Kävin kokouksessa

[VainYksinJeesus]

seurakunnassa, jossa olen viimeksi pari vuotta sitten käynyt. Silloin jo meno oli siellä erilaista kuin esim. Helluntaisrk:ssa.
Mua pyydettiin nyt kuuntelemaan Pauliina ja Angelo Meliä.
En oo ennen heistä kuullutkaan mitään.

Rukoilin ennenkuin menin sinne, koska jotenkin aavistin että tarvin Jeesuksen veren suojaa.
Tää on niin vaikea kertoa mutta on saatava kertoa, etten pyörittele yksin mielessäni...

No siellä on pastoreita, yksi on mulle tuttu tuon mun entisen miehen kautta. He ovat olleet kavereita jo lapsuudesta. Tässä pastorissa on ollut jotakin että en koe yhteyttä, koen että todellinen Jeesuksen rakkaus puuttuu, tai hän ei ehkä sitten ole pitänyt minusta koskaan...en tiedä. Toisaalta olen itse liian tarkka, tarkkailen ihmisiä, koitan löytää heistä sitä, mitä eniten kaipaan, Jeesuksen rakkautta.

No tässä srk:ssa kaikki ylistyslaulut lauletaan englanniks, ja mun on vaikee koko sydämestä olla mukana jos en ymmärrä mitä laulan. Bändi soittaa aivan tajuttoman kovaa, koen että en pysty vapautumaan vaikka haluaisin.

Josakin vaiheessa tapahtuu jotakin, rumpali alkaa huutamaan, ensin hiljempaa, sitten ääni kovenee ja hän karjuu ja tipahtaa lattialle ja jää sinne pitkäksi aikaa makaamaan. En ymmärrä mikä hälle tuli.

Sitten parin tunnin ylistyksen jälkeen pitäisi alkaa saarna...musta pastori ensin huutaa 15 minuuttia rukousta, että kaikki vihollisen voimat häipyy jne...
Sitten hän puhuu ja nainen tulkkaa suomeksi. Tosin en kuule mitään, kun samaan aikaan rämpytetään kitaraa.

Siitä puheesta ei jäänyt mitään mieleen. Sitten siellä on tapana että pidetään puolentunnin saarna rahan antamisesta seurakunnalle. Ja tämä tuttu pastori tuli puhumaan. Ja se saarna oli ällöttävä. En keksi muuta nimitystä, se oli ensinnäkin syyllistävää ja sitten jotain mitä en nyt oikeen osaa ja pysty kertomaan. Tuosta tyypistä tulee mieleen teeskentelijä.

Sitten kun tulee Pauliinan ja Angelon vuoro puhua...Pauliina kummallisesti nauroi ja hihitteli vähän väliä. Itseasiassa siellä moni muukin rupes yhtäkkiä hohottelemaan, joku vollotti todella äänekkäästi.

Angelon puheesta ei jäänyt myöskään mieleen mitään, nothing, ainoastaan hänkin puhui syyllistävästi.
Tämän muuten muistan, hänen mukaansa, jos joku ei ollut vapaasti mukana ylistyksessä, niin tätä ihmistä painoi jokin synti tai taakka..siellä ei saa olla vain tarkkailemassa vaan pakko osallistua.

Koin että tuolla pääosassa oli juuri sellanen hyvän fiiliksen saaminen, pitkät ylistykset, mutta kunnollista saarnaa ei. Hyvä jos tuolla Raamattuakaan tarvii ollenkaan.

Tää Pauliina kun puhui, niin tuli vähän ristiriitainen olo. Hän puhui parannuksen tekemisestä, mutta hän myös liiaksi ylisti juuri tätä srk:aa. Ja kun hän nauroi vähän väliä. Tiedättekö, jos puhutaan Jumalan pyhyydestä, kirkkaudesta, parannuksenteosta, niin onko se naurun asia?
Näistä tää nainen puhui, ja siitä että juuri siinä srk:ssa näkyi Jumalan kirkkaus. Itse en nähnyt enkä kokenut.

Mut sitten lopuks tuli se jännin juttu.
Pauliina ja Angelo käskivät sellaiset ihmiset eteen riviin, joittenka piti jättää jotain taakkaa ym pois.
Jäin istumaan ja katselemaan.

