Omia kokemuksia levossa 2

[Sinettisormus]

[Sinettisormus]

Roomalaiskirje:
5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
5:7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
5:10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
5:11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
5:14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
5:15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
5:21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

[Sinettisormus]

Shalom. Kiitos Jumalalle teistä, rakkaat siskot ja veljet.
Tänään kun heräsin ja olin rukouksessa, näin ihmisen joka oli makuulla, aivan kuin minä siinä hetkessä. Näin valtavat kädet tuon ihmisen molemmilla sivuilla, turvaamassa tuota levossa olevaa. Noista käsistä loisti valoa. Kuva oli melko pimeä ja nuo kädet antoi valoa kuvaan ja siihen hetkeen. Ja todella siinä rukoillessani, oli vielä ulkona pimeää ... Näin Herra näytti, kuinka Hän meitä suojaa levon hetkelläkin. Saamme olla Jumalan kämmenellä.

Herra kädelläsi: https://youtu.be/L7fRnfaJhDQ


499Jumalan kämmenellä

Pirkko Halonen 1968

1.
Jumalan kämmenellä
ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.

2.
Jumala meitä kutsuu
nyt suojaan turvaisaan.
Jumala meitä kutsuu
ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei hän hylkää,
lastensa kanssa hän on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.


Pirkko Halonen 1968 (säk. 1), 1984 (säk. 2). Virsikirjaan 1986.

'Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)

Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)

Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla. Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa. "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa." Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.(sela)'

Ps. 46 [kr92] [kr38]

[Sinettisormus]

maanantai 3. joulukuuta 2018
KIRJEET TESSALONIKALAISILLE ...
https://sinettisormus.blogspot.com/2018 ... sille.html

Shalom! Rauhaa teille, te rakkaat ...

Aamuyöstä näin unen jossa olin sukulaisillani pohjoisessa. Menimme johonkin pakettiautoon, bussi malliseen, odottamaan lähtöä jonnekkin, markkinoille tai jotain ...
Kuski ei ollut tullut vielä autoon, eikä meistä tainnut kukaan osata ajaa tuota autoa ja minä sen kaikille autossa oleville ilmoitinkin.
Kohta, jostain syystä, auto pääsi "vapaalle" ja lähti likkumaan itsestään rinteisellä pihalla. Pelästyimme kaikki aivan valtavasti. Ensin se liikkui eteenpäin, kohti lievää alamäkeä ja pelkäsimme että se putoaa lähellä olevaan ojan tapaiseen. Onneksemme se kuitenkin liikkui sen ohi, tai näin ajattelimme ja huokailimme. Mutta piha oli joka suuntaan kovin mäkinen ja auto lähti liikkumaan kohti pihan toista reunaa, joka päättyi suureen soramonttuun.
Nyt kauhistuimme toden teolla. Montun reuna lähestyi uhkaavasti ja kun kukaan ei pystynyt tekemään mitään, aloin rukoilemaan jo paljon ennen reunaa, että säästyisimme tuolta täydeltä tuholta.
Auto putosi kuitenkin ja minä jatkoin rukousta ilmalennon aikanakin, niin kauan kun vain pystyin ja tajuissa pysyisin. En päästänyt Rukouksesta irti, vaan tein sen loppuun asti.
Sitten tuli kova törmäys montun pohjaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen, huomasimme, että olimme kaikki elossa eikä kenellekkään käynyt mitään. Kiitin Jumalaa että säästyimme, eikä kukaan saanut naarmuakaan.
Kohta sain mieleeni, että pitää lukea Kirje Tessalonikalaisille ja sitä julistin kaikille paikalla oleville.
Koin sen Jumalalta saaduksi viestiksi, että siinä oli meille tärkeää Sanomaa ...
Sitten uni loppui.

Joten koen että tuo kirje Tessalonikalaisille on myös meillekkin, jotka täällä maailmassa valveilla olemme. Sen lukuja eikä jakeita annettu, joten koen että se tulee lukea kokonaisuudessaan.
Tänään Herra, Jeesus Kristus puhukoon meille tuon Sanansa kautta.
Amen.

SIIS KUUNNELLAAN VAIKKA TÄSTÄ; MITÄ HERRA MEILLE HALUAA KERTOA; NÄIDEN KIRJEIDEN KAUTTA :

Kirje Tessalonikalaisille 1
https://www.youtube.com/watch?v=4rubf579pYw

Kirja Tessalonikalaisille 2
https://www.youtube.com/watch?v=5bZX9ObuCJQ

[Sinettisormus]

Tässä hieman eilisen ja viikon antimia: https://sinettisormus.blogspot.com/2018 ... uolen.html

[Sinettisormus]

Niin, meinasin tämän aamuisen kuvan unohtaa; näin kultaisen Ristin jonka alla oli kultaisin ja paksuin kirjaimin kirjoitettu jotain, jota en ymmärtänyt; se näytti hebrean kielelle ja nuo sanat olivat hyvin lyhyitä, muodostaen lauseen, mutta en harmikseni muista niitä millään. Olen huutanut Herran puoleen, että jos tämä oli Häneltä, Hän antaa nuo Sanat tulla eteeni niin, että ne muistan. Ehkä niitä ei ole tarkoitettukaan muistettavaksi vaan piirtymään sydämeen tiettyä hetkeä varten.

