Koti-ikävä!

[sisar]

Voi sisaret ja veljet, miten minä haluaisin jo päästä KOTIIN!

Olen muukalainen vieraalla maalla!
Tämä koko maailma menee vain hullummaksi ja hullummaksi minä tunnen päivä päivältä itseni yhä ulkopuolisemmaksi. Sydän on taivaassa, ajatukseni Kristuksessa, mutta kädet ja jalat vielä "savessa". (Pakko tehdä "maalliset asiat").

Oikeasti välillä tuntuu, että minä kuolen tähän koti-ikävään.
Oi Jeesus Kristus! Tule JO!

[Sinettisormus]

Amen Sisar! Samoin koen täällä ja ikävä on aivan valtava ... käyn tyhjäkäynnillä --- Amen...

[näkymätön ninni]

Samat tuntemukset myös täällä; muukalainen olen vieraalla maalla! Koti ikävä on kova!

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
(Paven laulun sanoin)

Oi Jeesus Kristus! Tule JO!

Aamen

[jouko]

Minäkin katselen yhtenään taivaalle ja huokailen.
Olo on kuin irtaantunut tästä maailmasta ja päivät ovat kuin selviytymistä seuraavaan päivään ja taas seuraavaan kunnes vihdoin pääsen maaliin.
Maalliset haaveet tuntuvat turhilta.
Toivo pääsystä joskus Herran Jeesuksen luokse antaa kuitenkin rauhan elämään.
Huoli rakkaista on painona sydämellä joskin siinäkin lohduttaa ajatus että kaikki on Herran kädessä.
Hän on antanut luoduilleen elämän ja huolehtii heistä, ei kyyhkysetkään putoa taivaalta ilman Hänen sallimustaan.

[Eero]

Aamen! Samassa veneessä ollaan. Nyt kun Herra vain vetäisi tuon veneen laituriin kiinni. Minulla on paasto (ei pelkästään ruuallinen) auttanut jaksamaan, ajatukset ovat selkeät ja kiinni Kristuksessa. Mutta maailma ympärillä on sama ja pahenee vaan.

Oi tule Herra Jeesus Kristus, hae meidät Kotiin, Sinun luoksesi Taivaaseen. Aamen.

[Eero]

Tämä sana tuli vastaan ensimmäisenä kun aloin tänään lukea Raamattua, sopii mielestäni hyvin tähän maailman tilanteeseen:

20. Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".
21. Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.
22. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.
Jesaja 48

[Sinettisormus]

Hepr. 13: 12-16

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

Evankeliumi

Joh. 16: 16-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

[Sinettisormus]

Jumalan ja ihmisen koti : http://www.kotisatama.net/fi/raamattuja ... 2014-10-07

"Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Millaisen rakennuksen te minulle rakentaisitte, millainen paikka olisi leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ne ovat olemassa, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.”
- - -
”Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu 'kaikissa hänen huoneensa asioissa', mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.”
Jes. 66:1-2; Hepr. 3:4-6 [kr92] [kr38]

[-jarmo-]

Israelin kansaa opetettiin heti alussa asumaan teltoissa, eikä asettumaan asumaan muualle kuin siihen maahan, minkä Jumala oli Abrahamille luvannut. Tämä tietenkin tarkoitti sitä Uutta Jerusalemia kuvannollisesti ja tuhatvuotiskautta, sapattia. Se piti tappaa tai erottaa kansasta joka ei sapattia viettänyt. Eesau rakensi Jerusalemin ulkopuolelle kivistä talon ja asettui sinne, joten hän asettui vapaaehtoisesti osattoman osaan. Loogista: Se joka ei pääse tuhatvuotiskaudelle, se ei asu siinä kaupungissa tai vaihtoehtoisesti kuolee. Sakarjan 14. luvussa kerrotaan kuinka ensimmäisestä ylösnousemuksesta poisjääneet pakenevat mutta joka vuosi heidän on tultava viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on siis tuhatvuotista kautta, jossa Jeesus hallitsee ja saatana on sidottuna.
Olihan se muuten tuhatvuotiskausi sekin kun Daavidin poika rakensi temppelin tasan tuhat vuotta ennen Jeesusta.

Itse olen elänyt aina sydämessäni lähtöpaineen alla, kuin levoton jolla ei ole sijaa missään, ei kotia eikä kodin tuntemusta. Olen kaikkialla koko elämäni elänyt kuin lähdön alla bussipysäkillä. Näin minä olen itse kokenkut elämäni.
Lapsuudessakaan ei ollut muuta kodinomaista kuin mummola, jossa koin aitoa rakkautta ja hyväksyntää. Sellainen on huutolaispojan kohtalo. Mutta olen iloinen siitä että olen joutunut elämään kuin kotia ei olisikaan MAAN PÄÄLLÄ, vaan se on aina ollut TAIVAASSA, samoin kuin isäkin. Minun isäni lähti kun olin vain 8kk vanha, eikä hän ole minusta huolehtinut sen jälkeen. Jäin siis isättömäksikin, joskin se on varmaan monien muidenkin kohtalo. Mutta jo kolmen tai neljän vanhasta olen rukoillut Taivaan Isää ja se ei ole vähän se. Siellä on kotini ja Isäni.