Ensin yksitellen kaatoivat jonkun, mutta sitten tuli oikein kunnon ryhmäkaato ja järkytyin taas, kun joku nainen maatessaan huusi, ja huusi. Se oli karmeen kuulosta.

Lopuks saivat sitten mutkin siihen, mutta olin ainoa joka sanoi etten halua kaatua. He rukoilivat jotain tulta.
En kaatunut, mutta jonkin hengen tunsin. Koen että se ei ollut Pyhä Henki ja myöhemmin illalla sanoin Jeesukselle että sanoudun irti siitä hengestä jos se minussa vaikuttaa.
Se tuntui oudolta, kun tuntui että silmissä tapahtui jotakin, tuli ehkä levoton olokin. Samalla vähän "päihtynytkin".

Mut sitten tää oli surullista, siellä oli nainen jolla oli ihan pieni vauva vaunuissa. Tää nainen alkoi karjumaan suoraa huutoa ja tää vauva säikähti ja alkoi itkemään.
En voi käsittää miten koskaan Jumalan Henki tekisi tälläistä pienille lapsille.

Ja kun nää kaatamiset ei päättynyt aikuisiin vaan sitten tuotiin lapset riviin ja lapset kaatuivat.

Kuvailen yhdellä sanalla tätä kokousta: Kaaos.

Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus otti lapset syliinsä ja siunasi heitä.

Hän ei kaatanut eikä aiheuttanut lapsille pelkoa.

Surullista on, että pidin monia näistä ihmisistä Jeesuksen seuraajina ja olin jo päättänyt että lähden heidän mukaansa evankelioimaan kaduille.
Mutta en tiedä uskallanko enää.

Kotiin päästyä....rukoilin ja irtisanouduin siitä hengestä, tosin koin epävarmuutta olenko kuitenkin ollut Pyhää Henkeä vastaan. Mutta sitten Jumalan pyhyys täytti huoneen ja tiesin, että Jeesus ei ollut tuon kaaoksen keskellä.

Välillä koen että Jeesus haluaisi sanoa jotakin tuolle seurakunnalle, mutta en tiedä miten pystyisin loukkaamatta tuoda asian esille.

[Sinettisormus]

No, olipa sinulla kokemus! En lähde tuomitsemaan, koska en ollut itse paikalla, mutta moni esimerkkisi tuosta tapahtuneesta, ei todellakaan tuntunut hyvältä, se huuto ja pakonomaisuus asioihin.
Herra suokoon sinulle Rauhan tähän asiaan ja jos tuo ei tunnu kodillesi, älä silloin mene sinne. Jos et koe siellä RAKKAUDEN hengen hedelmää, ei se ole sinua varten. Kiitos että toit tämän ja sait itsekkin käsitellä samalla mielessäsi tätä asiaa, sillä on terapeuttista käsitellä asioita, kirjoittamalla ne johnkin. Tiedä, että Rakastava Jeesuksemme, pitää meistä kuitenkin huolen, kun Hänessä pysymme.

[VainYksinJeesus]

Uskon, että jos en olisi viettänyt monia öitä, rukoillen ja oikeasti tutustuen siihen, millainen elävä Jeesus on, niin voi olla että en huomaisi mitään ihmeellistä tuollaisessa toiminnassa.
Jumalan pyhyys, ei ole laittanut huutamaan eikä nauramaan. Jeesuksen pyhä läsnäolo tuo enemmänkin kunnioitusta ja tervettä jumalanpelkoa. ei siinä naurata, kun tietämällä tietää, että Hänellä on kaikki valta, heittää ihmisen sielu ikuiseen kadotukseen tai pelastaa iankaikkiseen Taivaaseen.

Pyhä Henki on rauhan, ilon, rohkeuden, lohdutuksen Henki. Ei kaaoksen aiheuttaja..

Sinetti, en uskalla enää mennä, onneksi täällä päin on ihan hyviä seurakuntia. Tämä kokemus varmisti vaan ne aiemmat epäilyt, että onko tuo ihan raitis seurakunta.
Mutta siellä on myös asioita jotka taas tuo ristiriitasia ajatuksia, että olenko liian tuomitseva.

[Sinettisormus]

On hyvä, että kuuntelet vain omaa sydäntäsi ja sitä rakkautta mikä siellä sydämessäsi vallitsee ja valitset myös seurakunta yhteytesi sen mukaan, sen mikä OIKEASTI tuntuu kodiltasi. Olet Siunattu, Siskoni, kaikki on hyvin. Riemuitkaamme ilossa Jeesuksesta, jonka läsnäolossa saamme alati levätä.

