itseään kieltäminen

Osion aiheena on synti ja sen suhde ihmiseen
rauhansoturi

itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Ajattelen avata keskustelun. Se on epämiellyttävä keskustelun aihe. Itseään kieltäminen on osa prosessia, kun suostuu Jumalan tahdon mukaan kuolettamaan lihan teot ja halut himoineen, muttei omin voimin, vaan Herran voimin. Mutta miten käytännöllisesti se onnistuu?

On monesti opetettu ja sanottu, että Pyhä Henki auttaa, mutta tietyssä alueessa lihan halut ja himot ovat suurempia, kuin Herran voima, niin silloin on voimatonta vastustaa kiiusauksia. Se opetus sai hämminkiä, miten käytännöllisesti se voi onnistua.

Mukavuusalueet ja mukavuudenhaluisuus tottumuksen mukaan eläen helppoa elämää ja itseään kieltäminen ovat toisilleen ristiriitaista, niinkuin sukset menisi ristiin.

Makean ruoan nauttiminen, vaatteilla hemmotteleminen, kevyllä alkoholilla päihdeetön juominen, liiallinen kahvinjuonti, kahvinjuonnin riippuvuus, kevyt eri mässäilykset, ravintolassa seurallinen aterioiminen, kahvilassa seurallinen herkutteleminen, TV:n katseleminen, säännöllinen tv-leffan katsominen ja elokuvissa käyminen jne.

Ne semmoiset ruokkivat lihan himoja, vaikka Raamattu kehottaa kieltämään itseään ja seuraamaan Jeesusta. Miten käytännöllisesti itseään kieltäminen voi toteutua, jos harrastaa vielä semmoista lihaan himojen ruokkimista?

Jos niiden ohessa tekee vielä, niin ei saa kuoletettua pois ne lihan teot? Miten Jumalan lasten tulee kuulua vaeltaa uskossa, kun kieltävät itseään ja seuraavat Jeesusta? Ja miten itseään kieltäminen käytännöllisesti voi onnistua ilman ylivoimaista kamppailua?
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Löysin tällaisen tekstin, joka ei siis ole minun, mutta voin tämän allekirjoittaa:
Jeesus sanoi, että "joka ei kiellä itseään joka päivä ja kanna ristiään, ei ole sovelias minulle".

Kyse on tahdosta. Asia on niin kuin Jeesus sanoi, että tulee kieltää itsensä. Se on tahdonvarainen asia. Eli jos vaikka joku lyö sinua poskelle, tulee sinun kääntää hänelle toinenkin poski, eikä toimia oman pahan tahtosi mukaan, joka haluaisi vastata samalla mitalla. Kiellät siis oman tahtosi ja alistat tahtosi Kristuksen tahtoon, jos hän on Herrasi.

Ainoastaan uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi ottaa joka päivä ristinsä ja seurata Jeesusta. Joka päivä tulee tietyssä mielessä tehdä aina uusi valinta ja sanoa Jumalalle: "tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun".

Se mitä koet itse, voit heittää romukoppaan. Raamatun mukaan me kaikki olemme synnillisiä ja lihallisia ihmisiä itsessämme, tunsimme sitä tai emme. Mutta lihan tulee olla ristiinnaulittuna himoineen ha haluineen ja tulee vaeltaa uudessa elämässä Pyhän Hengen kautta. Siksi onkin välttämätöntä omistaa Pyhä Henki sisimmässään, jotta voisi ottaa joka päivä ristinsä.

Vanha aatami tulee olla kuollut, mutta ei se kuopattu vielä ole. Niin kauan kuin vaellamme täällä maan päällä. Pyrkii vanha luonto heräämään. Siksi se tulee pitää kuolleena ja vaeltaa Hengessä. Jos ei valvo omaa vaellustaan, heräävät himot varmasti ja lihallisuus saa vallan elämässä.

Kaikki me teemme syntiä uskoviksi tultuammekin. Kuitenkin eri asia on elää synnissä tietoisesti. Eli jos ja kun lankeaa syntiin tietoisesti, tulee se tunnustaa Jeesukselle ja tehdä parannus. Raamatussa kaikki tekivät syntiä uskoontulonsa jälkeenkin. Pietari lankesi ulkokultaisuuteen, Johannes lankesi sydämen kovuuteen, kun olisi halunnut tulen lankeavan taivaasta epäystävällisten ihmisten päälle jne. Danieli rukoili: "Me olemme syntiä tehneet..." (Dan. 9:5). Joten me kaikki teemme syntiä. Monesti emme tosin edes tiedä tekevämme syntiä. Siksi tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta.

