Herran johdatusta

[Juhani]

Herran johdatusta.

Kerron teille yhden esimerkin, miten Jumala johdattaa ja valmistaa tietä jo vuosia ennen, ennen kuin voimme ikinä sitä aavistaa tai edes kuvitella.

Tulin vuosia sitten tänne ulkomaille töihin. Ensimmäisellä työpaikallani on oli vain yksi suomalainen ja muut työtoverini olivat paikallisen maan kansalaisia. Firmassa oli vain yksi suomalainen minun lisäkseni töissä. Siitä ainoasta suomalaisesta tuli lopulta hyvä ystäväni ja me tuimme toisiamme aina työpaikalla sekä myös vapaa – aikana. Tiemme kuitenkin erkanivat vaihtaessani työpaikkaa ja yhteydenpito vähitellen väheni, mutta ystävyytemme kuitenkin silti säilyi, vaikka pidimme silti enää harvemmin yhteyttä toisiimme.

Vuodet vierivät ja tulin lopulta uskoon. Minulla oli monia ennakkoluuloja uskovia ihmisiä kohtaan ja olin arka. Olin silti pitkään etsinyt sopivaa seurakuntaa, jossa voisin käydä myös jonkin seurakunnan kokouksissa. Vaimoni joka ei ole uskova, kehoitti minua silti etsimään jonkun ystävän, jonka kanssa voisi mennä yhdessä kirkkoon. Ylin todella yllättynyt hänen kommentistaan. Kuitenkaan minulla ei ollut ketään uskovaa ystävää.

Eräänä päivänä sain rohkeutta mennä yhteen kansainvälisen vapaan suunnan seurakunnan kokoukseen. Lähdin sinne kuitenkin yksin. Menin rohkeasti kirkon ovesta sisälle. Olin yllättynyt lämpimästä ilmapiiristä ja ystävällistä ihmisistä. Istuin kirkon penkille ja Jumalanpalvelus alkoi. En ymmärtänyt kaikkia saarnan Raamatun jakeita, joten päätin tarkistaa niitä suomeksi ”kännykkä- Raamatustani” saarnan aikana.
Rukoillessani kysyin: ”Herra, näytä minulle, onko tämä minun kotiseurakuntani ja minun paikkani?”. Sain silloin vahvan vastauksen: ”kyllä”. Kiitin Jumalaa ja olin hyvin iloinen ja onnellinen sekä varma asiasta.

Kotiin tullessani minulle tuli yhtäkkiä vahva tunne ajatella vanhaa työtoveriani ja ystävääni. Tiesin ettei häntä mitkään uskonasiat varmasti kiinnosta ja enkä enää ollut aikoihin yhteydessä häneen, mutta ajattelin lähettää hänelle silti tekstiviestin:
”Terve pitkästä aikaa! Mitä kuuluu? Olin tänään ensimmäistä kertaa eräässä vapaan suunnan kansainvälisessä kirkossa. Suosittelen!”. Lähetin samalla myös kirkon osoitteen.
Hän vastasi: ” Hei Juhani! Mikä yhteensattuma! Kävit kirkossa, jossa olen käynyt jo vuosien ajan, noin kerran kahdessa kuukaudessa. Jos haluat, niin voimme mennä seuraavan kerran yhdessä sinne!”.

Kiitin Jumalaa ja olin sanaton!

[olli]

Kiitos, Juhani, mukavasta todistuksesta.

Tuo tilanne on minulle tuttu jo vuosien takaa. (Olenhan ollut uskossa jo teini-iästä.)

Itse haluaisin jakaa sinulle todistuksen nuoruudestani, hieman samansisältöisen kuin itse kertomasi.

Minulla oli aikanaan yläaste- ja lukioaikana opiskelutoverina muuan Juha, jonka kanssa sitten tuli oltua hieman enemmänkin kouluaikoina, mutta itse asiassa hyvin vähän kouluajan jälkeen, koska asuimme eri paikkakunnilla. Hän kävi koulussa bussilla, minä kävelin.

Kun sitten aikanaan lukion jälkeen haimme seuraavaan oppilaitokseen, haimme molemmat yliopistoon fysiikkaa lukemaan, ja molemmat tietysti pääsimme, olimmehan molemmat priimuksia omilla luokillamme. No, eräänä perjantaina kun lupasin viedä hänet kotiin, istuimme autossa ja olin laittanut soimaan "vahingossa" Jaakko Löytyn kasetin, keskustelimme ensi kertaa oikeasti uskonasioista.

Ja vasta siellä opin, että hän oli uskossa, ja jopa käynyt samassa seurakunnassa, jossa (silloin tulevan) vaimoni veli oli pastorina.

Että silleen. Ja kun aikaa kului, Juhastakin tuli pastori.

Joten meile molemmille on siis sama kokemus: kannattaisi puhua tärkeistä asioista ehkä hieman aikaisemmin...