Kiitos
Lähetetty: 18 Kesä 2022, 09:58
1. Tessalonikalaiskirje 5:17-18 FB38
Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
Kiittäkää ystävät. Ihminen saattaa helposti sokaistua, jos pienestä pitäen tottuu hyviin olosuhteisiin tai materiaan. Alamme pitämään itsestään selvinä asioita, jotka toisille ei ole edes mahdollisia ja saatamme oppia olemaan arvostamatta niitä.
Sama saattaa käydä uskon matkalla. Helposti saatamme sortua varsinkin uusina uskovina siihen, että pyydämme ja toivomme kokoajan Herralta jotakin, anomme ja haluamme, mutta unohdamme kiittää.
Kiittää siitä, että saamme olla lähellä Herraa ja kiittää kaikesta mitä olemme jo saaneet sekä kiittää myös vaikeuksista. Vaikeudetkin yleensä jossain kohtaa kääntyy siunaukseksi, jos emme niistä katkeroidu.
Sellainen vaatimaton nöyryys tyytyä pieneen, saa isotkin asiat tuntumaan isoilta. "Kiitos Herrani että saan olla lähelläsi, vaikka täyttäisikään pyyntöäni."
Eri tulotasoisten ihmisten kanssa keskustellessa huomaa usein omat asiansa, mitkä ovat hyvin, vaikka arjessa niitä ei ymmärrä eikä välttämättä osaa arvostaa.
Vaikeudetkin voi yrittää itse kääntää voitoksi. Itse olen sen verran elämässä "kolhiintunut" että sitä on oppinut arvostamaan jokapäiväistä ateriaansa, kattoa päänsä päällä, kulkuneuvoansa, lämmintä vettä, lihaa leivän päällä ja uutta päivää jonka saa elää.
Uskossaankin voi tyytyä pieneen. Kaikkien ei tarvitse saada näkyjä, kaikkien ei tarvitse olla palavia ja kovaäänisiä Herran todistajia. Siinäkin on oma taakkansa jos saa paljon, silloin sitä pitää osata jakaa paljon.
Sekin että saa olla Herraa lähellä on jo todella iso asia. Se että on Jeesus ystävänä, kuuntelijana, tukijana ja pelastajana on itsessään suuri ja merkittävä asia.
Huomaan itse, jos arki, työt tai muut maalliset asiat vievät liikaa aikaa mukanaan että sisällä kasvaa sellaisen hengellinen tyhjyys. Se on karmiva tunne kun alkaa tuntua että "lipuu" kauemmaksi Herrasta. Se määrittelemätön turvallisuuden ja rauhan tunne minkä on saanut uskoontulon myötä, sitä ei halua menettää.
Kiittäkäämme siis joka tilassa ja kaikesta. Ei väkisin eikä velvollisuudesta, vaan pohtikaamme mikä elämässämme on hyvin ja kiittäkäämme niistä, silloin se on aitoa.
Aina ei tarvitse pyytää ja aina ei tarvitse saada. Jatkuva kiittäminen kasvattaa kiitollisuutta kohti ja sitä kohti että pienetkin asiat alkaa tuntua suurilta.
Ennen minäkin vaadin paljon, olin aina apua vailla. Pidin Herraa yhtenä vanhemmistani, jolta aina voi olla pyytämässä jotakin. Takaisin en antanut mitään. Huutelin ylös vain silloin kun olin apua vailla. En muista, että kiitinkö edes koskaan.
Mutta Herra on ollut hyvä, Hän on jaksanut kiittämättömän tuhlaajatytön matkassa kulkea. Hän on saanut tytön polvet notkistumaan ja ymmärrys ja kiitollisuus on tullut asioihin.
Siksi kiittäminen on minulle tärkeää kun olen sen vihdoin oppinut. Ja tiedän että se ei ole omaa ansioitani. Olen antanut asiani Herralle ja pyytänyt huomauttamaan silloin kun mokaan.
Maailma ohjaa siihen että kaikki on sattumaa, omaa ansioita tai karmasta. Me uskovat kuitenkin tiedämme tai ainakin olisi hyvä tietää että kaikki on täällä Jumalan käsissä ja käsistä. Kaikesta on kiittäminen tuonne ylös. Joskus meille sallitaan huonotkin asiat tapahtuvaksi, jos Jumala näkee ne olevan meille hyväksi pitkässä juoksussa.
PSALMIT 100
Kehoitus kiittämään Herraa.
1 Kiitosuhri-virsi.
Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
2 Palvelkaa Herraa ilolla,
tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
3 Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
4 Käykää hänen portteihinsa kiittäen,
hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.
Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
5 Sillä Herra on hyvä;
hänen armonsa pysyy iankaikkisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
PSALMIT 116
Pelastetun kiitosuhri.
1 Minä rakastan Herraa,
sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
2sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
3 Kuoleman paulat piirittivät minut,
tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
4Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä:
"Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
5 Herra on armollinen ja vanhurskas,
meidän Jumalamme on laupias.
6Herra varjelee yksinkertaiset;
minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi,
sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
9Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä
elävien maassa.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun,
minä, joka olin kovin vaivattu.
11 Minä sanoin hädässäni:
"Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
12Kuinka minä maksan Herralle
kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13Minä kohotan pelastuksen maljan
ja huudan avukseni Herran nimeä.
14 Minä täytän lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä.
15 Kallis on Herran silmissä
hänen hurskaittensa kuolema.
16Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi,
sinun palvelijasi minä olen,
sinun palvelijattaresi poika!
Sinä päästit minun siteeni.
17Sinulle minä uhraan kiitosuhrin
ja huudan avukseni Herran nimeä.
18Minä täytän lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä
19Herran huoneen esikartanoissa,
sinun keskelläsi, Jerusalem.