[Sinettisormus]

Äläkä koe huonoa omaatuntoa siitä, oletko liian tuomitseva, meidän luonteen piirteetkin sanelevat paljon sitä, mitä haluamme. Olemme niin erilaisia. Myös tuollaiset suuret seurakunnat, tarvitsevat isot ääni laitteet, että kaikki tuo kuuluu kaikille ja monasti siinä sitten mennään yli, tai ainakin ne edessä olevat kärsii. Sinä olet Rauhaa Rakastava ja pysy siinä.

[näkymätön ninni]

Ole turvallisella ja rauhallisella mielellä VainYksinJeesus!

Ei se ole tuomitsemista, jos koettelee ja uskaltaa myös kyseenalaistaa seurakunnissa tapahtuvia ilmiöitä ja kokemuksia! Näin meidän Jeesukseen Kristukseen uskovina tuleekin tehdä; seurata Totuuden Henkeä!

Niin ja on parempi pysyä poissa tuon kyseisen seurakunnan yhteydestä!

Pyhä Henki on rauhan, ilon, rohkeuden, lohdutuksen Henki. Ei kaaoksen aiheuttaja..

Aamen!

[Sinettisormus]

Kävin kerran Lahdessa, eräässä seurakunnassa, jossa koin joitakin noita mainitsemiasi asioita, mutta se melu, oli se kaikkein pahin. Oli siellä varmasti hyvääkin, mutta ehkä siitä jäi kuitenkin sellainen markkina paikka tunnelma. Tuli vain mieleeni, josko kävimme samassa paikassa? Olen ymmärtänyt, että sinäkin asustat jossain lähi seutuvilla meikäläiseen nähden? En ole käynyt tuolla kun sen kerran, mutta siellä järjestetään paljon näitä isojakin tapahtumia.

[AOAOAOAOAO]

Yleisesti voi sanoa, etä kaikkein "mukavinta", turvallisinta on tuttujen uskovien kesken, esim. koti-illoissa.

Jumalaltahan VOI PYYTÄÄ, että pääsisi pieniin Raamattu- ja esirukouspiireihin.

[näkymätön ninni]

Löysin ihan mielenkiintoisen kirjoituksen tuohon tuomitsemiseen ja arviointiin liittyen; http://www.kristityt.info/love.html

[witness]

Ihan uusi sivusto tuo...

[VainYksinJeesus]

Ymmärsin viime yönä jotakin, se liittyy tähän seurakuntaan ja sanaan minkä kaksi kertaa koin Herran puhuvan jo aiemmin ennenkuin edes tiesin että tulen käymään tuossa seurakunnassa. Kun Hän sanoi: Minä teen sinusta naurunalaisen ylpeille...."

En saanut sen kokouksen jälkeen rauhaa tuosta mitä tapahtui, ja lopulta menin Herran eteen rukoilemaan, että miksi en pääse siitä ja kyselin että onko se toiminta Pyhästä Hengestä.

Sain sitten sanoman Herralta ja koin vahvasti että se pitäisi lähettää sille yhdelle pastorille.
No uskalsin sitten lähettää, vaikka en todellakaan halua ketään loukata. Ja sanoinkin Herralle, että mikä mä olen kenellekkään puhumaan mitään, mutta ymmärsin Hänen sanovan, että se on Hänen asiansa kenet Hän laittaa asialle. Tai suurinpiirtein noin...puhuin Hänelle myös siitä, että tuossa seurakunnassa tehdään myös paljon hyviä asioita, mutta siihen Hän vastasi, "Minä en tunne heitä".

No pastori ei vastannut koskaan mitään. En tiedä mitä hän ajattelee.
No ajattelin sitten että se ei ole enää mun asia, mä oon tehnyt sen minkä koin oikeaksi, ja mulla on myös rauha asiasta.
Mutta siellä se seurakunta pyörii jossain takaraivossa vielä tuon jälkeen, ja sitten luen facebookissa kun yksi sen jäsenistä kirjoittaa toisen oudolle kuvalle, että onko kenties ottanut Pyhän Hengen ryypyn. Ja tämä kuvassa olija on kirjoittanut että miten on aina vastustanut uskonnollisuutta ja on vain siellä missä on Jumala.

