Sivu 1/3

KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 21 Helmi 2018, 13:13
Kirjoittaja Geokala
<--Ahdistus On Suunnaton, Vaik` Vahva Suunta On, Avaruus Ja Jalokaasu Argon-->

<--Elämä, Runsaus, Rauha ja Rakkaus, Eellä Kolme Tärkeetä Ärrää, Ei Pelätä Hyvien Tarvitse Enää, Pyhä Henki Sikiää>

<--Taivas Rakoilee, Pahat Valoa Pakoilee, Pimeyksissä hapuilee, Siis Luovu Pahasta, Luovu Rahasta Ja Hyvää Taajutta Kalasta-->

<-- Intuitio, Humisee Uuden Mielen Kognitio, Minkä Ajan Definitio, *Uuden* Ajan Inkvisitio Aivan Toisenlainen!-->

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 01:06
Kirjoittaja Geokala
Totuus iänkaikkinen, vanhurskauteen laskeutuu, kristuksen paluu, ennen sitä ihmisten pitää paljon asioita tajuu, myönnä et ei meil oikein oo mistään mitään hajuu, harva totuuden tietoo ees haluu, vain kipuihin helpotusta, mut se ei oo elämää ikuista! Kuolemassa elämistä vain.. Ota vastaan totuus, kuin valkeuden soturi, ei Jumalalle kelpaa petturi.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 11:18
Kirjoittaja Eero
Tajusimpa muuten tänään jotain liittyen Raamattuun, musiikkiin ja runouteenkin: Raamattu on kuin laulun sanoitus, se kertoo samasta asiasta monin eri sanoin. Jokainen laulaa sitä omalla tavallaan, mutta samasta nuotista. Nuotit eivät voi kuitenkaan korvata itse laulua, joka on olemassa, nuoteista huolimatta, Jumalan luona.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 11:34
Kirjoittaja Sinettisormus
Amen Eero!
Noin minäkin sen näen ja monasti niin toteutankin. Se Sana on kuin runoutta ja monasti kun alan lukea sitä ääneen, alan laulaa Sanaa ääneen. Silloin Ylistän Jumalaani, Sanan antajaa. Sanotaan että Rukouskin kaksinkertaistuu kun siinä on ylistyslaulu mukana. Sanan luku voi olla rukousta ja koen että kun luen sitä ääneen, kuin runoa, henkivallatkin sen kuulee ja kun sydämeni iloitsee tuo Sana voi muttua lauluksi, jolle itse määrään siinä hetkessä sävelen. Olikoha ymmärrettävää? :roll: :D

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 12:30
Kirjoittaja Eero
Aamen Sinetti! Kyllä ainakin luulen ymmärtäväni, sanat ovat jakeissa enemmän kuin osiensa summa ja kokonaisuus vielä enemmän, ääretön.

Tuli vielä mieleen, vaikka meneekin ohi aiheen ehkä, mutta koen että on tärkeää: mistä yhdestä samasta asiasta Raamattu kertoo? Jos sen voisi typistää yhteen ajatukseen niin luulen, että voisi olla esimerkiksi:

”Minä Olen Jumala”

tai vain

”Minä Olen”

tai

”Olen”.

Tämä siis vastakohtana sille että tuon ”Olen” kohdalla olisi vain tyhjää.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 12:38
Kirjoittaja Sinettisormus
Amen Eero!
Minä joskus kymmeniä vuosia sitten leikin tuolla samalla ajatuksella. Mihin yhteen Sanaan voisi tiivstää tämän kaiken Jumalasta ja Hänen Sanastaan ja sovitustyöstä, kaikkineen, sillä se on niin laaja ja monitahoinen asia. Minun kävi näin ja olin jo kahdessa Sanassa Jumala = Rakkaus.
Tiivistin sen silloin Sanaan; Rakkaus!
Yhtä hyvä on tuo sinun päätelmäsi.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 12:53
Kirjoittaja Sinettisormus
SATAKIELI

Illan hämärtyessä rauhoittuu mieli.
Jään kuuntelemaan, missä laulaa satakieli.
Sen laulu suoraan sydämeeni soi.
Luoja korviemme iloksi sen loi
Kunka kauniisti se osaakaan laulaa.
Se iloisena livertää ja venyttää kaulaa.
Ne äänet niin monimuotoiset nuo, onnen tunnetta sydämeen tuo.
Kiitos sulle satakieli pieni, kun mulle näytät laulaen tieni.
Onni joskus niin pienestä tulla voi.
On laulus jälkeen valoisampi aamun koi. Sä iloisella äänelläsi onnea annat ja laulujes myötä ikävät asiat pois kannat.
Sua kuunnellessa sydän puhdistuu ja väsynyt mieli rentoutuu.


