Pelastussanoma

Surin omalta kohdalta joulua, joka menee toki kivoissa sukulaisissa mutta se ei ole hengellinen koska oikeita uskovia ei suvussa ole. Rukoilin kuitenkin sitkeästi, että hengellisen joulun saisin, koska mikäs Jumalalle olisi mahdotonta.

Yllätyksekseni kyläilypaikassa luettiinkin tauon jälkeen jouluevankeliumi ennen ruokailua ja illalla yksi ihminen ehdotti iltakirkkoon menoa, jonne lähtikin itseni lisäksi koko autollinen porukkaa. Olin ennalta katsonut ettei paikkakunnalla ole joulukirkkoa, joten yllätys oli suuri.

Koin joulukirkon äärimmäisen siunaavana ja penkissä istuessa aika menikin kiittämiseen ja muiden siunaamiseen. Mikä joululahja!

Kirkossa käynti myös edesauttoi yöllä sattunutta sairaskohtausta siinä määrin että koska alkoholia ei juuri glögiä enempää ollut otettu, kaikki oli toimintakuntoisia.

Tästä sai myös todistusaiheen seuraavalle päivälle, että mitä olis voinut sattua, jos ei kirkossa ois istuttu rukoilemassa.

Vaikka en itse miellä että joulua pitäisi juhlia, koin äärimmäisen siunaavana, että Jeesus välitti joulutoiveeni eteenpäin.

Meillä on hyvä ja rakastava Jumala! Hänelle on meidän pienetkin pyynnöt on tärkeitä, ja kun rukoustaistelemme muiden puolesta, ihmeitä tapahtuu Jumala on hyvä 🩷

Amen. Kiitos Jeesus tuosta joulun ihmeestä.

Kiitos todistuksestasi ja kiitos Jumalalle!

Aamen!

Mulla on aikalailla samat fiilikset Joulusta, että se on yhdessäolon juhla, mutta nykyisellään aika kaukana Herrasta.

Katselin tuossa Yleltä Puolet minusta -ohjelman, jossa entiset adoptiolapset etsivät biologista isäänsä ja riemuitsivat kun tapasivat heille tuntemattomia sukulaisia. Tuli mieleen, että jos ihmisille saisi sen viestin läpi, että tuon saman riemun ja täyteyden tunteen saa kun löytää Taivaallisen Isän ja että se tunne ja rienu ovat sitten molemminpuoliset ja että sen jälkeen ymmärtää, että olemme itse asiassa kaikki veljiä ja siskoja toisillemme aivan yhtälailla kuin oikeat sukulaiset.