovien kokouksissa etkä olla heidän kanssaan. Mutta sinä teet kaikkea tätä, koska; USKOT JA TAHDOT!
Usko lähtee kuulemisesta ja ihmisen omasta tahdosta. Jumala siihen ei pakota.
Kun sitten usko tulee, alkaa kasvusi jossa pikkuhiljaa alkaa sinun omat halusi vähetä ja sitä kautta Jumala lisääntyy sinussa. Mitä enemmän vähenet itsessäsi ja karsit omaa tahtoasi, sitä enemmän alkaa Jeesuksella tilaa olla asua sydämessäsi. Lopulta et ole enää sinä vaan Jeesus sinussa. Mutta tuo kaikki ei aina tapahdu heti vaan puhdistuminen tapahtuu vähitellen.
Sinussa tapahtuu mielenmuutos joka näkyy jo. Mistä sen tiedät? Siitä että on tullut synnintunto, ilman sitä ei muutos pääse tapahtumaan.
Käymme koko täällä olevan ajan kilvoitusta itsemme kanssa. Se ei ole kilvoittelua toistemme kanssa vaan oman henkilökohtaisen minän kanssa.
Olemme täällä Jumalan koulussa. Jotkut suoriutuu helpommin luokiltaan ja toisilla se vie pitempään. Olen tuosta joskus nähnyt untakin.
Ja Jumala muovaa meistä mitä kauniimpia saviastioita, erilaisia käyttöjä varten. Siksi emme voi emmekä saa verrata itseämme toisiin, sillä meille on jokaiselle suunniteltu oma tehtävä.
Se on se kutsumus joka sekin selviää ajallaan.
Me haluaisimme olla valmiita heti, mutta se ei mene niin. Jumala valmistaa meidät tehtäväämme ja siinä on monta oppituntia ja vuosia kestävää. Muistan kuinka Jumala piti minulle pelko koulun, että pääsin eroon noista demonisista peloista. Se kesti vuoden. Eräänä päivänä sitten huomasin että pelkoni oli poissa.
Olin opetellut sanomaan noille peloille:
-" POISTU, MINÖ TIEDÄN KUKA SINÄ OLET! JEESUS KRISTUS ON MINUN HERRANI!"
Tämän kun olin ja sisäistin sydämeeni ei nuo pelot ole enää minua kiusanneet. Opin luottamaan ja uskomaan noihin sanoihin. Se vei sen vuoden .. + kaikki muu oppi päälle. Ja opissa olen edelleen, kirjoituksessa itseni kanssa.
Kiitos siitä Herralleni, Jeesukselle Kristukselle!
Amen.
Avatar
Eero
Valvoja
Viestit: 4760
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Eero »

Aamen Sinettisormus! Herra kasvattaa meitä, niin kuin hyväntahtoinen Isä kasvattaa lastaan. Siihen kuuluu myös rakkaus, joka on rajaton, mutta ei salli pahaa ja kaitsemista, ettei vahingossa joudu vaaralliselle tielle. Sitä varten me täällä ajassa olemme ja hetken kärsimme koulua, että kasvaisimme ja omasta tahdostamme tekisimme sovinnon Isämme kanssa, jota Hän koko ajan tarjoaa.

Peloista tuli mieleen, se että kun monet muut uskonnot opettavat, että maailmassa on mitä erilaisimpia voimia ja on hirmuisia demoneita ja ties mitä. Ja että joissain on pikkuisen hyvää ja pikkuisen pahaa, niin aina kun on pikkuisen pahaa, niin juuret eivät ole Herrassa. Mutta yhteistä näille kaikille on se, että Jeesuksen Pyhän Nimen edessä ne väistyvät. Eivätkä varjokuvat mitään voi, jos on Jeesus sydämessä.
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://herrannimessa.blogspot.com
Pyros

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Pyros »

Se on niin kuin sisar ja veli edellä ovat todenneet. Mainitsit, että nuo kaksi uskovaa ystävääsi ovat hieman eri suuntiin "kallellaan". Tämä on sellainen tekijä, joka helposti enempi repii, kuin vahvistaa, jos siis se oma perusta ei vielä ole kristuskalliolle vakiintunut. Olen itsekin näiden asioiden kanssa paljon kamppaillut ja varmasti ne ovat jossain määrin osa kaikkien uskovien taivalta. Olen tullut siihen tulokseen, että jos se katse ei näissä asioissa ole alati kiinnitettynä Jeesukseen ja Hänen lunastustyöhönsä, niin se kaita tie, jolle meidät on kutsuttu, muuttuu korkeuksiin ripustetun köyden kaltaiseksi, jolla jokaisella askeleella on suuri vaara horjahtaa joko lain alle omavanhurskauteen tai sitten sinne toiselle puolelle liberaaliin suuntaan, jossa mitään parannuksen tekoa ei vaadita. Pietarikin pysyi juuri niin kauan pinnalla, kun hän lähti veneestä Jeesusta vastaan, mutta heti kun hänen huomionsa herpaantui ympäristöön ja sen olosuhteisiin, niin hän vajosi.