[Sinettisormus]

Kun tuossa aamulla heräilin ja rukoilin, näin kauniin kuvan.
Näin kuin joen uoman jonka molemmin puolin oli kivinen ranta. Ja tuon joen yli kaareutui kaunis kaarisilta .. oli hieman hämärää, ja auriko oli joko nousemassa tai laskemassa. Se oli keskellä kuvaa, juuri hieman sillan kaiteen yläpuolella ... siis myös sillan keskikohdassa. Tunnistin tuon " sovituksen sillaksi". Tätä kuvaa tulisi siis tänään työstää. Kuva oli hyvin rauhallinen ja kaunis ...

Siunattua Sillan ylitystä kaikille!
Täältä lisää aiheesta: https://sinettisormus.blogspot.com/2018 ... lalla.html

[katso7]

Kiitos Herralle!

[Sinettisormus]

Tänään, herättyäni näin ihanan kuvan. Näin paljaat jalat jotka olivat avosandaaleissa, käyskentelevän minua kohti ja näin myös valkoisen puvun helmat. Ja kohta Hän oli vierelläni ja käyskenteli rauhallisesti siinä paikallaan. Kiitos Jeesus että olet lähellämme.
Jeesuksen armo on meidän kanssamme. Armo kulkee vierellämme perille asti.

[Sinettisormus]

[Eero]

Aamen! Tuohon edelliseen näkyysi Sinetti, Herra Jeesus on Silta Elämään, Jumalan luo!

[Sinettisormus]

Shalom! Rauhaa teille, te rakkaani ...
Tänään kun heräsin, jäin miettimään yöllistä untani. Välillä heräilin ja kun nukahdin uudestaan, sama teema unessa jatkui. Sitä toistettiin pitkin yötä.
Unessa oli jokin kone, oliko tietokone vai mikä, en tiedä. Mutta siinä oli ohjelma, jossa oli perustana Raamatun/ Jumalan Sana. Jokainen sai kirjoittaa oman uskon elämänsä matkan ja nuo sulautuivat keskenään, Jumalan Sana ja oma uskon elämä.
Niistä tuli aivan kauniita kertomuksia, jokaiselle oma, henkilökohtanen kertomus. Näin että unessa oli myös veljemme, Jarmo ja katso7 ja hekin olivat kirjoittaneet oman tarinansa ja ihastelimme niitä kuinka ne olivat sulautuneet hyvin kauniisti Jumalan Sanan kanssa. Olin myös itse kirjoittanut oman kauniin kertomukseni.
Tätä näin, kunnes heräsin lopullisesti ja olin rukouksessa. Kyselin Herralta, oliko tuolla merkitystä, olihan sitä toistettu läpi yön? Lopulta näin sen kauneuden ja minun oli tämä aivan pakko jakaa.
Tätähän me teemme täällä, todistamme omalla uskon elämällämme, miten se on elämässämme vaikuttanut ja kuinka se on toteutunut ja sulautunut Sanan mukaisesti. Nämä on hyvin tärkeitä omakohtaisia kokemuksia ja todistuksia joista etsivä saa voimaa omaan kulkuunsa.
Eikä meidän tule katsella vain mitä toisille tapahtuu, vaan alkaa todistamaan omasta uskon tiestä, eikä verrata itseämme toisiin, sillä olemme jokainen, oma ainutlaatuinen ja kaunis kertomus. Ja tuo kertomus on tosi, niin kuin Sana. Ja mitä vahvemmin elämme Sanan kautta, sitä vahvemmin Sana vahvistaa meitä kertomuksinemme ja kaunistaa sitä.
Olkaa siis rohkeat ja alkakaa tuomaan omia uskon kokemuksianne, kera Sanan. Vaikka elämäsi olisi ollut kuinka karu, sitä kauniimmaksi se muuttuu, mitä enemmän sulaudut Sanaan ja alat tuoda sen näkyväksi ja muille jaettavaksi. Olen huomannut, että mitä karumpi ihmisen elämä on ollut, sitä kauniinpi kertomus siitä tulee. Älä siis pelkää. Ei ole tarkoitus, että pidämme kaiken itsellämme, vaan meidän tulee astua TODISTAJIEN saappaisiin. Jeesus kulkee vahvasti tuossa TODISTUS matkassa mukanamme. Moni on miettinyt, pitäisikö minunkin alkaa kertoa? Kyllä, kyllä pitäisi! Olet kaunis sellaisena kuin olet ja Jumala tulee Sanassaan vielä kaunistamaan sinua.
Olkoon tämä elämäsi ensimmäinen TODISTUS päivä.
Amen.

