Tämä "hyvän tai pahan raja", "moraali", "mikä on sallittua", "ihmisyys", "miten yksilön tulee toimia", tai jokin muu termi jolla haluamme kuvata sitä, mikä menee jonkin rajan yli tai sen alle, on hyvin veteen piirretty viiva.
Otan esimerkiksi lähes kaikkien tuntemat islamin piirteet. Islamin perustajaksi kuvaillun Mohammedin kerrotaan pitäneen monta vaimoa, ja ottaneen nuorimman vaimonsa Aishan vaimoksi tämän ollessa 6-vuotias, ja yhtyneen häneen tämän ollessa 9-vuotias. Jokaisen muslimimiehen kuuluu uskonnon mukaan pitää Mohammedia esikuvanaan.
Pedofilia eli lapseen kohdistuva seksi taas on meidän lakiemme mukaan kiellettyä, vaikka se Islamin mukaan onkin sallittu. Toisaalta, Suomessa vallitsee uskonnon- ja sananvapaus. On siis outoa, että Suomessa tosiaankin saa harjoittaa uskontoa, joka pitää pedofilian harrastamista esimerkkinä; mutta vielä oudompaa edellisten kannalta on se, että Jussi Halla-Aholle langetettiin oikeustuomio, koska hän oli kirjoittanut että Mohammed olisi ollut pedofiili - eli rikkooko se jonkun uskonnonvapautta että pohdiskelee sitä, onko uskonnon perustajan toiminta ja siten kyseisen uskonnon ihanteeksi antama esimerkki Suomen lakien mukaisesti tuomittavaa vai ei ?
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, muistuttaisin, että sitä, mikä on oikein tai väärin, määrittelevät samanaikaisesti monet keskenään ristiriitaiset normit, esimerkiksi valtion laki ja asetukset, kulttuuri, uskonto ja jopa myös perhe.
Nyt kun sanot:
Minusta on ihan hyvä, että ihmisillä on jokin tuki mihin kaikki maallinen nojaa. ... Ja ihmisyyden alittaminenhan tulisi nojata johonkin oppiin, ettei ihmisyydestä tule barbaarinen.
niin ei voi kuin todeta että emme enää elä tällaisessa tilanteessa, jossa sanomasi olisi edes mahdollinen.
Aikanaan länsimainen kulttuuri ja oikeuskäsitys muokkasivat lakeja kohti 10 käskyä tai Jumalan asettamaa järjestystä, koska meillä oli vahva kristillinen pohja, jossa lait, kulttuuri ja uskonto olivat kutakuinkin sopusoinnussa keskenään. Näin ei kuitenkaan enää ole; uskonnottomuus on kasvanut, liberalismi noussut, yksi asia kerrallaan vanhaa mallia on haluttu murskata. Esimerkkinä on vaikkapa seksuaalisten poikkeamien tuleminen sallituiksi ja jopa nykyään sukupuolineutraalit avioliitot ovat tulleet voimaan, vaikka itse asiassa niitä ei montaa olekaan. Mutta kaikesta halutaan tehdä sallittua.
Vastaavasti aikanaan nationalismi eli kansallismielisyys oli se voima joka piti kansakunnan elossa ja halukkaana puolustamaan omaa olemassaoloaan kansana. Nyt kansallismielisyydestä on tehty kirosana ja ihmiset juoksevat suin päin kohti monikulttuurisuutta, joka tarkoittaa käytännössä sitä että otetaan mukaan ryhmiä joiden eettiset arvot poikkeavat varsin radikaalisti siitä mitä kansan enemmistö tunnustaa. Tämän mukana toki tulee myös uusi uskonto, jonka vaikutuksia maan sisäisessä arvomaailmassa on päästy jo kokemaan mm. Englannissa, jossa sharia-lakia tunnustava yhteisö päättää sisäisesti omista asioistaan, usein vastoin vallitsevaa valtion lakia. Laittomia sharia-istuimia on myös mm. Ranskassa ja Tanskassa. Tästä on tullut uusi normaali.
Kristinuskon ydin on melko hyvä kivijalka...
Oli.
Ja se aika ei enää palaa, ennen kuin saapuu Hän, joka palauttaa järjestyksen maan päälle. Tämä maailma etenee vääjäämätöntä ja jopa kiihtyvää vauhtia kohti kaikkien kristillisten arvojen murskaamista. Se tapahtuu juuri nyt, silmiemme edessä, aivan kuten se on Raamatussa ennustettu.