Pilkkakin saattaa seurakuntaan jäseniä

[-jarmo-]

Huomasin että tuolla Suomi24:llä ateistitkin alkavat kehoittamaan tätä sivua jos haluaa kunnon hörhöksi.
Tämähän on pelkkää hyvää meille, koska kukapa uskova ei kääntäisi kanavaa siksi koska sydän tietää mikä on maailman ja mikä Taivaan "hörhö".

[Pigeon]

Tavalla taikka toisella.
Minulle valkeni yksi uneni eilen. Ehkä noin 15v. sitten näin unen, joka oli täynnä symboliikkaa(näin jälkeenpäin ymmärrän), että se oli minulle kutsu takaisin oikealle polulle. Siinä unessa kaikki oli harmaata. Katselin elotonta/valotonta kaupunkia jonka "kadut" olivat kuin Venetsiassa, veden peittämät. Vesikin oli tummaa. Ainut valopilkku oli minuun(seisoin parvekkeella) nähden vasemmalta kaukaa tuleva proomu, sekin näytti ruosteiselta, mutta sen päällä oli taivaisiin asti yltävä torni, joka oli sisältä täysin valaistu. Katselin sitä pitkään ja ihmettelin sitä. Puuhailin muita, välillä aina sitä vilkuilleen ja päätin ottaa siitä kuvan, kun se on kohdalla. Kun sitten taas nostin katsettani, nähdäkseni, missä proomu on tulossa, se teki 90 asteen kulmaan ja kääntyi kulkusuuntaansa vasemmalle ja hävisi talojen taakse. Se ei koskaan kulkenutkaan ohitseni. En saanut kuvaa. Ja siinä unessa(jatkui pitkään..)minulle selvisi jonkun ajan kuluttua, että tuo, etten saanut siitä kuvaa oli minun elämälleni lähes maailman loppu. En käsittänyt, miksi yksi kuva voi olla niin tärkeä ja miksi se proomu ei sitten tullut niin lähelle, että olisin voinut hypätä kyytiin.. Mutta, voisiko olla, että tuo uneni proomu, Taivaaseen asti yltävän valaistun tornin kera tarkoitti tätä Pelastussanomaa ja tätä sivustoa.
Nähtäväksi jää mutta Kiitos tästä palstasta Jarmo ja Kiitos Herralle tuosta unesta. Olen kyydissä!

[Sinettisormus]

Kiitos Pigeon, että jaoit tuon unesi, ne monasti kertoo symbolisesti elämästämme asioita, niin kuin itsekkin jälestäpäin olet huomannut. Tämä on minun tulkinta unestasi: Tuolloin elit täysillä vielä maailmassa, joka ei sinällään tarjonnut enää mitään, koska näit sen synkkänä ja harmaana, ilman valonpikahdustakaan.
Ehkä jossain vaiheessa sinua on hieman hengellisyys puhuttanut, kun näint tuon valaistun proomun, joka varmaankin oli taivaallinen "pelastusalus" ja vanhahan se jo on kun olemme saaneet tuosta sanomasta lukea Raamatusta, jo noita todella vanhoja tarinoita.
Aivan kuin Jeesus, tuo pelastusalus kulkee vetten päällä.
Kerroit kuitenkin että jatkoit touhujasi, välillä sitä vilkuillen. Tuosta minulle nousi kohta Raamatusta;Maria ja Martta. Maria halusi kuunnella Jeesuksen jalkojen juurella Jeesuksen opetuksia, mutta Martta vain hääräsi, eikä malttanut jäädä kuuntelemaan, välillä vain vihaisesti katsahti keskustelijoita, kun laiskoina siinä istuivat.
Ehkä sinulla oli vastaava hetki, ettet voinut etkä tahtonut jättää silloisia tekemisiäsi, mitä maailma toi eteesi, joten sen hetkinen mahdollisuus saada käsitys (kuva) tuosta toisenlaisesta elämästä (usko) meni ohi.
Mutta nyt olet saanut uuden tilaisuuden ja olen onnellinen, että olet tarttunut siihen tiukasti kiinni. Ihanaa, että olet yksi kanssa matkustajistamme!
Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle!

