Pelastussanoma

Olin eilen kuumeessa, kävin kuitenki töissä ja sen jälkeen sohvalle. No oli tosi kipee olo ja siinä sitten rukoilin pitkän aikaa mitä mielessä nyt olikin. Ja yhtäkkii silmät kiinni ollessa tuli miehen kasvot. Ei se kuva iso ollut mutta se näytti kullatulta. Ja muistin että oon aiemminkin nähnyt miehen kasvot mutta oon sitten unohtanut kun ajattelin että se oli omaa mielikuvitusta, ja silloin se kuva ei ollut kullan värinen vaan tumma ehkä..
Mutta kyllä tuo varmaan jokin näky oli, koska en pysty saamaan sitä samaa kuvaa silmien eteen vaikka yrittäisin.

Henki meissä vahvistaa nämä näyt ja kokemukset. Se vahvistuminen tarkoittaa hieman samaa kuin levysoitin lähettää pinenen signaalin mutta vahvistin osaa lukea sitä pientä ääntä ja lähettää sen sitten isojen kaiuttimien kautta ulos kovalla äänellä.

Halusin tämän tuoda esille omien kokemusteni kautta. Nimittäin näyt, kokemukset ja unet ovat usein hyvin pieniä tai ainakin sellaisa, jotka normaalipäivärutiineissa menisi sivusuun ja ohi, kuten kaikki arkiset askareemme. Mutta sitten tulee se erityinen uni, näky tai kokemus, jonka henki vahvistaa ja se jää meissä elämään koko loppuiäksi.

Kiitos, VainYksinJeesus, minulle nousi ensimmäisenä tuosta näystäsi sanoma ulkokultaisuudesta, mutta toki se voi muutakin tarkoittaa. Nyt illalla tuo näkysi nosti mieleeni erään enneuneni, tuolloin uskoni syveneminen ei vielä ollut alkanut enkä ollut käynyt uskonkasteellaa, joka voi näkyä tekstissä tuolta ajalta, mutta jotenkin koen haluavani jakaa sen tähän; kasvot ketjuun, joten olkaat hyvät:

Isäni kertoi että oli nuorempana nähnyt unia kaatuuvista puista.
Aina tällaisen unen nähtyään, joku lähisukulainen kuoli.
Minäkin näin syksyllä, 2007, ensimmäisen puu uneni, jossa kaatui iso vaahtera.
Noin 5 kuukautta myöhemmin, maaliskuun 24. 2008. vanhin veljeni kuoli sydän infarktiin.
En ollut ennen nähnyt puu unia ja se oli enneuni. Nuoremman veljeni vaimokin näki todella selkeän unen tammikuussa 2008.
Vanhimman veljeni kuollut vaimo tuli unessa noutamaan veljeäni, ja näin kävi todellisuudessakin.
Veljeni aika oli tullut ja meille kerrottiin siitä jo aikaisemmin näillä unilla.
Minäkin ihmettelin uneni nähtyä, että mitähän se uni tarkoittaa, toiset sisaret muistivat isän nähneen puu unia ja ne olivat aina tarkoittaneet kuolemaa, läheisen kuolemaa. Nyt tämä lahja annettiin minulle ja valitettavasti puu uneni ovat tästä lähtien tienneet läheisen kuolemaa.
Joskus se jopa pelottaa, että kukahan se on nyt, kenestä joutuu luopumaan, emmehän me halua antaa pois läheisiämme.
Kun veljeni kuoli, kuolin iltana näin jonkun unen, en muista sitä unta, mutta muistan että se käsitteli jotenkin tätä henkimaailma asiaa.
Huusin unessa:
- “ Se on sittenkin totta!”
Heräsin sohvalta pompaten ja olin hiestä aivan märkä.
Samalla viikolla näin unen jossa minun edessäni oli ihmisjono, kasvottomia ihmisiä.
Minä istuin tuolilla ja maalasin ihmisille kasvot ja persoonan. En tiedä kuka, mutta joku tuli vierelleni ja kysyi:
- “ Mitä sinä teet?”
Vastasin:
- “ Maalaan näille ihmisille oman persoonan.”
Sitten tämä vieras kysyi:
- “ Ketä sinä nyt maalaat?”
Vastasin:
- “ Tästä tulee seikkailija.”
Uneni loppui siihen ja heräsin, ihmettelin että mitähän tämäkin tarkoittaa, oli se taas niin ihmeellinen uni.
Veljeni siunaus tilaisuudessa kirkkoherran puheessa uni tuli ilmi.
Hän puhui kuinka maailmassa on paljon ihmisiä, näin ollen tuntemattomina meille kasvottomia.
Mutta kun tutustumme uuteen ihmiseen, heille tulee kasvot ja opimme tuntemaan tämän persoonan, kuin itse maalaisimme hänet.
Näin unen kuvina ja kirkkoherra kertoi sen selvinä sanoina.
Siunaus tilaisuudesta tuli vaatimaton, mutta kaunis, aivan niin kuin veljenikin rakasti eläessään kauniita asioita.
Hänet tuhkattiin ja siunaus toimitettiin hänen omien toiveiden mukaan.
Seuraavalla viikolla näin taas unen, että kaksi todella lahoa puuta kaatui, toinen oli koivu ja toinen vähän pienempi harmaa lehtipuu, se oli joko haapa tai koivu.
Aamulla herätessäni pelästyin että:
- “ Ei joko taas, nyt ei heti jaksa!”
Se päivä oli tuskainen, uni kummitteli mielessä, viestitin veljelleni ja siskollekin unestani.
Lohdutin itseäni ja sisariani että jos joku tai jotkut kuolee, täytyy heidän olla vanhoja, sillä puut oli niin lahoja.
En muista tarkasti kaatuiko unessa kolmekin puuta, mutta kaksi aivan varmasti, se pienempi puu ensin ja sitten pitempi lahokoivu.
Nyt ei voi muuta kun jäädä odottamaan, mitä tapahtuu.
Molemmat vanhempani asuvat lepokodilla ja sairastavat altzhaimeria, joten voisi olla luonnollista että on tullut heidän vuoro… mutta yhtä aikaa?
Pari viikkoa siunauksen jälkeen, sunnuntai aamuna heräsin ja kerroin miehelleni unesta jonka näin:
- “Yhdessä kohtaa unta näin pöydällä valkoisen paperin, katsoin mikä se oli - kauhistuin sillä se oli minun itse ostama, itselleni tarkoitettu muistoruno, huusin että minäkö olen seuraava?”
Aika näyttää tarkoittiko tämä uni mitään?
Samana päivänä kun veljeni haettiin ruumisautolla sairaalasta ruumishuoneelle, siskoni tyttärelle syntyi tytär.
Laitoin hänelle viestin:
- “… on ihanaa että tänne maailmaan syntyy uusiakin ihmisiä.”
Vastaus:
- “ Kaunis kiitos.”
Nämä uudet ihmisalut on niin lohduttavia tällaisessa tilanteessa ja olihan tämä pieni ihmisen alkukin tähän asti meille kasvoton.
Veljeni siunaus tilaisuuden jälkeisenä sunnuntaina kävimme kirkossa kuulemassa pois nukkuneiden nimet.
Herätti tunteet pintaan kun ensimmäinen jumalanpalvelus virsi oli sama kun meillä ensimmäisenä siunauksessa, … nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie…
Kun veljeni nimi sanottiin viimeisenä, alkoi soida maan korvessa kulkevi lapsosen tie…
Se oli veljeni oma toive, hänen hautajaisiinsa ja se laulettiin hänelle siunauksen jälkeen kirkon parvelta.
Kyyneleet kihosivat silmiin, vielä kerran veljeni muistolle… tässä jumalanpalveluksessa.
Jumalanpalvelus sattui olemaan ehtoollispalvelus, joten minä tietenkin menin ehtoolliselle kun niin harvoin pääsen, aina se antaa niin hyvän, rauhallisen olon, lähellä Jumalaa.
Kirkkoherra sanoi siunaus tilaisuudessa että oli huomannut tilaisuuden edetessä että kaikki tilaisuuteen valitut virret kulkivat samaa tietä. kertoivat ihmisen elämän tiestä.
Olin valinnut virret tilaisuuteen, mutta en itsekkään huomannut tätä yhtäläisyyttä, ennen kuin kirkkoherra kertoi tämän huomionsa.
Virret olivat:
- Päivä vain ja hetki kerrallansa, 338
- Sun haltuus rakas Isäni, 377
- Nyt kulkee halki korpimaan, 498
- Tule kanssani Herra Jeesus, 548
- Oi Herra jos mä matkamies maan, 631
Ja tietysti, … maan korvessa kulkevi…

... ps. veljeni oli hyvin taiteellinen, koulussa hän sai piirustuksesta huonoimman numeron 10-. Itsekkin olen nuorempana piirtänyt ihmisistä lyijykynällä muotokuvia.

... ehkä Jumala on antanut tuon taiteen kautta kyvyn tulkita joitakin näkyjäni ja myös kanssa ihmisiäni, voin muodostaa heille kasvot tämän lahjan kautta. Kerran näin näyn äidistä, joka oli kävelyllä lapsensa kanssa, ja kun lapsi kääntyi huomasin ettei lapsella ollut kasvoja, tähänkö olemme kasvattamassa lapsemme, kasvottomuuteen?

Kasvoista me ihmiset tunnistamme toisen ihmisen.

Jumala "tunnistaa" omansa antamastaan Pyhästä Hengestä. Hän on tullut ihmiseen asumaan.

Sinulla on ollut kauniita unia, vaikka käsittelivätkin kuolemaa.

Kiitos AO, nuo unet olivat ja ovat edelleenkin hyvin puhuttelevia, Jumala voi kuvata asioita kauniin kielin ja värein, oli ne sitten surua tai iloa elämässämme. Olkaat siunatut, siskoni ja veljeni!

noista kasvoista heti tuli mieleen myös se, että itsekin näin viimeviikolla työn lomassa miehen kasvot. ajattelin vain töitä ja ihan ykskaks eteeni ilmestyi hengessä miehen kasvot. mustat hiukset ja vaalea iho. (Jeesus) sitten ajatuksiin tuli voimakkaana minun nimeni, jonka tämä mies sanoi. tuli mieleen, että Jeesus herättelee uskovia nyt. 5 tyhmää ja 5 viisasta neitsyttä periaatteella.

