Kiitos, Jarmo.
Olen enemmän "miettijä", eli mietin pohtien Raamatun asiat, mutta huomasin selkeästi muutosta itsessäni. No taidan nyt vähän kertoa jotain itsestäni.
Kauan ajat sitten yhdessä uskovien foorumissa (foorumin nimi radikaali tai jotain sinnepäin... ) seurailin aluksi ja siten huomasin, että yksi veli on raitishenkinen ja tervehenkinen uskova ja hän puolusti suoraselkäisesti totuuden puolesta ja hän pysyi Jumalan rakkaudessa, niin ihastuin hänen suoraselkäisyyteen totuuden puolesta, vaikka en täysin tuntenut häntä.
Huomasin myös, että hän vaelsi lähimmäisenrakkaudessa eksyksissä kulkevia uskovia kohti ja oikaisi heitä lähimmäisenrakkaudellisesti, niin häntä seuraillessani koin kutsumuksen ollakseni "toveri" hänen kanssa.
Niin hänen kanssa aloin palvella sitä tehtävää ja oikaisin lähimmäisenrakkaudellisesti pois ulkokultaisesta uskonnollisuudesta taistellen, niinkuin Jumalan soturin tavoin. Siis minulla ei ollut taistelua lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia ja pimeyden henkiolentoja vastaan, jotka eksyttivät heitä. Veli ja minä teimme kaiken lähimmäisenrakkaudesta, kunnes yksi alkoi herjata kovin sanoin puolustaen omaa kuppikunnan oppia, niin vetäydyin pois. Veli jatkoi taistelua yksin ilman minua, kunnes se foorumi suljettiin ja lopetettiin.
Kiersin etsien rukoillen omaa paikkaa, kunnes tapasin toveria FB:ssa. En nähnyt häntä pitkästä aikaa, kuin vasta FB:ssa. Ilahduin heti nähdessäni häntä. Koska hän oli minulle Jumalan työtoveri. Niin seurailin aluksi häntä ja siten huomasin, että hän pysyy yhä totuudessa ja Jumalan rakkaudessa, niin lähetin kaverikutsun hänelle. Oli kunnia olla hänen toveri totuuden puolesta Jumalan rakkauden vuoksi kadotuksissa olevia ihmisiä kohti.
Minä sain myös kaverikutsut muilta uskovilta, mutta myöhemmin huomasin, että minun FB-sivullani keskustelu riidanhaluisuudesta johtuen veti vääriä uskovia. Huomautin keskinäisen rauhan ja yhteisen rakentumisen tärkeyden. Se ei auttanut.
Oli vaikeaa ratkaista tämän ongelman eli minä suljin kokonaan FB-profiilini lopullisesti. Koska oli pakko tehdä. Siten loin uudelleen FB-profiilin. Pidin huolen, etten saisi vääriä uskovia FB-kaverikseni keskinäisen rauhan ja yhteisen rakentumisen vuoksi. Mutta olin monessa FB-ryhmässä, joissa palvelin Herraa talentin mukaan eli oikaisin lähimmäisenrakkaudellisesti. Toveri oli myös niissä ryhmissä, mutta hän vetäytyi kaikista ryhmistä pois, koska uskovat pitävät kiinni valheista ja olivat riidanhaluisia. Toveri alkoi keskittyä oman talentin mukaan tehtävään, niin keskinäinen rauha yhteisen rakentumisen vuoksi säilyy hyvin.
Jäin yksin ja jatkoin tehtäväni niissä ryhmissä. Myöhemmin huomasin ilahtuen valheista uloskasvamisen ja muutoksen totuuden puolesta niissä FB-ryhmissä. Eli minun palveleminen talentin mukaan ei ollut turhaa. Kiitin Herraa niistä.
Myöhemmin niihen FB-ryhmiin tuli uusia uskovia, jotka aiheutti jakautumisen uskovien keskellä. Pysyin yhä talentin mukaan vahvana ja oli kova työ oikaistavaksi ja samalla pyrin rauhaan kaikenlaisten uskovien kanssa keskinäisen rauhan ja yhteisen rakentumisen vuoksi. Myöhemmin huomasin, että luopumus kasvoi ja siitä tuli vahvaksi luopumukseksi.
Ajattelin, onko minun tehtävä jo ohi. Aloin keskittyä itseeni ja minun tilaan rukoillen ja kysellen omasta paikasta. Niin päätin lähteä kokonaan pois kaikista FB-ryhmistä ja suljin taas kokonaan lopullisesti FB-profiilini ja siten loin uudelleen FB-profiilin ja tällä hetkellä keskityn vain totuuteen itseni vuoksi ja minulla on tällä hetkellä vain 5 FB-kaveria, jotka taistelevat totuuden puolesta. En ota kaverikutsun enää.
FB-kavereista vielä... Yksi FB-kavereista evankelioi Israelissa ja nyt palasi Suomeen. Rukoilijana seurasin jokapäiväistä päivitystä rukoillen hänen puolesta. Toinen keskittyy kielten käännöksiin, se on hänen tehtävä. FB-kavereilla on omat tehtävät, joihin he keskittyvät palvellen Herraa. Minä tällä hetkellä en enää palvele, eikä minulla ole enää oma paikka palveltavaksi. Keskityn enemmän itseeni ja omaan tilaani.
Mutta ilman Jumalan seurakuntaa on vaikeaa ojentautua ja kasvaa ulos, koska Jumalan armolahjat seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi toimivat ja siksi olen itse vaille Jumalan seurakuntaa ja jään vaille seurakunnan yhteistä rakentumista itseni vuoksi, että saisin ojentautua ja kasvaa ulos Kristuksessa. Useimmat kerrat huokailin Herran puoleen, koska yksin vaeltaminen on raskasta, eikä se ole Herran tahdon mukaista. En vielä löytänyt raamatullisen seurakunnan. En tarkoita täydellistä seurakuntaa, vaan että seurakunta toimii Raamatun mukaan. Se ei vielä löytynyt uudessa kotipuolessani.
Mutta tällä hetkellä oikaisen naapurikunnassa asuvaa uskovaa lähimmäisenrakkaudellisesti totuuden mukaiseen suuntaan. Hän lähetti minulle videon, jolla whatsapin kautta hän kutsui minua 19.10. aterioimaan ja kuuntelemaan saarnaa ja opetusaihetta. Mutta sain uskosta osattomalta kaverilta kutsun bussiretkelle samana päivänä 19.10.
Epäilen, että Jumala taitaa olla tämän kaiken takana ja koettelee taas rakkauttani Hänen totuutta kohtaan, mutta en haluaisi lähteä kuuntelemaan ja tukemaan järkeisuskoa.
Lähtisin mieluummin bussiretkelle uskosta osattomien kavereiden kanssa ja se olisi tilaisuudeni evankelioida heille yksilöllisesti, mutta retkipäivä on tiheästi ohjelmoitu. Se mietityttää minua, saanko koskaan aikaa voidakseni tutustua heihin ja samalla evankelioida. Evankelioiminen ei ole todella helppoa, riippuen ihmisistä, millaista he ovat ja mitä he ajattelevat. Ystävystyminen on evankelioinnin tärkeä avain, niin sen kautta on paljon helpompi keskustella evankelioiden.
Anteeksi, tuli pitkä tarina itsestäni... Toivottavasti tätä pitkää kirjoitusta jaksetaan lukea loppuun asti. Anteeksi tämä pitkä kirjoitukseni!