Tämä kohta todistaa sen, että uskovainenkin hairahtuu aina syntiin: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1 Joh. 1:8-9). Jos sinä todella et tekisi syntiä, vaeltaist 100 % samalla tavalla kuin Jeesus vaelsi täällä maan päällä. Mutta on 100 % varma asia, että et vaella hänen laillaan. Hän teki aina ainoastaan sitä, mikä oli Isän tahto. Hän ei koskaan kysynyt omaa tahtoaan. Ei edes Paavali vaeltanut täydellisesti Jeesuksen lailla. Kuinka sitten sinä kykenisit siihen? Tai minä? Joten kyllä uskovainen tarvitsee joka päivä Jeesuksen veren puhdistusta synneistään.
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Jumalan tahtoon altistuminen, kuuliaisuudessa on, että kun Hän tuo eteemme jotain, mitä meidän tulisi tehdä, niin me teemme sen, vaikka tuntuisi, ettei minusta ole, eikä minulla ole ja kaikki näyttää mahdottomalta. Kaiken tämän edessä meidän tulisi kuitenkin sanoa Jumalalle : KYLLÄ! Minä teen sen!"
Uskossa me tähän suoriudumme, ottaen sen ensimmäisen uskon askeleen ja sitten kun sen olemme tehneet, alkaa Jumala toimia omalla alueellaan, meidän ja tuon asian hyväksi. Ensimmäinem askel on siis vastata Jumalalle: KYLLÄ!
Jos tähän emme kykene ja huudamme Jumalalle että tehköön joku joka osaa, on uskomme vielä epäuskoa.
Lopulta kun rohkenemme ottaa näitä askeleita, ensin vain pieniä tehtäviä, tulee ne ajan saatossa siunaantumaan ja tehtävämme Jumalalle suurentuu. Näin Hän kouluttaa meitä.
Huomasin juuri joutuneeni tähän kouluun, ja askeleet on vielä pieniä, mutta näen Hänen tarkoituksensa.
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Kiitos tuosta, Sinetti! Hyvä kirjoitus! Tiedätkö, kuka sen kirjoitti?

Sinun kommentista vielä.. Mutta on tahtoa siihen, mutta liha on heikko. Eli päässäni sanoo; kyllä, mutta sydämeni sanoo; ei. Olen ihan niiden kahden välissä, vaikka on tahtoa, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. Ja myös pelkään kokoajan sitä, jos liha sotii Pyhää Henkeä vastaan. Luulen, että mukavuudenhaluisuus ja mukavuusnalueet tottumuksesta johtuen ovat syyksi siihen, niin liha niiden kautta saa vallan, siksi on vaikea toteuttaa lihan kuolettamisen. En tiedä. Olen paljon miettinyt pohtien siitä asiaa.

Samoin lohturuoasta saan lohtua, vaikka se on väärä lohtu, koska Herran kuuluu lohduttaa minua, eikä lohturuoka. Mutta on vaikeampi sietää, vaikka Herra on läsnä ja kokoajan, mutta ei fyysisella tasolla. Lohturuoka on helposti saatavana fyysisellä tasolla. Tosi vaikeaa! Olen taipuva masentumaan ja mukavuudenhaluisuuden johtuen haen aina lohturuokaa. :(
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

En tiedä kirjoittajaa sen paremmin, oli eräästä keskustelusta.
Me emme ole täydellisiä, mutta aina voimme pyrkiä parempaan. :roll:
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Ok, kai Herralle riittää, kun näkee sydämeni läpi ja tietää, että minulla on siihen tahtoa.

Mässäilyksistä vielä... Raamatun mukaan lihan teot ovat ilmeiset, ne ovat: mässäykset, joita harjoitetaan, ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Koskeeko mässäykset esim. lohturuokaa ja herkutteluja? Koska ne ovat niinkuin epäjumalia.