[Sinettisormus]

Vain yksi on tarpeen

"Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: 'Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.' Mutta Herra vastasi: 'Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.'"
Luuk. 10:38-42 [kr92] [kr38]



Kuva: Jeesus ja kaverit.
Siis aivan kuin me täällä, me olemme keskusteluissa Jeesuksen kanssa.

[Sinettisormus]

Tuossa olen miettinyt kuvaa joka tänään annettiin. Se oli tyypiltään kuin näky, mutta mietin mitä se tarkoittaa:
Kuva pohja oli aivan valkoinen, ei mitään muuta. Sitten kuvalle ilmestyi jokin hyönteinen. Se oli kuin joku pieni koppakuoriainen, täysin musta ja sen kuori oli sellainen käpymäinen.
Siinä se vipelsi kuvalla, kunnes tuli kuvan alareunaan ja putosi kuvan ulkopuolelle.
Tuota olen miettinyt, oliko se näky ja sen tarkoitusta.
Äsken sitten katsahdin tuota Jarmon tekemää otsikkoa ja silmäni osui tuohon sanaan pilkka. Koin että tuo musta kuorainen edusti tuota pilkkaa, siinä hääräillessään, mutta se touhut ei ollut kestävää, vaan putosi kokonaiskuvasta pois. Kuvan pohja, joka saattoi kuvastaa perustaa, joka oli VALKOINEN, eli VANHURSKAUS. Voisitteko te nähdä tämän myös näin? Vai oliko se jotain muuta?

[Sinettisormus]

Tuo hyönteinen näytti paljon tältä raatokuoriaiselta.
Phosphuga atrata Silphidae etanahaiskiainen raatokuoriainen kuoriainen kovakuoriainen musta

[-jarmo-]

Kiitos Rakkaat ystävät. Mä oon ihan otettu!

[Eero]

Pilkkaajat pilkatkoon. Sehän on vähän kuin koulukiusausta, "loppuelämän" kannalta harvoin hyötyä. Itse mietin muutaman vuoden liittyisinkö johonkin seurakuntaan tai missä voisin avata sanaisen arkkuni, muille kuin läheisille siis. Ja minun periaatteenani on vielä olla kirjoittelematta nettiin. Täällä ollaan silti!

[näkymätön ninni]

On mukavaa että olet täällä kirjoittelemassa "HerranNimessä". Kirjoituksiasi on ollut kiva lukea!
Hyvä kun olet täällä! -Kiitos Herralle siitä-!!!

[Eero]

Kiitos sisar "näkymätön ninni", empä koskaan olisi voinut luulla kutsuvani ketään sisareksi tai veljeksi. Mutta niin se vain menee, Herran siunausta Jarmolle ja tälle palstalle, tunnen että lähtö on pian. Miten maltan olla odottamattamatta, tarkkailtkoon kaikki!

[Sinettisormus]

Minulla on ollut ja on edelleen samanlaisia periaatteita, nettiin kirjoittamisesta, kuin sinulla, HerranNimessä.
Aikanani kun aloin tuolla 24:llä, kesti kauan, ennenkuin pääsin ja uskaltauduin kirjoittamis vaiheeseen. Luin vain sivusta seuraten. Sitten eräänä päivänä kuitenkin uskaltauduin, olikohan se joskus 2012 joulukuunlopulla, tai jotain.
Mutta koskaan en luottanut tuohon paikkaan niin paljon, että olisin kirjautunut sinne. Sitten tuli tämä Pelastussanomat, josta meillä oli Jarmon kanssa puhetta jo suomi24 aikaan ja olen iki onnellinen kun Jarmo tämän toteutti ja tämän koin myös paikaksi, johon uskalsin kirjautua, alussa siihen ei ollut pakkoa, mutta häiriköinnin vuoksi kirjautuminen oli pakko ottaa käyttöön, mikä rauhoitti foorumia paljon.
Moni on kysellyt minua facebook kaveriksi, mutta se on edelleen paikka, johon en suostu kirjoittamaan ja moni sitä on harmitellut, mutta sen koen paikaksi, johon en voi luottaa, vaikka tiedänkin että siellä saisi hyvin äänensä kuulumaan, MUTTA, ... minä kuulun tämän pelastussanomien vakiporukkaan, sanoisinko että yksi perustaja jäseniä, näin leikkisästi... Kiitos siitä Jarmolle ja ensisijaisesti Jeesukselle Kristukselle!