Tule Herra Jeesus!

[Sinettisormus]

http://www.nivalanhelluntaiseurakunta.c ... &width=349

[sisar]

Itse olen elänyt aina sydämessäni lähtöpaineen alla, kuin levoton jolla ei ole sijaa missään, ei kotia eikä kodin tuntemusta. Olen kaikkialla koko elämäni elänyt kuin lähdön alla bussipysäkillä. Näin minä olen itse kokenkut elämäni.
... Mutta jo kolmen tai neljän vanhasta olen rukoillut Taivaan Isää ja se ei ole vähän se. Siellä on kotini ja Isäni.

Tule Herra Jeesus!

Aamen Jarmo! Itse olen saanut elää ehjässä kodissa rakastettuna. Perheeni/sukuni ei ollut "uskova". Kirkossa käytiin jouluna, häissä ja hautajaisissa. Iltarukous toki opetettiin, mutta siinäpä se. Mutta niin kauan kuin muistan, olen rukoillut että perheeni tulisi uskoon (mitä vielä ei ole tapahtunut, mutta uskon, että tapahtuu ). Ja niin kauan kuin muistan, olen tuntenut tuota suunnatonta koti-ikävää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Lapsena kirkot olivat minulle aivan ihania paikkoja. Olisin voinut olla siellä tuntikausia silloin harvoin kun siellä pääsi käymään.

Voi Isä, anna meidän päästä jo kotiin.

[-jarmo-]

Kiitos tästä "sisar" !! Tulee mieleeni kun lapsena jo kaipasin Jeesusta. Se näkyy tuossa sinunkin tuntemuksissasi.

[tuula]

samaa olen tuntenut ikäni, niin kuin Jarmo tuossa sanoi, ettei ole tuntenut olevansa kotona missään. itse olen kokenut aivan samaa. asuin maalaistöllissä, jossa oli meitä 3 sukupolvea saan katon alla. vanhemmat eivät minun tiettävästi olleet uskovia, mutta meillä asui myös äitin äiti, joka oli vahva luontoinen körtti muori. tiedän, että hän rukoili minun puolestani paljon.kuolinvuoteella oli huutanut minun nimeäni. olen miettinyt jälkeen päin miksi hän huusi. Puhuiko Jumala hänelle jotakin minusta. minulla on jotenkin sellainen vahva tuntuma, että Herra puhui jotakin hänelle. ehkäpä ilmoitti, että minusta tulee uskova kenties.muuten olen tuntenut olevani rakastetusta kodista. mutta jokin on minun sydämmessäni, enkä ole koskaan tuntenut olevani kotona missään.

[sisar]

Voi Herra, miten kauan vielä? Aamulla herätessäni odotan Sinua, illalla nukahtaessani odotan Sinua! Sydämeni ja ajatukseni ovat Sinussa! Voi Rakkaani, milloin saan painautua rintaasi vasten iankaikkisesti?

Isä, joko kohta ollaan perillä?

[-jarmo-]

Sama huuto kuuluu täällä: Kauanko vielä sinä totinen Jumala?

[Sinettisormus]

Amen! Kuin myös täällä !!! Ei enää yhtään .... Tule Jeesus! Hae omasi pois!
Moni uskova sanoo, kyllä Jeesus tulee takaisin, mutta sen aika ei ole vielä ... mutta minä odotan, odotan Hänen tulevan joka hetki!
MARANATA!!!

[Eero]

Aamen, Tule Herra, minä rukoilen ja pyydän!


http://www.parakletos.pl/joomla/j/images/8.jpg

2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.
3. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.
4. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden".
Evankeliumi Matteuksen mukaan 17

Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät hetken aikaa Jeesuksen kirkkauden ja heidän tuli niin hyvä olla, että aikoivat rakentaa (lehti?)majoja. Kuinka hyvä on kun Jeesus saapuu ja saamme olla Hänen kanssaan Taivaallisessa Majassa.

Annan kuvien puhua puolestaan!


https://i.pinimg.com/736x/5e/df/54/5edf ... -jesus.jpg

[sisar]

Voi rakas Taivaallinen Isämme, anna meidän päästä jo kotiin!

[näkymätön ninni]

Voi rakas Taivaallinen Isämme, anna meidän päästä jo kotiin!

Autolla kotiin ajaessa kyyneleet silmissä juuri samoilla sanoilla tänään huokailin!

[sisar]

Psalmi 123
1. Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.
2. Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.
3. Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.
4. Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.

Isä, armahda meitä Rakkaan Poikasi, meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen tähden! Anna meidän päästä jo kotiin!

Psalmi 138
1. Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun
kiitostasi jumalien edessä.
2. Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
3. Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.
4. Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.
5. Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.
6. Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
7. Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
8. Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.

Armahda minua, anna anteeksi syntini, anna minulle voimaa jaksaa täällä kuoleman varjon maassa. Sinun käsissäsi on minun elämäni. Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun. Aamen.