Halleluja!
Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
Kiittäkää ystävät. Ihminen saattaa helposti sokaistua, jos pienestä pitäen tottuu hyviin olosuhteisiin tai materiaan. Alamme pitämään itsestään selvinä asioita, jotka toisille ei ole edes mahdollisia ja saatamme oppia olemaan arvostamatta niitä.
Sama saattaa käydä uskon matkalla. Helposti saatamme sortua varsinkin uusina uskovina siihen, että pyydämme ja toivomme kokoajan Herralta jotakin, anomme ja haluamme, mutta unohdamme kiittää.
Kiittää siitä, että saamme olla lähellä Herraa ja kiittää kaikesta mitä olemme jo saaneet sekä kiittää myös vaikeuksista. Vaikeudetkin yleensä jossain kohtaa kääntyy siunaukseksi, jos emme niistä katkeroidu.
Sellainen vaatimaton nöyryys tyytyä pieneen, saa isotkin asiat tuntumaan isoilta. "Kiitos Herrani että saan olla lähelläsi, vaikka täyttäisikään pyyntöäni."
Eri tulotasoisten ihmisten kanssa keskustellessa huomaa usein omat asiansa, mitkä ovat hyvin, vaikka arjessa niitä ei ymmärrä eikä välttämättä osaa arvostaa.
Vaikeudetkin voi yrittää itse kääntää voitoksi. Itse olen sen verran elämässä "kolhiintunut" että sitä on oppinut arvostamaan jokapäiväistä ateriaansa, kattoa päänsä päällä, kulkuneuvoansa, lämmintä vettä, lihaa leivän päällä ja uutta päivää jonka saa elää.
Uskossaankin voi tyytyä pieneen. Kaikkien ei tarvitse saada näkyjä, kaikkien ei tarvitse olla palavia ja kovaäänisiä Herran todistajia. Siinäkin on oma taakkansa jos saa paljon, silloin sitä pitää osata jakaa paljon.
Sekin että saa olla Herraa lähellä on jo todella iso asia. Se että on Jeesus ystävänä, kuuntelijana, tukijana ja pelastajana on itsessään suuri ja merkittävä asia.
Huomaan itse, jos arki, työt tai muut maalliset asiat vievät liikaa aikaa mukanaan että sisällä kasvaa sellaisen hengellinen tyhjyys. Se on karmiva tunne kun alkaa tuntua että "lipuu" kauemmaksi Herrasta. Se määrittelemätön turvallisuuden ja rauhan tunne minkä on saanut uskoontulon myötä, sitä ei halua menettää.
Kiittäkäämme siis joka tilassa ja kaikesta. Ei väkisin eikä velvollisuudesta, vaan pohtikaamme mikä elämässämme on hyvin ja kiittäkäämme niistä, silloin se on aitoa.
Aina ei tarvitse pyytää ja aina ei tarvitse saada. Jatkuva kiittäminen kasvattaa kiitollisuutta kohti ja sitä kohti että pienetkin asiat alkaa tuntua suurilta.
Ennen minäkin vaadin paljon, olin aina apua vailla. Pidin Herraa yhtenä vanhemmistani, jolta aina voi olla pyytämässä jotakin. Takaisin en antanut mitään. Huutelin ylös vain silloin kun olin apua vailla. En muista, että kiitinkö edes koskaan.
Mutta Herra on ollut hyvä, Hän on jaksanut kiittämättömän tuhlaajatytön matkassa kulkea. Hän on saanut tytön polvet notkistumaan ja ymmärrys ja kiitollisuus on tullut asioihin.
Siksi kiittäminen on minulle tärkeää kun olen sen vihdoin oppinut. Ja tiedän että se ei ole omaa ansioitani. Olen antanut asiani Herralle ja pyytänyt huomauttamaan silloin kun mokaan.
Maailma ohjaa siihen että kaikki on sattumaa, omaa ansioita tai karmasta. Me uskovat kuitenkin tiedämme tai ainakin olisi hyvä tietää että kaikki on täällä Jumalan käsissä ja käsistä. Kaikesta on kiittäminen tuonne ylös. Joskus meille sallitaan huonotkin asiat tapahtuvaksi, jos Jumala näkee ne olevan meille hyväksi pitkässä juoksussa.
PSALMIT 100
Kehoitus kiittämään Herraa.
1 Kiitosuhri-virsi.
Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
2 Palvelkaa Herraa ilolla,
tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
3 Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
4 Käykää hänen portteihinsa kiittäen,
hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.
Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
5 Sillä Herra on hyvä;
hänen armonsa pysyy iankaikkisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
PSALMIT 116
Pelastetun kiitosuhri.
1 Minä rakastan Herraa,
sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
2sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
3 Kuoleman paulat piirittivät minut,
tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
4Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä:
"Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
5 Herra on armollinen ja vanhurskas,
meidän Jumalamme on laupias.
6Herra varjelee yksinkertaiset;
minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi,
sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
9Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä
elävien maassa.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun,
minä, joka olin kovin vaivattu.
11 Minä sanoin hädässäni:
"Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
12Kuinka minä maksan Herralle
kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13Minä kohotan pelastuksen maljan
ja huudan avukseni Herran nimeä.
14 Minä täytän lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä.
15 Kallis on Herran silmissä
hänen hurskaittensa kuolema.
16Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi,
sinun palvelijasi minä olen,
sinun palvelijattaresi poika!
Sinä päästit minun siteeni.
17Sinulle minä uhraan kiitosuhrin
ja huudan avukseni Herran nimeä.
18Minä täytän lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä
19Herran huoneen esikartanoissa,
sinun keskelläsi, Jerusalem.
Halleluja!