4-vuotiaan lapsen vanhempana, jolla on vielä ajoittaisia uhmakohtauksia, tiedän miten vaikeaa on suoriutua pelkästä lähikaupassa käymisestä suoraan ja nopeasti. Sitä pysähdytään ihmettelemään milloin mitäkin, usein unohtuu alkuperäinen päämäärä ja puisto olisikin risteykseen saavuttaessa kovasti mieluisampi kohde. Lopulta kun kauppaan päästään, niin vedetään itkupotkuraivarit, kun ei saadakaan sitä, mitä juuri sillä hetkellä sattuu haluamaan. Oman kokemukseni mukaan tämä uskon taival on Taivaan Isän kanssa hyvinkin saman kaltaista. Sitä pysähdellään ja vilkuillaan sivuille, välillä katsotaan jopa taaksepäin. Joskus kiukutellaan ja halutaan kaikkea turhaa. Silloin tällöin jopa poikkeamme sivupoluille ihmettelemään, vaikka hyvin tiedämme, että nämä eivät ole Isän tahto elämässämme. Viime kädessä kyse on juuri siitä lapsen kaltaisesta uskosta ja luottamuksesta, että vaikka minä kompuroin, kiukuttelen ja jopa uhmaan, niin Isä pitää huolen ja perille päästään. Tartu ja ankkuroidu aluksi vaikkapa tähän Raamatun lupaukseen Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.(Psalmi 51:19)
Pyros

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Pyros »

Ehkäpä myös tästä löytyisi juuri sinulle apua.

Evankeliumi särkyneelle:
https://www.tv7.fi/vod/player/71438/
Hanne

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Hanne »

Ei löydy, sama masennus tila jatkuu, yleensä oon sellainen etten jaksa kuunnella hengellisiä puheita loppuun, koen että keinot vähissä, tänäänkin tullut niin takapakkia taas, että sorruin ruokkimaan taas itseni roskasarjoilla, mä en jaksa tälläistä, haluaisin vaan nukkua ja nukahtaa etten koskaan enää heräisi😭 olisi niin helppoa tehdä itsemurha, jos siihen olisi kanttia mutta kun ei ole, itsetuhoisat ajatukset pyörii välillä mielessä koskaan en oo kuitenkaan itselleni mitään tehnyt

Mistä niin uskoviakin ystäviä saa, 2 on, yhtä näen harvoin ja toista useammin, välillä on pientä kinaa meidän välillä mutta nopeasti sovitaan, hän ei kyllä valitettavasti oo niin tunne ihminen kuin minä, sellainen kolerikolle tyypillinen luonteenpiirte, on kuitenkin luotettava ja ihana ystävä

Tänään tuntui taas siltä ettei ymmärrä mun pahaa mieltä ja masennuin entisestään

Miksi Jumala on hiljaa vaikka huutaisi kuinka Jumalan puoleen, onko Jumalaa edes olemassa ja jos on onko Jumala vain tietyille henkilöille olemassa, miksi Jumala on antanut mulle narsistisen ja pahan vanhemman?

Yksin saan olla aina, en ole onnistunut missään elämän osa alueilla, 😭😭😭😭
Sinettisormus

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8).

Älä anna sille periksi! Jeesus Kristus on sinun Herrasi! Huuda se sille ääneen!!!
Avatar
Eero
Valvoja
Viestit: 4760
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Eero »

Nään Hanne että sinulla on hätä ja Herra koettelee sinua. Muista että Hän ei koskaan koettele enempää kuin mitä ihminen kestää. Ja usko tai älä, monet ihmiset ovat samassa tilanteessa, täällä palstallakin ja vaikka tässä rauhallisesti kirjotellaan, niin elämäntilanne voi olla mikä hyvänsä.

