Via Dolorosa vai sittenkin Shadad?
Lähetetty: 06 Tammi 2023, 11:57
Via Dolorosa vai sittenkin Shadad? Kumpaa tietä kuljet?
Via Dolorosa on vanha tie Jerusalemissa. Tieto kulkee, että kyseinen tie olisi ollut juuri se, jota pitkin Jeesus vietiin ristiinnaulittavaksi.
Ristin tie saattaa olla kärsimyksen tie myös uskovalle. Vaikka pelkkää kärsimystä uskonmatka ei tietenkään ole, mutta jos emme tunnista tiellämme minkäänlaista kärsimystä, eroa maallisesta elämästä tai luopumista mistään maallisesta ja syntisestä, olisi ehkä hyvä tarkistaa olemmeko sittenkään edes oikealla tiellä?
Shadad on poikkikatu Via Dolorosasta Jerusalemissa. Jumalan huumoria lienee, että Shadad on hepreaksi ryöstää, tuhota, pilata.
Tuhon tie siis toisinsanoen.
Tuhon tielle saattaa myös kristitty joutua kulkiessaan matkallaan.
Raamattu varoittaa tyhmistä ja viisaista neitsyeistä. Hetkellä jona emme aavista, Jumalan Poika kerää omansa pois. Parku on valtaisa. Monen suusta kuuluu tällöin "minä olin se penseä josta Raamattu varoitti, voi kun en ollut valmis vielä, minulla ei ollut öljyä, minä jäin tänne, en halunnut luopua synnistä minä jäin matkasta."
Ilmestyskirja kertoo kylmistä kuumista ja penseistä. "Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea (penseä), et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani."
Tänne jäävillä kylmillä on helpointa, koska he eivät ole olleet uskossa, he eivät tiedä mistä ovat jääneet paitsi ja mitä nyt tapahtuu.
Kovin rooli on haaleilla eli penseillä. "Minä olen oksentava sinut suustani ulos."
Me tiedämme, että väkisin oksentaminen ei ole helppoa. Ei se ole Jeesuksellekaan. Penseä on se joka melkein on uskossa muttei kuitenkaan, löytänyt pelastuksen portin, muttei ole astunut sisään.
Penseä on se joka valittaa "kun minä jäin tänne, en päässytkään, oi miksi elin synnissä, nyt minäkin joudun kamalaan vihan aikaan."
Poikkikadulle on helppo astua ja sen kautta oikaista. Kuten huomaamme elämässämme, niin synnin tiellekin on helppo astua. Oikeastaan on vaikeampaa olla astumatta. Maailma ja synti on kaikkialla. Jollemme ole tunnustaneet Jeesusta Herraksemme ja Vapahtajaksemme olemme ulkona pelastuksesta. Sokea ei näe tietä ja nukkuva nukkuu sen kohdan ohi, jolloin olisi pitänyt viimeistään herätä ja kääntyä. Kristillisyys ei ketään pelasta, tarvitaan oikea suhde Jumalan Poikaan.
Tarkistaessamme omaa suuntaa, suorittaa Raamattu asiassa hyvää kompassin virkaa rukoilun ohella. Herra, olenko minä penseä? Herra ohjaa minut oikealle polulle! Herra, älä anna minun eksyä! Ota Jeesus Herraksesi jo tänään!
Via Dolorosa on vanha tie Jerusalemissa. Tieto kulkee, että kyseinen tie olisi ollut juuri se, jota pitkin Jeesus vietiin ristiinnaulittavaksi.
Ristin tie saattaa olla kärsimyksen tie myös uskovalle. Vaikka pelkkää kärsimystä uskonmatka ei tietenkään ole, mutta jos emme tunnista tiellämme minkäänlaista kärsimystä, eroa maallisesta elämästä tai luopumista mistään maallisesta ja syntisestä, olisi ehkä hyvä tarkistaa olemmeko sittenkään edes oikealla tiellä?
Shadad on poikkikatu Via Dolorosasta Jerusalemissa. Jumalan huumoria lienee, että Shadad on hepreaksi ryöstää, tuhota, pilata.
Tuhon tie siis toisinsanoen.
Tuhon tielle saattaa myös kristitty joutua kulkiessaan matkallaan.
Raamattu varoittaa tyhmistä ja viisaista neitsyeistä. Hetkellä jona emme aavista, Jumalan Poika kerää omansa pois. Parku on valtaisa. Monen suusta kuuluu tällöin "minä olin se penseä josta Raamattu varoitti, voi kun en ollut valmis vielä, minulla ei ollut öljyä, minä jäin tänne, en halunnut luopua synnistä minä jäin matkasta."
Ilmestyskirja kertoo kylmistä kuumista ja penseistä. "Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea (penseä), et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani."
Tänne jäävillä kylmillä on helpointa, koska he eivät ole olleet uskossa, he eivät tiedä mistä ovat jääneet paitsi ja mitä nyt tapahtuu.
Kovin rooli on haaleilla eli penseillä. "Minä olen oksentava sinut suustani ulos."
Me tiedämme, että väkisin oksentaminen ei ole helppoa. Ei se ole Jeesuksellekaan. Penseä on se joka melkein on uskossa muttei kuitenkaan, löytänyt pelastuksen portin, muttei ole astunut sisään.
Penseä on se joka valittaa "kun minä jäin tänne, en päässytkään, oi miksi elin synnissä, nyt minäkin joudun kamalaan vihan aikaan."
Poikkikadulle on helppo astua ja sen kautta oikaista. Kuten huomaamme elämässämme, niin synnin tiellekin on helppo astua. Oikeastaan on vaikeampaa olla astumatta. Maailma ja synti on kaikkialla. Jollemme ole tunnustaneet Jeesusta Herraksemme ja Vapahtajaksemme olemme ulkona pelastuksesta. Sokea ei näe tietä ja nukkuva nukkuu sen kohdan ohi, jolloin olisi pitänyt viimeistään herätä ja kääntyä. Kristillisyys ei ketään pelasta, tarvitaan oikea suhde Jumalan Poikaan.
Tarkistaessamme omaa suuntaa, suorittaa Raamattu asiassa hyvää kompassin virkaa rukoilun ohella. Herra, olenko minä penseä? Herra ohjaa minut oikealle polulle! Herra, älä anna minun eksyä! Ota Jeesus Herraksesi jo tänään!
Shadad (https://biblehub.com/hebrew/7703.htm)Raamattu korjauksin ja selityksin (1982) on avannut sanan penseä sisältöä. (Vuoden 1992 käännöksessä sanan penseä tilalla on käytetty sanaa haalea.) Selityksen mukaan penseys on hengellistä ja siveellistä itsetyytyväisyyttä/omahyväisyyttä. Penseyteen sortunut uskova ei koe tarvitsevansa parannuksentekoa, Jumalan/Kristuksen armon, voiman, johdatuksen jms. etsimistä / rukoilemista, vaan hän luulee tulevansa toimeen omillaan ja luulee voivansa itse hoitaa omat asiansa. Kristus on joutunut hänen sydämensä ulkopuolelle. Selityksen mukaan tällainen on Jeesukselle erityisen vastenmielinen tila.