Mutta tuo ryyppy-sana pysäyttää. Oikeastaan tulee paha olo. Mietin, miten kukaan voi Pyhästä Hengestä, joka kirkastaa Kristusta, puhua noin halventavasti.
Ja tämä on se mitä mä koen. Ehkä joku muu ei koe samalla tavalla.
Mutta eikö ryyppääminen, humaltuminen, kuulu siihen menneeseen elämään, josta ollaan tehty parannus kun saatiin kohdata elävä Jeesus?
Koska tuo asia vaivasi rupesin viime yönä kyselemään Jeesukselta itseltään, onko tuo oikein.

Valtava kirkkaus ja Pyhän Hengen voima täytti tuon huoneen ja kun siinä aikani kyselin tuli yhtäkkiä mieleeni nuo sanat: Minä teen sinusta naurunalaisen ylpeille ja he kompastuvat..."

Koska olin pelännyt aiemmin että tuo pastori ehkä heidän kokouksessaan naureskelee sille viestille minkä hälle laitoin, niin nyt ymmärsin, että eihän mun tarvi pelätä vaikka he pitäisivät mua naurettavana ja uskonnollisena, koska se oli juuri ehkä sitä mikä oli Jeesuksen tarkoitus.

Jos nämä nauravat mulle, he nauravat samalla Jeesukselle itselleen. Jeesus itse kärsi pilkkaa, häväistystä, hirvittävää kärsimystä ja mä olin yhtäkkiä niin iloinen kun tajusin, että jos mä saan kokea sitä samaa myös niinkuin Jeesus, niin sehän on oikeastaan hieno juttu. Jeesus on mun puolellani vaikka ihmiset sanoisivat mitä.

Siinä viestissä pääasia oli, että Jeesus pyysi tätä seurakuntaa nöyrtymään ja menemään Hänen eteensä jotta Hän voi heidät puhdistaa ja antaa synnit anteeksi.

Vaikka haluaisin työntää pääni pensaaseen niinku pupujussi, ja sanoa Herralle, että ettii jonkun muun mun tilalle, niin en pysty, koska Jeesus on vaan niin suuri ja elävä, että en voi vastustaa Hänen tahtoaan.

[Sinettisormus]

Amen!!! Oikein olet kokenut RAKAS siskoni!
ps. tuli mieleen että Jarmo voisi tehdä sullekkin Avattaren, jos vain tahdot?
Olet niin RAKAS, siskoni, VainYksinJeesus! Kuva, jossa olisi vain Jeesus!?

[VainYksinJeesus]

Ja sanoin Herralle, että odotan että jos tämä kaikki on nyt juuri niinkuin ymmärrän, niin ehkä saan vielä kuulla jostain, että he todellakin nauravat sille viestille minkä lähetin. Se varmistaisi että olen ymmärtänyt Jeesuksen puhuvan.
Kiitos Sinetti, Jumalan rauhaa ja Siunausta sun päivään

[VainYksinJeesus]

Joo kyllähän avattaren voi tehdä, vaikka Jeesus-kuvalla

[Sinettisormus]

Siinä Jarmolle tehtävä, ota koppi!

[näkymätön ninni]

Tulin valtavan iloiseksi puolestasi "Vain Yksin Jeesus"! Sydämeni suorastaan hypähti riemusta!

Kiitos Herralle Jeesukselle rohkeudestasi ja kuuliaisuudestasi Vain Yksin Jeesus!

Olkoon Herran Jeesuksen Kristuksen rauha sydämessäsi!

[-jarmo-]

Joo kyllähän avattaren voi tehdä, vaikka Jeesus-kuvalla

No löysinhän minä tämän kohdan missä tää keskustelu käytiin sori ku mä oon ollu vähän masentunu ja pikkusen allapäin saamaton. Nyt on kuitenkin paljon parempi mieli taas. Sain nuoremman tyttäreni tänne mun kans viettää Pääsiäistä ja on kiva tehdä hänelle lammasta ja muuta hyvää ruokaa ja syödä kuten Pääsiäisenä kuuluukin, ei "öylättiä" vaan HERRAMME JEESUKSEN MUISTOKSI KUNNON SAFKAT!

Niin että tuliko hyvä avatar?