Yhtään ei jaksaisi enää ja väsynys on kova, mutta Herra on antanut Rauhan. Sitä se onkin, että missä tahansa tilanteessa voi turvata Herraan. Jatka siis, Herra vastaa kyllä ja jos Hän on hiljaa, niin tiedä että ”kulisseissa” Hän toimii juuri sinun hyväksesi. Lopeta synnin teko kun sen tunnistat ja pyydä Herraa johdattamaan ja kuuntele mitä saat vastaukseksi. Se ääni ei löydy ennen kuin hiljennät oman äänesi, mutta vastaus on varma!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://herrannimessa.blogspot.com
Pyros

Re: Olen ehkä liikaa kiinnostunut pimeyden asioista? , olen kai etsikko ajassa ollut kuitenkin jonkin aikaa

Viesti Kirjoittaja Pyros »

Ymmärrän mitä tarkoitat Hanne. Olen tuon masennuksen ja itsetuhoisuuden kokenut itsekin. Voisinpa sanoa sinulle, että toipumiseen on olemassa jokin niksi, mutta ainakin itselläni se oli pitkä prosessi. Jonkinlainen käänne tasapainoon tapahtui, kun mielsin, että se oma paha olo ja mielen järkkyminen ei välttämättä johdukkaan siitä, että minussa olisi jotakin vialla, vaan tulin siihen tulokseen, että ehkäpä se onkin nimenomaa terveen mielen ja sielun reakointia sairaaseen ympäristöön. En ole koskaan ollut erityisen kilpailuhenkinen yksilö. Lisäksi se, mitä suurin osa täällä maallisella vaelluksellaan tavoittelee, on itselle ollut enimmäkseen turhuutta, koska se ymmärrys, että mitään täältä en mukaani saa, on sisäistynyt itselleni jo varsin nuorena. Näiden teemojen ympärillä nykyinen järjestelmämme kuitenkin toimii ja siksi en ole tähän päivään mennessä siihen täysin sopeutunut / suostunut sopeutumaan.

Niinkuin Raamattukin sanoo; "meillä ei ole sota lihaa ja verta, vaan henkivaltoja vastaan". Niin ne suurimmat taistelut käydään meistä jokaisesta juurikin omassa mielessämme ja sydämmessämme. Siksi onkin tärkeää alkaa valloittaa sitä omaa sisäistä maailmaansa pienin askelin. Ensimmäinen on se, että ymmärtää kuka / mikä on se taho, joka sinut haluaa tuhota. Sinettisormus tämän jo esille toikin. Seuraava askel on alkaa vastustamaan sitä. "Tunnistan sinut, tiedän mihin tällä pyrit, enkä enää suostu siihen!" On ihan normaalia, että kompastelua ja takapakkia tulee runsaasti, etenkin alussa, mutta ratkaisevaa on se jääkö siihen "tuleen makaamaan", vai nouseeko ylös yhä uudelleen. Suurimpia voittoja alkaa tulla, kun ymmärrät, että Jeesus on jo sinunkin puolestasi voittanut Golgatalla. Sota on jo voitettu! Me olemme vain yksittäisiä täisteluja siinä, mutta lopulta pelkkä valinta riittää siihen, kuuluuko itse voittajiin vai häviäjiin. Se valinta on uskoako Jeesukseen Vapahtajanaan vaiko ei. Usko ei lähtökohtaisesti ole tunnekysymys, se on ainakin itselleni ollut alkujaan lähinnä sisäisen päätöksen ja tahtotilan muodostama symbioosi.

Olen saanut sen käsityksen, että jotenkin kuvittelet tai tahtoisit uskoontulemisen/uudestisyntymisen olevan välähdyksen kaltainen kokonaisvaltainen muutos synnittömyyteen ja täydellisyyteen, jossa elämä viimein hymyilee ja masennus ja kaikki paha olo sekä synti ja lihallisuus katoaa siinä samalla. Toki tämä on se tavoite ja lopputulos, mutta jokaiselle yksilöllinen prosessi, jota me emme täysin voi saavuttaa tässä elämässä (koska muutenhan Jeesus olisi turhaan kuollut?).
1.Joh. 1:8-9
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

"Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät..." Emme siis puhdista itse itseämme omassa voimassamme ja tahdossamme, vaan Hänen sovitustyöllään ja aikataulullaan. Hän on Hanne sinutkin kutonut äitisi kohdussa ja tuntee sinutkin paremmin kuin mihin sinä itse koskaan kykyenisit.

Itse Paavalikin tiettävästi kipuili näiden kokemiesi tuskailujen kanssa ja itsekin olen tämän saman kokenut. Paavalihan, jos joku, oli hänen taustansa huomioon ottaen "täydellinen" esimerkki uudestisyntyneestä ihmisestä. Vaan mitä jopa hän kirjeissään sanoo;
2. Kor. 12:7-9
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".
Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Room. 7:14-25
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Vastaa Viestiin