[Sinettisormus]

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 1
1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes
2. Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
4. Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
5. että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
6. sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
7. niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
9. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.
10. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
11. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
12. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
13. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27. vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29. ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

[Sinettisormus]

Minä Uskon : https://www.youtube.com/watch?v=4iEMDcGo_AU

[Sinettisormus]

"Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli." Jaak.1:22-24.

[Sinettisormus]

Jaakobin kirje:
1:1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
1:3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
1:4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
1:6 Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
1:7 Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,
1:8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.
1:9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,
1:10 mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka.
1:11 Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.
1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
1:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
1:16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
1:19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;
1:20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.
1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
1:23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
1:24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

[Sinettisormus]

[Eero]

Aamen Sinetti! Tämä on hyvin tärkeää, jokaisella on jotakin kerrottavaa ja milloinkaan se ei ole vähäpätöistä. Tuli mieleen Paavalin omat sanat siitä, että hän ei (ainakaan jossain vaiheessa) ollut voimakas Sanan julistaja puheen kautta, mutta millaisia kirjeitä hän kirjoittikaan! Siitä voi jo päätellä, että Herra käyttää ihmisiä aina heidän omien taitojensa puitteissa kun ne antaa Hänen käyttöönsä, mutta Herran kautta ne taidot kasvavat isommiksi kuin ihminen voi kuvitellakaan.

[Sinettisormus]

Tänään tapahtui jotain outoa, kun nukuin.
Illalla olin käynyt pitkät kyyneleiset keskustelut Herran kanssa. Koen taas itseni epäonnistuneeksi, monessa suhteessa. Kaikki tulee tapahtumaan, kun Herra niin sallii. Odotan Hänen johdatustaa ja ohjaustaan, en omassa itsessäni tekemistä tai toisten käskyttämistä. Joskus yöllä vasta sain unesta kiinni.
Aamulla kun mieheni oli jo lähtenyt töihin aikaiseen, nukahdin uudelleen. En nähnyt näkyjä ja unetkin olivat noita normi unia. Sitten, siinä täydessä unessa ollessa, tunsin että aivan kuin joku olisi painanut otsansa minun otsaa vastaan, ja kutitellut minua kulmakarvoillaan, minun silmäkulmiani.
Mietin oliko mieheni jostain syystä tullut takaisin ja nyt kiusoitteli minua? Heiluttelin itseäni, että se loppuisi, mutta se vain jatkui niin, että heräsin.
Huone oli aivan pimeä eikä ketään ollut missään.
Se oli lempeä kosketus enkä kokenut siinä mitään pahaa enkä pelottavaa.
Kyselin lopulta että Sinäkö se sitten olit, Jeesus? Sitten nukahdin uudelleen ...
Mikä lie oli tuo outo herätys ja sen tarkoitus?

[Sinettisormus]

Tärkeintä on Kristuksen tunteminen
1 Veljeni, iloitkaa siis Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto. [2. Kor. 13:11+]
2 Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja!
3 Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme. [Room. 2:29; Kol. 2:11]
4 Olisi minulla aihetta kyllä siihenkin, minä jos kukaan voisin luottaa siihen mitä minulla on ollut.
5 Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus*, [Ks. selitystä Matt. 3:7.][ 1. Moos. 17:12; Luuk. 1:59; Ap. t. 22:3, Ap. t. 26:4,5; Room. 11:1]
6 intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. [4. Moos. 25:11,13; Gal. 1:13+]
7 Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. [Matt. 13:44,46]
8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen [Joh. 17:3]
9 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. [Room. 1:17, Room. 3:21,22, Room. 10:3,4]
10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. [Room. 8:17; 2. Kor. 4:10,11; 1. Piet. 4:13]
11 Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. [Room. 6:5]

Paavali esikuvana
12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. [1. Tim. 6:12]
13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. [Luuk. 9:62; 1. Kor. 9:24; 2. Tim. 4:7,8; Hepr. 12:1]
15 Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.
16 Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.
17 Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme. [1. Kor. 4:16+]
18 Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. [Room. 16:18; 2. Piet. 2:3]
19 Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.
20 Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. [1. Kor. 1:7; 1. Tess. 1:10]
21 Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. [Room. 8:29+]

Filippiläis kirje 3