[Sinettisormus]

Sitten vielä teille täällä, nuorille aloittaville ja miksei muillekkin vinkiksi.
Aloin ystäväni kanssa pitämään koti rukous hetkiä, avaamalla kotini ovet tutuille ja vieraamillekkin. Rahaa emme kerää ja tarjoilut on toimineet nyyttikesti periaatteella, mutta pakko ei ole tullessaan tuoda mitään. Lehdessä emme ole näitä ilmoittaneet, vaan puskaradio on toiminut. On ollut ihanaa kun joku vieras kysyy:
- "saanko minäkin tulla?"
Ja totta kai on saanut. Nyt meitä on jo kolme, jotka on avannut kotinsa ovet, pidämme vuoron perään, ettei yhdelle käy niin raskaaksi. Tämäkin tuli näiden muiden omalta taholta:
- "Voisinko minäkin pitää meillä, vuorotellaan...?"
Ja sekin sopi minulle. Nämä ovat olleet todella suosittuja ja monesti kysellään, koska on seuraavan kerran? Niitä odotetaan ja niissä on valtava Rakkauden ilmapiiri, joka taas kertoo siitä että Jeesus on näissä hetkissä mukana.
Ajatus tähän minulla lähti siitä, kun on noita kaikenmaailman kotikutsuja; tubberia, meikkikutsuja, ym. ym. Halusin tehdä näille Hengellisen vastakohdan, vastineen, tuolle maalliselle, josta olin saanut niin tarpeekseni. Nuo maalliset kutsut ovat valtavia rahan keruu paikkoja ja kaikki on kallista, mutta nämä meidän hetkemme ovat ilmaisia, kaiken Herra antaa rahatta ...
Tässä on siis ideaa teille muillekkin, ja voitte tehdä niistä aivan oman näköisenne, kunhan Jeesus on siellä se pääesiintyjä. Me olemme sopineet ettemme sitoudu mihinkään samanlaiseen ohjelmaan, vaan puhumme ja teemme sen mukaan mitä Henki puhuu kenenkin sydämiin.... että tällaista minä teille... Tänään taas kokoonnumme rukoushetkeemme...

[Sinettisormus]

[-jarmo-]

Kiitos Herralle Jeesukselle kaikesta, koska mikään ei ole ilman Häntä (Joh. 1:1-5)

...ensisijaisesti Jeesukselle Kristukselle!

[Sinettisormus]

... tuosta rukous hetkestämme vielä tämä hauska ilmiö. Alussa aloitimme n. klo.18 ja ilta päättyi aina n. 21. Sitten aloitimme pitämään klo: 16 ja tänäänkin jo klo. 15. että ei menisi niin pitkään iltaan, mutta joka kerta, vaikka olisimme aloittaneet aikaisemmin, emme pääse lopettamaan kuin n. klo.21- 21.30, sillä kukaan ei haluaisi lähteä kotiin, koska kokee tuon vahvan rakkauden Hengen, eikä halua poistua siitä .... .... pidämme näitä n. kerran kuukaudessa.