21.7.1991. (oma)

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 12:56
Kirjoittaja Sinettisormus
VIATON VALKEUS

Lumihiutale leijaa pinnalle hangen.
Kaverikseen saa hiutaleen, toisen, kolmannen…
Muodostaen yhdessä kauniin hohtavan pinnan.
Sen pinta on niin puhdas. Kuin viattomuus.Sen kauneuteen lumoutuu.
Voi kun ihmisyyskin olisi yhtä puhdas ja valkoinen, viaton.
Kanssa ystävän, loisi hohtavan kauniin maailman.

(oma). 8.3.1998.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 13:22
Kirjoittaja Sinettisormus
VÄSYMYSKÖ?

Mikä minä olen?
Ajatukseni? Onko niitä?
Kaikki on tyhjää!
Herään omaan sisäiseen meluuni.
En saa siitä mitään selvää.
Kaaos!
Minä olen vain - en kukaan, ja kuitenkin?
Haluan pois - en minnekään.
kaikki on loputonta, epäselvää.
Tiedän että minä olen kuitenkin, tässä ja nyt, - huomiseen!

(oma)19.2.1991.


SIIVETÖN ENKELI

Kuin enkeli siivetön, hän Ystävän edessä on.
Ei hyvyys, ei lahja tuo, Ystävältä palkkaa suo.
Tuo Ystäväkö tosi on? Enkelille armoton.
Ei seura aina kelpaa, tää ystävyyskö halpaa?
Vaan joskus Ystävä herää, Ja enkelin siivet maasta kerää.
Ja enkeli tuo iloinen, siipiään kantaa.
Hyvyyttä Ystävälleen antaa.
Taas kaikki onko hyvin nyt?
Ystävä, joko on herännyt?
Arvon antaa enkelille, Ilon - ystävyyteen uskoville.

19.2.1991. (oma)


TAITEELLISUUS

Taiteellisen taustani tuon myös tässä hiukan esiin. Runoja joita aika ajoin täytyy raaputtaa pöytälaatikkoon.

Ehtoollinen on ollut minulle aina tärkeä asia. Aina kun siihen on mahdollisuus menen ehtoolliselle. Haluan tehdä sen Jeesuksen muistoksi, niin kuin hän meille sen opetti, se on tärkeä arvo. Samalla minulle aina valtaa hyvä, puhdistunut olo, joka täytyy saada kokea, kerta kerran jälkeen. Tunnen itseni taas paremmaksi ihmiseksi.

Eräs ystäväni kävi rippikoulun aikuisiässä, ei siksi ettei ennemmin olisi ollut uskossa, vaan hän vaihtoi Helluntai seurakunnan kirkkoon. Oli harvinaista päästä katsomaan aikuisten rippi kastetta, siinä oli jotain erilaista, he tekivät sen tiedostaen, omasta halusta. Kirjoitin tästä pari runoakin.

Nainen, viinimalja huulillaan. odotus, mitä tapahtuu?
Leivän murtaa, rukoilee.
RAKKAUS sydäntä hyväilee.


EHTOOLLINEN

Juoma ehtoollisen, on muisto verenpunaisen.
Lämmön se sydämeen tuo.
Lupauksen meille suo.

Leipä ehtoollisen, On muisto ruumiin henkisen.
Voima se ihmisen on.
Rakkaus avoin, loputon.

Muisto ehtoollisen, leivän, viinin, todellisen.
Ihmisen pyhällä hengellä täyttää.
Synnittömän tien meille näyttää.

(oma).29.3.1998.


Tämän runon kirjoitin mieheni siskon muistolle:


PUMPULIPILVET

Nuo hitaasti lipuvat pumpulipilvet, liikkuvat niin hiljaa, ääneti.
Niin kuin omat ajatukseni, kun muistelen sinua, ystäväni.
Sanaton, hiljainen kaipuu valtaa mieleni.
Se ystävyys, kaunis kuin pumpulipilvi, se suuren muodon sai.
Olimme ilojemme kuulijoita, surujemme lohduttajia.
Ystävyyttä, molemmin puolista, sellaista ystävää nyt kaipaan ain.
Olit niin hauras kuin pumpulipilvi, haihtui elosi sineen taivaan,
ja mulle kauniit muistot jäi…


(oma) 15.5.2001.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 13:36
Kirjoittaja Sinettisormus
Tämän kirjoitin Isänpäivä Runoksi, omalle isälleni ja Taivaan Isälle:

ISÄ

Sä turvan meille annat,
hiljaa huolta mielessäsi kannat.
Uskoa annat meille huomiseen.
Isä - maallinen.
Isä - taivainen.
Rukoilemme,
- sinulle turvaa, uskoa ja voimaa
- Isä maallinen.
Kiitämme
- rukouksessa sinua, turvasta, uskosta ja voimasta,
- Isä taivainen.
Molemmat samalla asialla on,
siks olomme ei ole turvaton.
Isä, "meidän perheen"kultainen.
Isä "maailmanlasten" kaikki voimainen.
Yhdessä siis päätimme, "meidän perhe ja maailman lapset"
värssyyn tähän tarvitaan vielä pieni lisä,
se kuuluu että:

- KIITOS ISÄ!!!