Samoin Raamatun mukaan juomingit tarkoittaa juoman riippuvuutta, esim. kahvin riippuvuus, jota harjoitetaan, ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Koska se on niinkuin epäjumala. Mielipiteitä?
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Olen näitä itse myös miettinyt. Mässäily on ylensyömistä, tai mitä vain mitä suorittaa ylikorostetusti ja siitä muodostuu mieltä hallitsematon himo. Kohtuus siis kaikessa.
Jumala on siunannut meidät monilla maapallon tuottamilla ruoka-aineilla, jotka ovat herkullisia, ravitsevia ja nautinnollisia. Meidän pitäisi kunnioittaa Jumalan luomistyötä nauttimalla näitä kohtuullisissa määrin. Jumala kehottaa meitä hallitsemaan ruokahalumme, sen sijaan että se kontrolloi meitä.
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Sinetti, karkit, suklaa, jäätelö, leivokset, kahvi, letut, kermavaahtoa, vadelmat ja mansikat lettujen päällä kermavaahdon kanssa jne... Miten osataan erottaa, onko nautinnollinen ruoka vai mässäily? Huomasin, että Uudessa Testamentissa ei puhuta mitään herkullisista ruoasta eikä siitä, että mieli tekee. Raamattu puhuu vain nälästä ja syömisestä. Huomasitko?
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Niinpä, mihin laittaa raja? Ensinnä pitää muistaa, että emme elä syödäksemme, tai mikä tuo himomme onkaan? Ehkä niitä on useampiakin. Nuo yllämainitut syömingit ovat kyllä sellaisia, mitkä ei oikeasti kehoa ravitse terveellisesti. Pitää siis välttää sellaista mikä myrkyttää kehoamme ja mieltämme. Itselläkin tuo kahvihammas kolottaa vähän väliä, mutta eihän se terveellistä ole.
Nautitaan puhtaista tuotteista ja asioista, niistä mitkä Jumala meille loi ja hyväksi havaitsi.
Vadelmat ja mansikat on Jumalan luomia herkkuja meille. Ehkä tässä meillä on peiliin katsomisen aika ja puhdistautua noista myrkyistä, joilla itseämme tuhoamme. Uskon että jos siihen kykenee, mieli pysyy kirkkaana ja ehkä kuulemme ja näemme Jumalan kirkkaammin.
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

DANIEL 1

1. Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä.
2. Ja Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan huoneen astioita, ja hän vei ne Sinearin maahan, jumalansa huoneeseen. Ja hän vei astiat jumalansa aarrekammioon.
3. Ja kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä,
4. nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virheä ja jotka olivat kaunismuotoisia, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa; heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä.
5. Ja kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen.
6. Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja.
7. Ja hoviherrain päällikkö pani heille nimet: Danielille hän pani nimen Beltsassar, Hananjalle nimen Sadrak, Miisaelille nimen Meesak ja Asarjalle nimen Abednego.
8. Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.
9. Ja Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrain päällikön edessä.
10. Mutta hoviherrain päällikkö sanoi Danielille: "Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne, huomaa teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, niin te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä".
11. Silloin Daniel sanoi katsastajalle, jonka hoviherrain päällikkö oli määrännyt pitämään silmällä Danielia, Hananjaa, Miisaelia ja Asarjaa:
12. "Koettele palvelijoitasi kymmenen päivää, ja annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme.
13. Sitten tarkastettakoon sinun edessäsi, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne nuorukaiset, jotka syövät kuninkaan pöydän ruokaa; ja tee sitten palvelijoillesi sen mukaan, mitä silloin havaitset."
14. Ja hän kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää.
15. Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa.
16. Ja niin katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa.
17. Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.
18. Kun sitten ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrain päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen.
19. Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, ei ollut heidän joukossansa yhtäkään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan vertaista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi.
20. Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli.
21. Ja Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti.
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Mutta Raamatussa ei puhuta nautinnollisesta ruoasta, vai onko? Se on vaikea erottaa, emmekö elä syödäksemme vai alitajuisesti ja huomaamatta se kontrolloi meitä, vaikkei nälätä yhtään, paitsi nautinto .Mistä se nautinto tulee? Mässäily on salakavalaa, joka osaa verhoutua nautinnolliseksi ruoaksi, jollei sitä osata erottaa. Mässäily tulee kahdesta jutusta, ne on epäjumalan palveleminen vatsalla ja lihavuusriski.

Mutta kahvi lievittää astmaa ja ennaltaehkäisee dementian tuloaan. Samoin jäätelö auttaa kipeään kurkkuun. On kokemusta, koska se on niinkuin sokkihoito astmaatikon kipeään kurkkuun ja flunssan aikana hampurilaiset voimannuttaa, vaikka se on roskaruoka. Koska astmaatikkona on vaikea hengittää, jos ruokaa valmistetaan kotona, eikä ilmastointi auta mitään, vaikka se on täydellä päällä.
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

On vaikea löytää suoraan nautinnollisesta ruuasta, mutta tässäkin on hyvää Sanomaa tähän mietiskelyyn:

Kirje roomalaisille 14
1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".
12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
17. sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
20. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
21. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
22. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Room. 14:1-23 opettaa meille, että kaikki eivät ole hengellisesti kypsiä hyväksymään kaikkia ruokalajeja puhtaiksi. Sen johdosta meidän ei ole suotavaa syödä "epäpuhtaita" ruokia ollessamme jonkun seurassa, koska tällainen menettely saattaa loukata häntä. Meillä on oikeus syödä mitä tahansa, mutta meillä ei ole oikeutta loukata muita, ei edes silloin, kun he ovat väärässä. Nykypäivän kristitty voi siis syödä mitä tahansa niin kauan, kuin se ei horjuta jonkun toisen henkilön uskoa.
https://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-ruoka.html
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Kiitos Sinetti! Ne kohdat puhuvat lihan ja vihannesten syömisestä. Toinen syö lihaa ja toinen ei pysty syömään lihaa kuin vihanneksia. En näe niiden liittyvän nautinnolliseen ruokaan, kuin nälkään ja syömiseen. No miksi kirjoitan tämän, koska huomasin, että se on unohtunut kokonaan, miten tulee syödä oikein tavoin. Siihen aikaan asia on ollut toisinpäin, kuin nykyään. Nykyään on paljon nautinnollisia ruokia, joita voi ostaa mielen mukaan.

Toinen juttu vielä, kun muistan minun aikana, jolloin minulla ei yhtään mieli tehnyt jotain herkullista ruokaa, kuin nykyään ja minulta taito on kadonnut. Ja ennen 3 päivän paaston jälkeen asia paljasti minulle, että se liittyi pelkoon, josta vapauduin paaston avulla. Ennen paastoa en huomannut mitään, mutta paaston jälkeen vasta huomasin, että se liittyi pelkoon. Pelon takia söin ja söin, vaikka ei nälättänyt yhtän.

Mutta nyt en pysty paastoamaan ja luulen, että pelko taitaa olla taas uusiutunut. En ole varma. No ehkä varmaan Raamatussa on joku kohta, joka liittyy tähän juttuun ja se varmaan avaa ymmärrystä. :)

No minulla olisi rukouspyyntö, että pääsisin eroon niistä kaikista, joita minulla ei ole voimia vastustamaan. Vihaan itse ylivoimaista kamppailua, koska en halua, että se tapahtuu omassa lihassani ilman Herran apua ja voimaa.
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Rukoillaan ...


Kuva
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Kiitos paljon, Sinetti! :)
Maaret

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Hei uusi Rauhansoturi.
Aioin ensin vastata erilailla mutta kun kerroit että syöminen liittyy pelkoon niin vastaankin seuraavasti:
Kun itse huomasin että syöminen liittyy pelkoon niin mietin mikä olisi pahin asia joka voisi tapahtua? Ajattelin että kohtaloni on tulla tapetuksi koska vainot lähenee ja uskon Jeesukseen. No sitten mietin että siihenhän meidän lopulta tuleekin olla varautuneet ja luottaa silti Jeesukseen. Näin jos sydämessään kykenee hyväksymään että Jeesus on siinäkin mukana vaikka se suurin pelko toteutuisi niin silloin se pelko menee pois.
Kun hyväksyin että ehkä köyhyyteni takia kuolen nälkään niin en enää pelännyt ruuan puutetta ja sen takia syönyt äkkiä viimeisetkin jääkaapista.
Kuten huomaat , ei ongelmani ole ihan samanlainen mutta pelko on aina samanlainen tunne riippumatta syistä.
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Moi Maaret! :) Ok, kiitos kommentistasi! Totta, olet oikeassa.

No minun edellinen paljastunut pelko tuli siitä alitajuntaisesta ja väärästä luulosta, jonka minun äiti on syöttänyt minuun ja hänen mukaan ihminen on riippuvainen ruoasta ja voi kuolla yhdessä päivässä ilman ruokaa. Paaston kautta minun silmät aukesivat, ettei voi kuolla yhden päivän syömättömyyteen. Ennen paastoa pelkäsin itse kuolevani, siksi söin ja söin ruokaa alitajuntaisesti. :)
Sinettisormus

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Rakas Jeesus, Nyt tuon Rukouksena eteesi, rauhansoturin ja Maaretin pelonhengen, ja pelko sidotaan nyt Sinun nimessäsi, Jeesus Kristus! Nuo pelot joutuu poistumaan molempien elämästä ja tilalle tulee Sinun vapautesi ja rauhasi! Totisesti tämä tapahtuu, yhtään jos sanaa ei käytetä, vaan USKOSSA tämä kaikki toteutuu. Saamme nojautua uskossa Sinun Lupauksiisi! Kiitos Jeesus, kun kuulet rukouksemme!
Amen!

Lukekaa tämä ääneen ja mielellään huutaen, niin että henkivallatkin kuulee!
rauhansoturi

Re: itseään kieltäminen

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

Amen! Kiitos, Sinetti! :)
Vastaa Viestiin