[-jarmo-]

Amen Sinetti! Tiedän tunteen.
Aikoinaan Turussa kun olin avioeron jälkeen 2006-2008 siellä evakossa, niin silloin oli Martinkirkko sellainen paikka.
Ylistys alkoi siinä klo 19 ja sitten saarna ja sitten alkoi 21 jälkeen vasta rukouspalvelu, joka oli sellainen että helposti meni tunti kaks, eikä riittänytkään. Eikä sieltä halunnut lähteä pois... Miksi joku haluaisi pois, jos päässyt niin lähelle Mestariaan?

[Sinettisormus]

... joistakin kokouksista tulessamme, olemme olleet niin täynnä Pyhää Hengeä, että on vähän huimannut ja ilo on ollut valtavaa ja herskyvää naurua. Muutaman kerran olenkin ystävälleni ihmetellyt, että mitenkähän me olemme koti matkalla pysyneetkään tiellä?
Mutta Herra pitää huolen omistaan, jotka Hänestä iloitsee!

[-jarmo-]

Tästä tuli mulla mieleen joitain kummallisia tapahtumia, joita elämän aikana joskus on sattunut, että kun on ollut oikein paljon jotain maallisia vastoinkäymisiä, johon tavallinen armosta osattomana uskomaton ihminen ei selviäsi, vaan romahtaisi jollain tavoin, niin minulla on ollut tällaisia kokemuksia joskus ja hämmästyksekseni päin vastoin, minulle on tullut syvä rauha ja luottamus, sellainen heittäytyminen Jumalan kämmenille. En osaa sanoa miten kuvailisin sitä mutta siinä on ollut hyvänolon tunne sekaisin ylistyksenä ja onnellisuutena pelastuksesta ja kaikki nuo murheet ovat kuin sellaisia pieniä pumpulipalloja, joiden yli voi kävellä tosta vaan. Silloin on Pyhä Hneki ollut voimakkaana sydämessä vaikuttamassa ja ajaa kaikki pahuuden syyttävät olennon etäälle meistä ja antaa tuon linnoitusmaisen rauhan.

[Eero]

Aamen, kuulostaa hienolta toiminnalta, Herran siunausta teille Jarmo ja Sinettisormus. Itse en ole yhdessäkään kokouksessa vielä käynyt, mutta voin ehkä kuvitella hieman sitä tunnelmaa. Jotenkin pidän uskoa niin luonnollisena asiana, että ihmettelen mikseivät ihmiset ota sitä vastaan. No, syyt siihen ovat ehkä tiedossa, maallinen maailma ja kaikkien muiden uskontojen, paitsi krisinuskon ymmärtäminen sekä suora sen halveksunta. Mutta se miten uskova ihminen suhtautuu toiseen uskovaan, on mielestäni niin kuin on alunperin tarkoitettu ihmisten välillä olevaksi. Herra olkoon ylistetty, tule Herra pian!

[-jarmo-]

Muistan kerran kun olin tulossa Tuusulasta Sanan ja rukouksen illasta ja siellä oli erityisen hyvä henki ja Pyhän Hengen kosketus oli kaikissa meissä. Lähdimme sieltä pois kuin jalat liitelis ilman halki. Siinä kaksi sisarta nauroi iloisetsi kun kävelimme siinä tilaisuudesta parkkipaikalla autolle, eikä naurusta tahtonut millään tulla loppua. He kikattivat kuin teini-ikäiset tytöt.
Sitten kännykkäni soi ja siellä soitti vanhempi tyttäreni ja kysyi missä sinä olet kun sieltä kuuluu taustalla naurun kikatusta. Sanoin että täällä Tuusulassa kirkon parkkipaikalla ja tuossa kaksi naista vaan nauraa, ei sen kummempaa.
Tyttäreni kysyi ulkopuolisena tietämättä asiaa kuitenkin hyvin kuvaavasti että ovatko ne naiset humalassa? Johon vastasin tajuamatta itsekään heti aivan samalla tavalla kuin Pietari aikoinaan, eivät ole, vaan he ovat päihtyneet täydestä Pyhästä Hengestä.