6.11.1991.

Että tallaisia tuonne pöytälaatikkoon on muutama kertynyt :D :lol:

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 13:49
Kirjoittaja Sinettisormus
Ehkä tällä mummolla on hiukan erilaista "runoutta", tuohon Geokalan aloituksessa olevaan, Koenko oikein, että se on RÄPPI sanotusta? :?: :D

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 14:11
Kirjoittaja -jarmo-
Sinetti, sä oot kyl monilla tavoin armoilla lahjottu :) Halleluja!

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 22 Helmi 2018, 18:15
Kirjoittaja Eero
Aamen, olen samaa mieltä!

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 23 Helmi 2018, 10:47
Kirjoittaja Sinettisormus
No, eipä nuo nyt niin erikoisia ole :roll: .... mutta nöyrä, kaunis kiitos veliseni :D

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 28 Helmi 2018, 14:08
Kirjoittaja Sinettisormus
Isän Ojennus

Tumman puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas repeää salamoiden.
Sade ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä meidän,
joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi, hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet taas kerran antanut anteeksi:
- “Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”

3.8.2012. *.*. sinetti

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 28 Helmi 2018, 14:09
Kirjoittaja Sinettisormus
Ymmärrä Sydämein

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
etten muita tuomitse ja ole kuin muuri.
En halveksi suullani tahi teoilla.
Siunaan, siunaan aina vaan.
Ettei kiroukseksi sanani muutukaan.

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
että muistan pyhä päivääkin kunnioittaa,
muttei se avun antamisen esteeksi tulla saa.
Siunaan, siunaan aina vaan,
niin siunausta myös itse saan.
6.8.2012. *.*.

Olemme kaikki Luojan luomia,
muttei yhtään samanlaisia.
Kukat ja puut ja kivet, erilaisia.

Olemme kaikki Luojan luomia,
päivät meille Luojan suomia,
yöt levoksi meille Luojan tuomia.

6.8.2012. *.*. sinetti

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 10 Maalis 2018, 15:11
Kirjoittaja Sinettisormus
Naisen sielu
Herrani, kyllähän sinä sen muistat. Ei tästä nyt niin kauhean pitkä aika ole, kun miehet vasta myönsivät, että meillä naisilla on sielu. Mikä kirkolliskokous mahtoi olla. Siihen saakka sielu oli ollut miesten yksinoikeus ja parasta, mitä ihmisellä saattoi olla, ainutkertaisinta.

Sitten kun me naiset olimme saaneet sielun, siitä olikin jo tullut melkein puute. Se oli niin häilyvä, epälooginen. Äkkiä pitikin olla looginen. Ja siihen meillä naisilla tietysti oli vielä pitkä matka. Naisen logiikka, tiedettiinhän se.

Logiikan jälkeen meiltä alkoi puuttua huumorintajua. Aina me olemme vajaita jostain mystisestä ominaisuudesta.
Mistä ihmeestä nämä miehet ovat saaneet päähänsä, että elämä on joku kilpailu? Ja vaikka olisikin, eihän se urheilukilpailuissakaan niin mene, että koko ajan, kesken kisaa, vaihdetaan lajia.
Tee näistä miehistä vähän nöyrempiä ja viisaampia. Sano heille, ettei heidän niin kovasti tarvitsisi meitä pelätä.
Amen.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

*******************

Anna minulle uusi peili
Herra, sinä tiedät, että vanhenen ja pian olen vanha. Sielustani minä sen huomaan, ruumiistani myös.

Yhä useammin huomaan miettiväni, miksi annoit meille tämän naamiaispuvun, kuin pilailuvälinekaupasta ostetun, koko ajan muuttuvan - eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Miksi sinä annoit meille tämän ristiriidan, että kun sisältä tunnen muuttuvani valmiimmaksi ja oikeammaksi, ulkoinen olemukseni..

on joku aivan muu kuin minä.

Enhän minä oikeasti riipu ja roiku, ole väritön ja outo kuin marraskuinen maa.
Vanhoille naisille pitäisi kyllä olla omat peilinsä, jos minulta kysytään.

Herrani, anna minun pitää edes jotain.

Ellei se ole mahdollista,
vahvista mieltäni kestämään vääjäämätön.

Amen.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

***********************************************
Varjele elämättömältä elämältä

Miksi sen pitää olla niin, Herrani, että vasta nyt minä selkeästi näen, miten minun oikeastaan olisi pitänyt elää?