Niin...itsellä kävi mielessä olisiko se miehen kasvot kuvastanut Jeesusta. Ennenkuin näin sen kokonaisena tuli samaa kultaista väriä ja sitten alkoi muodostua se kuva. Ihmettelin aluksi mitä mä näen ja sitten siitä tuli miehen kasvot ja kullan värisenä.

Tuo sinetin ehdottama ulkokultaisuus oli mielenkiintoinen ja pitikin lukea mitä siitä on sanottu.

Joskus mietin onko enneunet Jumalasta tai yleensäkkin...kun oon kuullut että jos lintu lentää sisälle taloon ni se merkitsis kuolemaa.
No kesällä meijä mökin sisälle lensi lintu ja kyllä kävi mielessä kuoleeko joku.
Mun äiti kun oli siitä maininnut juur pari päivää aijemmin että jotkut uskoo sellaseen.

Tuota juuri tarkoitin, kun puhuin ulkokultaisuudesta, että se voi olla muutakin, eli Jeesus itse. Tuo kirkkaus hänen tullessaan voi kertoa ja todistaa juuri tästä. Tuo ulkokultaisuus tuli siitä ihonpinnalla olevasta kullasta ....

Voisiko kultaiset kasvot kuvastaa Jumalan vastustajaa, joka yrittää estää Jumalan kansaa pääsemästä kotiin...

Myös Danielissa puhuttiin kultaisesta päästä...

Dan 2:32 Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea.

Kasvot ilmestyivät rukouksen yhteydessä, uskon niiden olleen Jeesuksen kasvot.

Ja, Tuulan näkemiin kasvoihin ja kuulemiin sanoihin; Jeesus tuntee omansa, ja Hän mainitsi Tuulan, jonka Hän TUNTEE, koska tämä on Jeesuksen oma.

Laitanpa teille tämän nostalgisen kappaleen, joka sopii tuohon kasvottomuuteen, josta kommentoin, eli: Lapsuuden loppu.: https://www.youtube.com/watch?v=xf_mXAV0XVI

Yksi uusi kasvottomuus ilmiö, on tämä Bokemon ilmiö. Täytyy sanoa että se todella kauhistuttaa. Mökillä kuuntelin Kajauksesta jotain ohjelmaa ja siinä mies kertoi tästä ilmiöstä. Hän oli ollut jossakin paikallisessa kahvlassa, kun ykskaks, oli ovesta alkanut ilmestyä ihmisiä ja ne kaikki ahtautuivat kahvilan yhteen nurkkaan ja seisovat kasvot nurkkaanpäin kuin Zombit.
Hän ihmetteli mitä siellä oli, mutta hämmästyksekseen huomasi että tuo nurkka oli aivan tyhjä, mutta nämä ihmiset olivat tulleet kaikki metsästämään olemattomia bokemoneja, tuosta samaisesta nurkasta. Kauhistuttaa mihin maailma on mennyt. Bokemon peleillä tehdään valtavasti rahaa, mutta minkä kustannuksella?

No mulla on lapset jotka elivät tämän Pokemon kulttuurin tv-historiikin ajan ja se oli vähän kuin japanilainen muumitarina, eikä sen kummempi. He ovat nyt siinä iässä että heistä toisella on jo oma lapsi mutta kun tämä peli tuli, niin ainakin he osasivat ottaa sen oikealla tavalla. Toki se oli heille nostalginen ihastus, kun sai etsiä Pokemoneja kuin ne etsivät niitä tv-sarjassa ja myöhemmin oli jotain Nintendon käsikonsolipelejä "GameBoy" muistaaksnei, jossa niitä etsittiin siitä konsolista.
No nyt kun nämä yhdistettiin GPS:n kautta nettikameraan, niin tilanne on aika hurja!

Kyseessähän on JÄLLEEN se tuttu henkimaalima joka villitsee ja hallitsee jumalattomia ja meidän omat pysyvät housuissaan, eivätkä suinpäin juoksentele näiden Pookemoneidensa perässä kaduilla katsomatta sivuille, saati kaikki ryntää mitään ajattelmatta jokin kahvilan nurkkaan, kuten Sinetti asiaa kuvaili.
Kyllä mun tytöt osaavat käyttäytyä vaikka heillä onkin tuo peli kännyköissään. Ovat he näyttäneet minulle niitä mitä ovat löytäneet mutta kun olen kuunnellut heitä, niin eivät he juokse niiden perässä, vaan jos menevät kävelylle tai jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa eivät ennen ole olleet, niin jos muistavat, he katsovat kännykällä millaisia Pokemoneja täällä saattaisi olla. He eivät siis hurahda niihin, aivan kuten jokin raha-automaatti, johon sitten upottavat kaiken hetkessä.

Kyseessä on siis addikti-ilmiö, jos menee kontrolli tavallisesta elämästä.