Anna anteeksi, kun sanon, että liian myöhään sinä annoit minulle tarpeeksi tarkasti näkevät silmät.

Meitä on aina opetettu rukoilemaan, että varjele meitä synnistä ja kaikesta pahasta. Ei kai se siltikään - näin tarkemmin ajateltuna - ole vaarallisinta kaikesta. Olen elänyt niin varovaista elämää, että mihinkään suuriin synteihin en edes ole yltänyt. Olen pahoittanut mieliä, sortunut turhamaisuuteen, ylensyöntiin ja pitkävihaisuuteenkin, mutta mitään todella suurta en ole tehnyt.

En pahassa enkä hyvässä.

Olisi pitänyt aikoinaan liittää pelättävien asioiden listaan elämätön elämä. Antaa pelotta palaa. Vaikka toisaalta - ehkä mikään ei vielä ole myöhäistä? Tässäkin päivässä on tunteja, elämätöntä elämää kuin valkoista paperia, joka odottaa juuri minun käsialaani.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

*************************************************************************
Abbedissan rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Tuntemattoman nunnan rukous 1600-luvulta,
kääntänyt Anna-Maija Raittila.
*******************************************************************

Sinetöi suuni, oi Herra
Herra sinä tiedät että vanhenen - ja pian tulen olemaan vanha. En uskalla pyytää sinulta kykyä osata kuunnella lähimmäisteni vaivojen valituksia ehtymättömän myötätuntoisesti. Auta minua vain kestämään heitä kärsivällisesti - ja sinetöi suuni, mitä tulee omiin murheisiini ja vaivoihini.

Ne lisääntyvät vuosien mukana ja minun haluni luetella niitä lisääntyy samoin.

En tahdo pyytää sinulta parempaa muistiakaan, anna minulle ainoastaan vähän enemmän nöyryyttä ja vähemmän itsevarmuutta, kun muistan asiat toisin kuin muut.

Lahjoita minulle se tärkeä oivallus, että minäkin saatan välistä erehtyä.

Amen

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

*******************************************************************
Jätä minulle ystäviä, oi Herrani
Herra sinä tiedät että vanhenen - ja pian tulen olemaan vanha. Varjele minua tulemasta suulaaksi— ja ennen kaikkea, varjele minut sitä harmilliselta tavalta, että minä joka tilaisuudessa - ja joka asiassa, tuon esiin aina oman mielipiteeni.

Vapauta minut siitä luulosta, että minun on hoidettava muiden ihmisten asiat. - On tosin sääli, etten saa käyttää suunnattoman suurta kokemuksen ja viisauden aarretta toisten hyväksi.

Mutta sinä tiedät Herra että minulle täytyy jäädä jokunen ystäväkin!
Amen.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)


**************************************************************************************************

Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

********************************************************************************************************
Pyhän Franciskus Assisilaisen rukous
Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale:
niin että sinne,
missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, loisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamuksen,
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä
lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.

Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään.

**********************************************************
Pyysin Jumalaa auttamaan minua
rakastamaan muita ihmisiä

kuin Hän minua,
ja Jumala sanoi:
"Lopultakin sinä ymmärrät"

************************************************************
Onnesta
Herrani, tänään olen ajatellut onnellisuutta.

Heti herättyä olin täynnä iloa, luottamusta siihen että tänään tapahtuisi jotain ihmeellistä. Eikä mennyt kauaakaan, kun aloin pelätä että kohta varmaan tapahtuisi jotain pahaa - mistä se semmoinen onnentunne nyt muuten.

Herrani, anna minun luottavaisin mielin olla onnellinen, uskoa, että onni on paitsi mahdollista myös luvallista. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, ettei sitä tämänikäiselle naisihmiselle mitään suuria elämyksiä, anna nauttia edes niistä pienistä - koko ajan pelkäämättä.
Amen.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 14 Kesä 2018, 14:24
Kirjoittaja Sinettisormus
https://www.youtube.com/watch?v=PKYp80YJy5I Runo pelosta ja pelastuksesta: Kirkkaus valaisee pimeää. Tako Hjelt.

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 05 Loka 2018, 11:37
Kirjoittaja Sinettisormus
Kuva


Kaarisilta

Ja Jumala sanoi:
Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan
Tee silta Jumalan kunniaksi kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoin:
-He tulevat raskain saappain ja multa-anturoin.
Miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi:
-Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan.
Pane kappale silta-arkkuun niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä joita rakastat.
He antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
-Tee silta Jumalan kunniaksi kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisillan teet.
Ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

( Aale Tynni)

Re: KIRJOITA RUNO

Lähetetty: 15 Joulu 2018, 11:20
Kirjoittaja Sinettisormus
Kuva

Oli muuan Jooseppi kirvesmies

oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.

Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta -
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.
Yrjö Jylhä